yhteisille tavaroille esimerkiksi hääkuville, sormuksille, vieraskirjalle, vihkiraamatulle.....
Mitä tehdä
surusuu
15638
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tuollaiset muistotavarat kai jaetaan sen mukaan mitä osapuolet haluavat vanhasta mukaansa ottaa. Samaa täällä mietiskelen itsekin =/
on lapsia, niin säästä heitä varten muistoksi. Pakkaa ne vaan johonkin laatikkoon, ettet tarvitse niitä katsella koko ajan. Lapset kiinnostuvat kuitenkin menneisyydestä jossakin vaiheessa ja silloin voi heille niitä näyttää.
Jos ei ole lapsia, niin sulata sormuksista uusi koru itsellesi, raamattu nyt säilyy kirjahyllyssä ja jos oikein ällöttää heitä kaikki pois.
olen tehnyt ; meillä on yhteinen tytär, jota varten olen laittanut kauniiseen laatikkoon muistoja minun ja isänsä liitosta, juuri noita aloittajan mainitsemia. Tyttö käy välillä kurkkimassa valokuvia, vihkisormus on sen verran erikoinen, että varmaan teettää siitä joskus itselleen sopivan ns muistosormuksen.
sormukset ajattelin säästää tytölle...olen säästänyt omia vanhoja kirjeitä ja niitä on kiva lukea, joten enköhän nämätkin kamat jonneki säilö. Säilytys on vaan pieni ongelma...olen just muuttanu ja tavaroita on vielä vanhassa paikassa. Meillä on hyvät välit, siksi muita tavaroita on jäänyt ottamatta ja laittamatta ja vielä lyhyt muuttomatkakin. Ja yhteisten häämuistojen "pakkaaminen, laittamisen olen tietoisesti jättänyt, se ottaa niin koville. Järki-ihmisenä heittäisin kaikki, mutta tunneihmisenä haluan säilyttää. Ja tuo on totta, että lapset varmasti haluavat muutaman vuoden päästä tutkia niitä =)
Mä möin sormukset kultasepänliikkeeseen ja menin ostaan niillä rahoilla ihanan mekon!
Ihana tunne oli,kun astuin uusi mekko päällä aurinkoiseen kauniiseen kesäpäivään!!
Kirjeet ja muun paskan poltin jo riitojen aikana takassa ja sekin tuotti jotain nautintoa!
Häämekon möin kirpparilla ja niillä rahoilla mentiin lasten kans syömään hienoon ravintolaan!!
Valokuvista oon säästänyt muutaman lapsien omiin kansioihin,ite en halunnut yhtään muistoksi ja raamatusta revin vain sivun pois,jossa meidän mimet oli...raamattu on aina hyvä olemassa...rippikoulutkin muksuilla edessä..Hyvä oli kamoista eroon päästä ja aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä!
Ai niin..häälahjat jaoin tasapuolisesti..astioilla nyt on aina käyttöä! :D
Yhteisten "muistotavaroiden" kohtalo riippuu varmaan pitkälti eron luonteesta. Jos pari pystyy eroamaan ystävinä hyvillä mielin, noita muistoja lienee kiva säilyttää, sillä ovathan ne osa omaa historiaa. Ainakin lasten takia muistot olisi (kirjeitä lukuun ottamatta) hyvä säilyttää. Jos taas ero on riitainen ja fiilikset sen mukaiset, voi pikaistuksissaan tuhota kaiken - ja se voi sitten jälkeenpäin harmittaa. Iloisen eronneen menettely tuossa edellä kuulostaa mukavalta :)
Sanoisin vielä tuohon omaani lisäksi, että minulla oli tosi paska ero, mies petti rumasti selän takana..joten en halunnut mitään muistoja sen kummemmin..ja olin hyvin helpottunut erottuamme..ja olen edelleen :)
Oikein teit :) Onnea valitsemallasi tiellä!
Minä itse säästin 7 vuoden avoliitostani kuvat, kirjeet ja pienet muistoesineet. Päällystin kauniisti pienen pahvilaatikon ja laitoin varastoon. Nyt siitä erosta on kulunut 5 vuotta ja olipa mukava katsella niitä. Olis harmittanut todella, jos olisin ne kadottanut...
Nyt tällähetkellä olen eroamassa aviomiehestäni kolmen vuoden avioliiton jälkeen..Jo kävi mielessä, että poltan kirjaimellisesti kaiken paskan..muistot siis. Äitini neuvoi, että laita ne sivuun..taas.
Kai minä niitä voin katsella, kun aika on sopiva. Eron syy tosiaan on pettäminen, minua petettiin ja loukattiin, mutta...en kadota muistoja. Sormukset vien kai kultaliikkeeseen ja ostan jotain mukavaa itselleni, kuten eräs kirjoittaja täällä. Siitä tulee varmasti hyvä mieli.
Jaksamisia myös sinulle
Tuo toi hymyn huulille tuo "hyllyille keräily"... :)
Sitten vanhana on laatikoita vierekkäin niinkuin FBI:n varastoissa "rikoksia" pölyn peitossa...
Tuli vain tuosta sellainen mielikuva...vanha setä raahaamassa sinne taas yhtä laatikkoa..
Tuskin jää Sirulillakaan siihen kahteen laatikkoon, jos jemmaan aikoo kaikki ruveta säilyttään.. ;)
...vähän huumoria tähän väliin..
Tuon iloisen eronneen ratkaisu oli toivoa tuovaa..erostakin voi lähteä uusia tuulia kohti!
Osasin melkein kuvitella ehkä vaalean blondin? astumassa vaatekaupasta ihanaan lämpimään kesäpäivään uudessa mekossaan helmat hulmuten, sirot sääret vilkkuen ja onnellinen hymy huulillaan...Nam!
kävi mulle, hääkuvat ja sormukset annoin aikuisille lapsilleni ja muut muistot heitin roskiin ja aloitin uuden elämän muuttamalla kauas pois, kun sain töitä kauempaa.
iloinen eronnut, taidat pikkasen katkera..
tjaa? ei kyllä minusta ainakaan siltä tuo vaikuttanut? päinvastoin!
Olet tieten kade....ja mies.tieten oli sun ex?
...jätettyä miestä harmittaa aina kun naiset onnellisia eronsa jälkeen! :)
Minunkin exä soittelee vieläkin perääni, vaikka erosta jo 2 vuotta aikaa...eikä millään tajuu, etten tosiaankaan haaveile hänestä enää! Taitaa tulla shokkina, kun menin kihloihin nykyiseni kanssa vastikään. Kertokoon joku muu hälle sen. Mä oon vaan onnellinen!
Omassa erossani asia hoidettiin niin, että juristini kertoi kirjeellä, että tiettyihin osituksen ehtoihin suostutaan, mikäli muistoesineistä, valokuvista, itse kuvatuista videoista sekä avioparille yhteisesti osoitetuista lahjoista päästään sopimukseen.
Narsisti ex-akkani tulkitsi asiaa niin, että hän kahmi kaiken, mitä osituksessa hänelle määrättiin. Nyhtipä irtaimiston osituksessa rahaa mm. sinappilaseista. Yhtään ainutta valokuvaa, itse kuvattua videota tai meille yhteisesti annettua lahjaa en mukaani saanut. Narsistin mielestä sopimukseen oli päästy, kun hän oli päättänyt, että kaikki kuuluu hänelle. Kuukausi sen jälkeen, kun sekä ositus, että irtaimen jako oli tehty ja kaikki paperit allekirjoitettu narsistiakka vaati itselleen minulle jääneitä joulukoristeita!
Voitteko uskoa millaisen ihmisen kanssa olin jakanut elämäni! Tunnustan olevani hieman hida ja yksinkertainen. en kuitenkaan niin tyhmä, etteivätkö silmäni avautuneet. Ymmärsin avioeron olleen parasta, mitä minulle lasten syntymän jälkeen oli tapahtunut.