Isän naisystävä on raskas...
Käyn kotona nykyään noin kerran kolmessa kuukaudessa. Aina silloin tällöin isän naisystävä on meillä samaan aikaan. En oikein osaa selittää mitä tarkoitan...harmittaa vaan kun tuntuu, että hän teeskentelee iloista ja muuta mut nähdessään.
Meillä ei oikein ole mitään juteltavaa keskenämme..Iloisesti tervehditään aina nähdessämme, mutta siihen se sitten jääkin, tuntuu että se on hänen puoleltaan semmoista teeskentelyä. Hän ei koskaan oikein kysele mitä mulle kuuluu. Ja jos kerron, esim. että ollaan kavereiden kanssa tehty sitä ja tätä ja että oli vaikka hyvä reissu jne. niin hän saattaa kommentoida tuohon jotain, että: Meidän Maija on ostanut koiran. Siitä on sitten hyvä lähteä jatkamaan keskustelua..
Nyt olin tuossa pitkällä ulkomaan reissullakin ja kun nyt sitten nähtiin niin hän ei sanallakaan kysellyt tuosta reissusta mitään...mun mielestä tosi outoa....
Ja hän monesti iltaisin istuskelee meillä kotona olohuoneessa ja katselee jotain sarjoja...sitten jos menen sinne olohuoneeseen ja aloitan jotain kevyttä jutustelua, niin hän vaikuttaa siltä kuin häntä ottaisi ihan hirmuisesti päähän kun ei saa rauhassa katsoa noita sarjoja...keskustelua ei synny. Jos hän jotain juttelee, niin hän vain kertoo ylpeillen mitä hänen tyttärensä ovat tehneet, ostaneet tms. Mutta jos itse kerron siskoni kanssa kivoista jutuista mitä on sattunut, niin hän ei kommentoi oikeastaan mitään. Hymyilee vaan ja ei sano sanaakaan..
Hän on mun mielestä ihan vitun kusipää jos näin suoraan saan sanoa. En kuitenkaan halua mitään sotaa ja en varsinkaan halua rikkoa hänen ja isän välejä kertomalla loukkaantumisestani. En vaan voi sietää tommoista teeskentelyä, mutta nielen kiukkuni, ei kai tässä muuta voi.
Lisäksi hän ei koskaan mitenkään ole iloinen mun puolesta tai kannusta mitenkään, missään suhteessa.
Mutta olkoon...oli vain pakko purkaa tä vielä tännekin vaikka äsken tätä jo kavereiden kanssa puitiin pitkä tovi.
Käyn kotona nykyään noin kerran kolmessa kuukaudessa. Aina silloin tällöin isän naisystävä on meillä samaan aikaan. En oikein osaa selittää mitä tarkoitan...harmittaa vaan kun tuntuu, että hän teeskentelee iloista ja muuta mut nähdessään.
Meillä ei oikein ole mitään juteltavaa keskenämme..Iloisesti tervehditään aina nähdessämme, mutta siihen se sitten jääkin, tuntuu että se on hänen puoleltaan semmoista teeskentelyä. Hän ei koskaan oikein kysele mitä mulle kuuluu. Ja jos kerron, esim. että ollaan kavereiden kanssa tehty sitä ja tätä ja että oli vaikka hyvä reissu jne. niin hän saattaa kommentoida tuohon jotain, että: Meidän Maija on ostanut koiran. Siitä on sitten hyvä lähteä jatkamaan keskustelua..
Nyt olin tuossa pitkällä ulkomaan reissullakin ja kun nyt sitten nähtiin niin hän ei sanallakaan kysellyt tuosta reissusta mitään...mun mielestä tosi outoa....
Ja hän monesti iltaisin istuskelee meillä kotona olohuoneessa ja katselee jotain sarjoja...sitten jos menen sinne olohuoneeseen ja aloitan jotain kevyttä jutustelua, niin hän vaikuttaa siltä kuin häntä ottaisi ihan hirmuisesti päähän kun ei saa rauhassa katsoa noita sarjoja...keskustelua ei synny. Jos hän jotain juttelee, niin hän vain kertoo ylpeillen mitä hänen tyttärensä ovat tehneet, ostaneet tms. Mutta jos itse kerron siskoni kanssa kivoista jutuista mitä on sattunut, niin hän ei kommentoi oikeastaan mitään. Hymyilee vaan ja ei sano sanaakaan..
Hän on mun mielestä ihan vitun kusipää jos näin suoraan saan sanoa. En kuitenkaan halua mitään sotaa ja en varsinkaan halua rikkoa hänen ja isän välejä kertomalla loukkaantumisestani. En vaan voi sietää tommoista teeskentelyä, mutta nielen kiukkuni, ei kai tässä muuta voi.
Lisäksi hän ei koskaan mitenkään ole iloinen mun puolesta tai kannusta mitenkään, missään suhteessa.
Mutta olkoon...oli vain pakko purkaa tä vielä tännekin vaikka äsken tätä jo kavereiden kanssa puitiin pitkä tovi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikuttaa siltä, että siellä on kaksi kankeasti käyttäytyvää ihmistä, ei vain tuo yksi. Jos sinusta on hankala saada aikaan juttua hänen kanssaan, hänellä on varmasti aivan sama ongelma; ystävällinen olisi kiva olla, mutta kun ei millään osaa. Älä nyt ainakaan telkkarin ääressä yritä kommunikoida, se on ihan mahdoton tehtävä.
Onnistuuko juttelu silloin, kun isäsi on paikalla?
Kuulostat vähän lapselliselta. Se nainen ei ole sinun äitisi, vaan isäsi naisystävä. Ei hänellä ole mitään velvollisuuksia viihdyttää sinua. Tietysti hänen lapsensa ovat hänelle rakkaat.
Miksi jutustelet silloin, kun teeveestä tulee hänen ohjelmiaan?
Miksi on vaikeaa keskustella hänen tyttärensä koirasta?
Tuo kuulostaa lähinnä siltä, että olet mustasukkainen joko naisen tyttärille tai isästäsi. Kannustatko sinä tätä naista, oletko iloinen hänen puolestaan?
Enkä ymmärtänyt, mitä teeskentelyä tuossa nyt muka on. Muuta kuin sinun puoleltasi..? Todennäköisesti tuo asenteesi loistaa niin läpi, että toisen on vaikeaa olla luontevasti seurassasi.
Tutkimusten mukaan tyttöjen on vaikeaa hyväksyä isänsä uusia naisystäviä, ja vastaavasti taas poikien äitien uusia miesystäviä.
Negatiivisissä tunteissa ei sinänsä ole mitään pahaa. Kannattaisi kuitenkin miettiä, mitä oikeastaan vaadit toiselta ja miksi. Ja mitä sinulla itsellä on toiselle annettavaa.
En usko oikein, että vika on minussa...olen yrittänyt aloittaa keskustelua, kysellä hänen kuulumisiaan, kommentoin iloisesti hänen kertoessaan tyttäristään tai muista omista tekemisistään, mutta....hän ei koskaan ole iloinen mun puolesta, hän ei kysele kuulumisia, jos kerron esim. mitä tehtiin kavereiden kanssa, hän ei lähde yhtään mukaan juttuun kyselemällä tai kommentoimalla...tyyliin vain kääntää sivua lehdessä.
En koe olevani lapsellinen tämän asian suhteen, vaan mielestäni pystyn perustelemaan kantani esimerkein. Tuo teeveen ääressä juttelu nyt ei ole ainoa paikka missä olen koettanut saada keskustelua aikaan, tosiaankaan...olet hiukan hölmö jos niin asian yksinkertaistat.
Seuraava kommenttisi kertoo ehkä sun lapsellisuudesta enemmän kuin mun:
"Kuulostat vähän lapselliselta. Se nainen ei ole sinun äitisi, vaan isäsi naisystävä. Ei hänellä ole mitään velvollisuuksia viihdyttää sinua. Tietysti hänen lapsensa ovat hänelle rakkaat."
totaa..sun pikkuaivot on ymmärtänyt mun ongelman ihan väärin (johtuu ehkä siitä että peilaat asiaa oman elämäsi kautta...ja sun elämä ei kuitenkaan ole kaikkien muiden elämän kanssa samanlaista!) Asian ongelma ei olekaan tässä se, että vaatisin isän naisystävää viihdyttämään mua. Viihdykettä saan ihan jostain muualta! Mutta harmittaa tuo hänen asenteensa meitä kohtaan...Hänen välinpitämätön asenteensa on jotenkin loukkaava.
Mutta onneksi mun ei hänen kanssaan tarvi olla tekemisissä. Harmittaa vaan kun monien muiden aikuisten naisten kanssa tulen toimeen tosi hyvin, mutta sitten isälle on sattunut juuri tuollainen naisystävä..
ps. mun ei ole ollut vaikea hyväksyä isän naistystävää. Olen vain onnellinen heidän puolestaan, koska molempien aiemmat kumpanit ovat poissa ja he ovat löytäneet nyt toinen toisensa tueksi ja seuraksi.
Ehkä hän pelkää olevansa liian tunkeileva ja näin pilaavansa suhteet sinuun.
Hän saattaa kuvitella, että kerrot itsestäsi ja tekemisistäsi vain pelkästä kohteliaisuudesta.
Sun pitää tehdä tarpeeksi selväksi, että haluat hänen olevan kiinnostunut sinusta ja sun tekemisistä.