Heippa. Avopuolisoni on ihastunut toiseen mieheen, olemme olleet yhdessä jo useita vuosia. Puolisoni on myös ollut hyvin sairas yli vuoden ajan, masennusta ja muuta sellaista, mikä on nyt sekoittanut tunteita. Hän sanoo ettei oikein tunne mitään minua kohtaan, eikä ketään muutakaan ihmistä, kuten vaikkapa vanhempiaan.
Ihastuksiahan tulee ja menee, mutta tämän kaiken ohella tuo tuntuu pahalta paikalta. Avokkini on jo kovaa vauhtia lähdössä yhteisestä kodistamme, vaikkakaan hänen ihastuksen kohde ei edes tiedä mitään tästä.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Kannattaisiko ottaa yhteyttä tuohon ihastuksenkohteeseen ja kertoa avokkini tunteista häntä kohtaan ja pyytä, että jos tunteet eivät ole molemminpuolisia, niin toisi sen avokilleni ilmi?
Näin uskoisin, että voisin jatkaa hoitamaan hänen masennustaan kuntoon, mikä on kadottanut kaikki tunteet lähes olemattomiin (heikoilla hetkillä hän on kuitenkin sanonut rakastavansa minua). Ja ehkäpä jonain päivänä, kun hän on taas kunnossa, molemmat hymyilemme tälle kaikelle.
Mitä mieltä te muut olette?
Ihastuksiahan tulee ja menee, mutta tämän kaiken ohella tuo tuntuu pahalta paikalta. Avokkini on jo kovaa vauhtia lähdössä yhteisestä kodistamme, vaikkakaan hänen ihastuksen kohde ei edes tiedä mitään tästä.
Mitä minun kannattaisi tehdä? Kannattaisiko ottaa yhteyttä tuohon ihastuksenkohteeseen ja kertoa avokkini tunteista häntä kohtaan ja pyytä, että jos tunteet eivät ole molemminpuolisia, niin toisi sen avokilleni ilmi?
Näin uskoisin, että voisin jatkaa hoitamaan hänen masennustaan kuntoon, mikä on kadottanut kaikki tunteet lähes olemattomiin (heikoilla hetkillä hän on kuitenkin sanonut rakastavansa minua). Ja ehkäpä jonain päivänä, kun hän on taas kunnossa, molemmat hymyilemme tälle kaikelle.
Mitä mieltä te muut olette?
Vastaukset 5
Vanhimmat
niin. Älä nyt sinä ala soittelemaan naisesi ihastuksen kohteelle. Ihan hoopoa.
ET ole velvollinen hoitamaan naisesi masennusta. Anna ammattilaisten tehdä se. Elä sinä omaa elämääsi.
Et voi pakottaa naistasi jatkamaan kanssasi, mutta voit kertoa haluavasi jatkaa elämää hänen kanssaan. Jos naisesi todella on lähdössä yhteisestä kodistasi - anna mennä - et voi sille mitään.
voisi olla parempi anraa naisesi mennä, jos häm on nin päättänyt. ei toisen ajatuksia ja elämää voi oohjarta, kukin tekee itse päätöksensä.
Siitä on niin helppo lähteä, heti kun tulee mikä tahaansa ....mpi vastaan, niin ei muuta kuin "hei, hei" , rojut pusiin ja ulos ovesta.
Siinä tuo avoliiton ihanuus piileekin. Te kumpikin olette sen jo tienneet aivan alusta saakka, miksi edes vaivaudut ihmettelemään tai utelemaan toisen käytostä? Noinhan se pitääkin avopliitossa olla.
On turhaa jankuttaa että "mutta minä kun luulin, uskoin otaksuin..." Entä sitten? Jokainen saa luulla uskoa otaksua mita haluaa! Teoistaan mies/nainen tunnetaan.
No eipä tuo avioliitostakaan lähteminen nykypäivänä niin kamalan vaikeata ole - täyttää vain parit paperit, sopii(riitelee) omaisuuden jaosta, muuttaa erilleen vaikka heti ja puolen vuoden odottelun jälkeen asia on lopullisesti virallinen. Eikä avioerojen määrästä päätellen ko. tapahtuma edes mikään kummempi häpeä ole kenellekään.
kun annat vähän vauhtia yhteisestä kodista.
masentuneella naisella ei tee yhtään mitään.