Tuttu diplomi-insinööri, ollut valtion hommissa jo lähes kymmenen vuotta, puoliso myös hyväpalkkaisessa duunissa, kerjäsi sääliä kun työpaikka on uhan alla. Sanoin, että minulla ei ole ollut palkallista työpaikkaa vuoden 1993 jälkeen muuta kuin tukityötä harjoittelua ja opiskelua, niin en jaksa sääliä ihmisiä, jotka voisivat etsiä itselleen uuden työpaikan nyt eikä jäädä odottelemaan miten omalle käy. Suuttui mokoma vaan kyllähän se naurattaa, kun itsellä toivo on mennyt, niin sitten tohkeissaan kerätään sääliä oman työn puolesta. Ei tainnut osata ajatella, että tilanteensa on oikeasti hyväosainen.
Itkiskös vai nauraiskos
Merkki-erkki
3184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
että tuossa tilanteessa olevalla voi olla useamman sadan tuhannen velat/lainat niskassa ja kun työpaikka lähtee alta niin ei siinä paljoa naurata.. työttömällä taas harvemmin varaa on ottaa velkaa.
että työtön on jo kokenut sen kun on vain velat niskassa.
Työttömällä kun on puolestaan jo ulosottomies niskassa ja luottotiedot menneet!
Ja tuota korkovelkaa työtön saa tahtomattaankin vaikkei olisi varaakaan!!
Huomaatko äwäwä ristiriidan viestissäsi? Sinä et pysty ajattelemaan, että tuosta tilanteesta ne monet muutkin ovat työttömäksi joutuneet. Hullu sellainen kyllä on, joka ottaa satoja tuhansia velkaa. Meillä puolison kanssa on raja aina ollut, että viisi numeroa ennen pilkkua on ehdoton maksimi, oli töitä tai ei.