Se joka hakee avioeroa on lähes poikkeuksetta nainen, ja se joka ei suostu neuvottelemaan sovinnosta on lähes aina nainen,se joka mahdollisesti hankkiutuu esm. turvakotiin on nainen ?, Ensin nainen ja mies rakastuvat menevät naimisiin ja saavat lapsia elävät miten elävät, kukin tyylillään, sitten kun välillä käy niin että mahdolliseti kumpikin vähän väsähtää, niin hokkus pokkus nainen hakeekin avioeroa ja lähes aina nainen tuo kiivaasti esiin sen että mies on tuhonnut hänen elämänsä ? vähän käsittämätön kuvio mutta valitettavan yleinen.Onhan toki miehissäkin vikaa, mutta miksei nainen sitten koskaan tajuun sitä jo suhteen alkumetreillä, ne miehet jotka lupaavat naiselleen vaikka kuun taivaalta niin kyllä lopputulos on usein kovin ohdakkeinen,ja nainen usein uskoo näihin juttuihin, minä en ole koskaan kuulunut näihin ruusutarhan lupaajiin, minä olen aina pitänyt perheestäni hyvää huolta ja silti ero edessä ja vaimon aikomus on viedä lapset,muuta todennäköisin loppulos on se ettei se tule onnistumaan, minä olen valmis neuvottelemaan, mutta kuten kuvio menee vaimo ei,hän vaan pakottaa minut käyttämään oikeudessa kovin raadollia keinoja, minä en haluaisi, enkä haluaisi loukata vaimoani, mutta hän ei jätä minulle mitään muuta mahdollisuutta , tietysti minä olen se paha,olisi ihan kiva kuulla naisenkin mielipide tästä asiasta. ( millanen on se ns, hyvä mies ei ainakaan joku nössö sellasen kanssa nainen lähtis viikossa :) )
miksi nainen
wilper58
25846
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Asia valitettavasti on juuri niin kuin kerroit. Asialle ei mitään voi. Naiset vaan ovat sellaisia. Jotta sinun ja lastesi, ja pitkällä tähtäimellä myös vaimosi hyvinvointi, olisi turvattu, niin sinun tulee olla nyt vuoden verran taipumaton. Vaimosi tulee olemaan säälimätön ja käyttää sinua kaikin keinoin hyväkseen.. Olet suurin saatana hänen elämässään ja kaikki hänen elämänsä ongelmat ovat juuri sinun syytäsi.
Jotta elämä järjestyisi kaikkien kannalta edes jotenkin eron jälkeenkin, sinun tulee pitää oikeuksistasi kiinni. Palkkaa hyvä juristi. Eukkosi palkkaa kaupungin kusipäisimmän eronneen keski-ikäisen katkeran naisjuristin jonka löytää. Vaadi oikeutesi ja vähän enemmän. Jos ex-eukkosi venkoilee, soita poliisit. Tuota tulee jatkumaan nyt vähän aikaa. Ehkä noin vuoden. Sitten vaimosi hormonihyräkkä tällä havaa on ohi. Kunnes taas tulee uusi aalto, johon sinä tietenkin olet taas syypää. Luultavasti hän silloin tulee väittämään, että sinä halusit eron eikä hän. Naiset elävät omassa narsistisessa todellisuudessaan.
Jos annat periksi, lastesi elämä menee pilalle. Sinä saatat itse katkeroitua. Vaimosi luultavasti katkeroituu joka tapauksessa, sillä hänen mielestään ero on yksin sinun vikasi ja sinä sysäsit lapset erossa hänelle. Ja tietenkin pilasit hänen elämänsä jo eroa ennen. Pysy taipumattomana. Kun pöly on vuoden kuluttua laskeutunut sinulla on hyvät välit lastesi kanssa, exälläsi on vähän vapaa-aikaa itselläänkin, ja tavarat on jaettu oikeuden päätöksellä. Siitä ei kenekään tarvitse olla katkera, mitä käräjäoikeus määrää.
Tapauskohtaisia..? Itselläni mies haki eroa. Tosin olin kyllä itsekkin tullut samaan tulokseen ja sovussa erosimme. Ja ihan puheväleissä olemme edelleen.
Vaikea sanoa miksi teillä meni niin kuin meni.. Ihmissuhteet nyt vain ovat niin outoja ja vaikeita, minä haluan tätä ja sinä tuota .. Ehkä äiti on enmmän niiden lasten perään kun on heidät tehnytkin. Mutta kyllä isä on yhtä tärkeä.
Se on kurjaa jo lastenkin takia,jos heistä riidellään riippuu tietenkin lasten iästä, silloin heilläkin on oikeus vaikuttaa kumalle vanhemalle jäävät.
Mutta ilman muuta pidä pääsi ja yhteys lapsiisi kumalle sitten jäävätkin.
Ja tämä "ruusutarhan "lupaajat, ihminen on vain niin "perso" kehuille, sitä kun niin vähän saa täällä suomem maassa. Ja kun sitten joltain kuulee, vaikka se sitten myöhemmin osoittautuisikin ihan ankaksi...
Siihen ansaan lankeaa.. ! No aika sitten näyttää, turhat lupaukset ja sitten putoaa maanpinnalle..
Mutta elämäsässä tarvitsee myös Rakkautta ja romantiikkaa, ne pitkissä liitoissa tahtovat olla poissa. Ja toista pitää itsestäään selvyytenä kuin huonekalua.
Niin Millainen on hyvä aviomies;
Vaikea sanoa, mulle kemiat merkitsee eniten viihtyy toisenkanssa voi hullutellakkin, sängyssä on vipinää, rehellinen,huumorintajua aina tarvitaan.. Käy työssä ja huolehtii perheestä kuten sanoitkin tekeväsi.
Niin,kun nyt oikein mietin niin niihin turhiin lupauksiinhan minäkin ihastui ekxässä, arki oli sitten tasan kaikkea muuta. Paljon katsoin läpi sormien, mutta jossain raja tulee vastaan. Enkä nyt mielestäni mikään turhan nipotttaja ollut tai muu vahtaaja.Perhettä kaipaan edelleen mutta en ekxää.
Niin mitä sinun pitäisi tehdä..Vaikea sanoa ,kun en vaimoasi tunne, mutta ole isä lapsillesi, sitä sinulta ei kukaan voi viedä.Kaikkea hyvää sulle ja perheellesi toivotan.
Meillä minä olisin kyllä halunnut jatkaa, jos mies ei olisi alkanut sooloileen..Alkoi etsiä "itseään" 40 vuoden iässä ja minusta lapsien kanssa tuli vain ikävä velvollisuus..:)
Seksiäkin harrastimme, mutta voiko sitä näinkin pitkässä liitossa tuntea vielä alkuaikojen kiihkoja..ei ainakaan meillä..semmosta tuttua ja turvallista, mutta sekään ei enää miehelle riittänyt..
Meidän liitossa minusta ainakin alkoi tuntumaan, että minä olen se aikuinen, se keski-ikäinen ihminen, joka tiedosti ja hyväksyi sen elinkaareen kuuluvana asiana...mies taas alkoi elää jotain nuoruuttaan ja kuulemma sen oikean löytyminen oli hakusessa...Eihän sitä semmoista kukaan jaksa! Ettäkö olisin ootellut kotona mieheni "järkiintymistä"? Jos sitä nyt koskaan tulisikaan..
Lapset oli jo varhaisteinejä joten helppo oli suhde sitten päättää...
En tiedä AP:n liittoon päättyneitä tekijöitä, mut en yleistäisi tuota naisten "oikukkuutta"...löytyyy niitä "huishapeleiksi" ryhtyneitä siippoja miehistäkin...
Sitä miettii jokainen, joka on avioeron läpi käynyt...mitä olis voinut tehdä toisin tai olisko mikään muuttunut itse tehdessään toisin....Kun koko tunteiden kirjon on käynyt läpi...ei mukavaa, mutta koen et se täytyy käydä läpi...ei muuten ole koskaan valmis ottamaan uutta rakkautta vastaan. Nyt voin hyvin, vaikka elän sinkkuna lasteni kanssa. Tottakai katselen miehiä sillä silmällä ja tapaillutkin..ja on ollut yhdenillan juttuja...olenhan muutakin kun äiti. Olen huomannut, että mullahan on paremmin asiat kun monella muulla...saan tehdä niitä asioita joista nautin...tavata ketä haluan ja ei se mies sitä onnea mulle tuonut..päinvastoin...olin onneton lasteni isän kanssa. Uskon et jossain on mua varten ihana mies..jonka kanssa saan matkustella..hullutella..ja vaan olla. Ympärilläni ja osalla ystävistäni on todella onnettomia liittoja..jossa ollaan vain tavan vuoksi..on uskottomuutta..alkoholi suuressa roolissa...en minä tollasta elämää halua...siksi omalla kohdallani oli ero hyvä vaikkakin raskas kokemus. Kyllä sitä kriisien jälkeen valoa pilkottaa ja voi katsoa peiliin ja todeta...Hei siellähän katsoo aika vetävän näköinen mimmi...kevät tulee....
ymmärsinkö oikein että sinun ongelmasi oli ettet saanut tehdä avioliitossa sitä mitä halusit, mennä ja tavata muita miehiä :) bailata mielin määrin :) taitaa olla sinukin moraali käsitykset hakusessa,minäkkään en ole mikään tosikko, ei se elämä aina menemistä ja hulluttelua ole. Vaikka minä joudun tään meidän sotkun yksin selvittämään, vaimosta ei siihen vaan ole, niin en minäkään sentään synkkyyteen ole vaipunut , katsopas peiliin uudestaan ja katso silmiin sitä mitä näet.
...sinä ehkä olet kuin minä,"ja suhde muuttui.." me oltais voitu onnistua :mikä sovitaan, se pidetään ja jos ongelmia, ne selvitetään..mut älä silti arvostele "onnistunutta"..siinähän se asian ydin onkin,kun ollaan niin erinlaisia! Minun mies ahdistui minun kanssa,minkäs teet..parempi kuin meni unelmiensa perään. :) ei siis ollut enään onnellinen meidän kanssa.. "Onnistunut" tuntuu kans tietävän, mitä haluaa..ei se ole pahe!
Se on kuitenkin niin, että yksi elämä on elettävänä ja miten sen haluaa elää, on jokaisen oma asia..
En olisi ollut itsekkään kovin onnellinen elämässäni, jossa mies kyllästyi perhe-elämään...hoksasi sen vain vasta silloin, kun perhe oli jo olemassa...minkäs teet?
Elämä on valintoja täynnä. Toiset on vastuullisempia kuin toiset...Ei ainakan mun elämä loppunut miehen hurvitteluun...minä pärjään ilman katkeruutta..enää...mites sinä?
Meillä se oli mies, joka aloitti uuden elämän itseään huomattavasti nuoremman naisen kanssa.
Eikä suostunut MIES neuvottelemaan.
Sulla oli sitten itsekäs ja tyhmän oloinen mies,toki miehissäkin on neuvottekyvyttömiä, mutta kyllähän normaalin ihmisen olis pystyttävä neuvottelu yhteyteen ellei sitten ole niin paha vääritekija ettei kantti kestä, minäkin oon omalta osaltani syyllinen tähän meidän tilanteeseen, mtta en minä sentään piiloon mene,
Siinä kohtaa kun mies herää neuvotteluintoon on jo liian myöhäistä ja asiat liian pitkällä. Nainen yleensä oireilee kyllä pitkään ennen lopullista irtisanoutumistaan. Mies yleensä ei vain halua huomata sitä vaan pistää naisen oireilun naisille kuuluvan hömpän piikkiin ja ajattelee että kyllä se ohi menee. Niinhän se aina on mennyt. Naisen tyytymättömyys kyllä näkyy kun suostuu katsomaan.
En tunne yhtäkään eroa hakenutta naista joka ei olisi yrittänyt herätellä miestä jo pitkään ennen eroa.
Nainen siinä tavallaan yrittää neuvotella mutta koska mies ei näe tai ymmärrä että mitään ongelmaan on niin mies lähtee siinä kohtaa lenkille ja ottaa etäisyyttä ikävään vaimokkeeseen jolla on ehkä vain kuukautiset?
On nämä vaikeita asioita. Meillä naisilla kun ei ole kykyä ihan heti suorin sanoin pyytää haluamaamme tai saada sanotuksi tarpeitamme selvästi ja ymmärrettävästi niin että mies ihan oikeasti ottaisi sen tosissaan.
Mies herää tilanteeseen vasta kun eropaperit on kädessä. Sitten se todellisuus on siinä ymmärettävissä
ja sitten mies haluaa neuvotella. Naisella se halu on jo mennyt ohitse. Ikävää.
Sallamaari on valitettavan oikeassa..meilläkin MINÄ,nainen, yritin miehelle puhua...sanoi minua vain hulluksi! Ja olinkin tulla hulluksi...minä pienten lasten kanssa kotona...mies menossa milloin työporukoitten kanssa illan vietoissa, milloin missäkin kissan ristiäisissä, minä lasten kanssa kotona...
Sitten tulikin aika, että viihdyttiin lasten kanssa ihan keskenään..mies oli ollut liian paljon "asioittensa" kanssa, mitkä pisti perheen edelle.. hänestä tuli vain "mies joka asuu täällä".
Rakkauteni häneen väheni ja kuoli lopuksi.
Tunsin olevani se tyhmä(hän sanoikin niin..) eukko..kotona oleva patja, johon saattoi räkälimppinsä sylkeä..(seksi)
Olin yrittänyt niin paljon liittoni eteen puhua, ettei ketään saisi nöyryyttää niin..mies vaan ilkkui.
Yhtenä yönä mieheni ollessa taas pippaloimassa, otin puukon ja viilsin ja viilsin ja viilsin...verta tuli...
Itkin ja ymmärsin...ei ollut mieheni sen arvoinen. Lapseni nukkuivat ja rukoilin Jumalaa, auta!
En tiedä, oliko Jumala, joka auttoi, mutta rakkaus lapsiin voitti... vein puukon pois, pesin itseni,laitoin sideharsoa käsiini ja menin nukkumaan.
Seuraavana päivänä laitoin makuukset miehelleni vierashuoneeseen ja lopetin seksin hänen kanssaan..
Nyt on hyvin, ei tartte minun enään valvoa ja surra vastuuttoman mieheni menoja...
Keväällä olen muuttamassa lasteni kanssa toiselle paikkakunnalle, josta saan töitä. Mieheni voi elää miten haluaa, ei enää kiinnosta..
Oma tilanne oli tämä.Mieheni selkeästi sanottuna asui uuden ystävänsä luona,mutta ei sen kummemmin vaivautunut eroa hommaamaan.Luulen että aika usein on tilanne juuri tämäkin,että mies käyttäytyy kuin käyttäytyy ja jättää naisen huoleksi eron hakemisen.On miehelle huomattavasti helpompaa olla vaan sen verran törkeä että erohomma hoituu toisen toimesta.Ja tästä on mielestäni ihan tutkittua tietoakin.Ja naisilla on eron hakemisen syinä kolmen V:n kärki : viina,väkivalta ja vieraat naiset
naiset toimi siten että silloin kun kaikki roskat on nostettu pöydälle ja kun pitäs neuvotella, niin just silloin pannaan pää pensaaseen ja jätetään kaikki yhteiskunnan hoitoon.ja kuvitellaan ihan vaikka mitä eletään haavemaailmassa, että kaikki on helvetin auvoista kun kaikki sotkut jäi taakse, ..... tosin miehen selvitettäväksi, naisella ei vaan tunnu olevan minkaanlaista selkärankaa joskus on vaan alettava itse pitään huolta perheestä ei se yhteiskunta ikuisesti hyysää, minulle kävi näin mutta minä taistelen omieni puolesta loppuun saakka enkä piiloudu minnekkään, toisin kuin nainen, minä teen työtä lapsieni eteen joka päivä, ja nainen senkun makaa.. ja uskon lujasti siihen että oikeus voittaa.
Meillä myös tilanne päällä(mies 39v. vaimo 34v.). 10 vuotta avioliittoa tulis kesällä täyteen ja nyt vaimo rupesi puhumaan erosta. Meillä on 2 lasta tyttö 9v ja poika 4 v. Suhde on pikkuhiljaa vaan arkistunut lasten myötä, Vaimo on jo jonkin aikaa ollut kotona kovin haluton mihinkään yhteiseen touhuun lastenkanssa eikäkodin ylläpito ole kiinostanut. on vain istunut illat tv:n ääressä ja katsellut ohjelmia tai ollut Facebookissa. ruokaa on sentään laittanut meille.
No minä olen asiaa tiedustellut jo pidemmän aikaa että mikä vaivaa , mutta ei mitään vastausta kunnes nyt. Vaimo oli kuukausi sitten luokkakokouksessa ja "ihastui" siellä vanhaan luokkakaveriinsa. ja nyt alkoi puhumaan erosta, että ei tunne enää mua kohtaan rakkautta. on vain kuulemma rakkaus lopahtanut. no pahaltahan se tuntuu tottakai, kyslein että miksi et ole puhunut aiemmin vaikka olen kysynyt ja ehdottanut parissuhde terapiaakin. Mutta vaimoni on niin huono puhumaan.
Itse olen yrittänyt pitää kotia yllä pyykännyt ja siivonnut ja touhuillut lasten kannssa, Ja sitten kun kuvittelet olevasi hyvä aviomies joka ei petä ja hoitaa kodin ja lapset Ei juoppottelekkaan. niin vaimo kertoo tai ei oikeastaan kertonut että se on ihastunut vaan sain sen selville itse että on pitänyt tähän luokkakaveriin yhteyttä. Vaikka aluksi kun erosta puhui niin sanoi että ei ole ketään toista miestä. no onneksi hän ei olemiestä tavannut kuin sen kerran siellä luokkakokouksessa. Puhuuimme asioista pari päivää ja yötä... ja vaimo totesi että kai hän vain haki jotain jännitystä kun elämä on niin tylsää ja arkista.
No perskule ei sitä kukaan ole pakottanut tähän sohvalle iltaisin katsomaan TV:tä, ihan oma valinta...
Jotenkin tulee se vanha klise mieleen että naiset Haluaa/valitsee ensin hyvän ja sopivan turvallisen miehen lapsilleen, sitten kun on llapset omakotitalo ja kesämökki ja kaikki puitteet kunnossa niin sitten onkin niin tasaista ja arkista.... Sitten ihastutaan johonkin jännään tyyppiin tässä tapauksessa itsepuolustuslaijen ja vapaaottelua harrastavaan hiukan erityyppiseen mieheen kun kotona.
Eli miehen pitäis siis olla se luotettava, rakastava ,romattinen, lapsirakas, ja kotitaluskone lisäksi vaarallinen jännittävä ,extreme ... millä nää kaikki mahtuu kahden lapsen isään kysyn vaan..??
Vaimo päätti vielä yrittä kanssani lasten takia ja toivoo että meidän väälille vielä kipinä syttyis katsella nyt miten käy... eli löysässä hirressä tässä roikutaan..............
Ällöttää tuollainen miehen paatos. NAISET on kaiken pahan alku ja juuri...sinusta kuitenkin huokuu sellainen omahyväisyys, että varmasti vituttaa tuollaisen "minä, minä" tyypin kanssa olla pitemmän päälle...
Jos et lopeta tuota kuvittelemaasi "pyhimys-rooliasi", naisesi tulee menemään toiselle...
Olet itsekkin varmaan tämänkin ketjun jutut lukenut..(tai ehkäpä et olekkaan! Eihän sinua kiinnosta kuin se oma napasi!) ...ja täällä on naiset kertoneet juuri päinvastaisista kokemuksistaan, kuin sinä! Eli se MIES on ollut se keskustelutaidoton, vieraissa kulkeva, väkivaltainen, tyytymätön liitossaan oleva surkimus..
Ehkä sinullakin on vaimosi kanssa aivan eri näkemys liitostanne..ehkä mitätöit niitä omia virheitäsi, minkä takia vaimosi on onneton...eihän juoppokaan koskaan myönnä olevansa juoppo...!
sinä katkeroitunut mökin muija, jos sun ukko on ollu vieraissa kulkeva juoppo surkimus, niin ei kaikki miehet ole sellasia, se on tasan sinun itsesi vika että oot sellaseen langennu, naisilla vaan on kumma fantasia yksinhuoltajuudesta, kumma kyllä en ole tavannu yhtään yksinhuoltaja muijaa koka on voinut sanoa kirkkain silmin että kyllä nyt hyvin menee, aina ollaan kinuamassa mieheltä millon mitäkin, jos minä saan lapset itselleni niin en takuulla pyydä eukolta centtiäkäkään ...
"Wilpertti" muka täällä vielä kyselet muka naisten lähtöä! Hah! Sua syyt ei oikeesti kiinnosta!
Tuollaisen ukonrähjän luota pitääkin lähteä ja lujaa!!
Tuollaista paskanjauhamistako sun eukonkin pitää sietää! Raukkaparka koko muijas!
MINÄ olen muuten ihan onnellisesti naimisissa ihan oikean MIEHEN kanssa ja siksi tuollaiset sinunlaiset kuvatukset hyvin erottuukin! Sattuu olemaan meidänkin ystäväpiirissä monta eronnutta ja kaltaistesi päällepärmäriukkojen takia lähtevät, eikä ihmettele kukaan kuin se ukko itse!
Haaveilehan kahjo vaan lapsistasi,tuskin niitä saat, käytöksesi on tarpeeksi hullua jo täälläkin...
Toivottavasti viitsit niitä eron jälkeen kuitenkin edes joskus katsoa..tahtoo nuo ukot lupauksistaan huolimatta viihtyä paremmin siellä baarin ja kaljan parissa sittenkin...tuskin teet poikkeusta!
minäkin olen sitä aina ihmetellyt, kun miehet haluis kovasti ne mukelot itelle, mut sitten kun ne kuiteski jää useimmin sinne äitilleen, niin ei ne miehet niitä sitten hae kuiteskaan paljo koskaan?
Onks se sitte nii, että kun on pois silmistä on kohta pois mielestäki?
jos se onki vaa semmonen hyvä syy riidellä exän kans se lapsien haluaminen itelle..ei oikeesti kuiteskaa haluakkaan?
Munki siskon mies ei koskaan hae mukeloita vaikka erossa kans uhos ne ottavansa.
Ihan oikeesti hei..Hae apua! Katkeruutes on tosi syvää. Mitä sulle on tehty, hei? Pahoillani, että ukkos lähti. Sellanen oikeesti rassaa. Lähti ilmeisesti jonkun sulle läheisen mukaan. Sellastakin sattuu, kuule.
Ei muuta kun pää pystyyn ja ulkoilemaan. Jätä viina ja lääkkeet muutamaks päiväks, ja älä kuule kirjoittle tänne ihan joka ketjuun. Jooko? Sulle tule itselles paha mieli ja me muut tikahdutaan nauruun!
Anna kulta meille vähän vapaata. Tulee muuten pallea tyrä sun typeryyden pullistuessa tejteistäs ulos. Jookosti? Joohan,
Saahan noita akkoja jos entinen kyrsii!
Tietenkään se ei sun kans halua enää olla! On saanu susta tarpeekseen!
Lopeta tuo ilmanaikunen jankkaus, blaa blaa...
Ota uus akka ja tee uus perhe! Ja kato että on tällä kertaa mieluinen!
Niinkuin niitä nyt vain otettaisiin! :D
Harvempi niitä vanhalle ukolle enää penskoja alkaa tekeen. On niitä nuorempiakin ja parempi olisi varmaan oppia oleman sinkkunakin monen miehen eronsa jälkeen!!
Käsittääkseni AP, ja me kaikki muutkin, olemme kyllä ymmärtäneet, että jokainen voi ottaa uuden muijan halutessaan. Näinhän Ap varmaan toimiikin. Hänelle muijan saaminen ei ilmeisesti ole yhtä ihmeellien asia kuin sinulle. AP:n esille nostama asia, naisen mielen häilyvyys ja epäluotettavuus avioliitossa, on mainitsemisen arvoiene asia. ei se AP:n, tai kenenkään muunkaan mielesta maailman suurin ongelma ole. Voi siitä silti tällaiselle siviustolle nootom tipauttaa.
Sinun kommenttisi sen sijaan on äysin turha. Tarpeettoman ihmisen kirjoittama tarpeeton ja hölmö purkaus. Asiattoman ihmisen asiaton luikaus. Tumputtajan tumpelo tölväys. Pölvästin plöräys.
Mene rassaamaan autoas.
Akallas on uusi mies. Ei sen kummempaa!
Ei enää rakasta sinua yhtään ja on löytänyt uuden jota rakastaa.
Ei siinä auta sun märinäs enään. Liian myöhäistä!
Ihan tavallinen tarina.
Tää Wilperi nyt kuitnekin puhuu täällä kaiken aikaa vain omasta muijastaan, mutta silti tyyliin: naiset on sellaisia, että... ja naiset on tällaisia... naiset ja naiset. OMA MUIJANSA on sellainen, ei kaikki naiset.
Ja väitti, ettei ole tavannut yhtään yksinhuoltaja muijaa, jolla menisi hyvin. No nyt tapasit, toisin täällä palstalla vaan. Ja tosin en ole yksin enää, mutta aikoinaan jäin yksinhuoltajaksi 5-vuotiaan lapsen kanssa. Ja voin tähtikirkkain silmin väittää, että todella, siitä hetkestä kun erilleen muutimme, alkoi mennä hyvin. Elin varmasti elämänsi parhaimpia ja onnnellisimpia vuosia silloin, kun olimme lapseni kanssa kahdestaan, ja sitten myöhemmin kun menin uudestaan naimisiin ja asuimme kolmistaan yhdessä. Ei huonosti mene nytkään, mutta silloin olin todella onnellinen! Sen miehen kanssa olen edelleen naimisissa ja lapseni on jo muuttanut omaan elämäänsä.
Jauhakaa paskojanne vain niistä omista vaimoistanne, ne on teidän kanssanne eläneet ja teitä katselleet ja kuunnelleet, ja tuon "lapset on tärkeintä" -nimimerkin kirjoitus kuvasti todella omahyväistä äijää, aivan nappiin oli arvoinut seuraava kirjoittaja, en minäkään jaksaisi tuollaista minäminä -äijää, en millään! Kyllä siinä helposti onkin vaarana ihastua toiseen mieheen.
Se on toi nm."Wilperi " vinkunu täällä jo useammalla palstalla akkansa lähtöaikeita, eikä oo äijällä mitään itsehillintää hallussa..Eri minimerkeillä tässäkin ketjussa akkoja haukkuu, ei oo äijällä päässä kaikki kondiksessa...Mistäkähän päättelee,että kaikki täällä sitäkin kommentoineet olis naisia? :)
Älä sä välitä,"entinen yh"..minäkin tiedän paljon hyviä yh-naisia, jotka on kasvattaneet kunnon ihmisiä mukeloistaan..
Tuollaisen kahjon ukon paskanjauhannasta ei kannata mieltänsä pahoittaa, varmaan senkin vaimo on ihan hyvä ihminen, on saanut vain tarpeekseen tuollaisesta kiihkoilijasta, jonka sanavarasto on suoraan kuin satamalutkan suusta, enkä ihmettele ollenkaan!
talosta ei lähdetä niin kuin torpasta