Kertokaa kannattaako minun vielä ruveta ees suunnittelemaan eroa...
Rakastan tyttöystävääni ihan mielettömän paljon...mutta... sillä on ilmeisestikkin ja onkin vähän ongelmia olla rehellinen minulle... tai ei se ole paljoo valehdellu mutta jättää aina sopivasti joitakin asiota kertomatta...
ollaan oltu yhessä nyt reilut puoli vuotta... alussa se oli samanlaista mutta ajattelin että ehkä se loppuu kunhan ollaan jonkun aikaa yhessä.. ja juteltiinkin siitä ja hää sanoi että yrittää ainakin olla avoin ja rehellinen... mutta koko ajan tuntuu että se jää kiinni jostakin mitä se ei oo taas kertonu mulle..
kun en oikeesti jaksa pettyä aina ja aina uudelleen siihen... kun ne päivät mitä meillä menee hyvin.. niin on ihan HUIPPUJA mutta sitte taas tulee joku ja menee pari päivää siinnä mökötellessä jnejne.. :)
mutta kannattaako minun vielä katella jos se siitä muuttus.. vaikka tuskin muuttuu.. vai pitääkö vaan yrittää rakastaa ja toivoo ettei salaa mitään suurempaa minulta.. kun ne mitä se salaa niin ei oo ees mitään mitä ei vois kertoo.. mutta kun ei voi sanoo.. ja puhelintaan piilottelee koko ajan.. ei voi mulle kertoo mitä viestejä saa ja näin... vähän outoo..
Minusta tuntuu että minä sanon sille kohta niin että ihan oikeesti jos ei yritä hiukka ryhdistäytyä niin se on ero.. koska en oikesti jaksa.. kun joka toinen päivä suunnilleen mökötetää ja toinen päivä on yhtä juhlaa..
kertokee??
Rakastan tyttöystävääni ihan mielettömän paljon...mutta... sillä on ilmeisestikkin ja onkin vähän ongelmia olla rehellinen minulle... tai ei se ole paljoo valehdellu mutta jättää aina sopivasti joitakin asiota kertomatta...
ollaan oltu yhessä nyt reilut puoli vuotta... alussa se oli samanlaista mutta ajattelin että ehkä se loppuu kunhan ollaan jonkun aikaa yhessä.. ja juteltiinkin siitä ja hää sanoi että yrittää ainakin olla avoin ja rehellinen... mutta koko ajan tuntuu että se jää kiinni jostakin mitä se ei oo taas kertonu mulle..
kun en oikeesti jaksa pettyä aina ja aina uudelleen siihen... kun ne päivät mitä meillä menee hyvin.. niin on ihan HUIPPUJA mutta sitte taas tulee joku ja menee pari päivää siinnä mökötellessä jnejne.. :)
mutta kannattaako minun vielä katella jos se siitä muuttus.. vaikka tuskin muuttuu.. vai pitääkö vaan yrittää rakastaa ja toivoo ettei salaa mitään suurempaa minulta.. kun ne mitä se salaa niin ei oo ees mitään mitä ei vois kertoo.. mutta kun ei voi sanoo.. ja puhelintaan piilottelee koko ajan.. ei voi mulle kertoo mitä viestejä saa ja näin... vähän outoo..
Minusta tuntuu että minä sanon sille kohta niin että ihan oikeesti jos ei yritä hiukka ryhdistäytyä niin se on ero.. koska en oikesti jaksa.. kun joka toinen päivä suunnilleen mökötetää ja toinen päivä on yhtä juhlaa..
kertokee??
Vastaukset 13
Vanhimmat
Niin, kysehän on luottamuksesta. Meillä on vähän samanlaista. Miesystäväni sanoo toista ja tekee toisin. Ei tuo valhe ole paha, tuo mitä sanoo, mutta miksi ei voi olla rehellinen, koska ei ole syytä olla epärehellinen. Puhelinnumeroita on eikä aio poistaa, koska ei jaksa, mutta tuo on eri juttu, josta en tiedä, että missä mennään.
Varmaa on kuitenkin se, että on koukussa tietokoneeseen ja tulee olemaan ja etsii jotakin vieläkin. Ehkä ei tällä hetkellä, mutta joskus voi löytää näiltä sivuilta mukavia yllykkeitä ja kiusauksia.
Hän tietää, että surffailen ja on syytä luottaa.
Hän tietää mun tietävän, että hän valvoo koneella yöllä ja koukkua jatkuu... Naisten kuvia kattelee ja minä odotan kamarin puolella, koska ei ole kiirettä kuulemma. Tai sitten toisella koneella huuli pyöreenä, huh huh.
Mitäs nyt sitten pitäisi ajatella ja sanoa muuta kuin, että mulla on hyvä mies ja pysyy sohvalla viikonloppuisin. Monena päivänä kuukaudessa odotan uutista, että jatkaa seurustelua, mutta ei mun kanssa..
Parisuhteessakaan ei tarvitse kertoa toiselle kaikkea. Kaikesta ei pidä raportoida kumppanille. Ilmeisesti ongelmana ei ole se että tyttösi valehtelisi sinulle vaan ei kerro jokaista pikku asiaa sinulle, mikä on ihan NORMAALIA. Oletko mustasukkainen?? Minusta toisen kännykkä on henkilökohtainen ja minun puhelinta ja sen sisältämiä viestejä ei lue kukaan ilman minun lupaani, enkä siihen lupaa yleensä anna.
Minusta tuntuu että yrität kontrolloida vähän liikaa. Ehkä ongelma ei olekaan tytössäsi. Minusta tuo käytöksesi vaikuttaa erittäin mustasukkaiselta ja epäluuloiselta. Minä en ainakaan voi sietää sitä että menemisiäni kyylätään jatkuvasti. Luottamus on suhteen A ja O. Ja se tarkoittaa sitä että luotat kumppaniisi ilman että epäilet koko ajan hänen tekemisiään ja rehellisyyttään. Olen itse seurustellut hetken kontrolli friikkin kanssa. Hän vaati raportin kaikesta mitä tein. Se suhde sai lopun kun löysin hänet penkomasta laukkuani (etsi todisteita. En jaksanut sellasta mököttämistä ja epäilyjä.
Hellitä vähän tai pian sinä olet sen jätetyn roolissa!!!!
kyllä se onki hiukkasen varmaan sillälailla että oon mustasukkanen...tainno..en mustis mutta epäluuloinen tai sillee jännästi... mutta kun meillä on tässä ollu vaikka jos minkälaista ja sen tytön entinen elämä en hiukkasen semmonen että vaikee aina luottaa siihen jos se aina jää kiinni kaikesta salailusta.. voit lukee (Minä) nimimerkillä kirjotettuja aiheita aikasemmin ni tiiät pikkasen jotaki taustoja.. jos kiinnostaa... :)
On totta etten tiedä suhteenne yksityiskohia enkä jaksa perehtyä niihin kunnolla. On sama mitä tyttö on menneisyydessään tehnyt sillä sillä ei ole merkitystä teidän suhteellenne. Vain nykyhetki ratkaisee. Minä ainakin menen lukkoon toisen kanssa jos hän haluaa tietää kaiken mitä teen ja kenen kanssa. Ei hänen pidä olla sinulle tilivelvollinen. Jos mökötät hänelle jatkuvasti siitä että hän on jättänyt sinulle jotain kertomatta niin kuinka kauan luulet että hän jaksaa. Jos et pysty muuta kuin epäillä häntä jatkuvasti niin miksi olet hänen kanssaan???
Mustasukkaisuus on myrkky joka tappaa suhteen. Yleesä mustasukkaisuus kertoo ihmisen epävarmuudesta. Kerrotko kaikki tekemisesi tytöllesi??? Parisuhteessa elävälläkin täytyy olla omat juttunsa.
Usein nämä epäilyt toista kohtaan saavat omassa pääkopassa uskomattomat mittasuhteet. En tosiaan tunne teidän tapausta mutta kuulostat todella omistushaluiselta. Se piirre ihmisessä saa minut potkimaan takajaloilla. Mielummin olen toisen kanssa joka luottaa minuun ja ymmärtää että vaikka olemme yhdessä on minulla omat juttuni. Samoin minä olen sinut sen kanssa että hänellä on omat juttunsa. Huolestuisin jos hän eläisi vain minua varten.
Olen edelleen sitä mieltä että sinun tulisi vähän hellittää. Jos et aina vaadi selitystä voit saada niitä pyytämättäkin. Tuollaisella suhteellla ei ole kovin pitkää tulevaisuutta. Etenkin kun hän ei näytä alistuvan vaatimuksillesi. teillä ei ole kovin pitkä suhde takana ja nyt sinun tulee miettiä haluatko nähdä sille jatkoa. Ja jos haluat niin sitten vastaa itsellesi kysymykseen: mitä teet mustasukkaisuudelle, omistushalulle ja luottamuksen puutteelle??
noh en nyt vastaa muuhun ku tohon että kerronko minä kaiken mitä itte teen... ni kyllä kerron.. tai en ainakaa salaa yhtään jos kysyy jotaki multa...
Omassa suhteessani minua taasen harmittaa, että ollaan vähän liiankin vapaasti.
Mitään ei kerrota toiselle, yritän kyllä kertoa miehelleni kaikenlaista elämästäni, mutta hän ei kerro minulle mitään.
En tarkoita että epäilisin häntä, mutta olisi ihan kiva esim. tietää että kun hän on lopettanut puhelun niin kertoisi edes kuka se oli.
Minä kerron aina, vaikka se olisikin vain äiti, kerron myös mitä asiaa soittajalla oli ja mitä hänelle kuului.
Hänen soittajiensa asiat kuulen yleensä vasta jälkeenpäin ja tulee loukkaantunut olo kun hän ei kertonut heti, mitä soittajalle kuului.
Useimmiten olen se "viimeinen joka tietää" ja kaikki hämmästelevät ettei kukaan ole kertonut minulle aijemmin!
Lisäksi poikaystäväni ei ole tippaakaan mustis minusta, vaan saan tulla ja mennä miten lystään ja vaikka vieraiden miestenkin kanssa. Hän ei piittaa.
Se pistää myös miettimään, mitä kaikkea hän itsekin mahtaa touhuta selkäni takana..
Tuntuu pahalta kun toisella on se periaate, että "saat tehdä kaikkea mitä haluat, minua ei kiinnosta".
Kyllä minusta suhteessa pitää olla hiukan mustasukkaisuutta ja halua hallita toista, mitä järkeä yhdessäolossa muuten on jos se on ihan samanlaista kuin sinkkuna olo?
Tässä asiassa oon kyllä ihan samaa mieltä..
minuakin aina arsyttää kun kaiken saa tietää vasta sitten kun on ensin suunnilleen loukkaantunut tai suuttunut tai jotain kun toinen ei ole voinu kertoo heti asioita..
mulla on sama että jos joku soittaa esim. mulle.. niin kerron heti puhelun jälkeen kuka oli ja mitä asiaa jnejne..
tai yleensä näytän jo ennen ku vastaan puhelimeen ni että kuka siellä on.. mutta tyttöystävä on taas semmonen että se piilossa kattoo kuka siellä on.. ja jos siellä on vaikka isä tai äiti ni sitte voi ehkä puhua siinnä vieressä ja näin mutta aina ei oo se mama tai isä siellä.. ni sitte saa taas riijellä siitä ku ei voi sanoo kuka siellä oli.. mut enemmän kyllä viesteistä on tämmösiä riitoja... mullaki se suunnilleen yleensä lukee ennen minua mulle tulevat viestit mutta minä en saa lukee sen viestejä.. ja sitte se aina heti poistaa ne viestit ku on lukenu ja sanoo joskus että oli joku vitsin zed mainos tai vstaavaa... en tiä..
ihmetyttää.. minusta suhteessa kyllä pitäs kans olla vähä semmosta avoimmuutta tai mitä se nyt on että asiat ois vähä niiku yhteisiä jne..
en voi ainakaa aina olla silleen että en saa sen asioita nähhä.. se on varmaan ero eessä jos ei asiat muutu..
tyhmää erota semmosen asian takia.. mutta ei oo kivaa aina ihmetelläkkää..
Mun pitää sanoo, että tuskin(Ainakaan sun kertoman perusteella)sinä hirveesti tuet tai oot muutenkaan puna ees tähän muutoksen tekemisessä?Miettisit itekki vähän!
Minulla oli jotain samantyyppistä ongelmaa nuorempana ja selvisin siitä.Kyse ei oo pelkästään siitä luotatko sinä siihen tyttöön vaan myös luottaako se tyttö sinuun.
Jos todella rakastatte toisianne,ette luovuta.Luulen että tyttö on itekki tiedostanu ongelmansa ja jo yrittää sitä korjata.Mutta voihan olla että oon väärässä.
Jos tyttö sua rakastaa,se "parantuu"Ei ehkä ihan hetkessä, mutta...aikaa myöten.Ja rakkaus vaatii kärsivällisyyttä.Sitä riittää, jos rakastaa ja jaksaa tukea.
Älä jätä tyttöä yksin ongelman kanssa,koska sinä luultavasti olet ainut joka pystyy auttamaan.
T:kokemuksella....
Noh tuota... kyllä se sanooki että se yrittää,..
kaippa sitä pitää tässä katella..
eilen se sitte päätti että vaihtaa sähköpostiosotteensa ja lopettaa yhteydenpitämisen niihin ihmisiin keistä en tykkää..
jos se oikeesti aikoo lopettaa ni kyllä se osottaa että se välittää.. mut epäilen vaaan että ei se lopeta.. en ainakaa minä varmaan lopettas.. mahdotontahan se on kerralla lopettaa..kai..
nyt se vaan kattoo ne viestit tod näk. jossain muuallla kun minun silmien alla ja näin.. mutta en sitten tiedä..
minä eilen sille sanoin, kun se hauais kihloihin ja tälleen että ihan turha mietiskellä kihloja ja muutenki tulevaisuutta jos jatkuu näin..
ni sitte se päätti tollalailla tehhä.. en tiiä oliko viisasta..?
mutta pitää nyt taas kattella mitä tapahtuu..
:)
elämä jatkuu!
Sinun pitää ihan oikeesti nyt tukea sitä tyttöystävääs..eikä epäillä,että "ei se lopeta.."Nuo luulosi juuri kylvävät lisää epävarmuutta siihen tyttöön ja tiedä, mitä taas hätäpäissään keksii....Usko minua.Ja tuo kihlajuttu...en tiedä oliko hyvä noin vaan "möläyttää" sitä,että jos et lopeta ,en mee sinun kanssa kihloihin..Mutta itseppä tiesi olet valinnu..Sitäpä et nyt voi enää tietää, mitä se sinun tyttöystäväsi siitä teidän tulevaisuudesta ajattelee..oletteko yhdessä vai ette..
En sano, että tyttöystäväsi olisi sairas tai jotain muuta..mutta...onko mitään muuta?Kuin se salailu?Pelottaako sitä jokin...Esim...Mennä jonnekkin?Onko syrjäytymisen merkkejä?
Mieti nyt ainaki ennenkun alat eroa tai muuta vakavaa suunnitella,että mikähän tässä on takana...Psykiatri/Psykologi ei varmaan olisi pahitteeksi...
Noh... itte asiassa se kävi psygologilla jonkun aikaa kun sen vanhemmat "pakottivat" hänet sinne..
ja saattaa olla että se on taas edessä kun niille tuli/tulee tod. näk. ilmi että tehtiin abortti tossa parit viikot sitte..
että näin..
Ja onhan se tyttöystäväni mun jotenki vähän semmonen heikko luonne.. tai toi oli huonosti sanottu kun ei se oo... ei sillä mun mielestä oo mitään suurempia ongelmia mutta sitä aina joskus pelottaa ja muutenki se ei uskalla oikeen kattoo ees kauhuelokuvia kun sitte ei saa unta ku pelottaa jnejne.. ja yleensäkki sillälailla sillä ei oo minun mielestä oikein sellasta "kovuutta" mitä ihminen tartteis.. sen on vaikee sanoa "ei"
ihmisille vaikka ei tekis mieli tehdäkkää jotaki..
mutta en tiä... se just pelottaa kun tiiän että se on tosi sillälailla "haavoittuvainen", että mitä vaan voi aina tapahtua.. sitten kun se aina salailee jotaki ni sitä rupee epäilemään jos se on hairahtanu johonki..
mutta pitää yrittää tässä luottaaa..
eiköhän se siitä.
Minusta tuntuu, että sinun pitäs ehkä puhua nyt niistä jutuista,peloista ja muista sen tytön kanssa...Jos tuntuu,että on jotain outoo,niin..Sano, vaikka jotenkin tai vihjaa sitä psykologia...Mutta älä ala ahistelemaan ja liikaa tenttaamaan häntä.
Ja jos sen abortinkin takia kannattaa miettiä, jos vaikka yhessä menisitte sinne psykologille keskustelemaan..
Älä nyt ainakaan jätä sitä tyttöö yksin niitten ongelmien kanssa...
en jätä en...
:)