Kun nyt näitä avioeroja ja uskottomuutta on niin paljon, niin olenpa tullut ajatelleeksi, että pitäisikö nuorille ihmisille järjestää pakollinen avioliittokoulu ? Meillä on asepalvelus ja rippikoulu, mutta ei avioliittokoulua. Tarkoitan, että kaikille naimisiin meneville pareille järjestettäisiin pakollinen kurssi ennen avioliiton solmimista ja jos et ole kurssia käynyt, niin et saa avioliittoa solmia. Kurssin järjestäjinä voisivat olla vaihtoehtoisesti kirkko tai väestöliitto, kun kaikki eivät kuulu kirkkoon. Kurssilla käytäisiin läpi luentojen, videoiden ja ryhmä-tai paritehtävien avulla läpi avioliiton erilaisia vaiheita, lapsen syntymän vaikutusta parisuhteeseen, seksuaalisia ongelmia, miesten ja naisten tapaa kommunikoida ja sitä miten parisuhde muuttuu iän mukana. Siellä nuoret ihmiset voisivat keskustella, millaisia odotuksia heillä on parisuhteesta ja millaisia kuvitelmia, miten avioliitto toimii tulevaisuudessa ja miten toimia, jotta tietyiltä ongelmilta, esim. uskottomuudelta voitaisiin välttyä. Kurssilla voisi vierailla vanhempia pitkään naimisissa olleita pareja, jotka voisivat kertoa miten ovat oppineet oman liittonsa ongelmia ratkomaan.
No, kyllähän tällaisia kursseja on jo olemassa ja toiminnassa, esim. kirkon taholta, mutta ne eivät ole mitenkään pakollisia ja niihin osallistuu lähinnä niitä, jotka ovat vakaumuksellisia kristittyjä. Mutta entäpä jos tällainen kurssi tulisi kaikille pakolliseksi ? Eihän autoakaan saa ajaa, jollei ole suorittanut ajokorttia. Mutta siihen elämän tärkeimpään suhteeseen voidaan usein hypätä ihan ilman mitään perehdytystä, mitä se tulee tulevaisuudessa olemaan. Ja sitten ihmetellään, että miksi kaikki menikin päin puuta ? En minä tiennyt, että tämmösiäkin ongelmia voi tulla, jne. Usein kai ajatellaan, että omien vanhempien parisuhde on se malli nuorille ja näinhän se onkin, että omien vanhempien lämmin ja hyvä suhde on parasta parisuhdekoulutusta, mutta entä jos vanhempien suhde onkin ollut etäinen ja kylmä tai nuori on kasvanut yksihuoltajaperheessä ? Mistä he silloin saavat positiivista parisuhdemallia ja kykyä ratkoa ongelmia rakentavasti ? Tv:n saippuasarjoistako ?
Mielestäni ei edes riitä, että kurssi käydään kerran elämässä, vaan se pitäisi vielä päivittää ainakin kymmenen vuoden välein aina eri elämänvaiheiden mukaan. Pidän täysin mahdollisena, että jos tällaiseen avioliittokouluun yhteiskunnassa satsattaisiin, niin avioerot ja uskottomuus vähenisivät. Eivät varmasti loppuisi, mutta vähenisivät. Tietysti uskottomia on näin karkeasti yleistäen kahdenlaista päätyyppiä: Ns. tapapettäjiä, jotka pettävät jatkuvasti ja jokaista kumppania vuorotellen ja sitten niitä pettäjiä, jotka ajautuvat syrjähyppyyn, kun omassa parisuhteessa on ongelmia. Ja juuri tätä jälkimmäistä joukkoa tämä avioliittokoulu voisi auttaa, jotta he saisivat sieltä menetelmiä ja ideoita, miten parisuhdetta voisi ylläpitää niin ja ongelmatilanteita ratkoa siten, ettei tarvitse sotkea suhdetta syrjähypyillä. Avioliittokoulussa voisi opettaa nuorille myös sen, miten vakava asia syrjähyppy useimpien mielestä on ja miten tuhoisia vaikutuksia sillä voi olla parisuhteeseen. Tietenkään tällainen koulu ei olisi mikään patenttiratkaisu näihin ongelmiin ja avio-ongelmia ja uskottomuutta varmasti esiintyisi siitä huolimatta, mutta ainakin se voisi pistää nuoret ihmiset ajattelemaan, että mihin he oikein ovat sitoutumassa ja millaisia mahdollisia ongelmia voi tulevaisuudessa olla edessä ja kuinka muut ovat ongelmista selvinneet.
Siis oikeasti. Työpaikoillakin satsataan henkilökunnan koulutukseen, mutta avioliittojen koulutukseen ei satsata paitsi yksittäisillä, kuten kirkon taholta, mutta sekään ei tavoita kaikkia. Ja tämän avioliittokoulun pitäisi nimenomaan olla pakollinen kaikille, jotka avioliiton solmivat. Ihan kuten ajokortti on pakollinen kaikille jotka ajavat autoa, niin tämäkin olisi. Muuten olisi vaarana, etteivät kaikki nuoret rakastumisen huumassa vaivautuisi tätä kurssia käymään, koska uskoisivat sokeasti rakkauden huuman ja onnen kestävän. Siis olisiko mahdoton ajatus, että elämän tärkeimpään suhteeseen satsattaisiin kunnolla jo etukäteen ?
No, kyllähän tällaisia kursseja on jo olemassa ja toiminnassa, esim. kirkon taholta, mutta ne eivät ole mitenkään pakollisia ja niihin osallistuu lähinnä niitä, jotka ovat vakaumuksellisia kristittyjä. Mutta entäpä jos tällainen kurssi tulisi kaikille pakolliseksi ? Eihän autoakaan saa ajaa, jollei ole suorittanut ajokorttia. Mutta siihen elämän tärkeimpään suhteeseen voidaan usein hypätä ihan ilman mitään perehdytystä, mitä se tulee tulevaisuudessa olemaan. Ja sitten ihmetellään, että miksi kaikki menikin päin puuta ? En minä tiennyt, että tämmösiäkin ongelmia voi tulla, jne. Usein kai ajatellaan, että omien vanhempien parisuhde on se malli nuorille ja näinhän se onkin, että omien vanhempien lämmin ja hyvä suhde on parasta parisuhdekoulutusta, mutta entä jos vanhempien suhde onkin ollut etäinen ja kylmä tai nuori on kasvanut yksihuoltajaperheessä ? Mistä he silloin saavat positiivista parisuhdemallia ja kykyä ratkoa ongelmia rakentavasti ? Tv:n saippuasarjoistako ?
Mielestäni ei edes riitä, että kurssi käydään kerran elämässä, vaan se pitäisi vielä päivittää ainakin kymmenen vuoden välein aina eri elämänvaiheiden mukaan. Pidän täysin mahdollisena, että jos tällaiseen avioliittokouluun yhteiskunnassa satsattaisiin, niin avioerot ja uskottomuus vähenisivät. Eivät varmasti loppuisi, mutta vähenisivät. Tietysti uskottomia on näin karkeasti yleistäen kahdenlaista päätyyppiä: Ns. tapapettäjiä, jotka pettävät jatkuvasti ja jokaista kumppania vuorotellen ja sitten niitä pettäjiä, jotka ajautuvat syrjähyppyyn, kun omassa parisuhteessa on ongelmia. Ja juuri tätä jälkimmäistä joukkoa tämä avioliittokoulu voisi auttaa, jotta he saisivat sieltä menetelmiä ja ideoita, miten parisuhdetta voisi ylläpitää niin ja ongelmatilanteita ratkoa siten, ettei tarvitse sotkea suhdetta syrjähypyillä. Avioliittokoulussa voisi opettaa nuorille myös sen, miten vakava asia syrjähyppy useimpien mielestä on ja miten tuhoisia vaikutuksia sillä voi olla parisuhteeseen. Tietenkään tällainen koulu ei olisi mikään patenttiratkaisu näihin ongelmiin ja avio-ongelmia ja uskottomuutta varmasti esiintyisi siitä huolimatta, mutta ainakin se voisi pistää nuoret ihmiset ajattelemaan, että mihin he oikein ovat sitoutumassa ja millaisia mahdollisia ongelmia voi tulevaisuudessa olla edessä ja kuinka muut ovat ongelmista selvinneet.
Siis oikeasti. Työpaikoillakin satsataan henkilökunnan koulutukseen, mutta avioliittojen koulutukseen ei satsata paitsi yksittäisillä, kuten kirkon taholta, mutta sekään ei tavoita kaikkia. Ja tämän avioliittokoulun pitäisi nimenomaan olla pakollinen kaikille, jotka avioliiton solmivat. Ihan kuten ajokortti on pakollinen kaikille jotka ajavat autoa, niin tämäkin olisi. Muuten olisi vaarana, etteivät kaikki nuoret rakastumisen huumassa vaivautuisi tätä kurssia käymään, koska uskoisivat sokeasti rakkauden huuman ja onnen kestävän. Siis olisiko mahdoton ajatus, että elämän tärkeimpään suhteeseen satsattaisiin kunnolla jo etukäteen ?
Vastaukset 50
Vanhimmat
JA TUO LAKIEHDOTUS EDUSKUNTAAN KIITOS!!!
joka puikkii pakoon aina kun tulee ongelmia, ja selittää jollekkin kaverille tai toiselle naiselle ogelmamme.
pyydän miestäni että keskustellaan asioista, tulee hänelle sen tuhat menoa.
mieheni ei halua keskustella avioliittomme erivaiheissa tapahtuvista muutoksista.
minä olen itsestään selvyys aina paikalla, ei mulla saa olla menoja aviomiehen kanssa yhteisiä.
mieheni kyllä huvittelee menee ja myös pettää.
olen jo omaksunut että olen vain heittopussi, eihän minua kukaan arvosta, kun miehenikin arvostelee.
hän on kylän kaunistus mutta kodin kauhistus.mieheni esiintyy aina seuran mukaan.
kolmenkymmenen vuoden aikana olen aina tukenut niin hyvässä kuin pahassa.
onhan minullakin vikani en pidä jatkuvasta juhlimisesta, miesten hiplaamisesta ja pettämisestä.
olen koti-ihminen pidän siitä että kotia kunnostettaisiin ja huollettaisiin.
vamollekin sanottaisiin joskus jotain hyvääkin, kun kaikki muut naiset on niin hyviä ihmisiä.
avioliittokoulutuksessa pitäisi olla myös jatkokurssit ikäätymisen mukaan.
pettäminen koskettaa tosi paljon. toivon ainakin tosi kovia omantunnontuskia niin että sattuu pahasti.
Suuri osa suhteista on jo avoliittoja.
Sen sijaan tarpeellisia olisi säännölliset terveystarkastukset, joissa tarkasteltaisiin kropan lisäksi myös asiakkaan elämäntilannetta, perhesuhteita, mielenterveyttä.
Toisaalta iso osa avoliitoistakin muuttuu avioliitoiksi jossain vaiheessa. Siihen saumaan joku kurssi voisi olla hyvä idea. Ei nuo terveystarkastuksetkaan muuten ole hullumpi idea. Olisi varmaan positiivista vaikutusta yleisen terveyden tason nousuun.
jotka eivät haluakaan sitoutua kokonaan avoliitto onkin parempi vaihtoehto. Ja siinäkin olisi hyvä olla rehellinen ja sopia pelisäännöt yhdessä. Missään ihmissuhteessa petokselle ei tulisi olla sijaa.
Aivan mahtava juttu. Siis tosi hyvä. Kerrankin täällä kuulee jotain noin fiksua. Kun tuntuu, että täällä osa jopa kannattaa uskottomuutta!!! Ja vastustaa sitoutumista. Onhan lapsillakin oikeus saada ehjä koti.
Tuttavaperhe meinasi erota. Heillä on kymmenen vuotias poika. He puhuivat pojalle, kuinka mikään ei muutu ja he rakastavat poikaa samalla tavalla kuin ennenkin. Poika vastasi tähän, että EI KÄY. Teidän pitää rakastaa minua yhdessä. Vanha sanontakin on, että parasta mitä isä voi lapselleen tehdä, on rakastaa tämän äitiä. Lapsessa on puolet äitiä ja puolet isää, kun haukut puolisoasi (lapsen aikana), haukut samalla lastasi. Vaikka lapselle saataisiin selitettyä, että en sinun takiasi muuta pois, niin lapsi kokee sen niin, että et myöskän minun takiani jäänyt. Tämä tuttavaperhe menivät avioliittoleirille ja ovat saaneet suhdettaan hoidettua. Siellä oli kyllä yhtä ja toista ja varsinkin sitä toista, mutta olisi niitä ongelmia muidenkin kanssa. Tie on pitkä rakentaa suhdetta uudelleen, mutta varmasti sen arvoista.
Kiitos kirjoituksesta!! Iloa iltaasi.
mitä sitten? Rippikoulu ei ole pakollinen, ei asevelvollisuuskaan... Kaikesta voi luistaa, eikä niitä saatuja oppejakaan tarvitse noudattaa, jos ei vaan satu huvittamaan...
Sorry, mutta ajatuksesi on varsin lapsellinen. Sen verran on elämän koulua tullut jo käytyä ja yhtä toista nähtyä, että kirjoitus saa lähinnä skeptisesti haukottelemaan. Jos ihmiseltä puuttuu oma älli ja arvomaailma... Niin: ei kannettu vesi kaivossa pysy.
Ja kuten tuolla joku sanoi, avoliitossa eläviä ihmisiä on koko ajan enenevässä määrin, eivät heistä kaikki päädy missään elämänsä vaiheessa naimisiin menemään. Miten ratkaisisit tämä epäsuhdan?
yksi, joka ei oikeasti ymmärrä tai ei HALUA ymmärtää aloittajan pointtia. Minusta aivan loistava juttu. Kaikki eivät halua naimisiin, kaikki eivät halua lapsia, kaikki eivät halua tehdä töitä, kaikki eivät sitä ja tätä. Niin mitä sitten? Ei kenenkään ole pakko mennä naimisiin. Ei tietenkään! Mutta ne, jotka haluavat mennä naimisiin (naimisiin menon idea on sitoutuminen, ymmärrätkö?, eihän muuten naimisiin menossa olisi mitään järkeä) tämä on LOISTAVA ASIA. "Tahdotko rakastaa puolisoasi myötä- ja vastoinkäymisissä". Avioliittokoulusta saisi eväitä siihen tärkeimpään asiaan, oman parisuhteen kunnossa pitoon. Ihmisen pitää tehdä töitä sen tahtomisen eteen.
Kiitos myös minun puolesta.
se, että ihmiset muuttuvat... Vaikka ennen avioitumista miten hehkutettaisiin tätä koulua ja että kaikki tehdään just eikä melkein sitten jatkossa näiden oppien mukaan, niin muutaman mutkan ja kriisin jälkeen... Kuvitteletko oikeasti, että näitä oppeja muistetaan, kun on pinna kireällä ja elämä mättää?!
Tuskin kukaan on niin pöljä, että menee vihille ilman aikomusta elää sen rakkaan ihmisen kanssa "kunnes kuolema meidät erottaa"... On mietitty yhteisiä pelisääntöjä ja tavoitteita yhteiseen tulevaisuuteen, on keskusteltu pettämisestä ja sen seurauksista... Niin: itse ainakin tein niin aikoinaan ja myöskin muistin nuo puheet. Mutta karu totuus on vain se, että ne lupaukset elinikäisestä sitoutumisesta haalistuivat kumppanin muistissa vuosien saatossa, vaikka niistä hääpäivinä ja muutoinkin keskusteltiin,ja sitten kävi, niin kuin kävi... En usko, että olen ainut tämän kokenut... En usko, että kannettu vesi kaivossa pysyy. Ehkä Täydellisessä Maailmassa, joita idealistit rakentelevat mielessään, mutta arki on raadollista ja hyvät aikomukset valuvat usein viemäristä alas.
Ymmärrän toki, mitä tarkoitat. Pakollinen avioliittokoulu ei tietenkään takaa, että kaikki noudattaisivat sen oppeja. Aivan kuten ajokortin ajaminen ei takaa, etteikö silti osa ihmisistä törttöile liikenteessä. Lähinnä avioliittokoulun ideana olisi, että se antaisi nuorille ihmisille rakennustarpeita omaa tulevaa liittoa varten. Monesti nuorena ja rakastuneena menee vaaleanpunaisin silmälasein naimisiin (tai avoliittoon) eikä aina hahmota sitä, että parisuhde tulee muuttumaan ja itsekin muuttuu. Toki moni nuori saattaa tiedollisella tasolla tämän tajuta, jos ovat kirjansa lukeneet, mutta emotionaalisella tasolla taas jo paljon huonommin. Esimerkiksi ensimmäisen lapsen syntymä on usein melkoinen muutos parisuhteessa. Onneksi nykyään synnytysvalmennuksessa ja neuvolassa näitä asioita käsitellään ja niistä keskustellaan, mutta silti muutoksen rajuus voi olla monelle nuorelle parille yllätys. Avioliittokoulu voisi olla juuri sellainen paikka, joissa tämäntyyppisiä asioita tuodaan esiin ja käsitellään yhdessä nuorten kanssa.
Tarkoitus ei olisi antaa mitään pikkuniksejä pirkka-lehden tyyliin, vaan pohtia ja käydä läpi ajatuksia ja tunteita, mitä tuleva avioliitto nuorissa herättää ja myös korostaa nuorille sitoutumisen ja yhteísen kasvun merkitystä. Sitä, että suhteen eteen tulee tehdä työtä. Jatkuvaa työtä, koska parisuhde on prosessi. Tosin aina käy niin, että osa ei tästäkään huolimatta onnistu avioliitossaan ja se on toki turhauttavaa, mutta sen takia ei kuitenkaan kannattaisi heittää kirvestä kaivoon. Eihän päihdetyötäkään lopeteta sen takia, että osa asiakkaista ratkeaa uudelleen. Jos avioliittokoulu saisi avioerot ja uskottomuusongelmat edes jonkun verran vähenemään, niin se olisi tehnyt tehtävänsä.
Kuten jo aiemmassa kirjoituksessani sanoin, niin mikään patenttiratkaisu tämä avioliittokoulu ei tietenkään olisi, mutta jossain määrin siitä voisi olla apua. Olen usein työssäni kohdannut nuoria ihmisiä, jotka ovat hämmentyneitä ja yllättyneitä ongelmiensa edessä ja toteavat, etteivät osanneet edes kuvitella, että tämmöisiä tilanteita voi parisuhteessa tulla eteen. Parisuhteen yksi ongelma on usein juuri se, etteivät mielikuvat ja ennakko-odotukset vastaa todellisuutta. Avioliittokoulu voisi olla juuri se paikka, joissa näitä ongelmia voitaisiin yhdessä pohtia ja jakaa ajatuksia yhdessä muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.
Mä ymmärrän täysin mistä puhut. Itse olen käynyt avioliittoleireillä ja ilman niitä olisi meillekin käynyt "huonosti". Siellä sai käydä juuri niitä asioita läpi, mitkä siinä arjessa ärsytti toisessa. Mies halusi lisää seksiä ja minä lisää huomionosoituksia. Kun minä sitten sain hyväksyviä katseita, kehuja ym. (joillekin taas esim. palvelukset ovat tärkeitä, minä tykkään huomiosta, olemme kaikki erilaisia) pitkin viikkoa, niin seksihalutkin nousivat kerralla. Parisuhteen huoltoa ei pidä väheksyä ja nimenomaan niissä elämän eri tilanteissa. Olemme olleet naimisissa 13-vuotta. Aiomme käydä avioliittoleireillä lopun ikäämme (NE ON HYVIÄ), en pelkästään ole niiden kautta parempi vaimo, vaan myös parempi ystävä, tytär, äiti, koska siellä opitaan itsestä niin paljon. Kun ymmärrän itseäni vähän paremmin, voin myös ymmärtää muita.
Kiitos sinulle tästä aloituksesta!!!!
lukeneeni, että ihmisen aikuiselämän voisi karkeasti jakaa kahteen osaan (lähde: Carl Jung):
I osassa hankitaan itselle koulutus, ammatti, kenties valtaa, mainetta ja kunniaa, mammonaa, ja perhe.
II osassa aletaan tutkia itseä: kuka minä oikeastaan olen, mitä haluan, millasia ovat tarpeeni, mitä odotan elämältäni, ihmissuhteiltani.
Tämä pitää hämmästyttävästi paikkansa. Tästä johtuen on täysin luonnollista ajatella perhettä perustaessa elämän I osassa, että parisuhteesta/avioliitosta tulee elinikäinen, vaikkei se niin pitkälle jatkuisikaan. Jopa itse voi tahtoa eroa elämänvaiheessa II, etenkin ellei omat ja puolison tahto ja tarpeet kohtaa ollenkaan. Hyvät aikomukset ovat hyviä siitä huolimatta, että ne valuvat viemäriin aikojen saatossa. Oikeastaan aina osa hyvistä aikomuksistamme onkin tarkoitettu valumaan meistä poispäin: juuri sitä kutsutaan elämänkouluksi.
suurin "ongelma" voisi olla se, ettei koskaan voi tietää mikä oma ja kumppanin todellisuus (tahto, tarpeet, ajatukset, ideologiat jne.) on vaikkapa 20 vuoden päästä. Asiasta ei kuitenkaan kannattaisi tehdä ongelmaa, sillä yhtä hyvin se voisi olla idea.
Itsekin ajattelin 80-luvulla olevani "elämän loppuun asti" yhdessä ex-puolison kanssa. Kun erosin exästä, minusta ei kuitenkaan tuntunut elämäni päättyneen vaan tuntui, että elämäni vasta alkoi. Silloin ymmärsin syvällisesti sen mitä monet olivat minulle siihen mennessä haltioituneena sanoneet "minulla on aivan uusi elämä". Vielä 15 vuotta sitten kuittasin jonkun "uuden elämän" ajattelemalla "ai jaaha, vai niin": eli enpä kovinkaan paljon perehtynyt asiaan. Siksi, että itse elin vielä vanhaa todella tiivistä vanhaa elämääni, jossa ei kovin paljoa ehtinyt ajattelemaan mitään. Paitsi miten saa talouden ja monta pientä lasta yksin kunnialla hoidettua.
Pakkoavioliittokoulun sijaan ihmiset voisivat katsella draamaa ja huumoriohjelmia telkkarista enemmän. Mikäli on joskus katsellut muutaman jakson Salkkareista, vanhoja leffoja (Tuulen viemää!) tai esim. Kummelia, niin ei koskaan voi sanoa yllättyneensä tilanteista, joita elämässä voi tulla vastaan :D. Kampaajilla, kahviloissa, lähiöbaareissa ja miksei muissakin on non-stop avioliittokoulu: siellä jaetaan ajatuksia ja pohditaan ongelmia yhdessä.
Monet nuoret parit eivät osaa puhua keskenään, he vain pitävät asiat sisällään ja yrittävät kännissä selvitellä omia mustia möykkyjään ja siitähän ei mitään tule. Tuollaisella leirillä varmasti oppisi puhumaan ikävistä asioista ihan selvinpäin ja kasvotusten.
on aikoinaan ollut kynnys avioliittoon pääsemiseksi ja varmasti hyvä aikanaan. Valitettavasti nyt pahasti ajastaan ja alkuperäisestä takoituksestaan jälkeenjäänyt.
siinä olisi kuitenkin hyvä pohja ja organisaatio asian korjaamiseksi ja nykyaikaistamiseksi. pitäisi vaan tavallisten pappien sijaan kouluttaa rippikoulunopettajia.
Lisäksi luentoja lakiasioista, psykologiasta, lastenoikeuksista jne. Aika helposti ja pienellä rahalla olisi toteutettavissa, sillä nieleehän nykyinen rippikoulukin tietyt kystannukset. Eikä siellä mitään opi.
avioliittokouluksi olisi aluksi varmaan ihan hyvä veto. Siitä se sitten vähitellen kehittyisi.
Vertaaminen autokouluun on myös hyvä oivallus.
Miinus puolelle pitää laske se, etteivät kaikki kuulu kirkkoon, mutta eiväthän kaikki käy autokouluakaan.
Verrattuna nykyiseen tilanteeseen olisi hyvä vaikka joka toinen olis käynyt jonkinlaisen avioliittokoulun. Kun sen edut huomattaisiin suosio voisi lisääntyä.
Tässä olisi kirkolle tuhannen taalan paikka kohottaa imagoaan ja saada uusia seurakuntalaisia.
iIhan selväst kirkosta eroaminen johtuu sisällön puutteesta.
Ystävät hyvät ! Avioliittokoulun ei pitäisi koskaan syrjäyttää rippikoulua, koska rippikoulu on konfirmaatiokasvatusta ja sillä on selkeä kristillinen sisältö ja tavoite. Ja niin kuuluu ollakin. Rippikoulu on jatkoa kasteopetukselle ja siksi se tavoitteet ovat tietynlaiset. Olen toista mieltä siitä, että rippikoulu olisi ajastaan jäljessä. Siellä käsitellään hyvinkin ajankohtaisia aiheita, jotka nuoria kiinnostavat. Rippikoulua ja sen opetusmetodeja myös jatkuvasti uudistetaan. Merkittävää on sekin, että rippikoulu on tosiasiassa erittäin suosittu ja valtaenemmistö nuorista käy sen, vaikka se ei periaatteessa ole edes pakollinen. Myös monet kirkkoon kuulumattomat nuoret haluavat käydä rippikoulun. Tilastojen mukaan rippikoulu on yksi suosituimpia kirkon toimintoja. Ja mitä tulee pappeihin rippikoulun opettajina, niin juuri nimenomaan he ovat päteviä rippikoulun opettajia, koska ovat saanet uskonnonpedagogisen koulutuksen teologisessa tiedekunnassa. Rippikoulun koko merkitys katoaa, jos siellä käsitellään vain yhteiskunnallisia asioita ja unohdetaan kristillinen elementti. Se ei silloin ole enää rippikoulu. Toki rippikoulussa käsitellään laajasti monenlaisia asioita ja niin pitääkin, mutta kristillinen pohja ja tarkoitus tulee kuitenkin säilyttää kirkkaana.
Avioliittokoulusta voisi taas järjestää mielestäni kahdelta tasolta: Kirkon taholta, jolloin sen pohjana olisivat selkeästi kristilliset arvot, mutta vaihtoehtona voisi olla myös yhteiskunnan järjestämä avioliittokoulutus niille, jotka eivät kirkkoon kuulu eivätkä koe kristinuskoa läheiseksi. Tällöin voisi esimerkiksi väestöliitto ottaa vastuulleen tämän koulutuksen.
ei. Jos arvomaailmat ovat erilaisia, liitto on tuomittu päättymään Avioliitto on myös uskon asia sitä kautta, että uskovaiset voivat keskenään mennä naimisiin, mutta uskomattoman ja uskovaisen liitto on tuomittu mahdottomuudessaan päättymään. Siinä eivät mitkään avioliittokoulut enää auta, kun alunalkaen on lähdetty väärille urille.
Jos lähtokohdat on kunnossa, avioliittokoulu olisi oikein hyvä asia. On sitä paljon tyhmempiäkin kursseja, niin miksei elämän tärkeimmän projektin onnistumisen tukemiseksi voisi olla kurssi, jos toinenkin. Siis pävitys myöhemmässä vaiheessa.
On paljon yhteiskunnallisia ongelmia, jotka aluperi johtuvat siitä, ettei avioliittoa pidetä riittävästi kunniassa. Liitojen päättymisestä seuraa paljon taloudellisia kuluja kuten elatusapujen maksamiset, yksin kasvattamisen ongelmat, yleensä miehen mallin puuttuminen, turvattomuus jne. Lapsien tulisi saada kasvaa yhtä lailla isän kuin äidin jatkuvassa vaikutuspiirissä. Avioliiton suojelun tulisi kuulua kaikkien ihmisten käyttäytymismalleihin aivain kuin itsevuojeluvaistokin on ihmisellä. Sitä kautta tuettaisiin yhteiskunnan perusrakenteita, kulmakiveä avioliittoa, perhettä.
Yhtä lailla riitaisessa kodissa kasvaminen on sosiaalinen ongelma seurauksiineen. Siinäkin olisi avioliittokokuluista voinut olla apua. Silloin ainakin periaatteellisella tasolla tiedettäisiin, miten kuuluu missäkin kohtaa menetellä. Ongelmia avioliittokoulun järjestäjille tulisi siinä kohtaa, kun tosissaa mietittäisiin koulun sisältöä. Olisiko se tasa-arvoa perheessä kannattava vai nostettaisiinko mies perheen pääksi vai miten meneteltäisiin tiukan paikan tullen? Kenen arvomaailma koulun opetussuunnitelmassa olisi viitekehyksenä? Silläkin on välittömät seurauksensa perheeseen ja sitä kautta koko yhteiskuntaan.
No johan satuilet! Uskossa olevan ja ei-uskovan liitto ei tosiaankaan ole tuomittu mahdottomuudessaan päättymään!! Uskova ja ei-uskova voivat olla hyvin samanlaisia arvomaailmaltaan ja kiinnostuksenkohteiltaan, paljon lähempänä kuin kaksi uskovaista. Tiedän onnellisia tapauksia.
Voisi olla ainakin niin, että eroa ei saa ennen kuin on käynyt pakollisessa parisuhdeterapiassa tai vastaavassa. Joskus se voi olla jo myöhäistä siinä vaiheessa, mutta joissakin tapauksissa ulkopuolinen apu voisi auttaa. Ihmiset eroavat liian helposti vaikka suhteen voisi saada vielä toimimaan. Ei keskustella jne. Laitetaan vaan tekstari, että laitoin avieropaperit vireille ja muutin uuden tyttö/poikaystävän luokse.
Mä en kyllä jotenkin usko, että pakollisella avioliittokoululla on suurta merkitystä. Mutta ehkä se vähentäisi liian hätäisesti avioliittoon pyrkiviä. Kun alkaa oikeasti ajattelemaan, että mitä tämä nyt merkitsee ja mihin olen ryhtymässä. Pakkokoulutus ei muutoin mielestäni ole kovin hedelmällistä, koulutus käydään kun on pakko. Mutta kaipa siitä jotain aina käteen jää. (Jää kai autokoulustakin kaikille jotain mieleen. Osaa ainakin jotenkin ajaa autoa, jos ei sitten liikennesäännöistä ym.piittaa. Tietoa ehkä on, mutta kun on välinpitämätön...) Ja joitakin voi oikeasti kiinnostaakin, mutta ilman pakko ei tulisi mentyä.
Jos nyt ensiksi edes järjestettäisi vapaaehtoista koulutusta alkuun. Sitäkään ei tällähetkellä taida olla kovin paljon tarjolla. Muuta kuin seurakunnilla.
Ei sovi ihan kaikille, eri syistä. Miksi pitäisi edes kuluttaa aikaa kurssiin jonkin henkilön kanssa joka olisi vaikka narsisti.. siinä se aika ainakin menisi hukkaan elämässä. Ja koittaisi väkisin olla suhteessa. Nyt on jo pariterapiat olemassa, ne riittää, ei kukaan väkisin muutu toista huomioivaksi tai ihmiset sopiviksi toisilleen.
opettaisi tunnistamaan narsistin niin etteivät vast'edes enää pääsisi sukua jatkamaan.
salakavalaa porukkaa... Tai ainakin oli tämä omalle kohdalle osunut: kihloihin menoon saakka eli ensimmäisen 2½ vuotta mitä ihanin poikaystävä, sitten alkoi osoittaa vähäsen "omistajan elkeitä", mutta lopullinen totuus alkoi ilmetä vasta neljän yhteisen vuoden jälkeen, kun oltiin oltu puolisen vuotta naimisissa... Miten sitä tunnistat, jos toinen on alkuun kuin Herran enkeli ja lopulta patologinen valehtelija ja paskiainen?!
Samaa mieltä, ja niitä narsisteja kun nyky-yhteiskunnassa on yhtä lailla naisissa. Exäni eli viimeiset vuodet kuin jotain median luomaa mielikuvaa, ja sitä myöten teki ajan mukaisia 'irtiottojaan'. Nyt taas kääntänyt takkia ja 'rauhoittunut' - saapas nähdä milloin hänen päässään taas napsahtaa nykyisessä parisuhteessaan.
Osa naisistakin elää täysin irti arkitodellisuudesta, osa taas nöyrtyy elämään 'orjana'. Missä ne hyvän itsetunnon omaavat viehättävät ja fiksut naiset kulkevat nykyään?
Paljo mieluummin menisin avioliittokouluun ko johonki helevetin rippikouluun, jolla ei oikiasti tee yhtään mitään.
Kannatetaan, ja alaikärajaa pitäisi laskea.
Ei kun nostaa.
on kuin herran enkeli. Se on helppo opettaa, kun sen tietää, mutta nykyisin tietoa on vielä liian vähän.
"Gabriel, tule takaisin", näytelmä kuvaa narsistista tyyppiä. Auervaara oli toinen.
Avioliittokurssiajatus on aivan hyvä iodea, jota jo kauan sitten itsekin olen ajatellut, kuinka sellainen koulutus olisi hyvä olla pakollinen. Ei naimisiin ennen, ennenkuin kurssi olisi kiitettävästi suoritettu.
Ongelmana siinä on vain se, ettei tämän kurssin ohjaajiksi ole päteviä henkilöitä. En ainakaan minä suostuisi kouluettavaksi henkilöille, joilla ei itselläänkään ole minkäänlaista kokemusta, kuinka pitäisi elämässä toimia. Psygologeista ei tuohon tehtävään ole myöskään, sillä heissä myös on paljon psykopaatteja. Joten näillä näkymillä voimme unohtaa avioliittokoulutuksen, koska päteviä kouluttajia ei ole. Se on varma se.
Korkeintaan aivan tavallisista ihmisistä voi löytyä elämänkouluttama henkilö, jolla voisi olla ymmärrystä näin vaativaan tehtävään. Politiikot voimme unohtaa tässä aivan heti päättämässä lakiehdotuksesta näin tärkeässä asiassa.
Olen samaa mieltä ettei yhtä ainutta oikeaa ole joka sanelisi toimintamallit.
Kysehhän onkin jaetusta kokemustiedosta ja yhteiskunnan velvoittamista vastuista sekä lasten ja puolison kyvystä kehittyä parisuhteessa eikä käyttää parusuhdetta itsestään selvänä johon kaikki yksilöongelmat tungetaan.
Olen vakuuttunut että, löytyisi arjen kokemuspohjaista menettelysapluunoita jaettavaksi ja sehän voisi olla kuin toimintakortisto josta haetaan toiminta ehdotus järkevänä mallina. Esim: Työkiire suhteessa lapsiin ja puolisoon. -Toiminta malli: aikatauluta työ ja muukin toiminta siten että, ensiksi puoliso ja sitten lapset ja sitten työ- .
Politikkojen osuus olisi hajoittaa vanhentunut avioliittolaki omaisuuden osalta ja kaikille velvoittaa avioehto ennen solmimista. Lakiin säätää oikeus valita ja sopia työnantajien kanssa joustava työaika lasten kasvuajalle kummallekkin vuorotellen. Säätää lakiin perusyksikkönä avioliitto ja perhe ja täten saada sille sen haasteitavastaava lain suoja jo etukäteen koulutuksineen.
tiedä teoriassa, kuinka hyvä ihmissuhde pidetään yllä. Eri asia on, onko tarpeeksi viisas toteuttamaan sen.
Muuta kuin elämällä ja jokaisen on omat virheensä tehtävä josta joku oppii ja joku toinen taas toistaa aina samoja virheitä. Veronmaksajien taakkaako lisättäisiin jollain avioliitto hömpällä? Ne jotka naimisiin hinkuaa niin menköön vapaasti, enkä usko pakollisten kurssien eroja vähentävän. Joskus ihmisten oli pakko kitua onnettomassa liitossa mutta onneksi nykyään ei tarvitse eikä missään nimessä pidäkkään.
Todellakin ehdottomasti lakiesitys ja miksi!
Avioliittoa ohjaava ja määräävä velvoittava laki ehdottomasti LASTEN VUOKSI. Aikoinaan avioliittolaki on tehty huoltosuhteesta puolisoihin joka oikeuttaa edelleen toisen puolison toisen omaisuuteen! Aikaisempaan ja nykyiseenkin.
Avioliitto ajokortti ehdottomasti pakolliseksi sekä avioehto! Siksi että, avioliitto on yhteiskunnallinen rekisteröinti muoto ja tähtää "yhteiskunna rattaiden selviämiseen" kyseisessä avioliitossa eikä parsuhteen vanhemuusvelvoitteen ja lasten tuki ja turva vastuuseen sekä yhteistoiminnan kantavaan kehittymiseen. Nykyinen laki suorastaan avittaa jättämään lasten vastuut ja suhteen.
Vastuunkantaminen parisuhteessa kehittyen tarvitsee todellakin aivan samanmoisen koneiston kuin työkoulutukset ja myös yhteiskunna eli RAHAN ja työelämän tunnustuksen avioliitto tarpeista LASTEN tuen ja turvan sekä kehityksen vuoksi. Siis yhteiskuntavastuuta. Kaikki sosiaalliavut ym jälkijättöiset oireiden hoidot sekä oikeustaistelut ovat seuraamusta ja niihin satsaamista.
Ehdottomasti yksilön, parisuhteen,lasten ja yhteiskunnan etu olisi parisuhteet kouluttaa perusrakenteiltaan velvoittaviksi ja vastuullisiksi sekä myöntää/tunnustaa sen pitkäjänteinen hyvinvointivaikutus sekä taloudellinen merkitys. Perusturvana perusyksilölle.
Yksin eläjien ja sinkkujen ja "suhteettomien" etuja se ei alentaisi tai muuttaisi mitenkään päin vastoin. Sillä parisuhde koulutus olisi tietenkin kenen vaan hankittavissa. Mutta yhteiskuntavastuun kantaisi koulutusjärjestelmä ja se valmistaisi yksilöt vastuunkantokykyisemmiksi sekä koulutus varat kerättisiin yhteisöveroista korotettuina. Sekä laiminlöyvien työnantajien liikevaihdosta.
Joo tässähän ei selvästi ole juotu tarpeeksi ESSIÄ ja TUPLAA
Unohdat kokonaan sen, että ihmisistä iso joukko elää AVOLIITOSSA, aivan kuten avioparit ja saavat lapsia.
Alkaako yhteiskunta sitten valvoa, ettei "luvatonta lisääntymistä" tapahdu, vai miten ajattelit asian ratkaista?
Kas kun suurempi ongelma kuin uskottomuus sinällään ovat ne kusipäiset ihmiset, jotka lisääntyvät vailla huolta huomisesta ja vailla vastuuntuntoa lapsiaan kohtaan. Lapsia hommataan useammankin eri partnerin kanssa ja huolehtiminen jälkikasvusta on tasoa "kulkukoira". Turhaa lätinää, että jokin AVIOliittoa koskeva laki poistaisi tämän ongelman!
Valitettavasti jäi ehkä hyväkin puheenvuoro lukematta, kun käytettiin taas niin räikeästi "think of the children" -argumenttia. :( Ei näin.
AVOLIITTOJEN velvollisuus kasvatus ja tuki perusturvaan lasten osalta ei poikkea mitenkään. Avoliitto perheet tai parisuhteet sooloilee tietenkin asian kanssa. Koulutus ja vastuuvelvollisuus kurssitus olisi todellakin heille vieläkin tärkeämpää ja yhteiskunnan rakenteiden aivan yleisen edun vuoksi olisi saattaa avopuolisot lapsen syntymän jälkeen vastuukursseille aivan kuin työnantajan pakollisille "tulityökurssille". Lisääntyminen tulisi tosiaan olla vastuuseen velvoittavaa Avioliitossa asia vahvistuisi ennen virallista vihkimistä ja avoliitossa lapsen syntymän seurauksena.
Tuli mieleen että, koska avioparit,avoliitot,yksinhuoltajat,homo/lesboparit, ja "aikuisleikkiparit" eivät kykene lastenperusturva vastuisiin niikin laajalti kuin nykyään laiminlöyntiä tapahtuu on ehdottomasti oikein että, yhteiskunnan rakenteet ottaisi etukäteen tapahtuvaa vastuuta ja avioliitto olisi perusrakenne ja täteän koulutettu ja avustettu. Nämä muut muodot ovat tulleet aivan siitä syystä että jokaine halua toimia yksin ja elää kuin vain omat tunteet ja halut sanoo joten yhteisvastuisuutta ei ole vaan se muka kannetaan rahan avulla.
Poliitikot ja päättäjä juoksee käsittelemässä summia ja rahaa mutta itse ongelmaan ei haeta tai uskalleta hakea ratkaisua pysyättämällä lasten vanhemmat ja sallimalla heidän elämän perusturvat ilman tuotanollistaloudellista työorjuutta ahneuden hyväksi markkinvoimille.!
Lapset kärsii juuri tästä perusturvapuutoksesta ja korvikkeeksi he saavat viedoita,leluja,kylmää materiaalia mutta turvttomuudessa.
Tämän kehittämiseksi parisuhteiden ja yheiskunnan tulisi sovittaa yhteen totuus vastuusta.
PKT ja velkataakka on silmän lumetta elämistä rahaorjuudessa arvomittarina. Elämänkaariajatteluun ja sukupolvien vastuukehitykseen tuo ei vain sovi terveesti vaan sairastuttaa ja eriarvoistuttaa sekä myöhemmin ilmenee rauhattomuutena ja kurjistumisena.
On outoa ettei elämän kestävään parsuhteeseen saisi valmistautua kouluttautua! Vielä oudompaa en ettei yhteiskunnan päättäjät käsitä/ryhdy toimiin eduskunta ja kirkkovaltuusto, puolueet ja järjestöt ym: kaikesta sekamelskasta ja valtavasta sosiallimenotaakastakaan huolimatta että perusyksiköt on hajalla ja turvattomuudessa.
kun tähän vielä sotketaan valtiollinen ja taloudellinen järjestelmä niin ei olla kaukana Kiinan vanhaa mallia. Ehkä emme kuitenkaan olisi sen onnellisempia totalitäärisessä systeemissä?
Miksi avioehto pitäisi olla pakollinen? Eikö vaan voisi poistaa avio-oikeuden toisen omaisuuteen?
Ja olisiko avioehto vapaamuotoinen vai kaikilla samanmuotoinen?
Ihan ekana että mistä tynnyristä sä olet tullu?Kun ihan aikuisten oikeesti,ei ihmistä pysty pakottaan kurssille ja ainakaan sellaseen kurssiin mikä opettaa parisuhteessa elämistä.Hei haloo, eiköhän kaikki opi sen suhteen kanssa toimimisen ihan oman elämän kokemuksen kautta eikä miltään kurssilta.Kaikki parisuhteet ovat erilaisia niin ei niihin pysty ihmistä kouluttaa.Ihmisen pitää oppia elämän kautta miten elämä toimii.Noi kurssi jutut on taas älyhoi älä jätä mallin visoita mistä ei seuraa loppupeleis muutakun paskaa.Ajattele asia loppuun vai oletko liian sopeutunut yhteiskunnan pakottamaan muottiin?
Lasten ei kuulu päättää eikä määrätä aikuisten parisuhdeasioista, vaikka olis kyseessä omat vanhemmat. Siinähän pääsee sitten vanhemmat lapselle myöhemmin sanomaan, että oli sun syys, että oltiin hampaat irvessä yhdessä, vaikka olis parempi kaikille ollut erota ajoissa. Ei saa sysätä lasten harteille sellaista taakkaa, että hänen takia ollaan yhdessä ja jopa pilataan oma/toisen elämä huonossa parisuhteessa. Siitä kantaa lapsi syllisyyttä pahimmassa tapauksessa lopun ikäänsä.
tuota samaa ajatusta. Se heräsi kun silloin ei saanut avioeroa ilman pakollista sovittelua. Nauroin sovittelijalle, että mieluummin näitä asioita pitäisi pohtia jo ennen sitä liittoa.
Olen vuosia jo hahmotellut kuinka käynnistää tuollainen ”koulutus”, sillä sille olisi kova tarve. Ennen vanhaan avioliittoon suhtauduttiin aivan toisin ja meillä oli paljon perinnetietoakin joka on nyt jo unohtunut. Tavallaan nyt noita asioita sitten opiskellaan terapioiden kautta. Luterilaisen kirkon käynnistämät avioliittoleirit ovat saaneet todella hyvää palautetta, ja joissakin päin suomea noita järjestetään jo muutkin tahot.
Pakollisuus ei koskaan ole hyväksi. Kyse on asennekasvatuksesta eikä pakko tuo siihen mitään lisäarvoa, päinvastoin. Mutta jos ihmiset kokisivat sen hyödyllisenä ja positiivisena, niin varmasti suosio kasvaisi aikaa myöten. Laajentaisin sen niin, että kun pari alkaa pohtia ylipäätään vakavampaa suhdetta, niin jo silloin voisi olla mahdollisuus käydä ottamassa hyvä startti siihen yhteisen matkan alkuun.
Alustuskirjoitushan on ihan asiallista tekstiä, mutta koulutusosio lisäyksiä mainitsisin ensi hätään muutamia.
Ei pitäisi unohtaa perhe-ja jäämistöoikeutta, missä nuorille voitaisiin kertoa pääpiirteittäin avioliittolain antamasta suojasta myöhempiä erotilanneriitaisuuksia varten. Samalla ennaltaestettäisiin avoeroissa tapahtuvaa lapsellista riitaa vähäarvoisten tavaroiden omistussuhteista yms., ja näin myös vapautettaisiin poliisin resursseja varsinaisten rikosten tutkintaan.
Toisena osiona tulee mieleen perheväkivalta, missä kouluttajina voisivat toimia raa´an väkivallan parissa työskennelleet henkilöt.
Hyvinä kouluttajina avioliittokoulussa voisivat toimia maalaisjärjellä varustetut pappi, tuomari ja poliisi. Koulutus olisi varmaankin antoisaa ja hauskaakin. Sen pituushan voisi olla vaikka kokeiluluontoisesti 3 vrk.
Myöhemmin olisi tilastoista mielenkiintoista seurata ketkä ovat parhaiten selvinneet parisuhdekarikoista, koulutuksen käyneet vai yksityislisenssin haltijat.
Pitäisikö tällä jotain ehkäistä, kuten eroja. Miten kolmas osapuoli voi asettaa parisuhteessa oleville ehtoja ja neuvoa. Ilmeisesti tarkoitat, että heille puhutaan lapsen syntymästä ja eri vaiheista. Hetkinen, eikös jokainen ihminen reagoi näihin tapahtumiin eritavalla?
Ennemmin pitäisi olla, että ennen kuin avioliitto lupaa voi hakea, niin pitäisi parisuhde olla rekisteröity tietyn aikaan...Tosin jos kaksi ihmistä menevät naimisiin ja eroavat. Se ei minulta ole henkilökohtaisesti pois missään muodossa.
Koska ilmeisesti koko aihe käsittelee nuoria, ei esim 30+ väkeä, jotka tuntuvat myös solmivan avioliittoja. Ehkä tästä aiheesta voisi järjestää kouluissakin opetusta. Uhrata kalenterista nuorille peruskoululaisille/Lukio/Ammattikoululaisille ja antaa heille NEUTRAALIA (Ei mitään vitun propagandaa, että avioliittoon kuuluu lapsi, omakotitalo ja 100% sitoutuminen pitää kädestä kiinni yötä päivää, nämä ovat jokaisessa parisuhteessa päätettävät asiat) tietoa avioliitosta.
Mutta mutta...Vahvasti epäilen, että pulpettiin istuttaminen ei ehkäise valitettavia tapauksia, kuten perheväkivalta, pettäminen ja toisen huomioimatta jättäminen...Olen käynyt rippikoulun, en vieläkään usko Jumalaan tai Jeesukseen...Olen käynyt Armeijan, en vielläkään tunne vetoa tappaa ketään, tai ole siviilielämässä kovinkaan sotilaallinen. Ehkä heidän olisi pitänyt yrittää paremmin, koska kirkossa käydessäni en tunne mitään pyhää oloa, tai kunnioitusta tätä hirmuvaltaa kohtaa...Tai ole Rynkkyojossa hakemassa sitä karjalaa takaisin...
http://www.therulesbook.com/
Ellen Fein and Sherrie Schneider, The Rules, The Rules II
Tämä kirjasarja pitäisi jakaa jokaiselle teinitytölle gideonien raamattujen tapaan. The Rules ( suomeksi Säännöt) kertoo helposti ja ymmärrettävästi tavan jolla mies saadaan pysymään ja sitoutumaan suhteeseen. Säännöt käydään kirjassa yksitellen lävitse tarkkuudella. Kirja opettaa olemaan vaikeasti saatavilla mutta helppo elinkumppani. Tämä Vaikeasti saatavilla oleminen on nykynaiselle hankalimmasta päästä oleva ongelma. Kun nainen on saatavilla aina ei mies opi arvostamaan naista. Nainen on miehestä helppo ja hänet on helppoa myöskin vaihtaa uuteen. Helppoa naista ei tarvitse kunnioittaa, kuunnella, auttaa tms. Koska hänen kaltaisiaan on 100 tusinassa.
Kirja kertoo naiselta naiselle niksit eli säännöt siihen miten Herra Oikea saadaan sitoutumaan suhteeseen. Kirja opettaa naiselle itsearvostusta ja itsehillintää. Kirjan sääntöjen avulla nainen ei joudu tietämättään tilanteisiin jossa mies voisi satuttaa häntä tai tehdä hänestä haavoittuvan. Sääntöjä noudattamalla kutoo terveen suojamuurin ympärilleen samalla tehden itsestään miehelleen mielenkiintoisemman yksi miljoonasta olennon jota mies kunnioittaa ja rakastaa. Mieshän on saalistaja, nainen saalis.
Kirjan sääntöjen noudattaminen voi kysyä itsekuria ja hillintää, mikä useimmille nykyihmisille on se ongelma, mutta kun säännöt vie a:sta ö:hön lävitse sinnillä niin kiitos seisoo alttarilla vieressä.
Suosittelen jokaiselle naiselle tutustumista kirjaan ottakaa ennakkoluulotonta asenne kirjaa kohtaan ja kokeilkaa itse.
Mielestäni naiset voivat itse syyttää itseään tilanteesta mikä nyt vallitsee. Pimpsa on vaan niin helposti otettavissa nykyään ettei parisuhteita tarvitse viitsiä harrastaa ja jos on sellaisen onnistunut itselleen tekemään niin ei sellaista paljon kannata hoitaa ja huoltaa. Tullaan siihen ongelmaan, niin eikuin vaihtoon vaan. Tämä koulutus ja säännöillä elo on aloitettava heti ensitapaamisesta alkaen. Ei ne siellä papin aamenen jälkeen enää auta.
minun viestini on hävinnyt kuin tuhka tuuleen.MIKSI???
Jos jotain laittaisin pakolliseksi tässä maailmassa niin se olisi nimenomaan suhteiden käsittelykoulutus. Lähtisin liikkeelle siitä, että jokainen tässä maailmassa lukisi kirjan viisi rakkaudenkieltä. Jos ei ole lukenut tätä kirjaa, ei tiedä edes omista tunteista eikä oman puolison tunne maailmasta mitään vaikka avioliitto olisi kestänyt kuinka kauan! Pitää muistaa, että parisuhteella haetaan emotionaalisten tarpeiden täyttymistä ja niitä on useita. Jos et niitä tiedä niin lue tämä kirja. Jos sen ajatuksella teet, otat käyttöön ymmärtämäsi asiat ja keskustelet puolisosi kanssa asioista. Väitän, että suhteeseesi paistaa uutta valoa!
Tässä maailmassa ei voi kouluttaa tai muuttaa kuin itseänsä. Väkisin toisen muuttaminen johtaa toisen loittoamiseen vaikka tarkoittaisikin vain hyvää.
Ja jos mikä, niin pakollinen avioehto ei tule kysymykseenkään. Jos puolisot ovat riittävän kypsiä elämään toistensa kanssa, niin kaikki omaisuus pitää olla yhteistä. Olen itse varakkaampi kuin puolisoni, mutta silti olen tätä mieltä. Jaottelu varallisuuskysymyksissä on huono ratkaisu ja todistaa puolisoiden kypsymättömyyttä elää todella elämää yhdessä.
Avioliittoon, sen enempää kuin avoliittoonkaan ei tule mennä, jos kumpikaan osapuoli ei ole varma siitä, voiko omaisuus olla yhteistä. Silloin tulee pysyä yksin, sillä tuollainen ajattelutapa todistaa jo ennalta arvattavia vaikeuksia tulevassa.
Avioliittokoulu ei ole poliittinen ratkaisu. Sen tulee olla rakkauskoulu, joka tähtää siihen, että lapset saavat turvalliset lähtökohdat elämäänsä. Kun molemmat puolisot ymmärtävät tämän, koko avioliitosta tulee onnellisempi.
Ajatus hyvä, mutta ei pakollista. Jokainen kuka haluaa. Ei avioliitto ole mikään pakkopaita. Ja sitoutumista ja uskollisuutta kun ei oikein voi opettaa, se on tultava omasta päästä tai sydämestä.
Ei kaikista kokkikoulukäyneistäkään tule kokkeja.