Juu, tässä tuli käytyä suksimassa ja huomasin, että sain ainakin muutaman eläkeläisen onnelliseksi, kun päästin ohitseni hiihtoladulla.
Voi kurjuuden kurjuus, kun ei pärjää edes eläkeläisille hiihtoladuilla.
Onko kenelläkään samoja kokemuksia näistä kokopäivä toimisista hiihtäjistä, jotka masentaa silloin tällöin hiihtoa harrastavan aivan tyystin:))?
Voi perskeles, kun ottaa pannuun!!
Voi kurjuuden kurjuus, kun ei pärjää edes eläkeläisille hiihtoladuilla.
Onko kenelläkään samoja kokemuksia näistä kokopäivä toimisista hiihtäjistä, jotka masentaa silloin tällöin hiihtoa harrastavan aivan tyystin:))?
Voi perskeles, kun ottaa pannuun!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
sen takia mä en käykään hiihtämässä
onneks tää muksusetti mukana yleensä aina, omia tai lainattuja, joten saan vain aurinkoisia hymyjä kun lapsia viedään perinteisten lajien pariin, ja opetetaan väistämään :)
Ei ehkä hiihdon parissa mutta lenkkipolulla tekee pahaa kattella loitonevaa selkää.. Kun se on vanhuksen ja me mennään samaan suuntaan xD
On kokemuksia. Mieluiten hiihdän yksin, tosi rauhallisesti ja maisemia katsellen. Hiihtäminen on parhaimmillaan vähän kuin meditointia. Mielummin meen vaikka umpihankeen hiihtämään, kuin kovin vilkasliikenteiselle ladulle tai vauhdikkaan hiihtäjäkaverin kanssa. Kyllä siitä voi hien saada silti pintaan, mutta veren maku suussa hiihtäminen on kidutusta.
Vähän samanlainen fiilis tuli kun olin patikoimassa Matterhornilla. Iski kauhea korkean paikan kammo ja etenin pitkin polkua tutisevin askelin, takertuen epätoivoisesti vuorenseinämään. Ohitse porhalsi reippaita 7-kymppisiä, jotka loivat minuun sääliviä katseita. Kyllä jurppi kun olen tällainen pelkuri.
vuorella, ärsyttävää on kiivetä rasavillin mukulalauman kanssa selittäen kuinka kuuluu katsoa kauas, ei ainakaan alas, jos huippaa - ja nieleksiä kun laatta meinaa iteltä lentää. Ja hymyillä kun on niin kiva retki :/
ongelmaa. Kuljen yleensä yksi tai koiran kanssa.