olen pohdiskellut pienessä päässäni naisen ja miehen kohtaamista, noin yleensä. Sitä, miten poikkee nettitreffit ja toisaalta ne treffit, jotka on sovittu jotain muuta reitti tao tapaa käyttäen.
Miten minulla on sellanen näppituntuma, että nettitreffinainen on miehelle suuri kysymysmerkki, nainen on jotenkin hirveen arvotuksellinen ja häneen pitää pitää suhtautua hyvin varovasti. Kotipaikkakunta pitää valehdella, nimeä ei voi paljastaa edes tavatessa ja muutenkin toimitaan kuin joku salainen agentti..ai herra jee.
Toisaalta tuo herättää kysymyksen, onko miehellä puhtaat jauhot pussissa. Treffeillä käynti tuntuu muutenkin olevan miehille opettelun asteella. Ventovieraan kanssa treffeillä, vaikka syömään mennään,eise nyt vielä seurustelua ole ;D, siinä vasta kokeillaan kepillä jäätä. Sillee.
Miten minulla on sellanen näppituntuma, että nettitreffinainen on miehelle suuri kysymysmerkki, nainen on jotenkin hirveen arvotuksellinen ja häneen pitää pitää suhtautua hyvin varovasti. Kotipaikkakunta pitää valehdella, nimeä ei voi paljastaa edes tavatessa ja muutenkin toimitaan kuin joku salainen agentti..ai herra jee.
Toisaalta tuo herättää kysymyksen, onko miehellä puhtaat jauhot pussissa. Treffeillä käynti tuntuu muutenkin olevan miehille opettelun asteella. Ventovieraan kanssa treffeillä, vaikka syömään mennään,eise nyt vielä seurustelua ole ;D, siinä vasta kokeillaan kepillä jäätä. Sillee.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä ainakin kerron itsestäni ihan rehellisesti. Eihän orastavakaan ihmissuhde voi perustua epäluottamukselle. Feikit kyllä erottaa helposti. Yleensä olen kertonut kaiken oleellisen itsestäni jo ennen kuin lähden tapaamaan ketään. Pointti on että jos en kelpaa omana itsenäni, niin antaa olla. En vain osaa muokata itseäni kenenkään toisen tarpeiden mukaiseksi. Eikä sellainen kestä pitemmän päälle. Ei näin vanha (=4-kymppinen) kolli opi enää uusia temppuja.
On kivoakin kokemuksia..eihän tämä nyt aina tällästä ole. Voi olla että ei ole kokemusta treffeillä käymisestä, tekee epävarmaksi. Mutta ei se niin mene, että mies viestittää jälkeenpäin ja sanoo kommentinsa ja kysyy sitten, mitä mieltä minä olen.
Silloin sitä mieltä, että antaahan olla. Jos ei ensivaikutelma ole= vau, tuon naisen haluan!, niin turha kysellä tuollaisia multa jälkeen päin.
Nimenomaan näin. Itse olen sitä mieltä, ettei kannata lähteä "soitellen sotaan". Hyvä jos on mahdollista tutustua toisen ajatuksiin, tavoitteisiin ja arvomaailmaan jo ennen tapaamista. Satunnaiset kohtaamiset ovat ihan liian epämääräisiä, yleensä tulee vain pettmyksiä. Voihan tietysti olla että vaikka kuinka jutut kävisivät yhteen, niin sitten livenä ei sytytäkään. Onko se sitten se "x-factor" joka vaikutta? Niin kai. Mutta silloin on sentään mahdollisuus, että vaikka parisuhdetta ei synnykään, voi sentään saada hyvän kaverin. Näin on käynyt usein ja sekin on ihan mukava vaihtoehto verrattuna siihen että kännissä pokaa jonkun randomin mörön, joka aiheuttaa seuraavana aamuna vain kauhean morkkiksen.
riippuu paljolti siitä, kauanko on oltu yhteyksissä ennen treffejä. Ja tietty odotuksilla on merkityksensä.
jos netissä tapaa ja sitten ns. sokkona treffeille, toki on jo juteltu ja viestitty, ei voi tietää kun vasta sitten kun toisen tapaa, tuleeks mitään tai onko toivookaan.
Voidaan vaikka vuosi kirjotella ja sitten kun toisen tapaa, huomaa, että ei onnistu. Ensivaikutelma on mun mielestä kaikkein tärkein.
niin se oli :) Tosin mut on kaverit lykänny kahdesti sokkotreffeille, ja se vasta kaameeta oli. Etenkin kun ei oikein napannu.
jäi nyt päällimmäsienä mieleen, että ei ole puhtaat jauhot pussissa, jos nimikin pitää salata ja paikkakunta. Oisko ukkomies?
tuli minullekin mieleen.
se pistää miettimään tosiaan tota vaihtoehtoa, jos on niin salamyhkäistä ettei ees nimeä uskalla kertoa. Ja sekin mistä päin on. Mä en edes sellaista tyyppiä lähtis treffaamaan. Sais ettiä toisen agentin seurakseen. Kyllähän nyt nimi tarttee tietää vähintääkin toisesta. Aika ihme hiipparien touhua. Höh.