Mitäs olette tälläsestä;mies alkoi olemaan mun kanssa.aluksi oli puhetta perheen perustamisesta ja silleen.Mies oli hiljainen ja ei kovin sosiaalinen.Minäpä päätin sosisaalistaa eli tehdä hänestä puhuvamman ja muutenkin mukavan.Tosiasiassa mies seurusteli kanssani tarkasti laskelmoidun ajan kyse oli melkein 10 vuodesta.Sitten hän jätti ja perusti perheen toisen kanssa ja niinkun minä olin häntä itseäni varten koulinut.Lopuksi olinkin siis kynnysmatto,johon pyyhittiin jalat ja astuttiin sisään taloon perheen kanssa.mihin minä en kuulu.Minä jäin lyhyt tikku kädessä seisomaan.Mutta pahinta tässä on,että minulla uusi suhde ja nyt leijuu sama ilma taas pään päällä,että minun kanssa vaan vähän harjoitellaan parisuhdetta pari vuotta ja sitten mennään ja isketään Marjaana ja perustetaan perhe sen kanssa,kun ollaan sitä niin kauan katseltu,mutta ei olla uskallettu iskeä.
Saanko kysyä,että onko kenelläkään muulla vastaavaa?? Miten saisin itselleni sellasen miehen,joka nyt oikeasti haluaa olla mun kans mummo-ikään tai edes sinnepäin.Ja onhan tämä tosi väärin,sillä naisella ON virallinen viimeinen käyttöpäivä.Mä en halua tässä iässä enää leikkiä kenenkään kanssa.mulla on erittäin hyväksikäytetty olo ja siihen on syytä.
Saanko kysyä,että onko kenelläkään muulla vastaavaa?? Miten saisin itselleni sellasen miehen,joka nyt oikeasti haluaa olla mun kans mummo-ikään tai edes sinnepäin.Ja onhan tämä tosi väärin,sillä naisella ON virallinen viimeinen käyttöpäivä.Mä en halua tässä iässä enää leikkiä kenenkään kanssa.mulla on erittäin hyväksikäytetty olo ja siihen on syytä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hah, no sait juuri mitä haitkin. Et rakastanut miestä sellaisena kuin hän on vaan halusit tehdä hänestä oman mielesi mukaisen erilaisen miehen. Mies sitten löysi toisen joka tykkäsi hänestä sellaisena kuin on ja huomasi viihtyvänsä paremmin. Mitäpä tuohon on lisättävää. Koeta sinäkin tutustua mieheen ja rakastaa häntä omana itsenään, älä yritä muuttaa häntä muuksi, niin sitten ehkä löydät sellaisen joka jaksaa elää kanssasi pidempään.
Minulla vastaavanlainen kokemus. Mies "harjoitteli" kanssani, samaan aikaan salassa haki jotain muuta. Hän ei ollut tyytyväinen minuun ja yritti muuttaa minua. Vieläkin ihmettelen miksi mies ei lopettanut suhdetta, silloin kun tiesi, ettei halua perhettä kanssani. Itsekin kuitenkin olen jo yli kolmekymppinen. Päätin lopulta suhteen itse, kun huomasin miehen valheellisuuden, mutta siltikin on todella hyväksikäytetty olo.
Ei voi muuta sanoa kuin että tuo on väärin sua kohtaan ja lähettää läjäpäin sympatiaa...oikeesti.
Pidä itsestäsi huolta ja muista, ettei nykyinen ole entinen. Voit tietty myös miettiä vaikutitko itse mitenkään tuohon juttuun ja koittaa olla toistamatta "virheitä". Josko semmoisia nyt oli. Hali.
No, ehkä se vaan sai tarpeekseen sun koulimisesta. Mä ainakin olisin saanut. Tottakai ihmiset muuttuu ja kasvaa toisenkin myötä ja näin, mutta ei ihminen ole mikään muokattava lelu tai nukke. Hän perusti perheen mukavamman naisen kanssa, jolle hän oli ihminen eikä projekti.
Saisit sellaisen miehen, kun oikeasti tutustuisit ihmiseen ja katsoisit sovitteko te yhteen, mitä sinä voit saada ja antaa. Ei sua ole hyväksikäytetty. Eihän suakaan kukaan tunne, kun esität ihmisen parantajaa ja leikit kasvattajaa. Missäs ne sun viat on, mitä ehkä pitäs vähän koulia ja muokata? Vai onko niitä...
Ehkä sä et uskalla kohdata itseäsi ja siksi keskityt vaan toiseen. En tiedä, mutta niin sanotusti turpiin tulee aivan takuulla, jos noin lähtee suhteeseen. Kärsivällinenhän se eka oli. Toinen ei välttämättä ole.
Itseään voi määrätä ja muuttaa, toinen pitäisi valita niin, että sen voi hyväksyä sellaisenaan. Ja kasvaa sen mukana, oli sitten mies tai nainen. Parisuhde ei ole yhden temmellyskenttä eikä vaatimusten asettelua varten toiselle. Rakkaudessa pitäisi saada kokea hyväksytyksi tulemista omana itsenään. Kasvaa pitäisi saada omaan tahtiin. Jos toisessa on kertakaikkisesti sellaisia puolia, mitä ei voi hyväksyä, pitää etsiä sopivampi. Kukaan ei ehkä ole toista parempi tai huonompi, mutta sopivampi kyllä.