Mä oon sairastanut anoreksiaa (välil ollu ortorektisia ja bulimisia kausia) jo lähes 9 vuotta. Masennuin ja sairastuin syömishäiriöön 14-v. Silloin viiltelin ensimmäisen kerran. Kun kerran satuin löytään senaikaisen päiväkirjan, melkein itkin ku luin niitä juttuja. "Ranteessa näkyy viillot. Taas mutsi löi niin rajusti mua et mun rillit meni ihan ruttuun ja kieroon. Mulla ei oo koskaan ollu poikaystävää. Mä oon niin vitun ruma, ei kukaan tällasta rillipöllöä halua ees kahtua."
Meni muutama vuosi, kunnes lukion tokalla vasta sain masennuslääkkeet.
Mut nykyiain on vointi niin perseellään etten vaan jaksa enää elää.
Mikä olis mulle tappava annos? Mitat on 158/39. Ostanko litran viinaa ja vedän kaikki lääkkeet mitä löydän mutsin ja faijan luota??
Meni muutama vuosi, kunnes lukion tokalla vasta sain masennuslääkkeet.
Mut nykyiain on vointi niin perseellään etten vaan jaksa enää elää.
Mikä olis mulle tappava annos? Mitat on 158/39. Ostanko litran viinaa ja vedän kaikki lääkkeet mitä löydän mutsin ja faijan luota??
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä millieserafina,
ootko koskaan käyny terapiassa tms ? Jos olet niin ei ole ilmeisesti auttanut ? Tää on niin tätä, masennuslääkkeet kouraan ja hei hei ! Pistää vihaksi.
Huomaan, että sulla on tosi paha olla. En tiedä, onko tästä mun kommentista mitään apua, mut mua kosketti sun viestis, koska oon ollu tekemisissä syömishäiriöisten kanssa ja huomannu, et nää asiat ei ole leikin asia. Tärkeintä on, että ei tarvitse yksin miettiä näitä asioita vaan lähellä tulisi olla joku, jonka kanssa jutella, jakaa ajatuksia. Ala nyt hyvä ihminen hakemaan apua jostakin, yksin ei tarvitse jaksaa ! Voimia sinulle.