Anoppi pakottaa vihille

Jääviystodistus maistraattiin tai kuulutukset kirkkoon pitää tietääkseni henkilökohtaisesti vihkiparin hakea/allekirjoittaa. Eli jos ette sitä tee, ei anoppikaan voi puolestanne häitä järjestää. Mutta hei haloo nainen, olet 36! Etkö saa suoraan sanotuksi? Vasta teille tulee ongelmia, kun lapsi syntyy, jos annatte tuossa asiassa periksi.

Jos anoppi näki, ettette te saa aikaiseksi muodollisuuksia, niin teki todella fiksusti! Eniten tuosta hyödyt sinä, joten turha kitistä.

Samaan hengenvetoon voisi todeta, että onhan sovittu myös avioehdosta? Sekin takaa sinun etusi.

anopille, että menette lapsen synnyttyä naimisiin, että tervetuloa vaan jo etukäteen. Jos suuttuu niin suuttukoon, se ei ole teidän ongelmanne. Sanokaa nätisti, että olette päättäneet nyt näin. Yritä jättää verho- ym. kommentit omaan arvoonsa, toisesta korvasta ulos... jos ei muu tepsi niin ole hiljaa aina kun alkaa mäkättää, älä vastaa puhelimeen/ avaa ovea tms, sulkekaa anoppi pois elämästänne kunnes ymmärtää yskän.

hän aikoo teidät väkisin kuljettaa kotikirkkoonsa 300 km päähän? Ettekö osaa aikuiset ihmiset ilmoittaa, että ette mene naimisiin tässä vaiheessa? Minkä ikäinen anoppi on? Miehesi iästä päätellen anopilla on jo ikää. Hänen ikäpolvelleen on tärkeää, että ollaan naimisissa kun lapsi syntyy, mutta teidän asiannehan se on.

Mainitset, että 300 km omasta kodistasi. Onko sinun kotisi myös miehesi koti vai mikä tämä kuvio on?

Aikanaan asuin 6 vuotta vanhemman mieheni kanssa avoliitossa, mikä oli iäkkäälle äidilleni kova pala. Jatkuvaa häistä ym vihjailua jne. Mutta 5 vuotta meni ennen kuin menimme naimisiin esikoisen ollessa aluillaan. Joten painostuksen tunnen kyllä. Mutta oma päänsä pitää myös aikuisten ihmisten osata pitää.

Sanotaanpa vaikka näin: Jos menet anopin käskystä naimisiin, anna samantien lapsesi jollekin adoptoitavaksi. Jos anoppi pystyy määräämään sinun naimisiin menostasi, et ole kykenevä toisen ihmisen huoltajaksi.

...toisesta ulos. Älä ole kuulevinasi, vaikka tuntuu siltä, että olet kovin epäitsenäinen ikäiseksesi. Uskot senkin, että joku voi mennä tekemään kuulutukset puolestasi, ja kuukausia ennen vihkipäivää.

Annat toisten manipuloida itseäsi ja tottelet kun sanotaan.
Ja mies samanlainen. Ei ihme että olette tossun alla.

300 km pitäisi olla aika hyvä turvaväli. Aina ehditte karkuun, jos eukko lähtee tulemaan.

300 kilometrin päässä asuva mummo ei pysty millään keinolla tekemään kenenkään elämää vaikeaksi.

Kenelläkään muulla e ivoi olla vastaavaa tilannetta.

Ei edes sinulla. Ei anoppi voi järjestää sinun tai miehsi puolesta häitä, eihän se ole edes käytännössä mahdollista.

Unohda koko juttu.

Nyt sassiin hoppu ja perumaan anopin järjestämät häät, eli loppu ja piste koko asialle.
Johan tuo on vallan merkillistä huseeraamista anopin puolelta, ja hänelle on kertakaikkiaan tehtävä selväksi, ettei aikuisten elämään ole puuttumista.

Ihan nyt noudatatte Suomen lakia. Se on turvananne, että jokainen päättää oman naimisiinmenon ajankohtansa itse.
Anopille on muistutettava tästä. Häneltä puuttuu OIKEUS mennä tekemään tällaista. Hän on tehnyt RIKOKSEN, mikäli on puolestanne mennyt tekemään kuulutukset. Otat yhteyttä kirkkosi kansliaan ja kirkkoherraan ja selität tilanteen.
Anoppi on ylittänyt laillisen toimivaltansa!

Et saa pelätä anoppia. Et missään nimessä. Tähän anoppisi tähtää, että pelkäisitte häntä ja näin hän mellastaisi elämässänne hamaan kuolemaansa asti.
Anoppisi leikkii kanssanne kuin pikkutyttö nukkekodissa. Olette hänelle hänen pikkunukkensa. Tuohon sairaaseen menoon on saatava terve järki.

Sinun ja miehesi ensimmäinen tehtävä on kylmästi perua häät. Huomaat, kuinka helpottuneeksi ja onnelliseksi tulet siitä. Toinen asia on, että tietoisesti puratte kaiken pelon ja varovaisuuden anoppia kohtaan.
Varaudu siihen, että anoppi varustautuu kunnon sotisopaan ja pelottelukampanjaan kaikenlaisine näytöksineen. Älkää sen antako vaikuttaa mitenkään! Älkää lotkauttako korvianne, vaan osoittakaa järkähtämätöntä tyyneyttä.
Älkää lähtekö suukopuun ja riitelyyn, sillä siihen anoppi toivookin teidän haksahtavan. Silloin hän saa sidottua teidät ja väsytettyä kuin vastaanpyristelevän lohen koukussa.

Anopille vain selkeät ilmoitukset häiden peruuntumisesta. Piste. Ei selityksiä. Hänelle ei tarvitse selittää, koska silloin alennatte itseänne hänen edessään. Ette ole selitysvelvollisia oman elämänne ratkaisuista. Olette aikuisia, päätätte niin ja niin ja piste. Tähän tyyliin asenne anoppia kohtaan.

Tämä tuntuu tylyltä, mutta anoppinne käytöskin on ollut röyhkeää teitä kohtaan. Röyhkeämmäksi se muuttuu ellei peliä vihelletä poikki.
Et menetä paljoakaan, jos anoppi katkaisee välit. Se voi olla osa hänen pelottelukampanjaansa. Mutta so what, se on sitten hänen ratkaisunsa, jos ei halua olla tekemisissä kanssanne. Sen parempi teille, kun noin omavaltaisesta anopista on kyse.

Voimia, rohkeutta ja kärsivällisyyttä!

Nyt olis varmaan korkea aika jotenkin kauniisti ilmoittaa ettei asian järjestely kuulu muille kuin teille.. Ja ottaa asia vaan ilmeisesti iäkkään ihmisen oikkuiluna.. jotkut ihmiset on tuollaisia luonteeltaan, ja jotenkin tottuneet saamaan muut marssimaan oman pillinsä mukaan. Ja jos joku ei suostu niin on suunnilleen helvetti irti. Eli eihän tuollaiseen voi edes suhtautua kuin täyspäiseen.

Lisäksi voit ilmoittaa että lääkäri on etukäteen kieltänyt tuossa vaiheessa noin pitkät matkat ja rasituksen, jo se sillä menisi nätimmin läpi. Ja faktahan on ettei tuossa vaiheessa paljoo nappaa häitä juhlia, ainakaan käskystä. Ja itse teette niinkuin tykkäätte, eihän tuollaiselle voi kuin juurikin antaa mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos meinaan tuommoisen pillin mukan meinaatte tanssahdella, niin annas olla kun lapsi on syntynyt, kyllä on nimi ja ristiäisjärjestelyä, joulut ja pääsiäiset saneltu puolestanne.

että miten muka anoppi olisi järjestänyt kuulutukset puolestanne.
"Kuulutukset" ovat siis suomeksi avioliiton esteettömyystodistus, joka pitää hakea ennen naimisiinmenoa, ja joka siis todistaa, että sinä tai miehesi ette ole kumpikaan naimisissa tms. Ja tähän tarvitaan teidän molempien allekirjoitukset paikan päällä kirkkoherranvirastossa, eli anoppi ei todellakaan ole voinut mitään estettömyystodistusta teidän puolestanne hoitaa. (Tai toinen vaihtoehto on, että paperit voi lähettää kirkkoherranvirastoon, mutta silloin tarvitaan allekirjoitukset myös kahdelta todistajalta, jotka todistavat teidän allekirjoittaneen nämä paperit vapaasta tahdostanne.)

Miksi annat anopin puuttua. Jos suuttuu, niin oma on menetyksensä! Mielistelystä ei ole mitään hyötyä.
Saisin raivarin jos joku päättäisi järjsetää hääni oman tahtonsa mukaan. Ei ei ja vielä kerran EI!

Aikuisia te olette ja mitenkä kiinni miehesi on vielä äidissään keskustele hänen kanssaa asiasta, onko kompromissi lainkaan vaihtoehtona asialle menkää naimisiin lapsen synnyttyä ja kastetilaisuudessa ennen kastetta ?

Toki täytyy yrittää olla väleissä anopin kanssa mutta miksi mennä väkisin hänen ehdoillaan, keskustelkaa ja "määrätkää" jo nyt uusi vihkipäivä niin menisi paremmin.

Pitkään poikansa napanuorassa saaneet äidit vaan tuppaa olemaan hyvinkin omistushaluisia ja toiset vielä enemmän.

Älkää pilatko elämäänne tappelemalla mitä sinun äitisi silloin teki jne.

Tsemppiä odotuseen

vaiko anoppi kyseessä?mulla itsellä on kokemus omasta anopista joka puuttui meidän asioihin aikoinaan aika paljon...viimeinen tikki oli se kun lähdimme asuntoesittelyyn,kuvittelin(ja olin sanonutkin hänelle)josko hän katsoisi lapsiamme sen aikaa kun me,minä ja mieheni kävisimme asuntoesittelyssä...mutta ei...minä viihdytin lapsia ulkona ja anoppi oli minuna sisällä esittelyssä...tämä ehti toistua muutaman kerran ennenkuin minä tein stopin jutulle ja en enää koskaan lähtenyt mihinkään,en edes anoppilaan kylään muutamaan kuukauteen,ja oli siinä sekin vielä että alunperin anoppi oli tosi vastarannan kiiski kun aloin seurustelemaan hänen poikansa kanssa....en tiedä mitä on ajatellut kun erosin hänen pojastaan,en suinkaan hänen takiaan vaan sen takia että hänen oma poikansa oli niin lammas ettei voinut sanoa äidilleen poikkeavaa sanaa edes silleen että olisi minua puolustanut,sanoi vain et"annetaan olla et äiti haluaa vain auttaa..."eli mieti,mitä todella haluat?minä en tosiaankaan sietäisi tuollaista kohtelua sinuna,et joku valittaa sinun (teidän)verhoistanne,nehän on TEIDÄN KODISSANNE EI HÄNEN!voithan sanoa nopille että pistää silmät kiinni kun vierailee teillä,ja tuo että päättää teidän häistänne on TOSI PAKSUA!aatamin ajoilta aateltuna että pitäis mennä naimisiin vain siksi kun odottaa...miten sinun omat vanhempasi?sinun äitisihän kuuluisi olla suurimmaksi osaksi järjestämässä häitäsi,vanhan kaavan mukaan se menee silleen että morsiamen äiti ja morsiamen kotikirkko...ei muuta kun kysyt anopiltas suoraan kumpi tässä on naimisiin menossa sinä vain hän?jos oma ukko ei tohdi sanoa perusteella"riidan välttääkseen" äidilleen suoriksi,niin on se kumma!voin vain kuvitella kuinka anoppisi päättää miten tuleva lapsi hoidetaan,mikä nimeksi ja kuka sitä loppujen lopuksi osaa hoitaa "hänen mielestään!"ei mitään muuta kuin pidät pääsi,ei tarvitse alkaan riiteleen,sanoo asiat suoriksi kiertelemättä ja jos toinen loukkaantuu ni se on hänen oma häpiänsä.jos ei kestä tituutta ni olkoon oman onnensa nojassa...miten appiukko?onko hän kuvioissa mukana?usein asinsta kertominen appiukollekkin auttaa...

Kun perkeleelle antaa pikkusormen, niin se vie koko käden.

Mahtaakohan tuleva vauva olla anopille ensimmäinen lapsen lapsi? Jos on niin siitä se vasta kuulkaas innostuu.

Nyt on korkea aika näyttää että anopilla ei ole päätösvalataa teidän perheessä. Keskustele asiasta vakavasti miehesi kanssa. Ilmeisesti miekään ei ole täysin ihastuksissa äitinsä toimntaan, jos kerran on tämän kanssa sanaharkoissa.

Seuraavaksi se anoppi hommaa teille elämää oman kotinsa viereen, jotta pääsee katsomaan pienokaista milloin haluaa.

Meillä äitini sekaantuminen meidän asioihin johti lopulta totaaliseen välirikkoon.

Mitä aikaisemmassa vaiheessa äiti/anoppi pannaan ruotuun niin sitä parempi.

Menkää maistraatissa vihille ja ilmoittakaa anopille että homma on nyt hoidettu, ei tarvi hösöttää enää.

Itselläni oli myös määräilevä anoppi, ja voin sanoa, että mikäli annat pikkusormen, hän vie koko käden. Älä ihmeessä suostu hänen omapäisiin ehdotuksiin, mikäli ette niitä halua toteuttaa. Käytännössä se toimii niin, että ensin määräillään pienissä asioissa ja sitten vuosien kuluessa aina vaan isommista. Olin naimisissa todella kauan aikaa tämän "mami pojan" kanssa, joka meni aina asioissa äitinsä puolelle ja unohti perheensä ja vaimonsa toiveet ja ajatukset. Te elätte omaa elämäänne ja sen anopin pitää huomata heti alusta alkaen, muuten ottaa ohraleipä. Kerro hänelle mielipiteenne asioista, ja piste.

Ennen oli äpärälapsi häpeäksi,

ja ei se siitä ole kummemaksi muuttunut Jumalan kasvojen edessä.

siis täähän EI oi olla tosissaan kirjotettu! aamun parhaan hyminät ainakin sain.

ei anoppi eikä kukaan muukaan voi noin sanella kenenkään elämää. tulispa meille valitsemaan edes vessanmattoa niin kilahtaisin ihan täysin.

anna anopin loukkaantua rauhassa. ...ja jos se MUKA on häät jo järjestellyt, niin niin anna naopin itsensä mennä naimisiin, ties monenko kerran.
niinkuin tääläkin jo moneen kertaan on ilmi tullut ei kukaan voi naimisiin noin vain pakottaa. kuulutuksiin tarvitaan pariskunnan omat allekirjoitukset

Hei ei se edes ole sinun anoppisi vielä. Sitten vasta kun olette naimisissa puolison äiti on sinulle anoppi.

hei!
Olen elänyt itse parisuhteessa, jossa miehen sukulaiset puuttuivat kaikkeen. Ei sitäkään jaksanut. Älä anna hyppiä silmille.
jos on kyse lapsen oikeuksien turvaamisesta, tehkää testamentti ja menkää vihille, kun teille on OIKEA aika. Häät ovat kuitenkin ikimuistoinen teidän juhlanne!

Ihmettelen suuresti ettei n.5-kymppinen mies osaa vielä elää omaa elämäänsä ilman Mammaansa! kai ukkosi kuitenkin jo itse perseensä pyyhkii? vai onko tuo tehtävä delegoitu sulle? voi voi voi teitä vätyksiä... :D

No johan on anoppi! Jätätte menemättä kirkkoon kyseisenä päivänä, siinäpähän anoppi odottelee kirkon portailla! Ja miten voi vaatia viimeisillään raskaana olevaa naista matkustamaan 300km... Kyllä kannattaa asia tehdä anopille selväksi, että te määräätte hääpäivän ja paikan, eikä anoppi. Totaallinen irtautuminen siitä naisesta. Ja voit vaan uskoa, että lapsenhoito neuvoja satelee (anoppi kun on omasta mielestä se parempi hoitaja/kasvattaja), mutta vedä hyvä ihminen ajoissa raja siihen asiaan. Anopin tuhinat ja murinat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, tsempiä sinulle :)

HEI!anoppisi ei sinua määrää,jos et halua niin et mene naimisiin.minulla sama tilanne,menimme naimisiin,kun tyttäremme oli noin 4kk vanha.anoppi sai tietysti kamalan raivarin,mutta me päätimme asian mieheni kanssa.katkaiskaa välinne anoppiin ja ilmoittakaa,että sitten olette tekemisissä,kun alkaa huolehtimaan omisa asioistaan ja elämästään!kohta anoppisi vie vauvasi ja alkaa olemaan hoitajana.älä anna anopillesi piiruakaan periksi,jos haluat olla onnellinen.jos miehesi ei pysty pitämään puoliaan,niin anna mennä ja ole onnellinen yksin lapsesi kanssa.verhoistasi ei tarvitse tykätä kenenkään,mutta,jos olet itse niihin tyytyväinen ja ne kelpaa miehellesi on asia ok.ei minunkaan anoppini tykkää,kuinka kasvatan lastani (hänen poikansa silmäterää),siivoan,laitan ruokaa...jne..syitä löytyy.mieheni laittoi anopin omalle paikoilleen ja nyt olemme väleissä.me teemme omassa kodissamme mitä lystäämme,jos se ei anopille tai jollekkin muulle sovi,niin ei tarvitse tulla kyläilemään!TSEMPPIÄ teille!

Kun miehesi alkaa kuusikymppisenä oireilla murrosikäänsä ja vähitellen irtautua äidistään ja nyt syntyvä lapsesi saavuttaa samaan aikaan oman murrosikänsä, elämästänne tulee mielenkiintoista. Ja voihan olla, että jo uhmaiät osuvat samaan aikaan. Onnea sinulle. Harkitse kuitenkin vakavasti, haluatko lisää lapsia noin vanhan pikkupojan kanssa.

Hyppäätkö kaivoon jos anoppi käskee?

Harmi vaan, että on niin päivän selvää että koko juttu on keksitty ihan omasta päästä!

Mutta nyt, jos tarinasi on totta, sanon sisarellisesti, että Sinun on todella pysähdyttävä kaikessa rauhassa ja katsottava tilannetta topakasti ja vakavasti.

Anoppisi kuulostaa tosiasiallisesti joko kypsymättömältä tai jopa persoonallisuushäiriöiseltä henkilöltä, joka on täysin kiinni aikuisessa pojassaan. Te kaksi, miehesi ja Sinä, olette aikuisia olleet jo pitkään ikänne puolesta (!), joten henkilökohtaisten asioittenne ei tulisi kuulua vähääkään kenellekään muulle.

Terveitä vaihtoehtoja on kaksi: joko suorat sanat anopille tai hiljainen huomiotta jättäminen - jätätte hänet mielipiteineen ja pompotusyrityksineen vain omaan arvoonsa, ette noteeraa höpötyksiään mitenkään.

Ja jos miehesi lähtee äitinsä pompotettavaksi tuossa iässä (!), voit kehottaa heitä rauhassa menemään naimisiin keskenään ja poistut kuviosta.

Naimisiin meneminen kyllä nostattaa appivanhemmissa usein voimakkaita tunteita. Johtuneeko siitä, että appi-statuksen omaavista niin moni kuuluu suureen ikäluokkaan ja ovat ehkä itse joutuneet sodankäyneiden vanhempiensa tyrannisoimaksi aikoinaan, kun naimisiin on menty...

Kuulostaa kamalalta, mutta meikäläinen on tavallaan huojentunut, että avomieheni vanhemmat ovat jo kuolleet ja itsellänikin on enää äiti elossa. Eipähän tule liian monta kokkia keittiöön. Ollaan elelty 'synniis' jo seitsemän vuotta, naimisiin ehkä mennään, kun lapsia siunaantuu. Silloinkin vain maistraatissa, kun ei kuuluta kirkkoon.

Toinen etu minulla on siinä, ettei meidän suvussa olla mahtihäitä vietelty koskaan. Äitini vanhemmat menivät naimisiin pienimuotoisesti, kun ensimmäinen lapsi teki tuloaan -46. Omat vanhempani avioituivat -70-luvulla hiljaa maistraatissa, kahden todistajan läsnä ollessa ja juhlat kuitattiin ravintolakierroksella kavereiden kanssa. Isän sisko kasvatti 'äpäräpiokansa' aikuseksi, ennenkuin meni naimisiin ja siitäkin suku sai tietää vasta, kun joku huomasi sormuksen nimettömässä. Oma siskoni ei aio mennä naimisiin ikinä, lapsia jo 5 kpl...

Omat vanhempani eivät ole ikinä painostaneet meitä lapsia naimisiin tai edes lapsentekoon. Avokkini fanittaa äitiäni ihan täysillä. Hän se on, joka aina kinuaa, että eikö voitais taas käydä anoppilassa, kun siellä on niin mukavaa... Minusta on todellinen onnen potku, että me kaikki viihdytään yhdessä niin hyvin.

Mutta nuorempana, aikaisemmassa suhteessani jouduin kokemaan, millainen tyrannianoppi voi olla. Olin itse silloin vielä niin nuori (18-20), etten osannut oikein edes panna asiaan vastaan. Tämä anoppi oli ehkä jossain vaiheessa katkeroitunut elämäänsä, en tiedä. Hän kritisoi ja suoranaisesti haukkui minua ja miesystävääni (omaa poikaansa!) muiden kuulleen, halvensi ja vähätteli jatkuvasti. Eikä poikaystävänikään sanonut koskaan äidilleen vastaan, vaikka oli kuitenkin jo 25, koulut käynyt ja itsellinen ihminen... Silloin en vielä osannut käsitellä asiaa millään muulla keinoin, kuin katkaisemalla välit tähän naiseen kokonaan. Viimeisen seurusteluvuoden aikana en nähnyt häntä kertaakaan. Jos hän tuli meille kylään, lähdin jo ajoissa muualle, jne. Tiedän, se ei ollut kypsää käytöstä, nyt puhuisin asiat ystävällisesti, mutta jämäkästi läpi. Ero tuli ihan muista syistä, mutta olen myöhemmin ollut huojentunut, kun pääsin painostavasta anopista samalla kertaa eroon.

Alkuperäiselle: Jokainen anoppi on yksilö ja kestää aikansa, ennen kuin oppii vetämään niistä oikeista naruista. Anoppia pystyy kouluttamaan, ihan kuin koiraakin: jos koira tekee jotain ei-toivottua, sekin joutuu kokemaan jotain epämiellyttävää. Jos taas koira tekee oikein, se palkitaan jollain sellaisella, josta se todella nauttii. Koirankoulutuksessa kärsivällisyys on vättämätöntä, oppiminen vaatii kertausta kertauksen perään, toiset koirat ovat vähän luupäisempiä kuin toiset....

Ei anoppisi pölhö ole, vaan sinä. Olet valmiiksi huono äiti, koska et pysty pitämään puoliasi vanhaa tanttaa vastaan. Säälittävää alistua moiseen pyöritykseen ja elämänsä ohjailuun. Vedä turpaan tai katkaise välit, jos sinussa on yhtään munaa. Toivottavasti saat keskenmenon!

ETTEKÖHÄN ITSE PÄÄTÄ KOSKA MEETTE NAIMISIIN

Ei kannata omaa elämäänsä millään alkaa muuttamaan anopin/ape pätemisen tarpeen takia.
Olen henk kohtasesti nähnyt todella tulisia riitoja joiden jälkeen on ollut jopa kutsu häihin jäämässä pöydälle. kunnes on tajunnut vanhemmat että ei he voi muiden elämää määrätä. Nätisti tultu pyytämään sitten anteeksi.

Mikäli haluaa sitten mennä yli ja olla oikea K***pää ni jättäkää pihalle koko teidän avioliitosta.
Kahden ihmisen pyhä sopimus. EI KENENKÄÄN muun.

Onnea teille ja jaksamista!! Joskus tuo tilanne on todellakin kiusallinen, mutta vastataan tuleen joskus tulella vaikka vaikeaa onkin.

Vanhemmilla ihmisillä on joku hämärä tapa sanoa että "lapsia ei saa tehdä ennen avioliittoa", koska heidän nuoruudessaan oli näin. Eivät raukat ole edelleenkään hoksanneet, kuinka paljon maailma on siitä muuttunut kun he olivat nuoria! Minun isoäiti aina sanoo ettei saa hommata lasta ennen kun olen naimisissa. Entäpä jos olen tyytyväinen elämääni ilman naimisiinmenoa ja silti haluan lapsen? Onks se siis muka pakollista mennä naimisiin jos ei haluu? TUSKIN!! Kyllähän se vaan niin on mitä moni muukin on täällä sanonut että TE itse päätätte hääpäivän (jos edes haluatte naimisiin välttämättä), eikä sitä mikään muori päätä joka sanoo miten se homma menee.. Epäilen ettei se sit kyllä yhtään helpota lapsen syntymän jälkeen.. Varmaan hän päättää lapsenne nimen, hommaa vaatteet yms. Ja suunnilleen muuttaa teille ja arvelee ettette pärjää ilman hänen apuaan. Pistä ns. luu kurkkuun sille ja sano että miten asia oikeesti on! Ja puhu myös miehes kans että kuin paljo haluu äitinsä olevan teidän elämässä mukana..

ANOPILLES LÄPPÄRI ETEEN JA ANNA LUKEA KOKO TÄMÄ KYSEINEN KESKUSTELU. vOIN KERTOA, ETTÄ SAA ANOPPI HIEMAN" AJATELTAVAA OMAKUVASTAAN, JOS EDES YX "AJOVALOPOLTTIMO" ON VIELÄ EHJÄNÄ .
KYLLÄ HILJAINEN KUITTI ON PARAS KUITTI :o)

No taidat olla aikamoinen luovuttaja kun kerran alistut tuollaiseen. Mitä seuraavaksi, valitseeko anoppisi lapselle nimen, vai?? Jos sinä et halua huonontaa välejä anopin kanssaan, niin puhukoon mies äidilleen järkeä päähän. Sitten kun te joskus menette naimisiin, niin valitkaa lähin mahdollinen kirkko tai maistraatti, tulkoon itse se 300km..

Anna kenkää sille sekopää anopille ja kiellä ottamasta mitään yhteyttä. Jos se ukkosi on samaa pataa tuon rusinan kanssa anna sillekkin kenkää, 46 vuotias mammanpoika ei ole terve yksilö. Taitaa anoppi olla jonkinlainen lahkolainen tai muu jeesusfriikki, anna kenkää. Niistä verhoista vielä, laita tamponeita roikkumaan ja kehu että nyt ne vasta on täydelliset nämä verhot, hienoa.

Voi vitsi. Jos minulla olisi tuollainen anoppi niin ei olisi edes meille mitään asiaa. Eläköön hän omaa elämäänsä ja te omaanne. Tässä kun nyt annat periksi >niin tulee menemään huonompaan suuntaan kaikki. Tulee aina ja joka paikassa olemaan teidän välissä. Entä kun laps syntyy?? Tehän ette saa hetken rauhaa siltä >

miten on mahdollista et on hankkinu teidän väliset kuulutukset,onko sun ja miehesi allekirjoitukset väärettäny niihin ja ,etkä sinä oe varannu kirkkoo ynnä muita,niin älä mee sinne paikalle,ja puhu miehesi ympäri ettei se kään mee sinne paikalle .päättäkää itse koska haluutte mennä naimisiin, toivon et sinulla on hyvä loppuraskaus edes ja onnee siitä lapsestaki

mitä miettimistä tässä on näytätte kaapin paikan, jos ette sitä nyt tee ette koskaan...
minä ilmoittaisin että ne häät ei onnistu. jos hän jatkaa järjestelyitä, nii oma häpee kun ettehä mee paikan päälle, joutuisi hänkin nöyrtyy..

Haiskahtaa taas suomi24 -aloitustrollilta, koska vihkimistä ei voi suorittaa ilman esteidentutkintaa ja asianomaisten mukanaoloa.

Miksi sukurauha tarvitsee säilyttää?

Sinun elämäsi, miehesi elämä. Sinun ja miehesi yhteinen elämä.

Minun anopilla oli hirviöanoppi: haukkui kylät pitkin huoraksi (50-luvulla), yritti estää häät, haukkui koko ajan jne jne. Appiukko ja appiappi yrittivät vain pysyä erossa koko roskasta. Anoppi kuunteli sitä kotkotusta kahdeksan vuotta ja yhtenä aamuna haukkumisen alettua heti, kun ovi kävi, anoppi avautui oikein kunnolla, sanoi miten asiat ovat ja kumma kyllä, anopinanoppihan tuosta lauhtui ja oli oikein säyseää naista. Ystäviä heistä ei koskaan tullut, mutta pitipähän nokkansa poissa ja suunsa supussa.

Minä sain ihan loistavan anopin

Voi kun kuullosti tutulta.. Tulin raskaaksi ennen kuin olimme menneet naimisiin. Mieheni suku on hyvin uskovaista, kun taas omani taviksia..kuulumme kirkkoon ja olen saanut kristillisen kasvatuksen, mutta ei sen valveutuneempaa toimintaa.. No anoppinihan sanoi heti raskaudesta kuultuaan, että kuinka hän häpeää, kun emme olleet vielä naimisissa ja lapsi tulossa. Anoppini yritti saada meitä menemään mieheni kanssa naimisiin ennen lapsen syntymää, olisi maksanut ja järjestänyt kaiken. Minä sanoin EI KIITOS! Epäonneksemme sain keskenmenon 4 kk:lla ja anoppini tokas että sattuuhan noita ja pystyin huomaamaan kuinka helpottunut ja onnellinen hän oli tapahtumasta. Samantien hän unohti häiden suunnittelun. Siitä lähtien en ole tuntenut oloani kovin hyväksytyksi ja kelvolliseksi heidän sukuun.. Onneksi mieheni uskovaisuudestaan huolimatta ymmärtää elämän realiteetit ja tukee minua vastoinkäymisissä. Menimme naimisiin puoli vuotta keskenmenon jälkeen, niihin aikoihin kun olimme suunnitelleet alustavasti raskaana ollessani..Häät vasta raskauden jälkeen...
Mutta omasta kokemuksestani kehotan täydestä sydämestä etenemään elämässänne niin kuin itse haluatte miehenne kanssa tehdä yhdessä. Omaa elämää ei kannata elää ulkopuolisten ehdoilla, se ei itseni kohdalla ainakaan tuo onnea. Itse olen henkilökohtaisesti käynyt useammankin keskustelun anoppini ja appiukkoni kanssa siitä, ettei he voi säädellä minun ja mieheni elämää, neuvoja saa antaa, mutta me teemme mieheni kanssa ratkaisumme yhdessä, kuinka elämäämme elämme.

sanoa anopillesi sanottava ja sillä siisti.

Ei voi olla totta? Annat anopin päättää, vaikka itse et halua??? Tuo mitään pakottamista, ole jos kerran anoppi voi viedä sinua kuin pässiä narussa? Sinä päätät, milloin vihille, sinä päätät verhoista jne. luonnollisesti avomiehesi kanssa. Sinun ei tarvitse kaikkeen suostua vain ongelmien välttämiseksi.

Nyt on heti näytettävä, että teillä on oma elämä josta itse päätätte! Jos annatte tilanteen jatkua ennallaan, niin että anoppi määrää kaapin paikan teidän taloudessa niin osaatko edes kuvitella millainen kauhuskenaario edessä on?

Herranjestas sentään, ajattele miten tämä anoppi tulee "kasvattamaan" lapsenne, kaikki mikä tehdään eri tavalla kuin hän tekisi on väärin.

Häät on teidän ja te teette ne niin kuin TE haluatte, muut on siellä vieraina, eikä naimisiin edes ole pakko mennä jos ei halua.

Jos olet kiltti ja muut huomioon ottava ihminen, niin tuo anoppi tulee jyräämään sinut, siksi tee nyt päätös ja elä oma elämäsi omilla ehdoilla, ei tuon anopin ehdoilla vaikka kuinka sinua haukkuisi, voit sulkea hänet kokonaan elämästäsi pois jos se menee pahaksi.

Minua oikeesti kauhistuttaa tuollaiset tyrannit, toivon, että pystyt tekemään tässä hää asiassa ja muissakin tulevissa asioissa oman päätöksen, ihmisillä ei ole kuin 1 elämä ja jos hyvin menee niin myös yhdet häät, älä päästä asiaa liian pitkälle vaan toimi nyt heti ja aloita näistä häistä ja teette ne niin kuin te haluatte, tehän se olette hääpäari eikä anoppi.

Tsemppiä tuleviin koitoksiin!

No mitä helevettiä te annatte jonku anopin järjestää häänne? Ootte aikusia ihmisiä ja jos ette osaa tuon ikäsenä sanoa vastaan, niin se on sitte voi voi. Kärsikää.

...ole sinun ja miehesi elämästä eikä anopin? Se tulee aina olemaan niin, jos nyt myönnytte hänen tahtoonsa, saatte aina ja kaikessa tehdä niin. Kysymys on kuitenkin teidän elämästä, sinun ja miehesi ja tulevan lapsenne. Teette niin kuin itse parahaimmaksi näätte. Jos hän siitä loukkantuu, ette voi sille mitään. Hänen on oltava vielä aikuisempi kuin te, antaa oman lapsensa elää, niin kuin hän haluaa elää.
Eikö sillä ole mitään merkitystä, kuinka paljon hän loukkaa teitä???
Teidän elämästä on kysymys, ei hänen. Uskon ettei ole helppo päätös, mutta jos ette nyt pidä päätänne, saatte olla aina hänen tossunsa alla, valitettavasti.
Onnea odotukseen, ja ennen kaikkea siihen että saatte sellaisen elämän kuin te haluatte =)

muistakaa sitten haudata anoppi kasvot alaspäin ..jos on uhannu kaivautua ylös syystä tai toisesta,niin sen syvemmälle menee :)

Miksi, ette mene keskenänne vaikka maistraatissa nyt naimisiin ja pidätte sitten lapsen syntymän jälkeen viralliset juhlat. Yhdeksännelle kuulle ei ole järkeä jättää vihkimistä koska saatatte olla synnyttämässä juuri silloin tai ihan hyvin vaikka jo kahdeksannellakin kuulla. Kuukauden etuajassa syntyminen ei ole mitenkään harvinaista.

Tai sitten menette lapsen syntymän jälkeen. Anopin hössötyksen voi jättää omaan arvoonsa. Jos anoppi katkaisee välit tollasten asioiden takia niin sitten katkasee, ei sellaseen anoppiin tarvikaan yhteyttä pitää.

Teidän elämä, teidän päätös.

Anoppi olisi ohjattava hoitoon!

"Mieheni on 46 ja minä 36." ja tollaiset ongelmat,,,
Kannattaisi harkita eroa miehestä ja siinä samalla jää se anoppikin,,,,

Minä olen sitämieltä että olette sen ikäisiä ihmisiä jotka ei saa olla anopin vallan alla noinkin henkilökohtaisessa asiassa. Tehkää vaan kylmästi selväksi että menette naimisiin silloin kun itselle sopii parhaiten ja tietenkin te määräätte paikan ja häitten suuruuden tai pienuuden. Jos alistutte nyt se komentelu jatkuu aina ja on rasittavaa ja tulee kinaa aviopuolisoittenkin välille. Elämme vuotta 2010,ei viime vuosisataa. Jaksamista ja lämpöä miehesi kanssa.

Kysehän on nyt teidän kahden elämästä (sinun ja miehesi) joten pistä moiselle "leikille" loppu!!!

Sinä ja miehesi menette sitten naimisiin kun siltä tuntuu, te ostatte sellaset huonekalut, verhot ym millaset te haluatte. Anopilla EI ole minkäänlaista sanavaltaa tälläsissä asioissa.
Jos anopille ei mene sana kauniisti perille niin ottakaa aikalisä, en antaisi oman anoppini puuttua meidän elämään tuolla tavalla.
Kun vauvanne syntyy niin anoppi järjestää ristiäiset, määrä kummit, lapsenne nimen jne

Tiedän että anopit voivat olla vaikeita mutta älä anna hyvä ihminen hänen talloa sinua tuollalailla, IHAN SAIRASTA!!!!

Tuo ukkos ole jo aikalailla täysikäinen, keski-ikäinen jo. Sielläpä anoppi järjestelkööt häitä, ei teidän ole pakko sinne mennä. Jos kaksi aikuista ihmistä ei osaa päättää omia asioitaan, niin antakaa se lapsikin pois heti synnyttyssairaalassa.

itse ollut mies henkilönä tässä tilanteessa,vaimo pieniin päin 3kk:lla, ei siihen puuttunut kummankaan vanhemmat aateltiin ite kait siä voi käydä kirkossa ja pitää seurakuntasalilla kahvitukset eipä siinä sen kummempaa oltiin kihloissa 3 vuotta. Älä anna anoppis ohjailla koska kyllä se vielä vie miestäsikin Harkitse koko sukuun liittymistä??

IOlin juuri juhlissa jossa ensin vihittiin vauvan vanhemmat, ja sitten kastettiin vauva.
Oli kaunis tilaisuus.
Ilmoittakaa anopille että teette niin, tai teidät vihitään joskus myöhemmin teidän valitsemana aikana.
Parempi ilmoittaa asia nyt heti, on anopilla aikaa vielä leppyä ennen vauvan syntymää.
En minä ole koskaan tehnyt niin kuin anoppi "määrää", mutta hänen toiveitaan on otettu huomioon.
Tuon ikäisillä ihmisillä pitäis olla jo oma tahtokin, ja kun tuota välimatkaa noin paljon 300 km ei anoppi voi jatkuvasti teidän nurkissa lymytä heh..
Onnea teille.

Samaa kokeneen miehen pieni neuvo: Torju kaikki suvun (sukujen) antamat "hyvät" neuvot. Sinun elämäsi on sinun elämääsi ja teidän yhteinen elämä avomiehesi kanssa on teidän elämäänne. Jos nyt annat periksi, ei loppua tule. Olet aina anoppisi seurannassa ja holhouksessa. Lopeta heti alkuunsa sellaiset yritykset. Ei tarvitse riidellä, sanot vain, että me teemme nyt näin. Pahempi tietenkin on, jos avomiehesi on edelleen äitinsä talutusnuorassa. Sillekin asialle voisit tehdä jotain.

Kerro tulevalle? anopille että suomessa ei ole enään häpeä odottaa ja saada lapsi avioliiton ulkopuolella, niin kuin silloin oli kun hän sai omansa. Eikö häiden pitäisi olla morsiammelle suuren onnen päivä? Miten juhlia ja olla onnellinen maha pystyssä, kun ei voi edes onnen maljaa ottaa, puhumattakaan mistään tanssimisesta! Sitten jos/kun menette avioon niin jätä lapsi anopin hellään huomaan muutamaksi viikoksi ja pidä oikein kunnon häät/loma. Lapsen kanssa hän pärjää hyvin ja hoitaa varmasti erinomaisesti, onhan hänellä 46v kokemus tästä pojasta. Ja kaikki isommat pyhät niin lapsi vaan mummolaan ja te pidätte hauskaa. Siis mummojahan tarvitaan, toivotaan vaan pitkää ikä mummolle että jaksaa hoitaa pitkään. Tiedä vaikka hän olisi suunnitelut teille 14 lapsen suurperheen. Onnea odotuksiin!!!

voitehan valehdella.että menitte jo naimisiin .mä meni naimisiin vasta kun toinen lapsi syntyi meilä oli häät ja ristijäiset kolmas lapsi syntyi vasta häiten jälkeee .ei se pari suhde siitä muutu mihinkää ite oli eka ukkon kanssa jo kymmen vuotta kihloissa ja nyt jo yli kymmen vuotta naimissa .omasta milestäni ukko on yhtä teini kuin vanhin lapsemme

Ei teidän ole pakko mennä naimisiin!!!! Ihan on teistä itsestänne kiinne milloin menette, jos ylipäänsä joskus haluatte mennä naimisiin. Anoppi eikä kukaan muukaan voi tehdä tätä tärkeää päätöstä teidän puolestanne. Älä anna anopin määrätä teidän elämästänne ja ylipäänsä teidän tekemisistänne ja menemisistänne. Anoppi ei elä teidän elämäänne, vaan te! Verhojen valitseminen teidän olohuoneeseen on myös teidän oma valinta, ei anopin. Jos annat anopillesi pikkusormen hän vie koko käden. Näin se vain on!

Sano nyt jo viimein tässä vaiheessa oma mielipiteesi ja ole lujasti sen takana. Jos annat anopin aina saada tahtonsa läpi, hän tulee manipuloimaan teidän elämäänne niin kauan kuin hänessä virtaa piisaa.

Anoppisi ei ehkä tule pitämään siitä, että otat itse ohjat käsiisi, mutta ei hän voi kuin tyytyä siihen. Sano se myös hänelle, että tahti on nyt se, minkä sinä määräät ja piste! Jos ei ymmärrä asiaa, saa pysyä poissa teidän talostanne ja elämästänne lopun elämää! Joskus on ihan pakko pistää kova kovaa vastaan... Ikäväähän se on jos välit menevät huonoksi, mutta kirjoituksesi perusteella ne eivät kovin hyvät ole nytkään.

Nyt vain rohkeasti sanomaan oma mielipiteesi asiasta ja ole sanojesi takana!! Sinä ja miehesi elätte teidän elämää, ei anoppi!

Heitä anoppi järveen ja eläkää omaa elämää.Kuinka edes annat anopin puuttua elämääsi,Voi jumalauta!

Miksi anopille ei saa kertoa vitsejä ? Koska nauru pidentää ikää.

Anoppi suoraan helvetistä, näemmä. Tulee vähemmän stressiä kyllä, jos naimisiin menee VASTA kun mukelo on maailmassa. Huomattavasti helpompaa sumplia, mieti jos vaikka lapsi alkisi syntyä kesken "vihkimisen", silloinhan se tasan siirtyy, vaikka anoppi mitä urputtaa!
Meillä se oli toisin päin, ex-miniä haukkui kaikki, mikä ei miellyttänyt, mutta ei tuon ikäisenä saisi olla tossun alla. Ilmoittkaa kylmästi, että teillä on oma elämä, ja anopilla ihan omansa, ja sotkekot omaansa minkä tahtoo, mutta te olette aikuisia ihmisiä, herran tähden! Nyt itteä niskasta kiinni ja sanokaa anopille, että nokka omaan astiaan kuin olisi jo! Hän ei päätä teidän asioistanne, vaan ihan te kaksi ITSE.

Ei teidän asianne anopille kuulu! Tehkää juuri niin kuin itsestänne tuntuu, aikuiset ihmiset.
Kyllä se mummu siitä asettuu, ja jos ei, niin eisillä ole mitään väliä.
Sitäpaitsi, ei se tavara vihkimällä parane.

Ymmärrän kyllä, että ette halua mennä naimisiin, koska anoppi niin sanoo. Eihän sen pitäisi anopille kuulua millään tavalla.
Mutta yksi vaihtoehto olisi mennä naimisiin jo ennen lapsen syntymää ja pitää hääjuhlat vasta sitten, kun lapsi on syntynyt!
Enkä siis tarkoita, että PITÄISI olla naimisissa ennen lapsen syntymää, vaan heitin vain tollasen ehdotuksen! itselläni 3 lasta ja häät vasta suunnitteilla!;)

Jos ette vielä ole virallisessa liitossa, kyseinen nainen on vain anoppiehdokas tai ihan vaan miehen äiti. Anoppiehdokkaan juttuja ei kannata kuunnella, vaan panna ihminen ojennukseen. Jos anopiksi tulee, sen jälkeen vielä vähemmän. Siks toiseks, se mies on tärkein, ei anopin kanssa mennä naimisiin.

Ensiksi, MIKÄ ON ETTET voisi mennä vihille, se olisi lapsenkin kannalta parasta. Miksi hankkia lapsia jos ei uskalla TODELLA sitoutua?
Toisaalta Raamattu sanoo, MIES liittyköön VAIMOONSA. Tämä tarkoittaa tasan sitä että SINÄ ja MIEHESI olette yhtä joka tarkoittaa myös että ANOPPI pysyköön omalla paikallaan. Ei hänellä ole teidän elämäänne mitäänvarsinaista määräysvaltaa. Tässä taas on VASTUU Miehelläsi. Hänen on oltava sinun tukesi, suojasi ja turvasi. Ellei hän ole tukemassa sinua hän on NYNNY, anteeksi mutta Anoppi ei ole se joka teillä määrää, vaan sinä ja miehesi yhdessä. Anoppi voi ehdottaa jotakin mutta päätösvalta on sinulla ja miehelläsi.

Miehesi on jos ei saa äiteensä kuriin ja miehesi pitäisi sanoa suoraan anopille että meidän perhe tekee niin kuin me päätämme ja jos miehesi ei uskalla tai anoppi ei usko miestäsi niin sinä sanot ihan suoraan anopille mitä mieltä on asiasta ja sillä ei ole mitään merkitystä suuttuuko anoppi vai ei kun anoppi ei päätä teidän perheen asioista millään lailla. Niistä verhoista puheen ollen että anoppi haukkuu ne aina teillä käydessään kun ei saanut valita niitä verhoa niin sanoppa anopille että et sinäkään valitse anopin huusholliin mitään sisustusjuttuja ja teidän asunto ei kuulu anopille ollenkaan kun se ei asu teillä. Ei muuta kun otat anopilta luulot pois ja jos miehesi on äitinsä sanaharkoissa jatkuvasti niin miehesi pitää tehdä selväksi äidilleen että hän ei täällä päätä vain sinä ja miehesi ja teidän asiat ei kuulu anopille pätkääkään ja jos ei sovi niin älkää pitäkö vuoteen mitään yhteyttä anoppiin niin hän voi oppia jotain tai sitten ei. Miten anoppi voi tehdä teidän elämän vaikeaksi kun ei sillä ole mitään oikeutta puuttua teidän asioihin ja tehkää se selväksi anopille ja jos ottaa herneen nenään niin sitten ottaa.

No mikähän tän homman nimi nyt onkaan. Onko anoppi ja ehkä miehesikin kuuluvia johonkin ääriuskonnolliseen, vanhanaikaiseen seurakuntaan ja sen asettamiin sääntöihin. Ei kai nykyaikana kenenkään ole millään muotoa olla pakkopaikassa menemään avioliittoon ja vielä ihan tosiasiasiassa ulkopuolisen ihmisen määräyksen tuloksena. Mikä seurakunta hyväksyy että te itse jo niinkin korkeaan ikään ehtineinä eivät päättäisi vihkimisestä ja muista siihen kuuluvista juridisista yksityiskohdista. Ei kai ole edes laillista antaa toisten henkilön, anopin aikaansaada tälläista ja vielä sopia kuulutuksistakin ja koska häät vihkitilaisuuksineen on tapahtuva. Herätkää nykyaikaan hyvät ihmiset.

Herää jo hyvä ihminen jumalauta.....Anoppi päättää?????Kukaan itseään kunnioittava ihminen ei anna toisten määrätä omaa elämäänsä..Sun ukkos on melkonen paskahousu jos antaa äitinsä sotkeutua elämäänne.....Jätä se niin tuut oleen paljon onnellisempi!!!!!

Häät vietetään aina morsiammen kirkossa, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.
0le aikuinen, päätä omasta perhe elämästäsi.
Anoppisi tulee arvostelemaan kotiasi, sano ole hiljaa se on sinun näköisesi ja jos ei kelpaa poistu ja tule hyvillä mielin seuraavan kerran.
Itsekkin vietimme häämme kun oli vasta lapsi syntynyt.
Anoppisi tulee sinua arvostelemaan jopa lapsenne kasvatuksessa jos sen ITE SALLIT.
Miehesi kuuluu laittaa äitinsä ruotuun jos sinua rakastaa aidosti.
Sinä olet miehesi tärkein henkilö isoine vatsoinesi nyt, äiti on menneisyyttä ja silloin tällöin keskuudessanne, ei siis arki joka päiväistä elämääAälä anna anopin päällepäsmäröidä sinua ja miestäsi.
Pane kovalla kovaa vastaa,älä ole teini, jos suuttuu, varmasti yhtä pian leppyykin koska olette hänelle erittäin tärkeitä tässä maailmassa.

Mikään mahto maailmassa ei voi pakottaa sinua naimisiin. Ei ainakaan anoppisi. Älä hyvä ihminen suostu tuollaiseen. Jos anoppi suuttuu, sitä parempi. Sillähän muijasta pääset.

Paras anoppi kuollut anoppi.

oliko tämä nyt joku ennen aikainen aprilli pila vai?????

...Sinun päätöksesi. Itse en antaisi jonkun toisen päättää noinkin merkittävää asiaa puolestani. Jauhot suuhun anopille vaan.

On sulla hyvä anoppi! Se pitää asioista huolta elämänkokemuksellaan. Olisihan teillä ollut itselläkin aikaa järjestää asia, mutta kun ette ole saaneet aikaiseksi.

Jos itse olet 36 ja äijäsi kymmenen lisää niin voisi olla jo korkea aika miettiä koska napanuoran saa laittaa poikki. Jotkut ei saa sitä vanhempien elinaikanakaan mutta kannattaisi yrittää.
Itse en noille puheille korvia lotkauttaisi ja sen vuoksi tuskin vanhemmat mitään edes yrittäisivät. Sano anopille ei kiinnosta ja anna hosua ja touhuta mitä haluaa. Kyllä se siitä rauhoittuu kun huomaa että jutuilla ja yrityksillä ei ole mitään painoarvoa.
Tyhmiä te olette jos anopin pillin mukaan hypitte.

Monet ovat laittaneet, että anoppisi teki oikein kun turvaa niin sinun kuin lapsesi elämän pakottamalla teidät naimisiin ennen lapsen tuloa maailmaan, ymmärrän heidän pointinsa mutta omasta mielestäni he eivät huomioineet sinun lausettasi " Olisimme halunneet järjestää häät sitten, kun lapsi on saatu rauhassa maailmaan." Olette joka tapauksessa menossa naimisiin joskus kun TEILLE kahdelle niin sopii. Itse lykkäisin anopin suun täyteen hapan kaalia, samalla kun kertoisin pari tosiasiaa hänelle.
1. Olemme jo aikuisia ja osamme päättä omasta elämästämme
2. Nyt eletään 2000 lukua
3. Kerrot hänelle, että tarkoituksenanne ON MENNÄ NAIMISIIN kun lapsi on syntynyt jos tämä helpoittaisi hänen oloaan
4. Jos anoppisi ei pidä sinun verhoista, hauku hänen verhot! Kaikki ei pidä samanlaisista asioista

Miksi edes jaksat välittää asiasta? Itselläni on sellainen tilanne että oma äitini ja tuleva mieheni eivät tule toimeen ollenkaan! Rankkaahan se on mutta annan mennä omalla painollaan asian. Asiat kyllä menivät parempaan suuntaan kun tulin raskaaksi :)

Miehesi pitäisi ajatella kumpi on hänelle tärkeämpi sinä ja lapsi vai hänen äitinsä! Tottakai onhan oma äiti tärkeä onhan se kuitenkin äiti, mutta kaikella on rajansa!

Taloudellisesti tuskin anoppi vaikutta teille, jotta teidän täytyisi tehdä niin kuin anoppi haluaa? Olettehän jo aikuisia. Tulkoon vihat päälle mutta teidän vika se ei ole. Häät pitäisi olla kaunis asia ei pakon sanelemaa!

Sanot että ei käy ja älä koita miellyttää enää ketään. Parasta olisi ehkä pysyä erillään jos hän loukkaantuu ja haukkuu helposti. 10 vuotta ikäeroa miehesi kanssa? Oliko hänellä aiempi suhde ja miten siinä kävi.

mee silloin ku haluat älä koskaan toisten painostuksesta.saa kuulla sen myöhemmin sit ku lapsi kasvaa tai jopa läpi elämän. se on kaksin eikä siihen tarte anoppia,eikä muitakaan.tee itse elämän tärkeimpiä päiv¨ån päätöksiä nauti tulevasta lapsesta ja elämästä,jätä tollaiset tois arvoiseksi,rakasta itseäsi ja perhettä.uskalla olla oma itsesi.tsemppiå.

vuosia sitten sattui samaa....ja sanoisinkin sinulle wttä eläkää elämäänne niinkuin itse parina haluette,koska muuten se on jatkuvaa natinaa...kunnon riita saisi ehkä anopin ymmärtämän ettei puuttuisi teidän perheen elämään...muuten ei loppua olekaan...meille tuli ero siitä jatkuvasta arvostelusta ja minä olin se huono miniä..en suostunut lopulta sellaiseen yli 10v jälk otin eron ja mies itki mja sanoi että äitinsä meidät erotti kun hänestä ei ollut miestä sanomaan vastaankaan..olisiko äiti särkynyt vai minä henkisesti melkein säryin muttei sillä ollut väliä..oman henkisen jaksamisen takia lähdin poikani kanssa joka on tänä päivänä aikuinen armeijan käynyt mies...anopin ei saa antaa sotkea elämää...ei järjestää mitään tai hän järjestää niin ettei sinulla ole sijaa miehesi elämäässä olet vaaan synnyttänyt lapsen joka sekin on heidän ei sinun..näin ymmärsin...pahenee vaan tuo että nyt tehkää kuin itse tahdotte...anoppi kyllä ymmärtää ettei sovi sotkeentua...tai jos annatte nyt niin aina sotkeutuu..pahalle tuntuu ,.kuin elämääni jok aoli kuin painajaista aikoinaan...onneksi ohio mennyttä ,mutta opin sen läksyn siitä etten anoppina sotkeudu poikani elämään ja miniä on kuin tytär kun valitseee itselleen ei minulle miellyttääkseen...eli oma elämä ja toiseten elämän kunnioittaminen tärkeää eikä mennä toisten alueelle jos ei pyydetä apua..meillä äideillä taipumus auttaa ja höösätä,minullakin huomaan kun poika muutti muualle olisin niitä verhojani tarjonnut mutta poika valitsikin omat tyylin ja hyvä niin....sanoinkin hälle hyvä kun osaat päättää ja sanoa minulle ettei mminun tyyli sovi..nyk naurattaa nuo anopin touhut sain arvokasta oppia elämään...vaikka silloin se oli tosi katkeraa..avioeroon anoppi ja mieheni asenteet vei loplta lapsestaki riideltiin kenen on..minä kuulema vaan synnytin se on heidän...onneksi poikani osaa järkevästi suhtautua asiaan ..ei ota kantaa kumpaankaan suuntaan.

Jos et halua, että joku kävelee naamallesi ja tallaa aivosi, sinun pitää nousta ylös maasta. Turha on ruikuttaa, jos ei ole itse valmis puolustautumaan, sillä tallaajia riittää. Antakaa anoppinne puhua, mutta antakaa hänen ymmärtää, että te, sulhasesi ja sinä teette päätökset ja niistä ei voi valittaa. Asian voi sanoa myös lyhyesti ja ystävällisesti, jos ei hyväksy ja katkaisee välit, se on hänen ongelmansa, voi voi.

Jollei anopin ilmoitus ole kiukuttelua, niin totuushan on selvä.
Pelkkä provoa koko juttu.

Aikuinen ihminen ei usko tuollaisia anopin suunnitelmia, jos on täysjärkinen.

olin itse 25.vuotta sitten samassa tilanteessa. Itse en olisi halunnut naimisiin mutta miehen suku alkoi järjestää. Heidän suvussaan kun ei lehtolapsia synny. Ja häät olivat järjettömän isot. Naimisissa sitten olin kun en erotakaan osannut. Nyt olen eronnut, ja siitäkin harmista olisin välttynyt, jos olisin pystynyt pitämään pääni. Ei se naimisiin meno onnea takaa. Ja anoppi on paska, olit sitten naimisissa tai et. Minulla on yhä vieläkin ex-anoppiin todella hyvät välit, mutta se liitto olisi kyllä saanut jäädä välistä pois.

Jokainen päättää itse omat asiansa. Anoppi saa suuttua jos niin haluaa.
Se on sun ja miehesi välinen asia. Ei maailmassa voi aina kaikkia miellyttää. Tseppiä!

Pakkoavioliitot ovat ihmisoikeuksien vastaisia. Avioliittoon tulee aina olla molempien osapuolten, aikuisen naisen ja aikuisen miehen suostumus. Yhteiskunta voi tietysti lainsäädännössä huomioida muulla tavoin sen, mitkä ovat vanhempain oikeudet ja velvollisuudet, kuten isyyslailla.

Älä ihmeessä anna anopin määräillä asioistanne, se vain pahenee muuten ajan myötä.
Me menimme naimisiin ennen lapsien syntymää, mutta vain koska itse niin halusimme.
Anoppi ei minua ikinä hyväksynyt ja toi sen kyllä esille joka ikinen kerta kun siellä kävimme taikka he kävivät meillä. Onneksi asui sen verran kaukana ettei tarvinnut kovin usein sitä nähdä.
Anopin mielestä en osannut lapsiani hoitaa oikein ja pyrki koko ajan komentelemaan.
Mieskin oli aina äitinsä puolella ja siitä riitoja syntyikin.
Joka ikinen kesälomakin piti siellä viettää, ja se oli yhtä kidutusta. Lopulta vain yksinkertaisesti olin menemättä, ja mies sai mennä yksinään jos halusi.
Lopulta tuli sitten erokin, ja se oli helpotus, en jaksanut enää hoivata aikuista miestä lapsien lisäksi.
Kyllä miehen on osattava katkaista napanuora äidistään ja elettävä omaa elämää.
Nyt näin vuosien jälkeen meillä on hyvät välit exän kanssa, ja hän on myöntänyt että olisi pitänyt olla enemmän perheensä puolta kuin äitinsä. Ja sanonut että äitinsä osaa olla aika rasittava monissa asioissa.

Joten tsemppiä teille ja pidä oma pääsi, muuten tulee myöhemmin ongelmia.

siis aikuinen ihminen voi olla noin anopin vietävissä... ei toisia , varsinkaan aikuisia voi tuolla lailla pakottaa. tai ainakaan ei tarvitse sellaiseen suostua! ja väliäkö sillä jos toinen hermostuu ja loukkaantuu, oma on elämänne, eikä kuulu anopille. en voisi antaa anopin, en edes oman äidin päättää sisustuksesta OMASSA kodissani, loukkaantukoon jos loukkaantuu. saatikka sitten, että antaisin pakottaa tekemään sellaista muutakaan, jota en haluaisi tehdä. Suorat sanat sille eukolle!!!

Toivottavasti anoppi myös vaatii avioehdon! No tuo aviolliittonn menemin tulee tehdä itse omalla päätöksellä. Yhdessä lapsen isän kanssa ja vain niin.

Anoppia on turha syyttää sillä menet itse naimisiin omasta tahdostasi tai et

Välit poikki anoppiin. Jos alkaa pullikoimaan, sitten rikosilmoitus.

Ei kukaan voi nimissänne hakea kuulutuksia tai varata vihkipaikkoja. Jos hän on väärentänyt nimenne tai toiminut muuten puolestanne ilman lupaa, se on rikos.

Anoppisi on hullu ja hullummaksi tilanne muuttuu, kun lapsi syntyy. Sinuna jättäisin myös miehen.

Ei, kenellekään tuskin on tapahtunut vastaavaa ja luulenpa sinunkin kirjoituksesi olevan trollausta, mutta sinänsä aiheena ihan mainio.

Yllä "vanhaa suvun mainetta "kun vaatii teittiä menemään avioon ennen lapsen syntymää.Kato sitten lapselle on "helpompi" isompana otta vastaan ympäristön paineet.
JK.näin ajattelee Lypsyniemen ukko m37

yhdeksännellä kuulla raskaana,et ehkä pysty edes matkustamaan 300 kilometriä. Hih,tai olet jopa mahdollisesti jo synnyttänyt.
Kannattaa ottaa nyt viimeistään ohjat käsiin,tai anoppi kasvatta lapsennekin juuri niinkuin haluaa. Eli omien arvojensa mukaan...

ei voi olla anoppiakaan. Käsitteet sekaisin aloittajalta.

Olishan tuo pitänyt itsekin ymmärtää mennä naimisiin eikä tuottaa turhaa tuskaa syyttömälle lapselle jättämällä hänet äpäräksi.

Kysy anopiltasi, haluaisitko tulla häihimme? Jos vastaus on ei, niin sitten voit sanoa ettei häitä tule. Jos vastaus on kyllä, sanot että siinä tapauksessa päätät itse milloin hääpäivä on.

Ei kukaan oikeasti ole näin tyhmä.

Se nyt on vaan niin, että: joko sinä tai anoppi, siinä miehen valinta! Ja - "joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy"! Tiukat rajat: tämä on meidän elämämme - tämä teidän, rakas anoppi!

...edenneet vanhanaikaisessa järjestyksessä,niin ei ois ollu ongelmia. Varmaan arvasitte mamman mielipiteet. Aiottehan rakastaa kumminkin toisianne kuolemaan asti,koska lapsenkin väsäsitte vai tuliko teille ""kauhu. Antakaa olla viimenen kerta,kun mamma saa päättää asioistanne(verhot mukaanlukien),muuten hän kasvattaa myös tulevan(t) lapsenne. Tunnen vastaavanlaisen tapauksen.

Otan osaa tilanteeseenne. Meillä oli samoin, eli anoppi ilmoitti raskausuutisen kuultuaan, ettei hyväksy avioliiton ulkopuolelle syntyvää lasta.

Emme antaneet anopin pompotella, vaan menimme rauhassa naimisiin, kun lapsi oli vuoden ikäinen. Halusimme rauhassa nauttia häistämme meille sopivana ajankohtana. Ratkaisu oli oikea, vaikka anoppi osoittikin mieltään koko raskauden ajan. En sitten tavannut häntä, jotten olisi turhaan pahoittanut mieltäni. Nyt kaikki ok, ja anoppi joutui ratkaisumme hyväksyvään.

Älkää nyt hyvät ihmiset antako enää aikuisena vanhemman määrätä elämäänne. Sinun miehesi tehtävä on muuten hoitaa asiat äitisi kanssa, ei sinun. Miehesi voi ilmoittaa äidilleen, että menette itse naimisiin kun haluatte ja järjestätte itse häät. Anoppi varmaan loukkaantuu verisesti, mutta johan onkin korkea aika katkaista napanuora.

Menkää maistraatissa naimisiin kaikessa hiljaisuudessa. Kun anoppi vaahtoaa kirkkohäistä hänen kotikirkossaan, voitte kertoa ilouutisen, että olettekin jo naimisissa.

Hääjuhlat voitte järjestää lapsen syntymän jälkeen ja kutsua sinne ketä tahdotte.

Jos anoppi kuittailee verhoista, sinä voisit sanoa takaisin esim. että olet itse ne valinnut omaan kotiisi, et hänen kotiinsa. Joten valituksia ei tarvitse kuunnella.

Ihan hyvä, että teillä on huoltaja.

Älä nyt vaan anna anopin kävellä ylitsesi. Mistä sitä tietää, pysyykö lapsi sisälläkään raskauden loppuun asti? Siellä olisi hääväki odottamassa ja sinä laitoksella, mitähän anoppi siitä tuumaisi. Ja jos anoppisi saa nyt päättää häänne, mitähän sitten haluaa päättää kun lapsi syntyy? Nimen, ruoan, kasvatusmetodit, kenen kanssa leikkii? Laita nyt hyvä ihminen stoppi, vaikka mökötyksen uhallakin, mutta sittenhän saatte olla rauhassa jos ei anoppi muuten tajua. Hän voi olla vanha ihminen, muttei tuskin tyhmä. Ajattelematon toki.
Ja jos haukkuukin verhonne, tee selväksi, ettei teille ole tulemista. Jos anopin sisustusvimma on niin valtaisaa, sisustakoot oman kotinsa.
Itsellesi saat isomman taakan kannettavaksi, jos et tee selvää rajaa. Perhe ja koti ovat sinun, ei anopin eikä kenenkään muun. Teillä saa olla sellaiset verhot, sellainen liitto, sellaiset tilat ja tarvikkeet kuin itse tahdotte ja tarvitsette.

Ja toisekseen, älä välitä muiden jeesustelijoiden viesteistä, miten Jumalan kasvojen edessä on oltava naimisissa. Se on jokaisen oma päätös, ei Jumalan eikä kenenkään painostavien uskovaisten. Itse olen naimisissa, mutta vain koska halusin. Sitä ennen seurustelimme ja asuimme yhdessä yli viisi vuotta. Kyllä jokainen itse tietää, mikä on parasta hänelle.

Anoppinne ei voi pakottaa teitä vihille se sanoo jo ihmisoikeudelliset perusteet! Laittakaa anoppi mielenterveys tutkimuksiin!

Hei sinulle ja paljon onnea.
Nämä asiat teillä on, kuten kerroit aika kurjasti. Henkisesti etenkin.
Naimisiin teidän olisi ollut viisainta mennä heti kun päätitte alkaa yhteis elämän. Olisitte säästyneet "komentelulta" Perustelen myös sillä, että Jumalan kasvojen edessä heti alusta alkain avioliitto tarvii sen siunauksen, mitä koko yhteiselämä tarvii. Mutta, nyt kun on nyt, kannataa miettiä asia voiko tosiaan siunauksen saada aikana mikä sopisi sinullekin tilasi huomioon ottaen paremmin.
Mietin tässä tietenkin sitäkin, että oletteko ottaneet elämässänne mukaan Jumalan muissakin asioissa. Hänen ohjeet ja neuvot. Se, että halunne on mennä Jumalan kasvojen eteen saamaan siunausta tulevaan elämäänne on todella ihana asia. Jumala Rakastaa teitä, niinkuin jokaista luomaansa. Hän rakastaa jo häntä, pientä lastasi, joka on saapumassa maailmaan.
Jumalalla on paljon muutakin antaa, kuin sen pienen hetken siinnä alttarilla, kun sanotte "tahdon" Hän haluaa ohjata, varjella, opettaa. Jumala haluaa puhua ja olla läsnä koko ajan elämässänne.

Anoppisi käyttäytyy tosi väärin.
Koti on teidän koti ja teidän elämä.
Paras olisi istahtaa saman pöydän ääreen ja jutella asiat selviksi. Kun jo näin alussa anoppi "pistää nokkansa" kaikkee, siitä yleensä kehkeytyy iso riita ja se takia tulee koko loppu elämäksenne iso "vitsaus"
Kaikki kiva loppuu aina siihen " jos anoppi ei tykkää"
Miettikää nyt heti tämä asia kahden kesken ja aina päättäkää täst edes tekemisenne jo etukäteen. Pitäkää kiinni niistä asioista, mitkä on teidän.
Muistakaa kuitenkin onhan anopillakin oma osa lapsen elämässä ja hänestä on suuri apukin.
Rakentava keskustelu tuottaa aina tuloksia.
Hyvä konsti on aina vastata säyseästi. Vaikka anoppi "haukkuu", moittii, on kuin ei kuulisi sitä, voi sanoa vaikka että olen itse niin tyytyväinen näihin verhoihin aamullakin aurinko niin kuin leikkii huoneessa ja sit hymyillä asian päälle.
Jospa nämä hankaluudet lähentäisivät teitä kaikkia Taivaan Isään, joka on luvannut auttaa jokaista joka Häneltä pyytää apua.
Muistan minäkin teidän tätä asiaa, koska esirukous on myös suuri voima ja Jumala vastaa asioihin, joita on rukoiltu.
Siunausta ja iloista odotusta teidän perheelle!
(Varmaan olet ajatellutkin asioita samaan malliin kuin tässä nyt kirjoitin, tulipahan kerrottua. Kokemus on koettua elämää. :) )

siis eihän anopin kuulu päättää millon meette vihille!rouva varmaan luulee että voi kaikesta päättää kun pitää verhotkin haukkua joka kerta kylässä käydessä.todella lapsellista käytöstä tollane.ootte aikuisia ihmisiä ja miehes melkei 50.tanssiiko se edellee äitinsä pillin tahtii?siis onhan se hyvä et välit sukulaisii säilyy,mut tommonen pomottaminen ei oikeesti oo kivaa eikä kuulu järkevälle anopille eikä appiukollekkaan.

jos ette haluu naimisii mennä,älkää menkö!se on juuri ja nimenomaa TEIDÄN asia.miehes äiti ei määrää millo on sopiva aika.ja ite ainakin haluisin hääni järjestää.toki pikku apu käy,mut ei tollasta "meette naimisii sillo ja sillo.tää on teidä hääpaikka ja tällaset vaatteet laitatte päälle" eieieijei....


enkä muuten haluaisi raskaana naimisiin mennä.maha pystyssä,selkäkipujen vaivatessa ja pelossa siinä et millo lapsi syntyy jos pitkällä jo ollaa..sellaneha pilaa häät.eli alkää ny vaa anopin takii häitä pystyy järkätkö!kaikkee ei aina saa mitä haluu,täytyshä sen se jo tietää.

Katkaskaa vällit tommoseen sekopäiseen akkaan. Elämästänne tulee helvettiä jos annatte sen päästä niskan päälle. Anoppinne on ilmeisesti joku kontrollifriikki, tyytymätön elämäänsä tai muuta vastaavaa. Teidän elämänne ei ole hänen asiansa.

Viestisi perusteella vaikutat vähän liian kiltiltä. Ei saa olla liian kiltti, sillä muuten tuollaset ihmiset kävelevät surutta ylitsesi, ja huomaat eläväsi elämääsi muille, et itsellesi.

Jarrut pohjaan SAMAN TIEN!

Sinä ja miehesi elätte omaa elämäänne! Ainakin teidän pitäisi elää! Älkää antako anopin dominoida ja ohjata elämäänne. Tehkää selväksi hänelle ystävällisesti mutta päättäväisesti, että te elätte omaa elämäänne ja hän omaansa. Kertokaa myös, että päätätte itse mahdollisesta avioitumisestanne ja häistänne. Ellei se hänelle sovi ja tulee välirikko, niin mitä menetätte? On täysin mieletöntä antaa anopin puuttua noin paljon elämäänne. Tärkeintä on teidän kahden suhde, tulevan lapsennekin kannalta.
Koska teistä tulee aikuisia ja päätätte omista asioistanne jos ette vielä tuon ikäisinä sitä ole? Hakekaa ihmeessä tukea joltain perheterapeutilta. Takaan ettei hän suosittele anopin määräysvallassa elämistä. Tsemppiä ja onnea ja siunausta elämäänne.

muuten on vain teidän ja vauvan hyvinvointi tärkeintä.

Anoppi ei voi pakottaa sua vihille....se on teidän välinen asia, ei anopin jos haluatte naimisiin niin se on vain teidän välinen asia ....jos kiinnnostaa jos ei niin ......anoppia meinaan ?

En edes lukenut koko viestiketjua. Oma mielipide on. Anoppilla ei ole mitään oikeutta päättää teidän kahden aikuisen asioista. Perukaa häät, menkää maistraatissa vihille. Tai vihkikää itsenne samalla kun aikanaan on vauvan kastajaiset. Elämä on teidän,ei anopin. Itse en ole kskaan sotkeutunut poikani elämään,hällä kohta kolme lasta.(eka eri naiselle "avona") Viime syksynä "salaapäin" maistraatiin meni uuden tytön kanssa,heillä oli jo pieni,ja keväällä toinen. Anoppina en voinut muuta kuin ONNITELLA heitä.

wittu mikä wätys se sinun ukko!!

miten 36- ja 46 -vuotiaat ihmiset voivat olla noin käsittämättömän alistettuja?? Itsekin ymmärrätte kun luette nämä kaikki kommentit, ettei ole mitenkään mahdollista järjestää häitä ilman toisen suostumusta. Jos ilmaannutte kirkkoon anopin ilmoittamana hetkenä, silloin se on mahdollista, ei muuten. "En uskalla ärsyttää anoppia yhtään enää, jottei mieheni elämä käy vaikeaksi". Sinunko kanssa miehesi elää, vai äitisi? Suuttuuko miehesi sinulle, jos pistät anopille kampoihin? Sitä paitsi: kysy neuvolasta, jos et itse osaa ajatella, onko järkevää matkustaa satoja kilometrejä viimeisinä viikkoina? Haluatko kenties anopin kätilöksesi vaiko jalkaasi veritulpan? Olen ihan samaa mieltä tuon erään toisen kirjoittajan kanssa, että ette taida olla vielä kypsiä vanhemmiksi.

Teillä taas ei.

Oletko koskaan ajatellut, että kaikki ei aina mene optimaalisesti tässä elämässä? Entäpä jos toinen teistä kupsahtaa ennen kuin ehditte avioon? Avioliitto on ennenkaikkea juridinen sopimus, joka takaa tiettyjä asioita, mikäli elämä kolhii kunnolla.

Esimerkiksi puolison kuoleman jälkeen on huomattavasti turvatumpaa jatkaa lapsen kanssa leskeneläkkeen turvin. Sen lisäksi omaisuusjärjestelyt ovat selkeitä.

Minulla ei ole mitään suurempia periaatteita avioliiton kohdalla, mutta silloin kun aletaan tekemään lapsia, mietitään myös ikävämmät skenaariot. Sitä kutsutaan vastuulliseksi toiminnaksi. Se tarkoittaa sitä, että aviossa on hyvä olla, henkivakuutukset ovat kunnossa ja hallintaoikeustestamentit tehtynä (voin kertoa, että on ikävää vääntää virkaholhoojan kanssa joka asiasta, jos sattuu jäämään leskeksi alaikäisen lapsen kanssa).

Onneksi suurimman osan ei tarvitse tuollaisten asioiden kanssa painia, mutta valitettavasti joidenkin täytyy. Siinä vaiheessa saattaa hieman harmittaa, mikäli tärkeät asiat on siirretty tehtäväksi sitten joskus.

Jos anopin suunnitelma ärsyttää, käykää nyt ihmeessä edes virallistamassa liitto maistraatissa. Isommat häät voi pitää myöhemmin, jos siltä tuntuu.

On siinä aikuinen nainen kun ei tuon vertaa osaa pitää puoliaan. Ihan oikeasti, loukkaantukoon sitten ja olkoon niin pikkumainen, mutta TEIDÄN HÄÄPÄIVÄNNE EI OLE HÄNEN ASIANSA!
Ymmärrän tuon, että yrität myötäillä miestäsi ajatellen, mutta keskustele hänen kanssaan. Haluaako hänkin todella tehdä niinkuin äiti käskee, vai haluaako aikuinen mies päättää omista suurista elämänvalinnoistaan yhdessä kumppaninsa kanssa silläkin uhalla, että äityliini ottaa nokkiinsa.
Sympatiat sinulle, mutta olen tyrmistynyt, että aikuinen ihminen antaa toisen noin paljon pompottaa itseään.

Älä anna anoppisi määräillä! Olethan aikuinen jo...sano myös se anopille, että osaat tehdä itse tällaiset päätökset. Kaikkea hyvää sinulle! Että joku osaa olla vanhanaikainen..

Pitää järjestää elämä. ja iso piste. Se nyt vain on niin että Suomessa yhteiskunta, ON järjestänyt ihmisen elämän eri vaiheet,syntymän, elämän,kuoleman, eron, sairauden,perimäjärjestyksen.
Jos sellaista on.Ja testamentti säädökset. Ja kaiken muun lain, ...joilla asiat hoidetaan.AVIOLIITTOLAKI. siitä sanotaan.
" Anopit" ym. tarkoittavat tätä, tai niitäkin on jotka häpeävät...niiden yhtä tyhmien ihmisten silmissä kuin itse ovat, kun meidän eivät ole naimisissa.
Te tyhmät jotka höpötätte, että mitä se vihkiminen muuttaa,(siviilivihkiminenkin) ei mitään teille, mutta pysykää hengissä,
älkää erotko,ei tulipaloja, ei,mitään vahinkoja. Niin hyvin menee, mutta JOS EI, niin vaikeudet odottavat teidä jälkeenne jääneitä,lapsia,ja omaisia.
Eli EI OLE PAKKO MENNÄ NAIMISIIN, mutta em. asiat pitää hoitaa.

Sano miehelles, että ei ole niin mammanpoika. Jos anoppi on noin hankala niin katkaiskaa välit anoppiin vaikka kuukaudeksi jos se vaikka järkiintyisi. Jos ei niin sitten katkaisette välit lopullisesti! Ei tollasta P.tä tarvi kenenkään kestää.

Et voi olla tosissasi! Aikuinen ihminen!

Kerropa sille anopilles ihan heti huomenna OMA mielipiteesi niin häistä kun verhoistakin.
Koita ensin ihan asiallisella pohjalla ja arvatenkin kun se ei auta niin ota lähikatsekontakti ja sano että kerrot asian vaan kerran. Anopin mielipiteitä ja muitakaan touhotuksia ei teidän perheessä suvaita ja piste. Jos ei sovi on paras pysyä poissa.
Siltikin muuttakaa toiselle puolen Suomea.

Jos et tee noita ed. mainittuja olet ihan parin vuoden sisällä hermoraunio ja liittonne on lopussa. Muksukin siinä souvissa kärsii ja pahasti.

Miksette menneet naimisiin jo ennen raskautta? Tottakai on viisasta mennä naimisiin, mieluiten ennen lapsen syntymää. (tässä kauhea esimerkki, mitä voi tapahtua, joten jo lapsen edun vuoksi on syytä mennä naimisiin, jotta hänestä ei tulisi riidan aihe oikeussaleissa, kun kauheaa voi tapahtua ja sen vuoksihan ihmiset ottaa vakuutuksiakin. Tämähän olisi ns. vakuutus lapsellenne.) kummieni tytär kuoli auto-onnettomuudessa hänen olleessaan viimeisillään raskaana. Vauva saatiin kuitenkin pelastettua. Lapsesta tappeli kummini oikeudessa.. Eli isovanhemmat, jotka oli eronnut..

Raskausaikana asiat ottaa eri tavalla. Epäilen hieman, päättääkö hän KAIKISTA asioista? Minulle ei ainakaan verhovalinta tekisi mitään vaikutusta. Ei ole tietenkään oikein, jos anoppisi todella PÄÄTTÄÄ KAIKISTA asioista. Minä ainakin pitäisin asiallisen keskutelun, jossa olisi miehesi, anoppisi ja sinä ja kertoisin, että mielipiteet on sallittuja, mutta te teette päätökset, kuten hänkin omassa kodissaan.

elämässä ei oo mitään muuta pakko kuin kuolla joten sano anopilles että ei nyt mennä naimisiin vaan vasta sitten kun itse haluat, ei se voi sua haulikolla alttarille ajaa. Jos ei rohkeus riitä menkää maistraatissa naimisiin nyt ja viettäkäät häät juhlineen myöhemmin....

...naimisiin! Niin tekee monikin, kun anoppi on liian aktiivinen! Voittehan käydä maistraatissa kaikessa hiljaisuudessa ja sitten lapsen syntymän jälkeen pitää oman mielenne mukaiset hääjuhlat! Olette sen ikäisiä, että osaatte varmasti itse asianne päättää! TSEMMPIÄ JA ONNEA UUDESTA TULOKKAASTA!

Näin ajattelee anoppi, joka ei olelastensa tekemisiin puuttunut, eikä puutu!

hei haloo nainen oot jo 36 ja miehesi 46...olisi jo aika irrottaa napanuora! ketään ei voi pakottaa vihille ei edes anoppisi....sanokaa sille että elätte nyt omaa elämää ja sillä sipuli....jo mitä välii jos haukkuu sun verhoja anna haukkuu jos siitä saa hyvän mielen!! ja miehellesi sanoisin että valinta on edessä joko minä tai saat elää äitisi helmoissa koko loppuelämän

Kannattaa mennä naimisiin vaikka maistraatissa ennen lapsen syntymää, niin välttyy sitten siltä inhottavalta lastenvalvojan kuulustelulta, jolla selvitetään kuka on lapsen isä!!!!

Turha väittää, ettei avioliitolla olisi mitään merkitystä nykypäivänä. Sillä on merkitystä niin käytännön asioissa kuin ajatuksen ja sitoutumisenkin tasolla. Minä pysyin yhdessä mieheni kanssa 10 vuotta, koska olimme menneet naimisiin, muuten olisin varmaan lähtenyt nostelemaan jo paljon aiemmin, mikä ei olisi kuitenkaan ollut yhtään niin hyvä juttu kuin opetella elämää yhdessä aikuisen ihmisen kanssa. Nyt tiedän siitäkin enemmän.

Ilmoita anopillesi, että hanki oma elämä. Me synnytään ja kuollaan täällä yksin. Kenenkään puolesta emme voi elää eikä meillä myöskään oikeutta siihen. Muistutan että kyse on siis sinun ja miehesi häistä ei anopin. Ne on olleet ja menneet. Jos nyt annat periksi anopppi jatkaa teidän pompottamista ja tahti vain kiihtyy. Vanhemmiten sinusta tulee tosi katkera. Ja mahdollisesti alat siirtää pahaa oloasi lapseesi. Katkaise siis kierre ajoissa. Jos anoppi katkaisee välit siitä ettei saa puuttua asioihinne niin siitä vaan. Sillä se on osoitus, että se ei ole todellista rakkautta ja välittämistä teitä kohtaan, vaan itsekästä toimintaa. Tarkoitan vain parastanne. Ikäänkuin hän tietäisi mikä teille tai sinulle on parasta. Älä siis suostu missään nimessä. Sinun elämäsi on sinun.

Kyllähän se on sinun ja miehesi välinen asia milloin menette naimisiin ei anopin. Minulla oli samankalyainen tilanne koska anoppini oli jehovalainen jotka ei hyväksy susipareja. Mutta ilmoitin että minä en mene naimisiin jos en halua ja mene sitten jos siltä tuntuu. Onneksi en mennyt vaikka oltiin yhdessä exän kanssa 15 vuotta ja neljä lasta saatiin aikaseksi mutta nyt ollaan erottu 3 vuotta sitten ja onneksi en mennyt silloin naimisiin anopin käskystä. Älä nyt hyvä ihminen elä niinkuin toiset sanoo vaan niinkuin itse haluat. Laita kerrankin vastaan niin anoppikin huomaa ettet ole hänen talutusnuorassaan. Lykkyä tykö anopin suhteen. Nyt olen menossa uuden mieheni kanssa naimisiin ja anoppi on paras ystäväni eikä ole sanallakaan sanonut mitä meidän pitää tehdä...

muuta norjaan, sen jälkeen kattele länteen, me sinne, ei tuu perässä..

hyppiä silmille.

Siltä vaikuttaa, sori.

Kun ottaa vallan niin sen saa jos ei sitä anna siis puolustakaa kotianne ja läheisiänne.Kenelläkään ei ole ei sitä tartte sietää tulla toisen kotiin varsinkaan kutsumatta voi sitä nuoruutta ja alistamista mitä oli silloin joskus ja vielä se vaan jatkuu jos annat luvan.Keskustelkaa keskenänn että kuka se kaapin paikan määrää yhessä yhessä se tehdään

Teidän elämä on , eikä kukaan voi päättää teidän puolesta!Se on niin yksinkertaista!Ja kuten joku kirjotti kun lapsi syntyy ongelmat vasta alkaa jos ette ole lujia omissa päätöksissänne! Onnea teidän perheelle!

Ei anopillas vaa yksinkertasesti ole mitään valtaa päättää milloin ja missä häätte pidätte.

Ja jos hän on niin tyhmä että suuttuu siitä niin suuttukoot,
ei hän ikuisesti voi olla vihainen, ja totta kai sinun ja miehesi on saatava tasan sellaiset häät kuin haluatte, ja missä haluatte, milloin haluatte.

Valta omiin käsiin(:

Piste.

Hei, te ootte aikuisia! Eikö parisuhteessa puhalleta yhteen hiileen ja laiteta rajat anopille? Teidän elämä ja teidän päätökset. Mulla on kasvatuslasten isoäiti aina silloin tällöin kertomassa kuinka asiat pitää hoitaa ja työntää usein nenänsä asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Hän ei vieraile meillä ja joka kerta kun yrittää puuttua asioihin, joihin hänellä ei ole osaa eikä arpaa, laitan stopin. Nätisti, mutta jämäkästi. Anna anopin pitää mielipiteensä teidän verhoista, se on hänen oikeutensa. Toisen kotiin ei kuitenkaan mennä arvostelemaan. Sanotte nätisti anopille, että pitää mielipiteensä teidän asioista omana tietonaan, mikäli haluaa käydä teillä. Ja pyydätte häntä poistumaan jos ei lopeta. Pidätte häänne silloin kuin haluatte ja sanotte sen myös anopille. Välirikko on välttämätön jos ette saa muuten anoppia kuosiin. Onnea odotukseen ja tsemppiä. Joskus joutuu loukkaamaan, jos toinen ei ymmärrä.

Aivan ilmeisesti aloittaja nauraa makeasti näille vastauksille.'Tietenkään kukaan tuon ikäinen ihminen ei anna hyppiä silmilleen, on sitten raskaana tai ei.

Kaikkeen tekin menette mukaan.

Elä OMAA elämääsi, aikuinen ihminen päättää itse omista asioistaan. Älä anopin tai kenenkään muun määrätä omista asioistasi. Jos se ei sovi heille, se siitä sitten!
Elämässä on pakko vain kuolla, kaikkeen muuhun voit itse vaikuttaa ja tehdä valintasi kuten haluat.

...että on tasan tarkkaan TEIDÄN oma asianne miten pidätte häät, jos ylipäätään pidätte häät. Ja kun sitten aikanaan pidätte häät, niin jättäkää kaikki sukulaiset kutsumatta (tietysti omat lapset voitte kutsua) ja juhlitte vain ystävienne kanssa. Selviätte kaikista helpoimmalla, voin kokemuksella tämän sanoa.

Tämä keskustelupalsta on erinomainen paikka antaa mielikuvitusten lentää. Voi keksiä mitä ihmeellisimpiä satuja niin saa keskustelun aikaan. Tulee pikkukakkonen mieleen.

olet aikuinen ihminen ja määräät rajat miten sinua kohdellaan. On anopin oma ongelma jos hänellä on huono itsetunto ja yrittää elää teidän kautta.

Ihanko olet tosissasi, että on oikein kuulutuksetkin järkännyt?

Jos olette täysivaltaisia aikuisia, niin kukaan ei voi puolestanne päättää avioliitosta. Pappi ei vihi ketään joka ei sitä itse halua.

Mutta mene ihmeessä naimisiin jos pelkäät jotain anoppiasi. Se on ihan oma valinta, mutta älä ikinä koskaan jälkeenpäin syytä anoppia valinnastasi. Voittehan mennä naimisiin muustakin syystä, ja ihan itse valitsemana ajankohtana. Silloinkaan ei kannata syyttä anoppia.

Mieti, oikeesti, elämääsi ja tilannetta josta kerroit.

Asiahan on niin ettei tuon ikäisten puolesta enää anoppi saa määrätä. On ihan sama jos anoppi suuttuu vaikka loppu elämäkseen kun sanotte hänelle suoraan mielipiteenne asioista. Anoppi pysyköön lestissään. Jos hän saa määrätä jopa teidän häistänne tulee hän vielä pahemmin puuttumaan tulevaisuudessa teidän kahden elämään. Mieluummin välit anoppiin poikki kuin kärsimään hänen määräysvallastaan, sillä tosi asiassa asiat vain kohdallanne pahevat ajan myötä. Sitten kun välit ovat poikki anappi saa haukkua teitä lehtien palstoilla teitä mielinmäärin ja kehua omia verhojaan

Oma anoppini erehtyi kerran opastamaan asiassa joka hänelle ei kuulunut. Ilmoitin ottavani vastaan vain kirjallisia ohjeita ja nekin kolmena kappaleena. Yksi keltaisena, toinen sinisenä ja alin vihreänä. Loppui opastamiset ja elettiin sovussa siitä eteenpäin.

Muistakaa naiset ja miehet olette joskus anoppeja ja appeja että eläkää sen mukaan.

(Tietenkin jos on lapsia tllut)

ettekö todellakaan tiedä, että esiaviollinen seksi on syntiä ja lapselle on häpeäksi syntyä avioliiton ulkopuolella?!

Eiköhän tää oo sun elämäs eikä anoppis! Mitä miehesikään tarvitsee äitiä joka ei osaa katkaista napanuoraa poikaansa ja tekee pojasta peräkammarin pojan. Jos olette anopille rakkaita ei se voi silloin suuttua ja välejäkatkaista. Ei se siihen pysty jos sillä sydän on. Jos sen tekaa ei hänen poikansa ole anopillesi koskaan mitään merkinnyt.
Kokemusta on, kaikki on aina mun syytä. Enempi kyllä appi laittaa syyt mun niskoille.

Ensinnäkin anoppisi ei voi saada teille kahdelle esteettömyystodistusta eikä voi hankkia kuulutuksia. Toisekseen häät pidetään perinteiden mukaan morsiamen asuttaman paikkakunnan kirkossa. Kolmanneksi sinun ei tarvitse kuunnella annopisi suunsoittoa. Kiellät häntä vain astumasta kotisi kynnyksen yli, jos hän soittelee ja soittaa suutansa se on kunnianloukkaus ja kotirauhan rikkominen. On miehesi asia pitää huolta siitä että anoppisi kunnioittaa sinua miniänä. Kolmanneksi, sinun lapsesi perisi biologisen isänsä vaikka tämä ehtisi kuolla ennen miestäsi joka todennäköisesti on lapsesi isä. Tässä tapauksessa miehestäsi otetaan DNA-näyte jota verrataan lapseesi. Joten sekin huoli on poissa päiväjärjestyksestä. MUTTA on sinun asiasi laittaa anoppisi niin sanotusti "aisoihin" mikäli jatkuvasti yrittää alistaa sinua henkisesti. Onko anoppisi jo aika iäkäs. Iäkkäät ihmiset saadan kyllä ojennukseen jos havaitaan että he ovat agressivisia ja käyttäytyvät töykeästi, näitä tapauksia on paljon. Miehesi voi ottaa yhteyttä anoppiasi hoitavaan lääkäriin ja keskustella asiasta. Yleensä tällaisille ns. hankalille ihmisille saadaan oikeuden päätöksellä holhooja jos pystytään toteamaan että vanhus henkisesti ei enää ole kykenevä normaaliin sosiaaliseen käyttäytymiseen ja hän voi myöskin ns. joutua palvelukotiin tai vastaavaan missän hänen toimiaan seurataan. Sinun ei ole mikään pakko toistuvasta kuunnella loukkaavaa ihmistä. Sinä et ole menossa anoppisi kanssa naimisiin vaan hänen poikansa. Olen nähnyt useita vastaavanlaisia tapauksia ja nämä ns. hankalat anopit on kyllä saatu ns. kuriin oikeilla toimenpiteillä. Joten ei kun sarvista härkää jne.

Älä pilaa elämääsi suostumalla muiden määräilyyn. Sinä itse päätät omasta elämästäsi.

Älä missään nimessä anna anopin määrätä . Ja jos ei miehesi 46 vuotiaana ole vielä päässyt eroon äidistään niin älä mene hänen kanssaan naimisiin, koska kaksinaiminen on Suomessa kielletty ja hän on tavallaan naimisissa äitinsä kanssa, kun antaa määrätä elämästään. Pankaa nyt se akka kuriin hehe....

jos et miehesi kanssa itse osaa asioistanne päättää niin älkää tehkö lapsia

Enne kuin olin lukenut tekstiä pidemmälle, luulin, että olette todella nuoria. Ei herranjestas, miten aikuiset antaa pompotella itseään tuolla lailla? Onko miehelläsikään omaa tahtoa ollenkaan?

Jos anoppi suuttuu, niin sitten suuttuu. Teidän elämäähän se on. Meillä ainakin tuossa tilanteessa häät peruttaisiin ja tehtäisiin niin kuin itse halutaan. Muuten sitä saa aina olla mielistelemässä sitä anoppia...

*NAURAA*

...jos kirjoittamasi on totta niin aika huonolta näyttää! Teille on syntymässä KOLMEN LIITTO jos anoppisi saa määrätä ja ennen pitkää miehesi saa valita kumman pitää, sinut vaiko anopin!

Jos nyt tanssit anoppisi pillin mukaan niin miten jatkossa?

Mistäs se anoppisi tietää, kauanko raskautesi kestää??? Ei kai nämä asiat ole anoppisi vallassa.
Otappa vähän etäisyyttä anoppiisi ja laita miehesi hänelle ilmoittamaan, että tämä on teidän perhe, teidän koti, teidän verhot jne. Näihin asioihin ei ole hänellä puuttumista, tai anoppi pysyy kiltisti kotonaan.
Jos miehesi odottelee suuria perintöjä ja niiden toivossa MYY perheensä äidilleen, niin käännä kiireesti kelkkaasi ja laita se miehesi ensimmäisessä postiautossa takaisin mamman helmoihin.
Ja lukekaa yhdessä miehesi kanssa näitä saamiasi vastauksia, jospa se avaisi silmiä.