Seuraan puolisona vierestä, kun nelikymppinen mies etsii itseään. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun kaikki kliseet täyttyvät: moottoripyörä, tatuointi, kitara, kuntoilu, hiusten värjäys jne. Ja ennen kun joku ehtii edelle, niin kyllä, on mahdollista että kuvioissa on myös uusi nainen. En yhtään hämmästyisi. Sen sijaan sitä hämmästelen, että ennen lapsistaan kovasti välittänyt mies ei enää jaksa asettaa lapsia etusijalle, vaan omat tarpeet tulevat aina ensimmäisenä. Minä, minä, MINÄ ja vielä kerran minä. Onko se kahdotettu nuoruus jota väkisin yritetään palauttaa, harmaantuvat ohimot vai ikääntyvä puoliso joka ajaa miehen tuollaiseen? Olen itse saman ikäinen, ihan normaali nelikymppinen nainen, en erityisen rupsahtanut mutta en myöskään enää kuin kaksikymppinen. Miksi pitäisi ollakaan? En ole, enkä yritä näyttää siltä, en voisi olla äiti lapsilleni jos olisin kaksikymppinen, nautin elämästäni juuri tässä ja nyt.
Nelikymppinen mies etsii itseään
Aikuisempi
284012
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
kadotettu nuoruus!
Kliseinen neljänkympin kriisi. Et voi muuta kun nauraa itseksesi. Älä kuitenkaan miehelle. Mutta jos kakkonen astuu kehiin, vihellä peli poikki. Ja jos joku ihastus miehesi rintaa lämmittää tälläkin hetkellä, niin kyllä se sieltä takaisin palaa.
Pidä huoli itse siitä, että et anna täysin arjen jyrätä suhteessanne. Joku mukava seksivkl voisi tehdä hyvää miehellesi. Ja itsellesi. Hanki itsesi iloksi seksikkäät alusvaatteet. Nyt kannattaa käyttää hyödyksi se, että pääsette miehen kriisin kautta kenties uudelleen löytämään kahden aikuisen parisuhteen. Pidä rajasi, mutta älä ole myöskään kauhea tiukkapipo.
No hei, herää. Ei kukaan itseäänkunnioittava 40 nainen ala pukeutua mihinkään pornovehkeisiin jos ei niitä ole jo ennenkin käyttänyt. Jos miehellä on joku 20-v pimu jossain, luuletko että mies syttyy jos oma vaimo tunkee päällensä jotkut pornoreleet. Ei - se on vain säälittävää.
Ap:n kannattaa nyt katsella jonkun ajan. Varo vain ettei omaisuus ala hupenemaan ja mies aja perhettä perikatoon. Itse olin liian sinisilmäinen, siinä meni omaisuus (nyt entisen) miehen toteutellessa 40 kriisiään. Äijä lensi lopulta ulos mutta oli jo putsannut minutkin pennittömäksi ja tartuttanut muhun sukupuolitaudin, onneis ei hiviä. Hänen kai piti mennä yksiin erään nuoren naisen kanssa mutta tämä ei häntä huolinutkaan, ei kai, kun hänelle selvisi ilmeisesti se että rahaa ei ole muuta kuin suurissa puheissa. Enää.
Mies myös etsii itseään, pari yötä on ollut pois kotoakin ilman että on pahemmin selitellyt menojaan, enkä ole kysynytkään. Otti tatskan, vaihtoi auton perheen kannalta ihan älyttömään kulkupeliin, osti korun joka näyttää lähinnä naurettavalta (myös perheen teinit tätä mieltä), farkuista vanhat eivät äkkiä kelvanneet vaan piti mennä OneWaysta ostamaan uusia, ei ole ikinä ennen sieltä etsinyt vaatteita. Hohhoijaa... jos itse joskus etsisin uutta kumppania, en taatusti hakisi miestä joka yrittää olla ikäistään nuorempi, vaan kypsää aikuista joka on sinut ikänsä kanssa (ja nelikymppisenä ei todellakaan tarvitse olla eläkevaarin näköinen) ja osaa nauttia elämästä ilman itseensä keskittymistä.
"Nähtävästi" kirjoitti seksistä. On tosi vaikea tuntea halua sellaista kohtaan, joka käyttäytyy kuin iso lapsi ja jonka asenne seksiin on se, että jos minä en häntä lähesty, se tarkoittaa etten halua. Kun kysyin, miten sitten pitää tulkita se, ettei hän lähesty, se johtuu kuulemma vain siitä että minä en kuitenkaan oikeasti haluaisi. Jos lähestyn, siitä seuraa kysymys että haluanko oikeasti. jos vielä tuon kynnyksen yli päästään ja päädytään seksiin, siitä on tullut sellaista suorittamista (väkisin mahdollisimman pitkään (kai se on se nuoruuden tavoittelu sitten tässäkin...), melkoista välineurheilua ja kysymyksiä omasta erinomaisuudesta) että se ei totisesti houkuta. On sellainen olo, että toinen yrittää todistella jotain itselleen, eikä se ole kovin hyvä lähtökohta onnistuneelle seksille.
Vaimoke osui naulan kantaan sikäli, että en myöskään haluaisi itselleni miestä, joka ei uskalla olla sen ikäinen kuin on. Siinä ei ole mitään miehekästä että pukeutuu ylikireisiin farkkuihin ja uppoutuu omiin harrastuksiinsa niin ettei näe eikä kuule kun lapset yrittävät sanoa jotain. Hyvin todennäköisesti seuraava vaihe on juuri se uusi naisystävä, nuorempi jos mahdollista, pahimmassa tapauksessa lapset alkavat olla uuden nuoruuden tiellä. Se ei sinänsä sureta, että tästä tulee luultavasti ero ennemmin tai myöhemmin, mutta en haluaisi lasten tuntevan että he ovat painolastina isän palatessa ajassa 20 vuotta taaksepäin ja etsiessään itseään.
Kirjoitat nimimerkillä "aikuisempi"... Itseäsi kaiketi tarkoitat... Mutta sen sijaan, että yrittäisit ymmärtää miehesi koohotusta, asetut hänen yläpuolelleen tuhahtelemaan paheksuvasti. Sekö sinusta on aikuisempaa?
Miehelläni oli kolmisen vuotta sitten pitkälti samanlainen kausi ; ikää 39 ja meno oli kuin just baari-ikään päässeellä klopilla. Kyllähän se tyrmistytti ensin, kun muutos vanhasta ukkokullasta uutta uhmaikää potevaan "vesseliin" kävi melkein yhdessä yössä. Miehen veljellä oli ollut samanlainen "renessanssi" muutamaa vuotta aiemmin, joten eipä tuo nyt mikään tavaton ihme ollut, mutta kuitenkin. En ottanut mitenkään henkilökohtaisesti. Juteltiin paljonkin asioista ja mies totesi, että tuntuu kuin olisi viimeiset hetket tehdä jotain räväkkää ennen kuin on vanha ukko. Kysyin sitten sen pelottavan kysymyksen: että onko ajatellut jatkaa elämäänsä minun ja teini-ikäisten lasten kanssa vai onko tulossa suurimuotoisempiakin muutoksia? Mies ei tiennyt... Sanoi, ettei toista naista ole, mutta elämä tuollaisenaan tuppaa ahdistamaan. No, mikäpä siinä auttoi muu kuin antaa isännälle sitä hänen kaipaamaansa "tilaa" - vannotin kyllä, että jos uutta naista itsellensä alkaa tosissaan havitella, siitä sitten pitää kertoa. Oli siinä melkoista "harrastamista" reilu vuosi, sitten alkoi tahti hiipua ja tietyt hivenen turhan raflaavat vaatekappaleet kätkettiin komeron perälle. Eipä tuo mies vieläkään mikään entinen säyseä itsensä ole, mutta kaikkeen tottuu ja kyllä yhteistä elämää tässä jatketaan.
tatuoinnit eivät kuulu ikäkriiseihin ainakaan kaikilla,kaunista vartalotaidetta
Nelikymppisillä miehillä on valtava pelko vanhenemisesta. Seksikyvyt eivät ole sitä mitä haluaisi, ja haluaisi joitain muuta mitä saisi.
Sun listasta puuttui vielä se 20-vuotias pano. Mitä nuorempi sen parempi. Sillä ne miehet yrittävät saada ikuista nuoruutta ja virikettä seksifantasioihinsa.
Se 20-vuotias puuttuu listalta, mutta olen henkisesti varautunut nimen omaan siihen :) eli että saan silmilleni sen miten olen vanha ja ränsistynyt, mutta miten hän, elinvoimainen mies koko komeudessaan tarvitsee ja saa nuoremman naisen. Viitteitä on jo ollut, mutta oletan että ei ole vielä toteutunut. Kuten jo taisin todetakin, muuten en välitä mutta lasten kannalta tuollainen(kaan) ei välttämättä olisi kovin luontevaa... omat lapset kuitenkin jo osin yläasteikäisiä. Jotenkin tuntuu niin hölmöltä seurata vierestä toisen tempoilua, toinen kun ei itse näe toimissaan mitään kummallista eikä huomaa muuttuvansa kuin Dr. Jekyllistä täydelliseksi Mr. Hideksi.
Mikä siinä on niin kauheaa, että etsii vähän kadotettua nuoruuttaan, värjää tukkaa ja ostaa uusia vaatteita??? Tai hankkii kivan auton ja harrastaa jotain uutta. En nyt tietystikään sano, että sivusuhde olisi sallittua.
Tarkoitan vaan, että, miksi pitää olla noin negatiivinen ja pitää toiselle tärkeitä asioita naurettavina?
Miksei voisi olla ilonen siitä, että miehessä vielä riittää virtaa ja että se haluaa olla nuorekas? Kyllä sitä ehtii vanhana istua kiikkustuolissa ihan varmasti. Elämää pitää elää.
Mun mielestä aloittaja on epävarma itsensä suhteen, mutta ei myöskään osaa olla ihminen miehelleen. Niin se vaan on, että jos toinen alistaa naureskelemalla, niin sen tietää, mitä siitä seuraa. Et kyllä se kumppanin oma käyttäytyminen vaikuttaa siihen, miten parisuhde voi.
"Mikä siinä on niin kauheaa, että etsii vähän kadotettua nuoruuttaan, värjää tukkaa ja ostaa uusia vaatteita??? Tai hankkii kivan auton ja harrastaa jotain uutta. En nyt tietystikään sano, että sivusuhde olisi sallittua.
Tarkoitan vaan, että, miksi pitää olla noin negatiivinen ja pitää toiselle tärkeitä asioita naurettavina? "
NO kun yleensä ei kahta ilman kolmatta. Tuollainen kadotetun nuoruuden eläminen yleensä tarkoittaa kaikenlaista juhlimista, risteilyillä käymistä ja kaikkea semomista toimintaa, jossa isketään naisia. Se kai se kummiskin nuoruudessa kantava voima on ollut, se yöelämän jännittävyys, tapailu, seurustelu ynnä muu. Harva kai sitä nuoruuden opintoputkea ja ensimmäisessä työpaikassa tunnettua ammatillista epävarmuuttakaipailee...?
tuli kriisi miehelle jo 31v..ero tuli,ahtautui liian pieniin farkkuihin,osteli teini pipoja..ulkoiluvaatteet ei enää kelvannu,tukka piti olla tiptop.Rakastui 5 vuotta nuoerempaan..Ei tiedä mitä haluaa.Sen tiedän että roikkuu ihastuksessaan päivin öin,tai ainakin roikkui.Lasten kans ei huvita olla.Naurettavinta tässä onse et kuvittelee,että minä istun kotona ja olen hänen kanssaan viikonloput kun hänen pitäisi olla muksujen kanssa.Itse mietin,että toki meidän elämä oli tasapaksua,mutta miksei voinut yhdessä hakea muutosta..miksi piti perhe jättää.Mutta se vapaus,se kait se oli mikä painoi vaakakupissa enemmän,koska elää elämäänsä niinkuin meitä ei olisikaan.
Minä en nää mitään pahaa, jos tuo "itsensä etsiminen" on lähinnä ulkoisia muutoksia.. Ihminenhän elämän aikana (luojan kiitos!) muuttuu moneen kertaan ja kasvaa, miksi siis ulkokuoren pitäisi olla vuodesta toiseen se yksi ja sama?! Liian paljon näkee tuolla kadulla niitäkin möhömahoja, jotka eivät ole vuosikausiin vilkaisseet itseään peiliin eivätkä huolehtineet itsestään!! Sehän on vain hyvä, jos haluaa välillä vähän uudistua ja pitää itsestään huolta MUTTA ei lasten kustannuksella. Sisäinen muutos ja lasten syrjäyttäminen elämästä eivät mielestäni kuulu tähän pakettiin. Ja miksi niiden pitäisikään sulkea toisiaan pois?! Minusta on hienoa katsoa keski-ikäisiä mutta nuorekkaita isiä, jotka touhuavat lastensa kanssa! Oli lasten äiti sitten edelleen kuvioissa tai ei.. Toiset ovat kenties löytäneet onnensa vasta toisella kierroksella, mutta liittyykö se uusi onni sitten aina näihin neljänkympin villityksiin, niin eiköhän noita eroja ja rakastumisia tapahdu niin kolmella, neljällä kuin viidelläkymmenelläkin! :)
Kokemusta on. Just noin se mies teki. Kaikki muut alkoivat neljänkympin paremmalla puolella kiinnostaa kuin oma perhe. Ostettiin ja vaihdeltiin moottoripyöriä ja kaiket viikonloput ja arki-illatkin vietettiin mopoporukoiden kanssa. Ja sitten tietty vieraiden naisten kanssa. Vaimo hoitaa kotia ja lapsia ja odottelee miestä kotiin. Sitten sitä vittuillaan vaan, kun ei ole pannu kuumana, kun herra jonkun kerran sitten suvaitsee olla kotona.
Eikun ukko vaihtoon! Mitä sitä siellä kotona odottelee ja palvelee. Hoitakoon itse itsensä ja muut naisensa. Kyllä oma elämänlaatu siitä paranee huimasti, kun siirtyy omilleen ja alkaa nauttia elämästä lasten kanssa, ilman että saa kuunnella jatkuvaa vittuilua ja narinaa. Lapsetkin olivat ihan kypsiä siihen kriisissään piehtaroivaan yli-itsekkääseen isäänsä. Eläköön niin kuin haluaa, ei ketään kannata väkisin siinä perheessä pitää.
Ukot ovat tuollaisia, kun huomaavat, että miehisyys ei toimi ihan niin kuin nuorena. Niitä alkaa pelottaa oman elämänsä ja miehuutensa rajallisuus. Ja paraneehan se hetkeksi, kun on uutta kiinnostuksen kohdetta. Mutta ei se miestä mihinkään loppujen lopuksi nuorenna. Hävettää vaan niiden puolesta, kun viitsivät pettää ja sitten toisaalta vaimoltaan vaatia koko ajan.
Omat ovat elämämme. Siitä kannattaa pitää kiinni, ettei kynnysmatoksi suostu eikä anna lasten kärsiä.
Tunnistan itseni tuosta, vaikka olen reilusti nuorempi ja nainen!! Minulla taitaa olla joku myöhäinen 30-kriisi... Moottoripyörä hankintalistalla, ulkomuoto muuttunut todella paljon, uusia harrastuksia, menojalkaa vipattaa..
Mieheni on kyllä saanut paljon harmaita hiuksia vuokseni ja saas nähdä millon olen löytänyt itseni...
...miehesikin pitäisi ruveta haistelemaan uusia tuulia...potkaiseppas sitä vähän perseelle.. ;)
kuules, olen yrittänyt häntä potkaistakin vähän perseelle, mutta hän ei ota neuvosta vaaria!!
Oot ainakin yrittänyt! Muuta et voi!
Jokaisella on vain se yksi elämä, joten se eletään omien valintojen mukaan!!
Onnee motskarikaudellesi! Elähän elämääsi! Olet kuitenkin aika nuori vielä joten paina kaasua vaan!
Toivotaan ihania ilmoja pyörällä ajeluun!
ps.voithan hommata "akantappajan" pyörääsi ja laittaa ukon sinne pelkäämään!! :D
Olen jo 5-kymppinen mies. Itsellä tuli asiat vasta 5 kymppisten jälkeen. Tosin en ole värjäillyt hiuksia. Ainoa mitä tein olie että laihdutin. Ja se mopolla ajelu kyllä on tapahtunut ja tulee tapahtumaan vaimoni ehdolla. Eikä mitään poissaoloja öisin.
Nuoremmat naiset. Olen kai poikkeava yksilö kun en haikaile nuorempien naisten perään. Jollain tapaa suunnilleen samanikäinen puoliso on se paras. Kysele nyt siinä sitten toiselta että missäs olit kun näit ekan kerrran sputnikin valot avaruudesta ja toinen ei tiedä asiasta höykäsenpöläytystä.
Eiköhän se miehesi siitä ruhoitu kun pari kolme vuotta menee. Ja kuten kirjoitit, ei nelikymppisen tarvi todellakaan näyttää 2 kymppiseltä. Jatka samalla linjalla
Ruhoittuu varmasti!!! :D (anteeks,oli niin hauska väärin kirjoitettu "sopiva" sana.. :))
Mikään ei vanhentumista peitä ja just "ruhoittuminen" näkyy vanhenevalla miehellä niin selvästi!
Meillä toi meno alko pari vuotta sitten, ensin moottoripyörä, sitten hiustenvärjäys ja nyt sitten tää toinen nainen. Mikä tosiaan ajaa neljäkyppisen miehen tuohon, ei pysty ymmärtään, kun omasta mielestä kotona kaikki hyvin, ei riitoja, seksikin sujuu, ettei sen puolesta tarttis sitä toista naista. Jotai omituista niitten päässä liikkuu.
Miehelläni on vaihetta kestänyt jo viimeiset 3 vuotta ja odottelen mahtaako rauhoittua. Olen aivan valmis eroon mutta roikkuu vaan huushollissa ja kirjoittelee/viesteilee naisystäville. Taitaa olla tunnevammainen ja kun ei välitä mun tunteistani mitään. Ja yhdyn edelliseen: jotain omituista niitten päässä liikkuu.
Yrittäkää pitää ne keski-ikäiset äijänne nyt kurissa.
Olen työssä ABC-huoltoaseman kassana ja katselen päivittäin iltaisin kun keski-ikäiset miehenpuolikkaat yrittävät vikitellä 2-kymppisiä tyttösiä. Siis säälittävää! Itse olen jo "vanha", 32v :) joku harlikkapartainen mullekin on jotain ehdotellut mutta ei niille neli-viiskymppisille sedille kelpaa kolmekymppinen.. huoh, oma kulta on kotona ettei vähempää voisi kiinnostaa mutta duunissa ei voi silmiäänkään ummistaa.
No täytyy kyllä sanoa että jos ap on näin välinpitämätön ja ylimielinen miehensä suhteen niin jo on miehen aikakin nostaa kytkintä. Jos sanoo ettei ero haittaa muuta kuin lasten vuoksi niin kyllä siinä on minun mielestäni jo tarpeeksi hyvä syy häipyä saman tien, kummallekin.
Hieno viestiketju, molemmat osapuolet pitää toki huomioida. Itse olen mies 39v. ja pikkuhiljaa haluan olla myös se koti-isä, joka ei tee "kriisissä olevien" mielestä mitään. Olen vaan tosi paljon kotona. Mp.llä olen ajanut 15v., tatuointeja olen ottanut yhtä kauan, säännöllisesti 2 kertaa talvessa, riippumatta muoti-ilmiöstä. Vaimoni oli kaunis ja seksikäs tavatessamme, ja on sitä edelleen. Vieläkin käyn joka kesä 2-3 rock festaria, niinkun olen aiemminkin käynyt. Mutta nyt vaimon ja 7v. ja 4v. hulivilien kanssa. Kriisi!!!!!!!!!!
Sama juttu, mies koko elämänsä vain jättänyt naisia ja lapsia, nyt jo melekin viikiskymmpinen, jus moottoripyörä, jota hankaa jatkuvasti, samoin BMV, kitara, ja shakkinappulat. Palvoo näitä niin, että räyhät jokainen joka uskaltaa hipaistakaan näitä leluja ja paljonko on vielä piilotettu kaappeihin, no lapsillehan ei enää sitten jääkään mitään, ajasta puhumattakaan.
Mutta naisia, niitä pitää etsiä uusia, ensin tarkistaa, onko naisella varoja, jotta pääsee joksikin aikaa elätyttämään itsenä, ennekuin irstas elämä valkenee ja saa etisä uuden osoitteen.
Kersantti Ärjylä, eli sieltähän näitä löytyy.
Sitten vielä, neljäkymppinen nainen ei ole vielä rupsahtanut miskikään, eikä ole viisikymppinenkään jos nainen viitsii nähdä vähänkään vaivaa ja olla juomatta ja tupakoimatta. Nainen on tällöin upeimmillaan, pukeutuu naisellista ei pimumaisesti. Kuusikymmpinen nainen on lädy, näkyy ehkä pientä eläköitymistä, mutta huolellisella hoidolla ja liikunnalla, kukaan ei arvaa ikää. Joten on omista tavoista kiinni, kuinka säilyy.
Pikkupimut ovat kaksikymppisia. senjälkeen jokaisen naisen täytyy oppia olemaan nainen myös pukeutumisessaan.
Meillä on mies pari vuotta oireillut, mutta kyllähän tuon olisi kestänyt. Sekoitti valitettavasti alkoholin mukaan kuvioihin ja alkoholisti kun on, niin oli otettava pesäero, lasten vuoksi. Hauskahan sitä muuten oli seurata kun siihen asti viimeisen päälle kauluspaitaan ja suoriin housuihin pukeutunut mies päättikkin siirtyä farkku ja hupparilinjalle , hih .
Mä mies 45 ja ex-vaimo 48. Sille tuli tuo aivan sama kuvio pari vuotta sitten...