PUF.
Ja lapsi tuli.
Elämme avoliitossa, olemme asuneet jo 3v yhdessä, olemme olleet vuoden kihloissa ja seurustelleet n. 4v. Kaikki sujuu meillä hyvin. Seksi, perhe-elämä, vapaa-aika. Harrastamme paljon yhdessä ja silti kaikki on edelleen kivaa. Vietämme eniten aikaa kahdestaan, tai sitten kaveriporukalla, joka on molemmilla melkeinpä sama. Mutta melkein aina kahdestaan.
Miehellä on takanaan entinen, pitkä suhde, josta on tullut mukaan vahinkolapsi. Lapsen äiti on mielisairas, mutta saanut oikeilla lääkityksillä aivonsa kohdalleen. Nyt ilmeisesti sitten lääkitys on alkanut pettää ja se näkyy. Nainen saattaa kilahtaa exälleen (eli minun avomiehelleni) aivan yllättäen, laittaa törkeitä viestejä, haukkua minut huoraksi joka pilasi heidän suhteensa (emme edes tunteneet miehen kanssa silloin, kun he erosivat, nainen vain meni naimisiin miehen selän takana ja erosi sillä) ja saattaa huutaa puhelimessa, että ei koskaan anna lapsensa enää nähdä isäänsä jos minä asun saman katon alla.
Nyt nainen on päättänyt uuden miesystävänsä kanssa muuttaa ulkomaille. Mieheni ei sitä suvainnut ja alkoi riita lapsen huoltajuudesta. Heillä on yhteishuoltajuus josta kävivät aikoinaan kanssa hirveän tappelun, ennen kuin minä tulin kuvioihin ja jälleen minun tultua kuvioihin. Nyt he käyvät taas.
Tiesin että mieheni exä oli muuttamassa ulkomaille ja yritin tukea miestäni kaikin tavoin, koska ymmärsin että hän pelkää, ettei näe lasta enää koskaan. En itse ole nähnyt tai tavannut mieheni lasta kertaakaan, ihan jo sen takia että en ole halunnut riskeerata miehen näkemistä lapseen hullun eksän takia. Ja en ole muutenkaan kovin lapsirakas, en itse usko haluavani koskaan omaa lasta.
No, olin sitten viikonloppuna veljeni vaimon kanssa kylpylässä ja vietin ihanaa aikaa. Tekstailin ja soitin miehelleni sieltä ja kaikki oli hyvin. Kun tulin kotia, mies oli aika vaisu ja jotenkin etäinen. Tänään mies lähti aamulla töihin ja minä jäin kotiin (olen työtön) ja kun mies kävi ruokatunnilla,minulle selvisi, miksi:
lapsi muuttaa meille.
Minusta tuo oli aivan kamala uutinen! Miehestä tulee yksinhuoltaja! Hän oli viikonloppuna selvittänyt asian exsänsä kanssa, ja eksä oli sitten tullut siihen tulokseen, että ei halua lasta taakaksi uuteen, ihanaan suhteeseensa ulkomaille. Ja niin mies sai kuulemma yksinhuoltajuuden. Miehen mielestä asia on ok, koska olen kotona työttömänä, voin hoitaa lasta. Minulta ei asiaa kysytty.
Aiemmin mies oli sanonut, kun muutimme yhteen, että hän oli miettinyt antavansa yksinhuoltajuuden exälleen, jotta riita loppuisi ja hän voisi antaa enemmän oikeaa aikaansa minulle. Olin silloin kieltäytynyt tuosta kohteliaisuudesta, koska en halunnut, että mies koskaan syyttäisi ja katuisi sitä, että minun takia hän olisi luopunut lapsestaan.
Silti. En todellakaan halua äidiksi, edes puoliksi! Onko minulla mitään virallista sananvaltaa tähän? Asunto on meidän molempien nimissä, olemme siis virallisesti avopari. Myös kihlaus on maistraatin tiedossa ja muutenkin....MINÄ EN HALUNNUT LASTA!
Mieheni on minua 6v vanhempi, olemme kumpikin yli 20 mutta alle 30, miehen lapsi taas on koulussa. Pystynkö enää sanomaan asiaan yhtään mitään? En halua äitipuoleksi, enkä halua alkaa tehdä perhe-elämää yllättäen ison lapsen kanssa. En ole edes valmis lapseen, ja nyt saan sellaisen, haluan tai en.
Mietin jo tässä eroakin, mutta en todellakaan pysty / halua sitä. Meillä menee muuten ihan liian hyvin. En vain todellakaan halua lasta meille.
Ja lapsi tuli.
Elämme avoliitossa, olemme asuneet jo 3v yhdessä, olemme olleet vuoden kihloissa ja seurustelleet n. 4v. Kaikki sujuu meillä hyvin. Seksi, perhe-elämä, vapaa-aika. Harrastamme paljon yhdessä ja silti kaikki on edelleen kivaa. Vietämme eniten aikaa kahdestaan, tai sitten kaveriporukalla, joka on molemmilla melkeinpä sama. Mutta melkein aina kahdestaan.
Miehellä on takanaan entinen, pitkä suhde, josta on tullut mukaan vahinkolapsi. Lapsen äiti on mielisairas, mutta saanut oikeilla lääkityksillä aivonsa kohdalleen. Nyt ilmeisesti sitten lääkitys on alkanut pettää ja se näkyy. Nainen saattaa kilahtaa exälleen (eli minun avomiehelleni) aivan yllättäen, laittaa törkeitä viestejä, haukkua minut huoraksi joka pilasi heidän suhteensa (emme edes tunteneet miehen kanssa silloin, kun he erosivat, nainen vain meni naimisiin miehen selän takana ja erosi sillä) ja saattaa huutaa puhelimessa, että ei koskaan anna lapsensa enää nähdä isäänsä jos minä asun saman katon alla.
Nyt nainen on päättänyt uuden miesystävänsä kanssa muuttaa ulkomaille. Mieheni ei sitä suvainnut ja alkoi riita lapsen huoltajuudesta. Heillä on yhteishuoltajuus josta kävivät aikoinaan kanssa hirveän tappelun, ennen kuin minä tulin kuvioihin ja jälleen minun tultua kuvioihin. Nyt he käyvät taas.
Tiesin että mieheni exä oli muuttamassa ulkomaille ja yritin tukea miestäni kaikin tavoin, koska ymmärsin että hän pelkää, ettei näe lasta enää koskaan. En itse ole nähnyt tai tavannut mieheni lasta kertaakaan, ihan jo sen takia että en ole halunnut riskeerata miehen näkemistä lapseen hullun eksän takia. Ja en ole muutenkaan kovin lapsirakas, en itse usko haluavani koskaan omaa lasta.
No, olin sitten viikonloppuna veljeni vaimon kanssa kylpylässä ja vietin ihanaa aikaa. Tekstailin ja soitin miehelleni sieltä ja kaikki oli hyvin. Kun tulin kotia, mies oli aika vaisu ja jotenkin etäinen. Tänään mies lähti aamulla töihin ja minä jäin kotiin (olen työtön) ja kun mies kävi ruokatunnilla,minulle selvisi, miksi:
lapsi muuttaa meille.
Minusta tuo oli aivan kamala uutinen! Miehestä tulee yksinhuoltaja! Hän oli viikonloppuna selvittänyt asian exsänsä kanssa, ja eksä oli sitten tullut siihen tulokseen, että ei halua lasta taakaksi uuteen, ihanaan suhteeseensa ulkomaille. Ja niin mies sai kuulemma yksinhuoltajuuden. Miehen mielestä asia on ok, koska olen kotona työttömänä, voin hoitaa lasta. Minulta ei asiaa kysytty.
Aiemmin mies oli sanonut, kun muutimme yhteen, että hän oli miettinyt antavansa yksinhuoltajuuden exälleen, jotta riita loppuisi ja hän voisi antaa enemmän oikeaa aikaansa minulle. Olin silloin kieltäytynyt tuosta kohteliaisuudesta, koska en halunnut, että mies koskaan syyttäisi ja katuisi sitä, että minun takia hän olisi luopunut lapsestaan.
Silti. En todellakaan halua äidiksi, edes puoliksi! Onko minulla mitään virallista sananvaltaa tähän? Asunto on meidän molempien nimissä, olemme siis virallisesti avopari. Myös kihlaus on maistraatin tiedossa ja muutenkin....MINÄ EN HALUNNUT LASTA!
Mieheni on minua 6v vanhempi, olemme kumpikin yli 20 mutta alle 30, miehen lapsi taas on koulussa. Pystynkö enää sanomaan asiaan yhtään mitään? En halua äitipuoleksi, enkä halua alkaa tehdä perhe-elämää yllättäen ison lapsen kanssa. En ole edes valmis lapseen, ja nyt saan sellaisen, haluan tai en.
Mietin jo tässä eroakin, mutta en todellakaan pysty / halua sitä. Meillä menee muuten ihan liian hyvin. En vain todellakaan halua lasta meille.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Realistisesti ajateltuna lapsi tarvitsee kodin ja huoltajan. Siinä asteikossa sinä olet vasta toisella sijalla.Jos haluat pitää paikkasi hyväksy lapsi. Jos et hyväksy, on parempi, että pakkaat laukkusi ja lähdet. Mies saa avovaimoja pilvin pimein.
Näin se vaan on. ihan turha asiasta on suurempaa meteliä nostaa.
Faktoja, olette avopari, koska asutte samassa huushollissa. Sillä, oletteko kihloissa (eli lupautuneet menemään toistenne kanssa naimisiin) ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Sellaista asiaa kuin kihlaus, joka on maistraatin tiedossa, ei ole olemassakaan, koska kihlaus ei nykyään enää ole millään tavalla sitova tai virallinen juttu. Sen sijaan oleellista asiaa et kertonut, eli onko asunto omistus- vai vuokra-asunto? Varsinaisesti se ei muuta mitään, mutta jos omistatte sen puoliksi, se on tietysti hiukan eri asia kuin yhteinen vuokrasopimus.
Mutta ajattele asiaa muuten ihan järjellä. Jos et pysty miehen kanssa asiasta keskustelemaan ja pohtimaan, onko löydettävissä jokin ratkaisu, joka käy molemmille, niin eipä vaihtoehtoja paljon jää. Silloin toisen on hyväksyttävä sellainen ratkaisu, joka ei itseä miellytä tai teidän on muutettava eri osoitteisiin. Ei tuollaiseen ongelmaan mitään muuta ratkaisua ole eikä kukaan voi sitä mitenkään teille sanella. On totta, ettei sinun tarvitse hyväksyä kotiisi lasta (eikä varsinkaan ryhtyä lapsen kokopäivähoitajaksi, koska silloin olet periaatteessa heikommassa asemassa vastaanottamaan työtä ainakin lyhyellä varoitusajalla, jos sellaista sattuisit saamaan). Mutta on yhtä lailla totta, että miehellä on paitsi oikeus niin myös velvollisuus huolehtia lapsestaan. Joten nyt vain puhumaan asiasta miehen kanssa, ja jos se ei onnistu (eli puhuminen menee riidaksi tai mykkäkouluksi tms.), niin sekin on osoitus jostain.
Olipas aika minäminäminä-viesti! Miltä asia miehestä tuntuu? Onko hän onnellinen, että saa olla lapsensa kanssa? Jos on, ole onnellinen hänen puolestaan, se kuuluu yhteiseloon. Entä miltä lapsesta tuntuu? Hänellehän tämä on suurin muutos, eikös? Hänet on hylkäämässä oma äiti. Hän on heittopussi, jota kukaan ei halua. Ja hän ei tasan tarkkaan ole tätä tilannut tai halunnut.
Sinä olet aikuinen ihminen, sinä olet päättänyt alkaa olemaan tämän miehen kanssa, vaikka hänellä on lapsi. Sinä olet tiennyt sen ja silti olet hänen kanssaan. Sinun on täytynyt tietää, että joskus sinun tulee olla myös lapsen kanssa tekemisissä. Se lapsi ei ole mitään voinut valita. Hän kärsii ja on yksin. Mieti, miltä siitä lapsesta tuntuu.
Voisi olla sen lapsen takia parempi, että eroaisitte. Saisi hän ainakin sen yhden ihmisen huomion kokonaan, eikä olisi lapsellista naista siinä mukana hakemassa huomiota. Aikuinen kun tajuaa, että lapsi on aina tärkein. Sinä tulet toisena.
Ja eihän sinun tarvitse sitä lasta hoitaa, jos se käy koulua. Se on päivät koulussa.
Jos minun rakkaallani olisi lapsi, se olisi rakas minullekin. Niin läheisiä me olemme. Miten lie teidän kanssa.
Mun ymmärrys on sun puolella, onhan tuo aikamoinen muutos ja yllättävä sellainen vielä.. Minkä ikäinen tämä lapsi on, onko teillä tilaa hänelle?? Mä uskon, että olet aika kauhusta kankeena parhaillaan, mutta kyllä tämä asia on teidän puhuttava keskenännekin ennen kuin lapsi on tavara kanssinsa kanssa teidän ovella.. Vaikka kuinka on isä ja vaikka kuinka on velvollisuus huolehtia lapsestaan niin silti hän sattuu elämään nyt sun kanssa ja näin ollen myös sulla pitäisi olla merkitystä. Ja miten äiti on yht'äkkiä viikonloppuna päätynyt tälläiseen ratkaisuun?? kertomasi perusteella se mieli voi muuttua vielä monen monta kertaa.. Ja kamalinta tässä asiassa on se, että kyseessä on lapsi jota kohdellaan kuin heittopussia!!!! Onko kukaan asianomaisista todella kiinnostunut mitä se lapsi haluaa?? Onhan sillekin kamala paikka yht äkkiä joutua asumaan isän luokse, jota ei pahemmin ole tainnut tavata viime aikoina ja kaiken lisäksi siellä on vielä isän nainen... Aikamoiseen sotkuun olet itsesi sotkenut tahtomattasi..
Mun ex avokilla oli lapsi ja kun alettiin olemaan yhdessä niin lapsi näki isäänsä kerran kahdessa kuukaudessa (äidin päätös) kun muutettiin yhteen alkoi äiti vaatimaan että lapsi on meillä useammin ja näin tehtiin.. Sitten alkoi määräilyt mitä avopuolisoni pitää tehdä lapsen kanssa ja miten minä en saa osallistua niihin viikonloppuihin ym.. Mä en tiedä mihin mun ja mun lapsen olisi pitänyt lähteä omasta kodistani, joten en suostunut lähtemään mihinkään.. Sitten tulikin yht äkkiä vaatimus että lapsen pitäisi olla puolet ajasta meillä.. Siinä vaiheessa mä heivasin ukon pihalle (asunto oli mun) että nyt riittää.. Omat lapseni ovat jo niin isoja, eikä minulla ollut todellakaan tarkoitus alkaa jonkun toisen lapsen äidiksi.. Ja kun se yhteiselo ei edes niinä viikonloppuina oikein tahtonut sujua (lapsella autismia) niin katsoin parhaaksi antaa lapsen pitää isänsä. Tästä on nyt viisi vuotta ja tämän meidän eromme jälkeen lapsi on ollut isällään kerran kuussa. Ehkä olen huono ihminen, mutta mä en olisi pystynyt elämään siinä perheessä jos ex-avokkini lapsi olisi muuttanut meille ja mielestäni kaikkien ei tarvitsekkaan pystyä.. Ja jollei ole muutenkaan varma haluaako lapsia, niin ei sellaista ihmistä ainakaan toisen lapsen äidiksi tai isäksi voi vaatia.. Tsemppiä sulle ja koita luovia itsesi kuiville tuosta sopasta!!!
Voi kuvitella miten sinuun sattuu nyt kun maailmaasi on tullut noin valtava muutos. On sanomattakin selvää että uusi asukas tulee viemään osan miehen tuloja (Lapsen harrastukset, vaatteet, ruoka- ja asumiseen liittyvät kulut jn.), osan jonka sinä olet voinut käyttää vain teidän kahden talouteen. Ei vain taluodellisia menoja mutta nyt miehen huolellisesti ja harkiten aikanaan hankkimalle lapselle jo velvollisuuden sanelema aika vie suurimman osan hänen vapaa-ajastaan. Kuten viikonloput ja kaikki illat.
Sinä olet aikuinen. Uusi tulokas on lapsi. Teidän välillä on valtava ero.
Lapsi menee AINA ja JOKAPAIKASSA vanhemman velvollisuudesta johtuen ja ( tavallisesti automaattisesti tunnesyistä) kaiken muun edelle. Niin se kuuluukin olla. Aikuinen osaa ajatella loogisesti, hän tietää kuinka selvitä omillaan. Lapsi ei.
Lapsi on täysin riippuvainen vanhemmastaan. Niin kauan kuin lapsi on kykenemäton huolehtimaan itsestään (tavallisesti kunnes täyttää laillisen iän, usein myos senkin jälkeen), vanhempi -tässä tapauksessa isä- on laillisesti vastuuussa lapsestaan ja hänen täydellisestä hyvinvoinnistaan.
Sinä aikuisena ymmärrät tuon.
Sinulla on täysi oikeus olla hyväksymättä lasta. MUTTA sinulla EI ole oikeutta erottaa isää lapsestaan tai aiheuttaa heidän välilleen ilkeyttä tai epäsopua. Sinun tehtäväsi EI ole missään tapauksessa kylvää sirpale- tai rypälepommeja isän ja lapsen väliin.Sinun velvollisuutesi on tehdä kaikkesi että lapsi saa lujimman mahdollisimman siteen isänsä ja hänen itsensä valille ja että tuo side tulee voimistumaan päivä päivältä.
Jos se vaati että sinä poistut kuvioista, niin se on täydellisen ymmärrettävää! Jos se sanelee että sinun on autettava isää loytämään uusi asunto,auta heitä. Jos taas päätät itse lähtev, on todennäkoistä että yksi ihminen loytää halpommin asunnon (ei tarvitse ottaa huomioon koulujen sijaintia, esim.)
Isällä ja lapsella on kädet täynnä yrittäessään kumpikin sopeutua utteen yhteiseloon. Ole onnellinen lapsen puolesta että hänellä nyt vihdoinkin on mahdollisuus rauhalliseen ja turvalliseen kotiin.
Kyllä, hyvin minäminä, jagjag, meme, ichich viesti, tottakai, kirjoittaja olen minä.
Ensin vastaukset mitä nyt kysymyksiin pystyn heittämään:
- Asunto on vuokra.
- Lapsi on ensimmäisellä luokalla.
- Lapsi ei näytä tajuavan ollenkaan tätä rekvisiittaa, kun hänen äitinsä ja isänsä erosivat hän oli hyvin pieni, eikä edelleenkään tajua eroa melkein ollenkaan. Hän kutsuu äitinsä uutta miesystävää "uudeksi isiksi joka asuu meillä." Tämän takia miehen on aina vaikea nähdä lastaan, koska hän on kuulemma varaisi.
- Lapselle ei ole tilaa, olemme miettineet isompaan asuntoon muuttoa, mutta rahatilanne ei anna toistaiseksi periksi. Asunto on katsottu ja vuokraisäntä sanoi, ettei laita taloa vuokralle vielä kolmeen vuoteen, mutta vuokraa sen meille vaikka heti jos rahatilanne sallii. No, eipä salli.
- Ja miksi äidillä yllättäen muutto ulkomaille? Jaa. Kuulemma sai töitä ja pitää muuttaa heti. Mikä on oikea selitys, niin en tiedä, koska mieskään ei usko, että tuo on oikea syy.
Olemme nyt jutelleet mitä pystymme puhelimessa, mies on pitkään töissä joten emme pysty kasvokkain juttelemaan. Mies on täysin maassa ja sanoo, ettei halunnut että tilanne menee tähän.
"Rakastan lastani, mutta en halua häntä meille," oli ihan täydellinen mielipide. Tämän jälkeen mies alkoi puolustelemaan kantaansa, aivan kuin olisin haukkunut hänet lyttyyn, koska hän ei halua lastaan itselleen. En vain osannut sanoa mitään.
Tiedän ihan hyvin, että miehelle lapsi on rakas, mutta hän on itse sanonut, ettei halua lasta meille. Nyt hänellä taas ei ole vaihtoehtoja, jos exä muuttaa ulkomaille. Silloin hän ei näe lasta enää, ymmärrän tottakai sen. Ja miltä lapsesta tuntuu? No, miettikää itse. Lapsi ei tiedä, että isällä on toinen (eli minä) Isä ei ole lapselle asiaa tänä aikana kertonut ja äiti on lapselleen aina sanonut, että isä asuu yksin. Kun lapsi on käynyt meillä, en ole ollut kotona ja lapsi on luullut, että naisten meikit, vaatteet yms. ovat äidin. Mies ei ole halunnut asiaa korjata.
On varmasti pennullekin kiva ylläri, että isä ei asukaan yksin, isänkin luona asuu tällainen "uusi äiti joka asuu meillä." En tosiaan ole KOSKAAN lasta tavannut ja koska minulle ei ole mahdollisuutta annettu, ei ole kiinnostanutkaan. Kun aloimme seurustelemaan, tiesin kyllä, että miehellä on lapsi, mutta koska mies sanoi itse, että lapsi ei hänelle tule vaan keskittyy suhteeseen minun kanssa ja pitää lapsen erillään, uskoin häneen. Ja juurikin tämän takia en sitä omaa lasta todellakaan halua: OLEN EDELLEEN LAPSI!
Mies soitti omalle äidilleen joka selvittää asioita exän vanhempien kanssa. Exän vanhemmat ovat pitäneet yhden kesän lapsen kokonaan heillä, kun exä alkoi seurustelemaan eikä jaksanut pitää lasta (mieheni ei tiennyt asiasta, vasta kun lapsi soitti hänelle viimeisellä viikolla kun oli mummolassaan isä sai tiedon että lapsi ei ollutkaan äitinsä luona kuten tämä oli väittänyt) joten mieheni ajatteli kysyä, onko heidän mahdollista lapsi adoptoida.
Nyt tilanne on täysin rikki täällä.
Itse olen ihan pihalla kaikesta ja stressaan, tuleeko minusta nyt äitipuoli vai ei, ja jos tulee, miten siihen rooliin kasvetaan, kun en todellakaan usko olevani valmis äidiksi, enkä olisi varmasti isosiskomallinakaan hyvä.
Mieheni taas stressaa kanssa, koska ei halua lasta 24/7 asuntoomme, kun on itse töissä koko päivän ja pystyisi näkemään lasta periaatteessa vasta, kun tällä olisi nukkuma-aika. Ja me molemmat mietimme tosiaan sitä, miten raha riittää.
Saako äiti virallisesti sitten tuosta vaan lähteä ulkomaille lapsen kanssa? Vaikka on yhteishuoltajuus? Minusta tämä oli jotain niin elokuvamallimaista, että odotan edelleen, että piilokamera juoksee eteisestä huutaen ja räkättäen.
Tajuan kyllä ihan täysin miltä sinusta tuntuu!
En olisi itsekään valmis todellakaan äidiksi (olen 20), ehkä joskus 30-vuotiaana tai 40 tai....
Tunnen itseni vielä ihan lapseksi. Vaikka tulee hirveitä kysymyksiä, pitäisi tietää mitä opiskelet, minne menet töihin, mitä teet elämälläsi - tässä iässä! Saati sitten, jos tulisit vielä vastuuseen toisesta elämästä!
Omalla avokilla oli samanlainen ongelma, meinas nainen lähtä ulkomaalaisen miehen matkaan ja muuttaa suomesta. Muistaakseni (en tosiaan tarkkaan muista) niin taisi oikeasti olla jokin pykälä, että ei onnistu ihan tuosta vaan maasta lähtemään. Soittakaa sossuun, varmasti auttavat asiassa.
Kanssa jos vain isovanhemmat suostuvat ottamaan lapsen, niin olisi kaikille osapuolille parempi.
Sinulle - sinusta ei tule ei-toivotun lapsen äitiä kun et omaakaan vielä halua tai ole valmis.
Miehellesi - jos hän haluaa kasata yhteistä elämää sinun kanssa eikä katkaista sitä jo nyt lapsen kanssa.
Lapselle - Hän ei tiedä sinusta eikä ymmärrä tilannetta, hän pääsisi tuttujen luokse jotka eivät varmasti häntä hylkäisi ja hänellä olisi siellä rakastava äitimalli (mummo) ja isämalli (pappa)
Toivotan kyllä tsemppiä, kyllä se tuosta etenee!
"Ja juurikin tämän takia en sitä omaa lasta todellakaan halua: OLEN EDELLEEN LAPSI!"
Sinä halutessasi velvollisuuksia pakoon haluat käyttäytyä kuin lapsi. Tuo kuitenkaan EI muuta sitä tosiasiaa että sinä olet aikuinen. Jos olet alaikäinen lapsi, niin miehesi on siinä tapauksessa rikollinen sekaantuessaan ala-ikäiseen. Häne ei kuuluisi kulkea vapaana.
Mitä sinä haluat on yksi asia, mitä laki ja velvollisuus vaati, on toinen.
Miehen velvollisuus on huolehtia huolellisesti ja harkiten aikanaan alulle laittamasta lapsestaan.
Laki on lapsen puolella.
Sinulla EI ole oikeutta kylvää rypälepommeja isän ja lapsen väliin.
Sinulla on oikeus poistua kuvioista ja hankkia toinen elättäjä itsellesi. Sinä olet aikuinen, pystyt siihen. Avuton lapsi ei.
Lapsi tarvitsee isänsä.
Isällä on velvollisuus lapsensä 100% huolehtimisesta. Tämä muuttaa hänen elämänsä muutta hän on se aikaansaanut aivan itse. Hän voi ja tuleekin tekemään elämästään hyvän kahdestaan lapsensa kanssa.
On todellakin parasta että sinä poistut myrkyttämästä heidän elämää. Sinä joka ilmeisesti joutuisit olemaan lapsen kanssa aamuisin ja kaikki iltapäivät hänen tultuaan koulusta ja laittamaan hänet nukkumaan. Viikonloput lapsi olisi isänsä kanssa.
Näetko miten sinun ja tuon miehen yhteinen aika yht'äkkiä on surkastunut kokonaan olemattomiin. Mieti vakavasti kuvioista poistumista.
Mies halukkaiden ystävien, palkallisten apulaisten ja vanhempiensa avulla tulee pärjäämään lapsensa kouluttamisen ja isä-lapsi suhteen lujittamisen.
Noiden tekstien perusteella te kaikki olette samaa sekopääsakkia. Toi on kuin jostain kaunareista toi teidän meininki :D...
Hyvää mallia annettu lapsellekin. Hehheh.
Mutta vakavasti puhuen, kiitos rohkasusta. Ehkä minun vaimoni vahingossa paksuksi pamahtaminen ei olekaan niin kamala asia etenkin, kun kuitenkin ollaan lapsia aateltu myöhemmin. Toisaalta eihän teillä oo hätää kun lapsi alkaa olemaan jo sen verran iso, että sen voi työntää hoitopaikkoihin ja harrastuksiin pikku hiljaa. Hyvin se menee..
Ois tärkeetä että rupeette nyt puljaan tota tilannetta. Antakaa lapselle jo vihdoin oikea käsitys asioista ja antakaa hyvä perhe. Menkää naimisiin ja opettakaa perinteitä. Turvallisuutta, turvallisuutta. Itse olen näistä kiitollinen vanhemmilleni ja samaa toteutan nyt ja opetan lapselleni. Kommunikointi pitää vanhempien suhteen vireänä.
"Mitä sinä haluat on yksi asia, mitä laki ja velvollisuus vaati, on toinen."
No ensinnäkään apllä ei ole minkäänlaisia velvollisuuksia miehen lasta kohtaan. Ei _minkäänlaisia_. Toiseksi, edes miehellä ei ole velvollisuutta ottaa lasta luokseen, ellei hän halua. Voi antaa lapsen äidin mukaan.
Tervetuloa Suomeen, täällä valtio hoitaa nämä hommat, ei täällä ole muita velvollisuuksia kuin veronmaksu.
Mitä Suomen laki sanoo lapsen heitteillejätostä?
Että tuo nainen ei halua miehensä omaa lasta perheeseen, ei tietenkää ole kenenkään asia. Jokainen voi ajatella aivan niinkuin haluaa! Mutta miehellä ON lain vaatima velvollisuus huolehtia lapsestaan, halusi nainen sitä tai ei.
Naisella ei tietenkään ole miehen lasta kohtaan mitään velvollisuuksia. Miehen huolellisesti harkiten tekemä lapsi on miehen velvollisuus. Miehellä EI myoskään ole velvollisuutta pitää naista kodissaan ellei siellä ole tilaa sekä lapselleen että naiselle.
Lapsen äidin ollessa ulkomailla, mies tietenkin ottaa yhteyttä lakiasianajajaan saadakseen naisen maksamaan oman osuutensa taloudellisista menoista.
"Mitä Suomen laki sanoo lapsen heitteillejätostä?"
jos tarkoitat esimerkiksi lumihankeen jättämistä, niin heitteillejätön pykälät koskevat kaikkia suomen kansalaisia.
"Mutta miehellä ON lain vaatima velvollisuus huolehtia lapsestaan,"
no ei tarvi, jos ei halua.
Täällä näemmä revitellään jo täysillä. Ihan lapsen heitteillejätöstä ei kai ap:n tapauksessa ole kyse.
"Miehellä EI myoskään ole velvollisuutta pitää naista kodissaan ellei siellä ole tilaa sekä lapselleen että naiselle."
Mutta kun asunto on miehen ja ap:n yhteinen vuokra-asunto, niin ap:llä ei ole velvollisuutta ottaa omaan kotiinsa ylimääräisiä ihmisiä. Ei vaikka ne olisivat oman kumppanin lapsia. Eli mies ei niinvain voi osoittaa naiselle ovea, ihmistä ei tuolla perusteella voi häätää kotoaan. Yhteiselämän voi toki saada lopetettua oikeuden kautta, jos muu ei auta. Sellaisessa tapauksessa lapsellinen osapuoli on yleensä vahvoilla eli oikeus voi herkästi katsoa, että miehellä lapsineen olisi enemmän tarvetta jäädä yhteiseen asuntoon. Mutta kun ap. toisaalta on työttömänä, niin hänen mahdollisuutensa saada uutta vuokra-asuntoa eivät ehkä ole hyvät, joten tuollainen oikeusjuttu saattaisi kääntyä kumminpäin vain.
"Lapsen äidin ollessa ulkomailla, mies tietenkin ottaa yhteyttä lakiasianajajaan saadakseen naisen maksamaan oman osuutensa taloudellisista menoista."
Ehdottelet aika kalliita ratkaisuja suhteessa todennäköisesti saavutettavaan hyötyyn. Jos nainen oleskelee jossain muualla kuin Suomessa, on melko vaikea saada tällaista lapsenruokkojuttua oikeusteitse ratkaistua. Ja halvaksi se ei ainakaan tule.
On ihan varma, että helpointa ap:n ja miehen on selvittää asia keskenään, kunhan saavat tilanteen hiukan rauhoittumaan (ap. taisi eilen kirjoitella ihan tuoreeltaan, koska muuten kai olisi edes jossain välissä ehtinyt puhua miehen kanssa naamakkain eikä pelkästään puhelimessa). Joten eikös nyt vaan odotella, että ap. ilmoittautuu ja kertoo hiukan lisää, eikä ihan vielä aleta revittelemään heitteillejätöillä ja oikeusjutuilla? :D
Jos sinä olet edelleen lapsi, sun kannattaisi varmaan aikuistua. Se lähtee siitä, että otta vastuun itsestään, toimeentulostaan ja elämästään. Eli pystyt maksamaan vuokrasi itse, hankit työn tai koulutukset tai molemmat. Parisuhde ei sovi lapsille, koska se ei olisi pariduhde vaan huoltosuhde. Onko teillä huoltosuhde?
Mutta ehkä parempi, että se lapsi todella sijoitettaisiin järkevien isovanhempien luo, jos vaihtoehtona on teidän lapsi-ei niin järkevä aikuinen -suhde tai se itsekäs äiti eli taitaa olla sekin lapsellinen. Eihän tässä lapsella kovin hyvät lähtökohdat kyllä sitten geneettisestikään mihinkään ole, mutta olisi edes onnellinen lapsuus.
Törkeää käytöstä mieheltäsi sinua kohtaan! Vai että voit hoitaa lasta kotona kun olet kerta työtön. Uskomattomalta kuulostaa että miehesi ei vaivautunut edes kysymään sinulta asiasta, vaikka tiesi suhtautumisesi lapsiin.
En tajua miksi sinusta tehdään joku jutun pääpaskiainen tässä. Mikä on lapsen äidin vastuu kun hylkää oman tenavansa?
Ei sinulla ole mitään pakkoa hyväksyä kersaa. Miehesi ja lapsen äidin tulee huolehtia hänestä etkä sinä ole ollenkaan velvollinen hoitamaan häntä.
...kauheaa, että tällaisia asioita puidaan netissä...Mul on 8.v. tyttö ja olen eronnut lapsen isästä, mutta kukaan ja mikään ei mene lapseni hyvinvoinnin ja onnen eteen. En voisi katsoa peiliin itseäni, jos hylkäisin lapseni tai edes jättäisin isälleen noin vain ja sanoisin, että äiti nyt löysi uuden ja muuttaa ulkomaille...Ei lapseni isässä mitään vikaa ole, mutta äiti on äiti ja ei niitä vain anneta pois omien mielihalujen takia. Muista se tyttönen, että kun valitsit miehesi, niin tiesit sen mahdollisuuden jo etukäteen, että pakettiin kuuluu miehesi lapsi. Mieti sitä pientä, kun se raahaa koulureppua selässä joka päivä kouluun...mitä taakkaa se sydämessä kantaa...kuinka moni meistä aikuisista selvis elämässään tervejärkisenä, jos meitä ei tärkeimmät ihmiset halua..kuten lapsen äiti ja isä....tollasten ihmisten ei tarvis saada lapsia...oon todella vihainen lapsen vanhemmille ja vanhempien uusille kumppaneille...miettikää tätä kun illalla painatte päänne tyynyyn...lapsi miettii....
Ei ole pakko hyväksyä lasta, ei. Mutta ainut ratkaisu siinä tilanteessa on ero ja sitähän ap ei halunnut. Ei mikään viranomainen kuuntele avopuolison valituksia, asia on sinun ja miehesi välinen.
Laissa on tosiaan pykälä, joka estää toista vanhempaa viemästä lasta ulkomaille kun kyseessä on yhteishuoltajuus. Mutta mikään laki ei estä lapsen äitiä lähtemästä ulkomaille ja jättämästä lastaan tänne, paitsi ne moraaliset lait tietysti.
"Ja juurikin tämän takia en sitä omaa lasta todellakaan halua: OLEN EDELLEEN LAPSI!"
Sinä halutessasi velvollisuuksia pakoon haluat käyttäytyä kuin lapsi. Tuo kuitenkaan EI muuta sitä tosiasiaa että sinä olet aikuinen. "
Aivan. Sinä OLET aikuinen, halusit tai et. Aikuinenkin voi käyttäytyä lapsellisesti jos niin haluaa, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että lain silmissä olet aikuinen. Sinulla on toki valinnanmahdollisuus: joko hyväksyt lapsen ja elät lapsen ja miehen kanssa (kyllä lapsetkin kaikenlaiseen sopeutuu kun on pakko, ei uuden ihmisen ilmestyminen lapsen elämään yhtäkkiä ole mikään mahdottomuus vaikka ei tietenkään toivottavin mahdollinen asia), saatte lapsen jonnekin muualle asumaan tai et hyväksy lasta ja eroat miehestä. Jokin päätös sinun on tehtävä.
Oletko muuten koskaan miettinyt että miehesi voimakas ilmaisu haluttomuudesta ottaa lasta teille ja stressi lapsen mahdollisesta tulemisesta sattaa myös isolta osaltaan johtua siitä että mies tietää sinun vahvan mielipiteesi. Eli haluaako mies aidosti lasta luokseen asumaan vai ei? Ilmeisesti kuitenkin tällä hetkellä koko jupakan keskeisin tekijä on sinä ja sinun tunteesi.
Rauhoittukaapas vähäksi aikaa. Miettikää asioita ihan rauhassa, molemmat omalta kannaltanne sekä kumppanin ja lapsen kannalta. Ja puhukaa kasvoista kasvoihin. Jostain sellaisen ajankin täytyy löytyä. Ei näin tärkeitä asioita puida puhelimessa kesken kiireitä vaan kasvotusten kun ollaan rauhallisessa paikassa ja on aikaa puhua. Mitä tilanteessanne tuleekin tapahtumaan, on teidän päätöksenne ja sen oikeudellisuuteen ei kenelläkään ole mitään sanomista. Mutta tehkää päätös mieluummin hyvillä perusteilla ja rauhassa eikä hirveän kiireen ja stressin keskellä.
"mutta kukaan ja mikään ei mene lapseni hyvinvoinnin ja onnen eteen. "
Siksipä me lapsettomat ei ehkä halutakaan seurustella tuollaisen henkilön kanssa! Kun ei haluta olla kakkosia elämässä. MOT.
En käsitä miksi ihmeessä apn mies ei ottanut asiaa hyvissä ajoin esille. Siinä mielessä miehen käytön on äysin käsittämätöntä. Jos hän olisi ottanut asian ajoissa esille ja antanut "päätösvaltaa" aplle, niin tilanne ei varmaan olisi näin hankala. Ja "päätösvallalla" tarkoitan siis näennäistä päätösvaltaa eli sitä, että ap olisi saanut kertoa oman näkemyksensä, ennenkuin mies ottaa huoltajuuden ja lapsen luokseen asumaan.
"Muista se tyttönen, että kun valitsit miehesi, niin tiesit sen mahdollisuuden jo etukäteen, että pakettiin kuuluu miehesi lapsi."
Joo ja mies tiesi etukäteen, että yh-päätöksestä voi seurata ero. Mitä sitten?
" Mieti sitä pientä, kun se raahaa koulureppua selässä joka päivä kouluun...mitä taakkaa se sydämessä kantaa."
Se taas ei ole AP:n ongelma.
Huh, oletpa joutunut kamalaan tilanteeseen. Ja kamalia vastauksia olet saanut! "Rypälepommeja", "mieti sitä pientä", "pakoilet vastuuta"... ei hyvää päivää, mitä nuo ihmiset ajattelevat? Että naisen pitää vaan uhrata oma elämänsä kun joku lykkää kakaransa hänen niskoilleen? Millä vuosisadalla he elävät?
Miehesi toimi kyllä todella typerästi ja itsekkäästi, kun vain ilmoitti että lapsi tulee teille, puhumatta sinun kanssasi. Ja sekin ettei edes ole kertonut lapselle että elää sinun kanssasi.
Mutta "avoliitto" ja "kihlaus" eivät ole mitään virallisia asioita, ei maistraatti ota mitään kihlausilmoituksia. Sinulla ei ole mitään virallista asemaa, ei oikeuksia eikä velvollisuuksia. Sinun ei tietenkään ole pakko ryhtyä lapsen sijaisäidiksi. Mutta jos mies ottaa lapsen luokseen, niin sitten sinun vain on päätettävä rupeatko äidiksi vai muutatko muualle. Vaihtoehdot ovat aika vähissä.
Parasta tietysti olisi jos ne miehen vanhemmat ottaisivat lapsen luokseen, mutta jos se ei käy niin miehesi on ehkä pakko hänet ottaa vaikka ei haluaisi. Pahaan paikkaan hän on itsekin joutunut, mutta sinulle hän on tehnyt tilanteen aivan kestämättömäksi kun ei ole edes kertonut sinusta. Minkälainen idiootti valehtelee lapselleen tuollaisesta asiasta? Kyllähän 7-vuotias nyt osaa jo itsekin laskea yksi ynnä yksi.
Minä kyllä lähtisin pois. Työttömälle sekin on tietysti vaikeaa kun ei ole tuosta vain antaa uuden kämpän takuuvuokraa. Sosiaalitoimistosta kannattaa hakea apua jos siihen menee.
Kerro kuinka juttu etenee.
sinun pitää hyväksyä kihlattusi sellaisena kuin hän on, tai erota. kihlattusi elämään kuuluu pysyvästi tuo lapsi, halusit sitä tai et. ja lapsen kannalta paras ratkaisu on asua miehen luona.
mitenniin sinun pitäisi huolehtia siitä? lapsi käy koulua. olet työtön, senkun käyt heittämässä ja hakemassa muksun, kun miehesi ei sitä ehdi tehdä. onko se todella niin mahdoton ajatus, jos makaat työttömänä kotona?
miehesi tuntuu käyttävän sinuun paljon rahaa, jos sinun ei tarvitse maksaa mistään ja kaiken lisäksi lähdet kylpyläviikonlopuille jne. voisit joko hankkia työn ja maksaa puolet laskuista, näin mies voisi vaikka hankkia lapsenvahdin lapselle, kun olette molemmat töissä, tai sitten voisit pikkuriikkisen auttaa miestä.
lapsi ei enää ole ärsyttävässä vauvaiässä, ja lapsi kasvaa nopeata tahtia. ei sinun tarvitse leikkiä äitiä, mutta voit silti olla tukemassa tuota mukulaa, jota kukaan ei tunnu haluavan.
Ensinnäkin, mies toimii väärin jos kuvittelee sinun hoitavan lasta päivällä. Se on kyllä hyväksyttävä että lapsi muuttaa isälle, jos äiti on näin tasapainoton. Älä kiltti ihminen kosta lapselle tätä kuviota. Mutta omasta itsenäisyydestäsi voit pitää kiinni. Ethän varmasti ole työtön ikuisesti, ei voi sen varaan laskea. Lapselle täytyy hakea iltapäiväkerhopaikka jos ei koulun jälkeen pärjää kotona.
Mitä jos tutustuisit lapseen ensin, ennenkuin otat paniikkia? Onko isällä vanhempia tai muita lähellä, jotta voitte silloin tällöin viettää viikonlopun kahden? Muista teroittaa isälle, että vastuu lapsesta on hänen. Mutta sinun on oltava toinen aikuinen perheessä, ettei lapsen tarvitse olla varpaillaan jos satutte olemaan kotona kahden. Esim. olen kuullut niinkin hurjia tapauksia että syödään eri aikaan, tehdään eri ruuat, osoitetaan mieltä yms. Tällöin olette vastuussa pienen lapsen itsetunnon murskaamisesta.
Lapselle on varmasti muutto kaikista vaikeinta, varsinkin jos äiti on lähdössä ulkomaille. Lapsi varmasti musertuu miettiessään milloin tapaa äitinsä uudelleen. Ja sitten jos sinäkin häntä jo valmiiksi vihaat :-( Lapselle voi hakea apua perheneuvolasta, ja näin vahvasti suosittelen, siellä osaavat käsitellä tällaisia asioita.
Jos sinusta tuntuu ettet kestä tilannetta, ehkäpä olisi parasta hakea ainakin alkuun oma asunto ja katsoa sitten tilannetta uudelleen. Lapsellehan ei tästä koidu varsinaisesti harmia, jos hän ei sinua vielä edes tunne.
ihmisellä joka alkaa netistä kyselemään tuntemattomilta neuvoja ennenkuin asiat on puhuttu kahdenkesken selväksi.
Minun mielestä ukkosi käyttäytyi törkeästi, kun ei kysynyt sinulta, haluatko jotain hullun ämmän lasta taakaksi. Todella väärin. Tuossa tilanteessa varmaan häipyisin kuviosta, ei sille mitään mahda. Tuskin ukkosi lastaan adoptioonkaan pistäisi sinun takiasi. Tai aina voi yrittää...
Järkyttävää lukea näitä tekstejä, sydän pakahtuu raivosta! Millaisia kylmiä ja tunteettomia ihmisiä onkaan näköjään olemassa. Itsekkyys huipussaan! Sillä pienellä lapsi-paralla ei tunnu olevan mitään väliä, tärkeintä on ettei itsekkään ihmisen elämään tule mitään ylimääräisiä rasitteita. Kuka ajattelee oikeasti lasta? Ei näköjään kumpikaan ainakaan tuossa suhteessa. Lähe kuule kävelemään tuosta suhteesta, jos tämä pieni avuton lapsi kerta pilaa sun elämän. Oletko koskaan ajatellut, millainen lapsuus tällä lapsella on ollut mielenterveysongelmaisen äidin kanssa? Oletko ajatellut, että hän ehkä kaipaisi viimeinkin turvallista kotia ja turvallista vanhempaa? Et, koska sua näyttää kiinnostavan vain SINÄSINÄSINÄ! Hanki sitten oma elämä, miehesi on isä ja tulee sitä aina olemaan. Toivon, että miehesi tajuaisi laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja ymmärtäisi, että pieni lapsi on täysin syytön tähän kaikkeen ja hän on se, joka myös kaikista eniten tästä tilanteesta kärsii. Ja jos asiat huonosti menee, tämä kaikki tulee vaikuttamaan koko hänen loppuelämäänsä. Eikö lapsella olisi oikeus turvalliseen lapsuuteen ja turvalliseen ja rakastavaan vanhempaan? En todellakaan ihmettele, jos lasten pahoinvointi on lisääntynyt, ainakaan näitten tekstien perusteella. Mistä tuollaisia tunteettomia ja itsekkäitä ihmisiä oikein tulee? Minäminäminäminä! Toivon vain, että tämä pieni lapsi saa jostain turvallisen ja rakastavan kodin, joko isänsä luota jos isä ryhdistäytyy, tai sitten jostain muualta, sellaisten ihmisten luota, jotka OIKEASTI välittävät pienen, avuttoman lapsen elämästä.
>Tämän takia miehen on aina vaikea nähdä lastaan, koska hän on kuulemma varaisi.”
Nyt hänestä tulee isi ja näkeminen helpottuu !
> ” Ja juurikin tämän takia en sitä omaa lasta todellakaan halua: OLEN EDELLEEN LAPSI!”
Mitä sinä olet miehestä etsinyt ? ISÄÄ ?
Sinua taitaa ahdistaa, kun joudut jakamaan isäsi toisen lapsen kanssa.
Koululainen on huomattavan paljon helpompi hoidettava kuin vaikka vauva.
Sinun ei tarvitse lasta hoitaa, voit esiintyä miehesi naisena, ei varaäitinä. Mies, joka ottaa lapsensa kanssaan asumaan on hyvä isä. Ehkä sinä olet estänyt hänen lapsi-suhdettaan kehittymästä, koska hän on joutunut hoitamaan ja elättämään sinut. Nyt hän joutuu miettimään, että antaa lapsensa adoptoitavaksi, koska sinä et hyväksy hänen lastaan.
Keksi itsellesi töitä ! Mies voi vähentää töitään ja hoitaa lastaan. Toivottavasti et ole mustasukkainen.
Aikaa jäisi myös sinulle.
Älä pakota miestä valitsemaan sinun tai miehen lapsen välillä.
Jos et pysty elämään asian kanssa, on parempi, että vain muutat pois ja etsit itsellesi toisen elättäjän tai töitä.
Lukiessani sinun mielipiteitä asiasta on aivan uskomatonta että Suomen kaltainen maa VOI tuottaa noin äärettomän yksinkertaisia ihmisiä!
Olen tainnut ssuresti aliarvioida kansalaisteni älykkyyden. Olipa tuo todellinen herätys!
Sinunlaisista ihmisistä lukee aina silloin tälloin, mutta nuo ihmiset ovat ulkomailla, ei Suomessa ja siinä lähellä. Jossain muualla... kaukana.
Taisi olla keksitty juttu, kun ei aloittajasta ole mitään kuulunut. No huvinsa kullakin.