Minulla on kehittynyt aika paha kierre, ainakin omasta mielestäni. Petän ja olen hyvin mustasukkainen.
Pettäminen lähti mustasukkaisuudesta. Petin exääni useamman kerran, keskiarvona noin kerran kuussa (en laskelmallisesti vaan mustasukkaisuuden tunnekuohussa, kaukosuhde mahdollisti). Ensimmäinen petto lähti siitä, että tunsin viiltävää mustasukkaisuutta että hän pettää minua ja leikkii tunteillani ja halusin alitajuisesti kostaa. Seuraavat kerrat kävivätkin helpommin, kun mustasukkaisuus iski liian voimakkaasti, petin. Ja se vain lisäsi syyllisyyttä, mustasukkaisuutta ja ikäviä tunteita. No, lopetin suhteen kun en kestänyt enää. Kävi ilmi, että hän ei ollut pettänyt minua mutta ajatteli ja tapaili kyllä muita naisia, ei siis kaukana ollut.
Lupasin itselleni, etten enää ikinä petä. Mutta kuinkas kävikään, petin mustasukkaisuudesta myös nykyistäni. Epäilykseni ei ollut aiheeton sillä hänkin on pettänyt minua ainakin kerran. No, petin mustasukkaisuudesta toisenkin kerran, uuden ihmisen kanssa. Hän on kaverini, ja olemme paljon yhteyksissä. Niinpä oli helppo tunnekuohussaan ja humalassa ajautua pettämään uudestaankin.. ja uudestaan..ja uudestaan. Hänestä muodostui "salarakkaani". Kumpikin tiesimme, että tämä on väärin ja jo ensitapaamisella sanoin heti, että olen hyvin ihastunut erääseen ja hehkutin ihastustani koko illan, en todellakaan ajatellut pettää mutta siihen vain meni.. Eli siis tahallaan en tätä tilannetta halunnut. Toisaalta, koska olen kaukosuhteessa on myös suuri läheisyydenkaipuu ja siihen yhdistettynä epäily ja mustasukkaisuus -paketti on valmis. En ole edes laskenut montako kertaa olen pettänyt tämän "salarakkaan" kanssa. Tätä on jatkunut nyt melkein puoli vuotta (suuri osa koko seurustelusta). Ollaan sovittu salatyypin kanssa 2 kertaa, että tämä loppui nyt. Ollaan keskusteltu ja tuomittu tämä. Kumpikaan ei hyväksy eikä arvosta. Luulin, että se loppui vakituisesti kun alettiin virallisesti seurustelemaan, viikko ennen sitä salarakkaan kanssa sovittiin että tämä on vihoviimeinen kerta. Uskoin siihen vakaasti. Mutta päivää ennen kuin näin kumppanini viimeksi, ajauduin pettämään salarakkaan kanssa. En itsekään tajua, miten ja miksi, selvinpäin. Halusin häntä vain niin kovin..Oli hirveää nähdä ihastus seuraavana päivänä.. ja olin huomaavinani hänen käytöksessään poikkeusta, ajattelin että varmaan hänkin on pettänyt minua. Kovasti on ainakin naisiin ja exiinsä yhteydessä.. Ja miehet tunnetusti pettää..
Minä haluaisin olla uskollinen, ja uskon että olisinkin, jos voisin tietää toisesta samaa. Mutta en luota miehiin.
Mitä pitäisi tehdä? Miten pääsen tästä kierteestä eroon?
Pitäisikö sopia, että kummatkin voimme harrastaa seksiä muidenkin kanssa, mutta välitämme silti toisistamme? Kovin nuoria ollaan ja ajattelen tästä suhteesta vakavasti, haluan että tämä onnistuu joten olisin valmis tekemään melkein mitä vain.. Olisin valmis hyväksymään toiset naiset ja antamaan toisen elää nuoruuttaan ja kokea. Mutta en kestä epävarmuutta ja epätietoisuutta ja tunnemyrskyjä; haluan tietää mitä hän haluaa ja tekee, mitä on meneillään. En halua olla leikkikalu joka heitetään pois kun kyllästytään.
Enkä halua pettää.
Toisaalta ongelma on, että minulla on tunteita myös "salarakasta" kohtaan ja haluan häntä, sekä olemme todella läheisiä koska puhumme kaikesta. Entä jos hän menee kumppanini edelle? Häneen luotan enemmän jostain syystä.. Melkein tekisi mieli joskus "vaihtaa" mutta en usko että salarakas on ihastunut minuun. Ja muutenkin, en tiedä olisinko onnellinen hänen kanssaan. Ehkä jännite häviäisi kun juttu ei olisi enää salainen..
Olen ihan sekaisin. Toivon jotain apua. Näistä asioista ei voi oikein puhuakaan...
Pettäminen lähti mustasukkaisuudesta. Petin exääni useamman kerran, keskiarvona noin kerran kuussa (en laskelmallisesti vaan mustasukkaisuuden tunnekuohussa, kaukosuhde mahdollisti). Ensimmäinen petto lähti siitä, että tunsin viiltävää mustasukkaisuutta että hän pettää minua ja leikkii tunteillani ja halusin alitajuisesti kostaa. Seuraavat kerrat kävivätkin helpommin, kun mustasukkaisuus iski liian voimakkaasti, petin. Ja se vain lisäsi syyllisyyttä, mustasukkaisuutta ja ikäviä tunteita. No, lopetin suhteen kun en kestänyt enää. Kävi ilmi, että hän ei ollut pettänyt minua mutta ajatteli ja tapaili kyllä muita naisia, ei siis kaukana ollut.
Lupasin itselleni, etten enää ikinä petä. Mutta kuinkas kävikään, petin mustasukkaisuudesta myös nykyistäni. Epäilykseni ei ollut aiheeton sillä hänkin on pettänyt minua ainakin kerran. No, petin mustasukkaisuudesta toisenkin kerran, uuden ihmisen kanssa. Hän on kaverini, ja olemme paljon yhteyksissä. Niinpä oli helppo tunnekuohussaan ja humalassa ajautua pettämään uudestaankin.. ja uudestaan..ja uudestaan. Hänestä muodostui "salarakkaani". Kumpikin tiesimme, että tämä on väärin ja jo ensitapaamisella sanoin heti, että olen hyvin ihastunut erääseen ja hehkutin ihastustani koko illan, en todellakaan ajatellut pettää mutta siihen vain meni.. Eli siis tahallaan en tätä tilannetta halunnut. Toisaalta, koska olen kaukosuhteessa on myös suuri läheisyydenkaipuu ja siihen yhdistettynä epäily ja mustasukkaisuus -paketti on valmis. En ole edes laskenut montako kertaa olen pettänyt tämän "salarakkaan" kanssa. Tätä on jatkunut nyt melkein puoli vuotta (suuri osa koko seurustelusta). Ollaan sovittu salatyypin kanssa 2 kertaa, että tämä loppui nyt. Ollaan keskusteltu ja tuomittu tämä. Kumpikaan ei hyväksy eikä arvosta. Luulin, että se loppui vakituisesti kun alettiin virallisesti seurustelemaan, viikko ennen sitä salarakkaan kanssa sovittiin että tämä on vihoviimeinen kerta. Uskoin siihen vakaasti. Mutta päivää ennen kuin näin kumppanini viimeksi, ajauduin pettämään salarakkaan kanssa. En itsekään tajua, miten ja miksi, selvinpäin. Halusin häntä vain niin kovin..Oli hirveää nähdä ihastus seuraavana päivänä.. ja olin huomaavinani hänen käytöksessään poikkeusta, ajattelin että varmaan hänkin on pettänyt minua. Kovasti on ainakin naisiin ja exiinsä yhteydessä.. Ja miehet tunnetusti pettää..
Minä haluaisin olla uskollinen, ja uskon että olisinkin, jos voisin tietää toisesta samaa. Mutta en luota miehiin.
Mitä pitäisi tehdä? Miten pääsen tästä kierteestä eroon?
Pitäisikö sopia, että kummatkin voimme harrastaa seksiä muidenkin kanssa, mutta välitämme silti toisistamme? Kovin nuoria ollaan ja ajattelen tästä suhteesta vakavasti, haluan että tämä onnistuu joten olisin valmis tekemään melkein mitä vain.. Olisin valmis hyväksymään toiset naiset ja antamaan toisen elää nuoruuttaan ja kokea. Mutta en kestä epävarmuutta ja epätietoisuutta ja tunnemyrskyjä; haluan tietää mitä hän haluaa ja tekee, mitä on meneillään. En halua olla leikkikalu joka heitetään pois kun kyllästytään.
Enkä halua pettää.
Toisaalta ongelma on, että minulla on tunteita myös "salarakasta" kohtaan ja haluan häntä, sekä olemme todella läheisiä koska puhumme kaikesta. Entä jos hän menee kumppanini edelle? Häneen luotan enemmän jostain syystä.. Melkein tekisi mieli joskus "vaihtaa" mutta en usko että salarakas on ihastunut minuun. Ja muutenkin, en tiedä olisinko onnellinen hänen kanssaan. Ehkä jännite häviäisi kun juttu ei olisi enää salainen..
Olen ihan sekaisin. Toivon jotain apua. Näistä asioista ei voi oikein puhuakaan...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voit puhua ammattiauttajan kanssa.
Hae apua, jotta saat kierteesi loppumaan ja paremman itsetunnon.
ja muutut vain pahemmaksi ajan kanssa. Tuo on vain alkusoittoa. Kerro kumppanillesi hänellä on oikeus tietää että hän saa valita haluaako jatkaa kanssasi.
Uskon, että jos vain jotenkin oppisin luottamaan ihmisiin (miehiin etenkin) ja saisin lievennettyä mustasukkaisuuttani ja parannettua itsetuntoani, en enää koskaan pettäisi. Nimittäin pohjimmiltani haluan vain rakastaa yhtä ja olla rakastettu. Haluan sellaista, mitä en ole koskaan saanut. OIen aina haaveillut kumppanista, mutta suhteeni ovat menneet aina jotenkin pieleen. On niin paljon mitä en lapsuudessa oppinut, olen niin vajaa vielä vaikka paljon olen jo kasvanutkin. Todenteolla haluan päästä eroon pettämisestä ja saada hyvän loppuelämän suhteen. Hankkia lapsia jne. En ole edes tuntenut seksuaalista himoa kun olen pettänyt, tai jos olen, se on ollut "kostoa" kun kuvittelen kuinka kumppanini himoaa muita naisia. Olen syvästi ihastunut vain yhteen kerrallaan ja siksi tämä on niin raastavaa.
Psykologilla käyn jo, mutta en ole saanut tai en osaa saada tähän asiaan apua. Kenties psykologin vaihto voisi auttaa?
Olen aika katkeroitunut, kyyninen ja skeptinen. Haluaisin kyllä olla positiivisempi mutta elämä on kolhinut. Ja pahinta, pelkään olevani oikeassa. Esimerkiksi sen suhteen, että uskon suurimman osan miehistä pettävän tai haluavan pettää. Miehen haluja naisia kohtaan ei saa pois, se kuuluu miehen ominaisuuksiin. Se on epäreilua, mutta koetan hyväksyä sen. Mutta jos miehet pettävät, en halua olla leikkikalu vaan minäkin petän vaikken nauttisi siitä ja vaikka se haavoittaa vain enemmän.
Mietin, pitäisikö sanoa miehelle, että "harrasta vain seksiä kenen kanssa haluat, kunhan pidät minut ajantasalla ja pystyt hyväksymään sen, että minäkin toimin samoin". Olisiko se miehen unelma? Että on rakastava, muttei rajoittava kumppani? Rakkauteni tähden olisin valmis tekemään jopa näin ja voisin koettaa kasvaa ja hyväksyä muut naiset..kunhan ei rakastu muihin tai pelaa kieroa peliä selkäni takana. Koska tuntuu, että en voi estää pettämistä kuitenkaan.
Ole sinkkuna ainakin 10 vuotta. Sinä et ehkä pettäjänä voi tietää mitä teet petetylle. Moni petetty on tehnyt itsemurhankin. Mutta pettäjät vain porskuttaa samaan malliin. Pettäjät vähän välittää petetyn tunteista.
Aika karua kommenttia. Mutta karu on tilannekin. Itse en usko, että olisin täysin pilalla jo, vaan koetan miettiä ratkaisua tähän.
Olen päässyt monesta muustakin vaikeudesta yli, miksen tästäkin jos vain saan apua ja keinon miten onnistua.
Ei pidä paikkaansa, että pettäjät eivät välittäisi petettyjen tunteista. Samastun hyvin vahvasti eri ihmisiin ja tuntuu todella pahalta pettää, koska petän siinä myös ikäänkuin itseäni. Koska rakastan poikaystävääni, tuntuu kuin pettäisin itseäni. Edes hieman positiivista on, että se kenen kanssa olen pettänyt, on ystäväni ja aina sama henkilö. Ja kumpikin tiedetään ettei tämä ole oikein, ja ollaan yritetty lopettaa "salasuhde" 2 kertaa tosissaan.
Minuakin on petetty ja tietysti se tuntuu pahalta. Mutta pelkän seksin voisin antaa anteeksi. Enemmän satuttaisi jos kumppani ihastuisi tai rakastuisi toiseen, tai leikkisi selkäni takana, tai pitäisi minua pilkkanaan. Niin en ole tehnyt missään vaiheessa, vaan koen myötätuntoa kumppaniani kohtaan ja haluan että suhde onnistuisi ja tästä tulisi loppuelämän suhde.
Jos vain voin luottaa toiseen, olen itsekin luottamuksen arvoinen..
pitäisi viedä saunan taakse ja......Saat vielä palkkasi.
ette ole sen salarakkaasi kanssa yhdessä. Kun teidät on luotu yhteen. Älä viitsi enää edes itseäsi puolustaa KYLLÄ SIKA AINA SYITÄ KEKSII.
Eli perustelet petollisuutesi toisen petollisuudella. Mutta mietitäämpä hetki - esimmäisessä suhteessa sinua ei petetty, mutta sinä peti. Tässä jälkimmäisessä suhteessa otit miehen, joka petti ja näin ollen sinä sait syyn pettää. Kumpikin suhde on ollut etäsuhde, jossa olet kokenut turvattomuutta ja epävarmuutta - koska kyseessä on etäsuhde, ja näin ollen olet saanut taas syyn pettää.
Vähän tyhmempnä kysyn, että miksi ihmeessä sinun pitää hankkia etäsuhteita, jos podet luottamuspulaa? Panet lähellä olevan "ystäväsi" kanssa, joten ilmeisesti lähipiirissäkin on potentiaalisia kumppaneita.
Olet ilmeisen syvällä itsetuhokierteessä, teet valintoja, joissa toistat kuluneita virheitäsi- olet ihmisten kanssa, joiden epäilet pettävän, olet etäsuhteessa, joka tekee sinusta epävarma, joten ratkaisu - on pettäminen. Mikä taas puolestaan lisää epävarmuuttasi, koska jos sinä petät niin kaikki pettää.
Ja, eih, miehet eivät ole petturiautomaatteja. Olen ollut etäsuhteessa lähemmäs 1,5 vuotta ja kumpikaan meistä ei pettänyt. Rehellisesti sanottuna, sinä olet petturiautomaatti, koska turvaudut pettämiseen "kostaaksesi" omat petetyksi tulemisen tunteet. Toivottavasti saat kierteesi katkaistua ja luotua elämääsi turvallisen pohjan.
Edellinen kirjoittaja herätti ajatuksia.. En ole tahallaan hakeutunut kaukosuhteisiin, mutta ehkä sanomasi kaltainen alitajunta on voinut ohjata. Se ei ole tullut koskaan mieleenikään. Kuvasit hyvin kierrettä tavalla, jota en ole tullut ajatelleeksikaan. Voisiko tosiaankin olla, että ruokin vain itsetuhoisuuttani tällä lailla?
Toisaalta aion muuttaa nykyisen kanssa yhteen. En olisi missään vaiheessa halunnut kaukosuhdetta, mutta niin vain rakastuin enkä mahtanut sille mitään vaikka koetin taistella vastaan. Ja olisiko minun pitänyt jättää hänet kun ensimmäisen kerran petettiin toisiamme? Ajattelin, että asiat voivat kyllä selvitä puhumalla ja kun tunteet kasvaa ja varmuus siitä haluaako olla yhdessä vakavasti.
En ymmärrä, miksi naisten pettäminen tuomitaan paljon pahemmin kuin miesten. Minusta ne ovat aivan yhtä paha asia. Ja monet naiset eivät pettäisi elleivät miehet pettäisi, mutta miehet taas saavat tyydytystä kenestä tahansa naisesta (useimmat, eivät kaikki).
Kinkkistä on se, että en ollut edes tutustunut "salarakkaaseen" ennen nykyistäni, vaan hänen aikanaan. Enkä tiedä, kumman kanssa olisin onnellisempi. Seesteisempi salatyypin kanssa koska häneen luotan enemmän, mutta jokin kemia kohtaa paremmin kumppanini kanssa.
Aion kyllä selvittää tämän sotkun. Tietäisinpä vain miten.
Kiitos asiallisista vastauksista, saa uutta näkökulmaa ja mietittävää. Haluan päästä tästä suosta ylös ja hyvän elämän. Mieluiten ihmisen kanssa, johon jo olen rakastunut. Salarakkaaseen koen vain ystävyyttä ja intohimoa, mutta uskon että voisin sammuttaa ne jos saisin kumppanini kokonaan ja voisin luottaa häneen.
Hei, tuo kommentti - monet naiset eivät pettäisi elleivät miehet pettäisi elleivät miehet pettäisi, mutta miehet taas saavat tyydytystä kenestä tahansa naisesta (useimmat, eivät kaikki) - paljastaa aika hyvin missä menet itsesi kanssa. Et arvosta itseäsi niin paljoa, että luottaisit kumppanisi pysyvän sinulle uskollisena. Joten eikun pettämään, että et vaan missään nimessä jäisi altavastaavaksi.
Ei ne miehet nyt noin yksioikoisia ole, että jokaista mahdollista naista pannaa, ja toisaalta- ei parisuhteessa omisteta toisten ajatuksia. Tiedän, että tässä maailmassa on seksikkäitä ja kauniita naisia, jotka kääntävät mieheni pään ja joista mieheni ehkä aika todennäköisesti fantasioi. Mutta - sen tiedän, että olen hyvä elämänkumppani miehelleni, ja mieheni ymmärtää minun arvoni. Ei minua loikkaa mieheni mahdolliset fantasiat, koska todellisuuden tasolla mies haluaa elää elämänsä minun kanssani.
vastaus sai melkein kyyneleet silmiin, niin syvältä kosketti.
Ihan oikeasti, vaikka tämä onkin vain typerä anonyymi haukkumispalsta jossa haukutaan vain toiset pystyyn..
Juuri noin haluaisin sen itsellänikin olevan! Olen valmis hyväksymään pikku ihastumiset, fantasiat, flirtin -jopa pettämisen jos tunnustaa sen minulle eikä salaile ja jos katuu tai jos erikseen sovitaan pelisäännöt. Olen valmis antamaan vapautta ja haluaisin nimenomaan löytää elämänkumppanin, joka olisi kuin ystävä, mutta rakkauden ja seksuaalisuuden kera. Oman seksini haluaisin pyhittää vain hänelle, koska etenkin suhteen alussa minua ihan kuvotti muut miehet ja ajatukset olla heidän kanssaan. Pettäminen satutti henkisesti ja satuttaa edelleen, mutta se on nimenomaan vain sitä, ettei halua olla "altavastaaja" kuten asian ilmaisit.
Haluaisin vain rakastaa ja tulla rakastetuksi, jakaa elämäni miehen kanssa. En halua viedä kenenkään vapautta, vaan haluan että mies olisi uskollinen omasta tahdostaan. Epävarmuus vain piinaa.. en tiedä haluavatko miehet sitoutua, voivatko voittaa periaatteillaan fantasiat ja himot?
Riitänkö minä?
Moni on sanonut että minuun voisi rakastua, ei ulkonäöllisistä syistä (en ole erityisen kaunis enkä ruma), vaan persoonaan, mutta nyt kun olen itse rakastunut, raastaa kun en tiedä toisen tunteita ja mitä hän olisi valmis tekemään vuokseni. Olisiko valmis sitoutumaan ja pidättäytymään seksistä muiden kanssa? Onko hänen kontaktinsa pelkkää egonpönkitystä, vai pitääkö hän koko ajan mahdollisuudet avoinna muihin tai leikkii tunteillani tmv.?
Kiitos vastauksista, helpottaa hieman oloani.
Mikäs helvetti siinä on että melkein joka paikassa yleistetää et miehet pettää..
huom kusipää miehet pettää..ja kuka helvetti niille on suonu arvonimen miehet,vittu..
eihän ne oo ku kusipäitä..miehet ei juoksentele häässimässä muita jos on parisuhteessa
eikä ole muuta sovittu..itselläni olisi vientiä ja mahdollisuuksia mutta kyllä
mä jätän mun paukkuni emännälle...
ja sulle viestin aloittaja.aika heikoissa kantimissa mennää jos pitää pettää mustasukkaisuuden
aiheuttaman epäilyn takia..voe tokkiinsa..
Vittu jos toi aloittaja olis mun tyttöystäväni, voi tsiisus mitä touhua. Vaadit kumppaniltasi asioita joita et itse pysty antamaan takaisin...esim. se vitun avoimuus!! Nyt kerrot oikeesti sille poikaystävällesi, että mitä oot puuhaillut.
Elän itsekin nyt etäsuhteessa...7kk takana ja 4kk edessä...välimatkaa n.2000km...itse suomessa ja tyttö ulkomailla. Sain juuri kuulla, että hän oli pettänyt minua suutelemalla...kertoi vasta 3 päivää myöhemmin.
Annoin anteeksi, seuraavaa ei tule. Itse miehenä olen ollut koko tämän ajan 100% uskollinen...en flirttaile, en pussaile enkä hae toista varalle enkä lähde kostamaan hänen tekoaan, olisi lapsellista. Vientiä on ollut, mutta ei juuri toiset mimmit silla tavalla kiinnosta...vain se yksi.
Missä moraali rakkaani?