Hei!
Me ollaan mun kundikaverin kans seurusteltu yli kaks vuotta ja rakastetaan toisiamme paljon. Kihloissa ollaan oltu yli vuosi, eli melkein heti seurustelun alussa hankittiin renkaat.Mulla on myös tytär edellisestä avoliitosta. Avopuolisoni haluaisi nyt yhteisen lapsen, mutta minä emmin vielä ajatusta...Jaksaisinko hoitaa ja kasvattaa vielä toisen lapsen, sillä lähenen 40 enkä ole varma jaksaisinko uudestaan sitä rumbaa?!?
Avopuolisollani ei ole ennestään lapsia ja siksi hän haluaisi oman.. Tosin välillä mietin ajatusta enemmänkin, toisinaan taas toinen puoli sanoo että ei.Edellisestä liitosta tyttäreni isä lähti ja jäin lapsen kanssa kahden, joten kai joku pelkotilakin taustalla on...
Me ollaan mun kundikaverin kans seurusteltu yli kaks vuotta ja rakastetaan toisiamme paljon. Kihloissa ollaan oltu yli vuosi, eli melkein heti seurustelun alussa hankittiin renkaat.Mulla on myös tytär edellisestä avoliitosta. Avopuolisoni haluaisi nyt yhteisen lapsen, mutta minä emmin vielä ajatusta...Jaksaisinko hoitaa ja kasvattaa vielä toisen lapsen, sillä lähenen 40 enkä ole varma jaksaisinko uudestaan sitä rumbaa?!?
Avopuolisollani ei ole ennestään lapsia ja siksi hän haluaisi oman.. Tosin välillä mietin ajatusta enemmänkin, toisinaan taas toinen puoli sanoo että ei.Edellisestä liitosta tyttäreni isä lähti ja jäin lapsen kanssa kahden, joten kai joku pelkotilakin taustalla on...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei, olen vähän samassa tilanteessa. Minulla on lapsia, miehelläni ei ole. olen päätynyt siihen, etten enää hanki lapsia. Se on " suru" joka tähän suhteeseen liittyy. En tiedä, miksi ainakin me naiset haluaisimme ikäänkuin sinetöidä rakkautemme hankkimalla lapsen miehen kanssa, jota rakastamme. Kai se on se kuuluisa luonto. Kuitenkin mietin sitä, että olen jo näinkin vanha( vanhempi varmasti kuin sinä, hieman yli 40) ja oman osuuteni lasten saralla tehnyt. En tosiaankaan jaksaisi enää. En valvoa öisin, en raijata päivähoitoon, en kuljettaa harrastuksiin. Haluan jotain muuta. Tosin, minun mieheni ei halua omia lapsia. Vaikeampaa oman pään pitäminen olisi, jos hän haluaisi. Ei tästä sinulle mitään apua ole, mutta toisaalta, eipä sitä ratkaisua kukaan muu voikaan tehdä puolestasi....
Kyllä olen sinua nuorempi,35v.Minustakin tuntuu että meillä tämä "suru" on ollut suhteen ns. kuoppa jo jonkin aikaa..Avopuolisoni ilmeet muutuuvat aina murheelliseksi kun keskustellaan kavereiden kanssa lapsista, hän tuijottaa "tyhjyyteen" ja on hiljainen..ja minusta se tuntuu pahalta.. Tyttärenikin joskus kyselee että "äiti miksi mulla ei ole pikkuveljeä/pikkusiskoa"..