Täällä yksi onneton, joka viimeiseen asti on taistellut, mutta nyt tuntuu olevan voimat lopussa. Avioliittoni ja elämäni on järkyttävässä tilassa, mutta en löydä mahdollisuutta ja saa voimaa sen muuttamiseen.
Taloudellisesti ei ole mitään ongelmaa, mutta aloitetaan vaikka näin: Minä teen työni kotitoimistossa (käytännössä pyöritän keskisuurta yritystä tehden yksin kaiken paperityön), hoidan kaikki kotiin, lapsiin ja koiraan liittyvät asiat. Mies työskentelee samassa yrityksessä "kentällä".
Luetteloin tähän seuraavaksi asioita, joita mieheni on tehnyt minulle viime vuosien aikana:
Kastellut puhelimeni ja takkini sekä kussut kenkääni Ruotsin laivalla talvella, piilottanut pankkikorttini, irroittanut pojan tietokoneen ja kantanut sen toiseen huoneeseen, kipannut rikkalapiollisen takkkaroskia kutimen (villasukat) päälle, uhkaillut mm. hakkaamisella, pennittömäksi tekemisellä, katuojaan joutumisella, pojan tappamisella -puhumattakaan minun tappamisestani joita uhkauksia on tullut kymmeniä, kampaajalla käynnin kieltäminen, jumpassa käynnin kieltäminen, tukasta repiminen, korvalle lyönti (tärykalvoon tuli reikä), sylkeminen naamalle ja lattialle, kuseminen keittiön lattialle, saunan pukuhuoneeseen, wc: n lattialle, astianpesukoneen potkiminen lommoille, työni mitätöinti (tarjonnut paikkaani muille), jättänyt lieden päälle ja sammunut keittiön lattaille, tumpannut tupakan villasukkaan sytyttäen sen palamaan ja sammunut viereen, soittelu ihmisille puhuen toinen toistaan pahempia valheita. Viina siis virtaa useina iltoina viikossa, mutta kysyttäessä mies kieltää kaiken, ja hänhän lähtee aina aamulla töihin, olipa vaikk minkälainen känni päällä klo 2 yöllä.
Niin, edellämainituista johtuen, olen valvonut lukemattomia öitä pelossa. Poliisit olen soittanut 3 kertaa, ja niiden jälkeen ovat tappouhkaukset ja tilanne aina pahentuneet.
Mies syyttää minua kylmäksi lahnaksi ja ties miksi, kun en halua hänen kanssaan seksiä, ja minä olen kuulemma nämä kaikki väkivallanteot aiheuttanut suurinpiirtein "persettä pihtaamalla". No, enhän ole koskaan mikään seksipeto ollut. Kun lapset olivat pieniä, "jaksoin" noin kerran viikossa.. siitäkin tuli aina painostusta, ja pikkuhiljaa ovat halut vähentyneet, kadoten lopulta kokonaan. Kenties edellämainituilla teoilla on tekemistä asian kanssa! Vuosiin mahtuu mm. hänen kohtalaisen vakava salasuhteensa toiseen naiseen, oli vuokrannut asunnonkin salaa. Nainen hylkäsi miehen kun huomasi tämän elävän kaksoiselämää.
Kun minä sitten aloitan toimet avioeron toteutumiseksi, mies muuttuu "enkeliksi", joka mm. huolehtii kodin asioista ja on juomatta jonkin aikaa. Tai sitten uhkaa minua varmalla kuolemalla jos lähden. On jopa uhannut, että hänen ei tarvitse "sitä" itse tehdä, kun rahalla saa helposti ostettua semmoisen palveluksen. Keskusteluja olen yrittänyt, niin kahdestaan kuin ulkopuolistenkin kanssa. Puhua mies osaa, ja valehtelee aaina silmät korvat täyteen.
Tiedän, olen anatanut tilanteen jatkua liian kauan. Olen varjellut kulisseja kaikin voimin, mutta nyt tuntuu, että alan olla liian väsynyt, jos henkisesti, myös fyysisesti. Olen sairastanut flunssaa lähes jatkuvasti vuoden alusta asti, tätä ennen minulla on todettu vatsahaava, rytmihäiriöitä, migreeni...
Mikään oma harrastus ei enää edes kiinnosta, olen (painostuksesta) luopunut kaikesta pikku hiljaa. Mies harrastaa, käy kalastusreissuilla ja on käynyt viime vuosien aikana mm. 2 kertaa etelässä. Minä olen tehnyt pari reissua lasten kanssa -joko peli- tai leirikoulumatkaa.. ne kuulemma korvaavat nämä etelänlomat.
En tiedä saako tuosta mitään kuvaa todellisuudesta, mutta kertokaa -jos on kanssasiskoja- miten ihmeessä pääsen tästä pinteestä? Sukulaisia tai ystäviä ei ole täälläpäin, varsinkaan sellaisia joiden luokse voisi mennä koko konkkaronkka, ja yritys menee jumiin muutamassa päivässä, jos en ole töitäni hoitamassa. Toivoton tilanne????
Taloudellisesti ei ole mitään ongelmaa, mutta aloitetaan vaikka näin: Minä teen työni kotitoimistossa (käytännössä pyöritän keskisuurta yritystä tehden yksin kaiken paperityön), hoidan kaikki kotiin, lapsiin ja koiraan liittyvät asiat. Mies työskentelee samassa yrityksessä "kentällä".
Luetteloin tähän seuraavaksi asioita, joita mieheni on tehnyt minulle viime vuosien aikana:
Kastellut puhelimeni ja takkini sekä kussut kenkääni Ruotsin laivalla talvella, piilottanut pankkikorttini, irroittanut pojan tietokoneen ja kantanut sen toiseen huoneeseen, kipannut rikkalapiollisen takkkaroskia kutimen (villasukat) päälle, uhkaillut mm. hakkaamisella, pennittömäksi tekemisellä, katuojaan joutumisella, pojan tappamisella -puhumattakaan minun tappamisestani joita uhkauksia on tullut kymmeniä, kampaajalla käynnin kieltäminen, jumpassa käynnin kieltäminen, tukasta repiminen, korvalle lyönti (tärykalvoon tuli reikä), sylkeminen naamalle ja lattialle, kuseminen keittiön lattialle, saunan pukuhuoneeseen, wc: n lattialle, astianpesukoneen potkiminen lommoille, työni mitätöinti (tarjonnut paikkaani muille), jättänyt lieden päälle ja sammunut keittiön lattaille, tumpannut tupakan villasukkaan sytyttäen sen palamaan ja sammunut viereen, soittelu ihmisille puhuen toinen toistaan pahempia valheita. Viina siis virtaa useina iltoina viikossa, mutta kysyttäessä mies kieltää kaiken, ja hänhän lähtee aina aamulla töihin, olipa vaikk minkälainen känni päällä klo 2 yöllä.
Niin, edellämainituista johtuen, olen valvonut lukemattomia öitä pelossa. Poliisit olen soittanut 3 kertaa, ja niiden jälkeen ovat tappouhkaukset ja tilanne aina pahentuneet.
Mies syyttää minua kylmäksi lahnaksi ja ties miksi, kun en halua hänen kanssaan seksiä, ja minä olen kuulemma nämä kaikki väkivallanteot aiheuttanut suurinpiirtein "persettä pihtaamalla". No, enhän ole koskaan mikään seksipeto ollut. Kun lapset olivat pieniä, "jaksoin" noin kerran viikossa.. siitäkin tuli aina painostusta, ja pikkuhiljaa ovat halut vähentyneet, kadoten lopulta kokonaan. Kenties edellämainituilla teoilla on tekemistä asian kanssa! Vuosiin mahtuu mm. hänen kohtalaisen vakava salasuhteensa toiseen naiseen, oli vuokrannut asunnonkin salaa. Nainen hylkäsi miehen kun huomasi tämän elävän kaksoiselämää.
Kun minä sitten aloitan toimet avioeron toteutumiseksi, mies muuttuu "enkeliksi", joka mm. huolehtii kodin asioista ja on juomatta jonkin aikaa. Tai sitten uhkaa minua varmalla kuolemalla jos lähden. On jopa uhannut, että hänen ei tarvitse "sitä" itse tehdä, kun rahalla saa helposti ostettua semmoisen palveluksen. Keskusteluja olen yrittänyt, niin kahdestaan kuin ulkopuolistenkin kanssa. Puhua mies osaa, ja valehtelee aaina silmät korvat täyteen.
Tiedän, olen anatanut tilanteen jatkua liian kauan. Olen varjellut kulisseja kaikin voimin, mutta nyt tuntuu, että alan olla liian väsynyt, jos henkisesti, myös fyysisesti. Olen sairastanut flunssaa lähes jatkuvasti vuoden alusta asti, tätä ennen minulla on todettu vatsahaava, rytmihäiriöitä, migreeni...
Mikään oma harrastus ei enää edes kiinnosta, olen (painostuksesta) luopunut kaikesta pikku hiljaa. Mies harrastaa, käy kalastusreissuilla ja on käynyt viime vuosien aikana mm. 2 kertaa etelässä. Minä olen tehnyt pari reissua lasten kanssa -joko peli- tai leirikoulumatkaa.. ne kuulemma korvaavat nämä etelänlomat.
En tiedä saako tuosta mitään kuvaa todellisuudesta, mutta kertokaa -jos on kanssasiskoja- miten ihmeessä pääsen tästä pinteestä? Sukulaisia tai ystäviä ei ole täälläpäin, varsinkaan sellaisia joiden luokse voisi mennä koko konkkaronkka, ja yritys menee jumiin muutamassa päivässä, jos en ole töitäni hoitamassa. Toivoton tilanne????
Vastaukset 8
Vanhimmat
Helvetinmoinen tilanne, pakko myöntää.
Sanoisin, että kun ukko lähtee talosta ulos ja/tai jonnekin pidemmälle niin välttämättömimmät kamat, lapset ja koira mukaan, hakeudut turvataloon ja poliisin puheille, lähestymiskieltoa peliin ja avioero vireille. Paljon se vaatii ja tuo firmakin voi luultavasti siinä kaatua ja aiheuttaa omat ongelmansa, mutta varmasti elämä muuttuu huomattavasti, jos ei helpommaksi niin edes siedettäväksi.
Äläkä missään ihmeessä usko ukkosi parantavan tapojaan; sitä se ei tee. Hetken esittää kultaista jotta saa vedettyä sut vaan tiukemmalle hihnaan ja sitten alkaa sama ralli. Ja tekstistä päätellen nuo tappouhkaukset kannattaa ottaa vakavasti, nykyään kun tuntuu hyvemmissäkin perheissä tapahtuvan.
En tiedä miten nykyään suhtaudut häneen, rakastatko edelleen vai tunnetko enää mitään, mutta sinuna en missään tapauksessa jäisi tuollaisen miehen luokse enää yhtään pidemmäksi aikaa.
Olen nuori enkä ole joutunut itse samanlaiseen tilanteeseen, mutta seurannut nuorempana vierestä, kuinka oma äiti meinasi luhistua edellisen isäpuolen kanssa ja olen joutunut pakenemaan keskellä yötä äidin ja sisaruksien kanssa tädin luokse turvaan, kun se (ex-isäpuoli) alkoi kännipäissään puukolla riehumaan. Ja, vaikka mitään vakavaa ei tapahtunutkaan niin traumat jäivät. Jos tuota on pitkään jatkunut niin satavarmasti ovat lapsesisikin sen huomanneet, vaikka eivät kaikkea ymmärtäisikään ja vielä vähemmän sanovat.
Koeta kestää ja taistele!
Sinulla ja lapsillasi on oikeus elämään ilmaan pelkoa ja väkivaltaa.
Tilanteesi on kestämätön. Varsinkin jos kirjoituksesi pitää paikkaansa, niin olet varmaan itse jotenkin turtunut ja sokeutunut näkemään sen mahdottomuuden. Sillä näin ulkopuolisen silmin tilanteenne on osin aivan absurdi.
Ei kenenkään tulisi joutua kokemaan tuollaista. Ihan oikeasti! Käsittämätöntä tilanteessa on se, että olet jaksanut näinkin pitkälle. Mutta jollain kummalla tavalla voin ymmärtää, että lähteminen on vaikeaa. Olet varmaan itsekin jollain tavalla menettänyt oman suhteellisuudentajusi noin sairaassa tilanteessa. Ja se on aivan normaalia, sillä jotenkin sinun on ollut se kaikki kestettävä.
Lähteä sinun täytyy. Aivan varmasti. Tarvitset aikaa itsellesi palautua ja saada oma pääsi kaiken jälkeen kuntoon. Jos miehesi haluaa muuttua, hän muuttuu vain omasta tahdostaan. Ja aivan varmasti myös yksinkin, jos hän haluaa. Alkoholin käytön lopettaminen sujuu kyllä ilman sinun hakkaamistasikin. Et ole mitään velkaa miehellesi hänen käytöksensä jälkeen. Et ole vastuussa hänestä, hänen käytöksestään etkä hänen tulevaisuudestaan. Vain omastasi ja siitä, että tarjoat lapsillesi turvallisemman kasvuympäristön.
Ota nyt heti yhteyttä johonkin tahoon. Terapeutti olisi hyvä, mutta myös erilaiset auttavat puhelimet, kriisipäivystykset jne voivat olla tukenasi. Avaudu myös tilanteestasi jollekin läheiselle tai sukulaiselle. Vaikka hävettäisi. Nosta oman elämäsi osalta kissa vihdoin pöydälle. Selvitä miten toimeentulo järjestyy jos firma kaatuu. Mikä on siitä ylipäätään sinun osuutesi? Sosiaalivirastosta saat varmaan neuvoja ja apua alkua varten.
Älä jää yksin!!!!
Kirjoitukseni valitettavasti pitää paikkansa. Minun osuuteni yrityksestä on 50 %, puolet miehen. Työntekijöitä on kymmenkunta, mutta ei yhtään, joka tietäisi mitään minun töitteni hoitamisesta.
Tilanteeni tietää muutama henkilö. Totta, lähteä pitää, sekä itseni että näiden läheisteni mielestä.. se on vain niin samperin vaikeaa. Helpointa olisi kai kadota ulkomaille, mutta lasten (koulut, ystävät, harrastukset) takia sekään ei tunnu vaihtoehdolta.
Kaikista tärkeintä on tällä hetkellä saada mies pois kuvioista.
Et maininnut onko kotisi oma vai vuorka-asunto, mutta:
1) heti avioero vireille
2) peto pois talosta. Mitä tahansa vaatiikin se ei saa tulla enää häirikoimään neljän seinänne sisälle
Ellei peto poistu, sinä poistut lapsesi, koirasi ja tietokoneesi kanssa. Te ette paljon tilaa tarvitse, aluksi pienen pieni asunto riittää.
3) lähestymiskielto. Tuo peto kohta murhaa sinut!
4) potkut miehelle yhtiostä ja uusi siihen tilalle.Sinä voit aina treenata uuden ihmisen, varsinkin nyt kun koulutettuja ihmisiä on tyottomänä. Erikoistui yhtionne mihin tahaansa, kenttätyon aina voi oppia toinen.
5) Kay juttelemassa ammatti-ihmiselle vaikeuksistasi. Sinä tarvitset henkistä tukea myos.
6) Kysy vaikka kuntasi ilmaisesta lakineuvonnasta kuinka toimia saadaksesi asiat nopeasti lailliseen päätokseen. Jos tarvitsee, hanki maksullinen lakimies että asiat tulevat hoidettua oikein.
Saattaa olla että liiketoimille tulee hetkellinen katko. Mutta vaikka se kestaisi muutaman kuukaudenkin, sinä et menetä asiakkaitanne.
Tuossa tulikin jo muilta hyviä kommentteja.
Mitä jos valmistelisit eron niin että voisit toteuttaa sen kesällä, kun on loma-aika ja yrityksillä hiljaisempaa?
Nyt voisit ottaa jo jonkun henkilön koulutettavaksesi jolloin kesällä voisit lähteä pariksi kuukaudeksi pois ja odottaa että pöly vähän laskeutuu ennen kuin menet takaisin. Et kertonut pidätkö työstäsi? Olisiko ihan hassu ajatus etsiä työtä muualta ja antaa yrityksen pyöriä tahollaan kunnes näet kuinka pahasti mies asioihin suhtautuu.
Tosiasiahan on ettei kannattavaa yritystä kannata lakkauttaa eron vuoksi ja olisihan se mukava jättää lapsillekin jotain. Voi myös olla että on liian raskasta työskennellä miehesi kanssa vaikka vuosien saatossa saisitte välinne asialliseen kuntoon.
Mietin myös mahdollisuuttasi myydä oma osasi yrityksestä tai vain osa siitä. Näin saisit starttirahaa uutta elämää varten ja jos myisit vain osan osuudestasi jäisi lapsillesi silti suurempi osuus aikanaan. Jos omistatte asunnon/talon vaatisin ehdottomasti oman osuuteni näistä erossa.
Jos vähänkään tuntuu siltä että mies voisi yrittää tehdä sinulle jotain (minusta kuulosti aivan mielipuolelta kirjoituksesi perusteella) ota selvää myös turvallisuusalan palveluista. Kuinka paljon maksaisi esim. turvamiehen palkkaaminen vaikka töihin niiksi päiviksi kun mieskin on toimistolla tai sitten vaan pariksi ensimmäiseksi päiväksi. Jos mies uhkailee ulkopuolisella tappajalla on hyvä näyttää että olet valmistautunut mihin vaan ja että sen muutkin tietävät. Ihan varmuuden vuoksi.
Kiitos vastauksista.
Mies on saanut minut edelleen jatkamaan, lupaamalla parempaa ja raittiutta ynnä muuta. Kyllä minun pitäisi tietää, että puheet eivät pidä, mutta tässä sitä taas ollaan.
Ehkäpä rohkein teko, mitä uskallan tehdä, on kirjoittaa tänne? Kun näkee tapahtumat tekstinä edessään, kenties sekin jo vähän auttaa?
Mitä on tapahtunut viime päivinä; Noin viikko sitten, kun heräsin yöllä hänen känniseen kolisteluunsa jääkaapilla, tokaisi mulle, että "et sitten saatana viittiny maata siellä makuuhuoneessas. Olisit laittanut kunnolla päällesi, nyt aletaan riehumaan ihan tosissaan- -"Mitä?" -"Se on kuule tilipäivä".
Facebookista mies utelee ystäviltäni, ja jollain kumman kierolla tavalla tietää aina, jos olen sinne jotain kirjoittanut. Ja hänen päässäänhän myös tämä fb on vihollinen, jolle hän on erittäin mustasukkainen. Tekisi mieli sulkea koko profiili, mutta sittenhän mies olisi taas saavuttanut yhden tavoitteensa; eritänyt minut ystävistäni kokonaan, kuten on jo fyysisesti hyvin pitkälti tehnyt.
Hän on myös penkonut yöpöytäni ja "löytänyt" sieltä kirjan "sata tapaa tappaa sielu". Siitä olen nyt kuullut viikon sisällä useita kertoja, kuinka kirja on jonkun amatöörin tekemä, joka ei ymmärrä asiasta mitään. Ja kuulemma kaikki alleviivaamani asiat (siis mielestäni omaan elämääni sopivat kohdat, joita on todella paljon), sopivat 100-prosenttisesti kaikkiin miehiin.. tai hänen sanojensa mukaan "kaikkiin, joilla on munat". Että minun "ei kannattaisi lukea tommoista paskaa eikä ainakaan alleviivailla sieltä mitään".
Eilen illalla / yöllä mies oli sammunut meuhkaamisen (raivosi mm. siitä, kun meillä ei ole seksiä) jälkeen lattialle, ja minulla alkoivat niin kovat rytmihäiriöt, että katsoin parhaaksi lähteä sairaalan ensiapuun.
Nyt sitten -kuten kuvioon kuuluu- soittelee minulle "huolissaan" ja lupaa taas olla juomatta, "mikäli hänen juomisensa aiheuttaa tämmöistä". Itse olen sitä mieltä, että hän on huolissaan vain ja ainoastaan siitä, että mikäli hän ei kaikin voimin "hyvittele", eukko saattaakin tehdä jonkun muutoksen elämään.
Olen miettinyt pääni puhki kaikkia vaihtoehtoja, ulospääsy näyttää mahdottomalta. Koetin etsiä kaupungin sivuilta, mihin ottaa yhteyttä, että pääsisin edes keskustelemaan jonkun ihmisen kanssa asioista. Löytyy vain perheneuvola. Sekö on oikea taho? Vai joku yksityinen? Kaipaan niin valtavasti tukea, enkä tiedä mistä aloittaa.
aika terveyskeskuslääkärille ja pyydät lähetettä terveyskeskuksen psykologille, sano vaikka lääkärille syyksi masennus.
Psykologille voit jutella kaikista asioista ja heillähän on vaitiolovelvollisuus. Siellä kulkee paljon ihmisiä, eikä se ole mitenkään häpeä. Saat ehkä uusia näkökulmia ja vinkkejä.
Siinä yksi vaihtoehto....
En voi muuta kuin ihmetellä miten olet jaksanut kaiken kestää. Sinulla ei ole todellakaan kuin ja vain yksi vaihtoehto ja se on pikainen ero. Miehesi on alkoholisti ja se ei parane, jos ei hän itse sitä halua. Henkenne on jo nyt vaakalaudalla ja on vaan nyt uskallettava ottaa heti yhteys poliisiin. Tässä elämässä töitä riittää niitä tekeville, joten älä laita sitä etusialle vaan terveytenne. Hyviä vinkkejähän olet jo saanut, eli lähde, kun on kalamatkalla tai muualla. Sinulla on vielä elettävänä hyvä elämä ja se on nyt vaan sinusta kiinni. Kun uskallat ottaa ensi askeleen, alkaa jo helpottamaan. TEE SE itsesi ja lapsien takia. Kaikki teistä on nyt saaneet kärsiä enemmän kuin liikaa. Ketään ihmistä ei voi omistaa, ja nöyryyttää tällä tavalla.