Roikumme löysässä hirressä molemmat, minä ja eräs mies. Molempien suhteet ovat ymmärtääkseni kulisseja, arkiintuneita, ennalta arvattavissa mut varmasti turvallisia. Olemme roikkuneet hirressä jo vuosia. Meistä kummastakaan ei ole oman kumppanin pettäjäksi "siinä" mielessä mutta hilkulla on ollut. Pettämistähän tämäkin on.
Juttumme on hitaasti mutta varmasti kehittynyt ystävyydestä ja kaveruudesta ihastuksen kautta melko syviin tunteisiin omalta osaltani ainakin. Mies on vaitonaisempi omista tunteistaan, en kyllä minäkään ole syvemmistä tunteistani hänelle avautunut. Tiedän olevani hänen mielessään turhan paljon, siellä missä kuuluisi olla hänen puolikkaansa. Tiedän hänen kärsivän tästä, kielletyistä pakahduttavista tunteista minua kohtaan yhtä lailla kuin minä. Hän sanoi että kaivoi kuopan johon lankesikin itse eikä pois pääse. ??
Hän on muuttunut ihmisenä näiden vuosien aikana, olen oppinut tuntemaan hänen huonotkin puolensa ja hän on uskaltanut näyttää minulle sen pehmeämmän ja herkemmänkin puolensa. Tämän lisäksi meidän välillämme vallitsee pelottavan vahva vetovoima jollaista kumpikaan meistä ei ole ennen kenenkään kanssa tuntenut. Olemme hyvin samanlaisia monessa asiassa ja monella tasolla voimme vain yhtyä toisen sanoihin ja aatteisiin. Sielunkumppanuudeksi sitä varmaan voisi jo kutsua.
Olemme molemmat alle 30, elämä edessä mutta kenen kanssa...Vaikka olemme impulsiivia persoonia niin tässä asiassa meillä molemmilla on käsijarru päällä. Toisella enemmän kuin toisella.
Mitä ajatuksia tämä herättää teissä, miehet? Mikä logiikka?
Juttumme on hitaasti mutta varmasti kehittynyt ystävyydestä ja kaveruudesta ihastuksen kautta melko syviin tunteisiin omalta osaltani ainakin. Mies on vaitonaisempi omista tunteistaan, en kyllä minäkään ole syvemmistä tunteistani hänelle avautunut. Tiedän olevani hänen mielessään turhan paljon, siellä missä kuuluisi olla hänen puolikkaansa. Tiedän hänen kärsivän tästä, kielletyistä pakahduttavista tunteista minua kohtaan yhtä lailla kuin minä. Hän sanoi että kaivoi kuopan johon lankesikin itse eikä pois pääse. ??
Hän on muuttunut ihmisenä näiden vuosien aikana, olen oppinut tuntemaan hänen huonotkin puolensa ja hän on uskaltanut näyttää minulle sen pehmeämmän ja herkemmänkin puolensa. Tämän lisäksi meidän välillämme vallitsee pelottavan vahva vetovoima jollaista kumpikaan meistä ei ole ennen kenenkään kanssa tuntenut. Olemme hyvin samanlaisia monessa asiassa ja monella tasolla voimme vain yhtyä toisen sanoihin ja aatteisiin. Sielunkumppanuudeksi sitä varmaan voisi jo kutsua.
Olemme molemmat alle 30, elämä edessä mutta kenen kanssa...Vaikka olemme impulsiivia persoonia niin tässä asiassa meillä molemmilla on käsijarru päällä. Toisella enemmän kuin toisella.
Mitä ajatuksia tämä herättää teissä, miehet? Mikä logiikka?
Vastaukset 21
Vanhimmat
kirjotus!
muistaa myös se, että jos eroatte suhteistanne ja alatte seurustella toistenne kanssa, se jännitys, mitä teidän välillä nyt on kun "petätte" puolisoitanne, katoaa ja suhde saattaakin tuntua tylsältä.
tuo on sivuseikka
Molemmilla on turvallinen eli hyvä suhde olemassa. Ei tästä nyt kehitteillä olevasta välttämättä tule yhtään mitään.
että siitä tulee jotain
sullako on joku varattu mimmi tähtäimessä?
se tähän liittyy?
ite! =)
mite?
http://www.youtube.com/watch?v=yCnT4Voc9ZA
oon nähny ton monta kertaa :D
ihan sanomaa =)
vastustan kannatusta!
Vastarannan kiiski =)
minun periaatteitani!
sä oot niin herkkis =)
ajatus herää, että tee ratkaisu. Lähde tai jää. Mutta älä jää tohon puun ja kuoren väliin, koska siihen 'kuolet' varmasti. Teet valinnan, annat sille kaikkesi ja yrität parhaasi, katsot kuinka käy.
Kuten itekin sanoit, pettämistä se on tuokin, kun tunteet ovat jo aivan muualla kuin puolisossa. Miksi ne ovat muualla? Mikä on huonommin suhteessa, mikä on paremmin siinä ihastuksessa? Miksi se suhde ihastuksesi kanssa olisi erilainen, miksi se ei päätyisi samaan tilanteeseen kuin nykyiset suhteenne? Tunnetko todella sen ihastuksesi läpikotaisin, niin ettei mahdollinen yhteinen arki löisi korville? Tunteeko hän sinut läpikotaisin?
Ihan normaalilta pettämisen esivalmisteluilta. Tosta te sitten kohta uskaltaudutte jo panemaankin, ja kun jompikumpi jää puolisolle kiinni, tulee ratkaisu. Joko puoliso vippaa pihalle, tai sitten huomaatte kuinka hirveesti taas rakastetaan omaa puolisoa ja kuinka koko homma oli vaan huonon suhteen aiheuttama tilapäinen notkahdus tms. (lue:kyllästytti sen verran että teki mieli piristää itteensä vieraalla)
Mitään onnea te ette tule löytämään, ellette hyväksy pettämistä, koska kumpikaan ei näytä kestävän normaalia arkea joka tulee jokaisen ihmisen kanssa eteen, vaan alatte katseleen muita sillä silmällä joten ainaiset pettämisriidat on tiedossa.
"Ihan normaalilta pettämisen esivalmisteluilta. Tosta te sitten kohta uskaltaudutte jo panemaankin, ja kun jompikumpi jää puolisolle kiinni, tulee ratkaisu."
Erehdys. Voi olla vaikea ymmärtää mutta kummallekin on tärkeää pitää tuo homma hallinnassa, ettei lipsuta siihen. Ja siitä pidetään kiinni.
Toljakkeelle;
Tiedän kyllä mikä minua miehessä viehättää. Hän on kaikkea muuta mitä oma kumppanini on, hänessä on särmää, sellaisia ominaisuuksia, piirteitä, mielipiteitä, elämänarvoja joita minäkin arvostan ja etenkin miehessä. Sitä en osaa sanoa miten hyvin hän minut tuntee. Hänellä on hyvä ihmistuntemus mutta kukapa sitä nyt koskaan toista ihmistä läpikotoisin tulee tuntemaankaan. Tiedän häntä kiehtovan minun persoonani paljon, osaan olla aika sähäkkä, impulsiivinen, omaan omat mielipiteet jotka poikkeaa valtaväestöstä useinkin, en ole vaikea luonne mutten helppokaan. Olen hyvin herkkä mutta osaan olla myös kova tarvittaessa. Minun kanssani ei ole kahta samanlaista päivää. Olen siis myös hänen kumppaninsa vastakohta hyvin pitkälti. Niin, me kiehdomme toisiamme valtavasti monella tavalla.
Arkihan astuu aina kuvaa, joka suhteessa. Mutta jos lähtökohta on toisen ihmisen kunnioittaminen ja arvostaminen plus nämä tunteet, minuta ne ei ole ollenkaan huonot lähtökohdat. Oma suhteeni ei ole alkanut kipinästä tms, se on vain alkanut. Nykyinen toimi ns.laastarina, epäonnistunut pitkä suhde meni karille ja hänen kanssa oli vain niin hyvä olla, turvallinen ja siihen kainaloon jäin. Opin rakastamaan häntä ja tottakai arvostan häntäkin, hänessäkin on paljon hyviä, toisenlaisia ominaisuuksia. Mutta minusta hän on liian hyvä minulle, en ole ansainnut hänenlaista hyvää miestä itselleni. Ja tässähän se taas nähtiin..
Riski kaiken taakseen jättämiseksi ja kaiken uudelleen aloittamiseksi voi olla miehelle liian suuri. Kukaan ei voi ennustaa tulevaa. Jos pelaa varman päälle niin ei menetä mitään mutta ei saakaan. Mutta ei ole myöskään niin onnellinen kuin voisi ehkä olla.
ei ole eikä varmaankaan tule minkäänlaisia todisteita siitä kokeeko mies sut puolikkaakseen. Se selviää tässä.
"Mies on vaitonaisempi omista tunteistaan, en kyllä minäkään ole syvemmistä tunteistani hänelle avautunut. Tiedän olevani hänen mielessään turhan paljon, siellä missä kuuluisi olla hänen puolikkaansa. Tiedän hänen kärsivän tästä, kielletyistä pakahduttavista tunteista minua kohtaan yhtä lailla kuin minä. Hän sanoi että kaivoi kuopan johon lankesikin itse eikä pois pääse."
ÄLYÄTKÖ? Et voi siis tietää? Eikä sua koskaan epäilytä toi kuvio, miks ei se mies koskaan kerro niistä tunteistaan? Niin kauan kun ei kerro voit olettaa ettei niitä ole.
mene sitten sänkyyn ja kokeilu sujuuko sielläkin? Enemmän te tällä tavoin teette hallaa omille puolisoillenne ja myös itsellenne. Uskoisin, että puolisonnekin kiittäisivät, jos tekisitte oman ratkaisunne suht nopeaan, sillä kannattaa ajatella myös sitä, miltä puolisosta tuntuu, jos toinen ei olekaan mukana täysillä parisuhteessa, vaan haikailee kenties jotain muuta. Jos rakkaus omassa suhteessanne on hiipunut ja kenties loppunutkin omalta puoleltanne, miksi jatkaa sellaista? Ja jos tämän toisen kanssa olette ihastuneita ja rakastuneitakin, miksette yritä onko siitä pidemmälle? Vai onko taustalla sittenkin pelko siitä, ettei se onnistukaan ja sen lisäksi menettää vielä oman puolisonsakin?