Ok, se tiedetään, että me miehet olemme kamalia ja petämme vaimojamme ym ym. Mutta oletteko te naiset TODELLAKIN niin uskollisia ja ihania "joutsenpuolisoita", joiksi teitä luulemme?
Petättekö te miestänne? Eikä mitään moraalisaarnaa tyyliin, "sitä se sika saa, mitä tilaa", vaan reilusti, petätteko, vai ette?
Petättekö te miestänne? Eikä mitään moraalisaarnaa tyyliin, "sitä se sika saa, mitä tilaa", vaan reilusti, petätteko, vai ette?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Nainen kuitenkin antaa selkeät merkit sinulle jos voi kanssasi huonosti ennen kuin pettää sinua.
Onnellinen nainen ei petä vaikka tilaisuus tulisi ja kuinka komea karpaasi tyrkyttäisi itseään. Nainen tiedostaa aina paremmin tekonsa seuraukset jo tehdessään sitä vaan miespä on hyvä elämään hetkessä kerrallaan. Naiselta tämä taito puuttuu.
Mies tekee ensin ja miettii sitten vasta. Nainen pettäessään tietää mitä tekeekin.
Eli jos nainen sanoo sinulle että ei ole onnellinen ota se tosissasi tai jos nainen "valittaa" yleisesti paljon tyytymättömyyttään mikä sinun korvissasi kuullostaa nalkutukselta on taustalla kuitenkin todellinen huonovointisuus. Riski siihen että nainen hakee tarpeillensa tyydyttäjää pettämällä on silloin olemassa.
Kituminen läheisyyden,hellyyden , arvostuksen puutteessa ajaa naisen hakemaan sitä muualta. Perusseksi, jossa vain miehen tyydytys on tavoite, pakottaa korvikkeen hakuun. Jos nainen pyytää,eikä saa tai toivoo, eikä tule kuulluksi saati vaatimattomien toiveiden täyttymättömyys.. ennen pitkää riski lisääntyy.
Vaikka tuloksena on salainen korvike ja suloisia valheita, on sekin parempi kuin täydellinen tyhjiö.
siinäpä se kaikessa yksinkertaisuudessaan.
En koskaan ole pettänyt enkään koskaan petä....
Minua on petetty 2 kertaa ja molemmat kerrat olen antanut anteeksi mutta en voi unohtaa....
Rakastan miestäni ja ei tulisi kuulonkaan, että petän....
Älä nyt viitsi yleistää. Yhtä varmasti jokainen nainen on ollut ja tulee olemaan 100 prosenttisen uskollinen miehelleen kuin se, että naiset yleisesti pitäisivät miehiä kamalina ja aina pettävinä. >:( Järki käteen, jos haluaa oikeasti rakentavaa keskustelua - tollasten yleistysten vuoksi keskustelu on ehtinyt lässähtämään ennen kuin se alkoikaan.
"kertaa eronneena ihan pettämisen vuoksi olen ajatellut tämän niin että
noi tarpeet on periaattessa molemmilla ihan samoja, miehillä ja naisilla.
Naisen hormoonitoiminta vaikuttaa siihen suuntaan ettei halukkuus sanotaan vaikka sitten kiima ole niin
vakio kun miehellä. Tästä saan varmasti kiukkusia lajitovereita kiehumaan.
Uskon kuitenkin ettei naisen ja miehen syyt pettämiseen eroa toisistaan vaan kumpikin etsii hellyyttä, läheisyyttä, hyväksyntää, ihania sanoja.
Naisena voin puhua vain omasta itsestäni ja kokemuksistani. Oma hormoonitoimintani säätelee halukkuutta siinämäärin ettei pettämisen mahdollisuus ole sattunut sille halukkaimmalle viikolle kuukaudesta. Joten olen tyytynyt leluihin ja omaan käteen. Kapakoiusta miehen etsiminen ei ole minun juttu joten sekin on vaikuttava tekijä.
Miehellä olen näin ymmärtänyt on tarve ja kiima tasaisemmin jakautunut kuukauden ja jopa vuorokauden aikoihin. Voittehan korjata jos käsitykseni on väärä.
En kiellä etteikö nainen olisi mielestäni taas, yhtä poentiaalinen pettäjä kun mieskin kunhan kaikki osuu sopivasti kohdalleen. Moraali ja muut tunneasiat vaikuttaa vain hetken siihen pettääkö vai ei.
Riittävästi rohkeutta, tarvetta, läheisyyden tarvetta ja ihan samoin nainen kun mieskin pettää.
Minulla on viimeisen viidentoista vuoden aikana ollut parisen tusinaa varattuja naisia, avo/avioliitossa, osalla lapsiakin. Nämä tietysti niiden päälle jotka ovat olleet vapaita tai ainakin väittäneet olevansa. Eipä nuo naiset turhia kursaile, kovasti miehiä haukkuvat mutta kun oikea mies tulee oikeaan aikaan niin siinä ei sormus paljoa paina!
Monista on tullut vakipanoja, tosin yleensä se aina on johtanut siihen että naiset ovat alkaneet vaatia sitoutumista, silloin on suhde loppunut. Aika hupaisaa että naimisissa olevat naiset vaativat minulta "rehellisyyttä ja sitoutumista".
Ovat nämä naiset kertoneet syitä miksi pettävät, kosto on yksi, toinen on seksin puute, kolmas mennee naiseuden etsimisen puoleen ja neljäs laitetaan minun rehellisten sinisten silmien ja poikamaisen charmini piikkiin.
Juuri tuo kaikki on faktaa. Tällä palstalla vain pyörii sellaisia naisia, jotka huutavat tasa-arvon perään, eivätkä halua puhua suoraan ja rehellisesti itsestään ja asioista.
petin miestäni. Enkä kadu. Ja minun tapauksessani sain mitä tilasin, ero tuli.
Moraalisestihan mies sika/pelle, jos naistaan pettää ja tekee sen huvikseen...Jos nainen pettää, siihen löytyy aina joku järkevä syy ja se on hänen miehensä. Tämä on tasa-arvoa, jota tunnemme.
Parisuhteeni kauniimmalla osapuolella on minun lupani "pettää" minua, koska itseäni ei oikeasti kiinnosta yhtään missä hän kusivehkeitään käyttää ja kenen kanssa. Eipä tuo sitä tunnu paljon harrastavan, tai ainakaan ole viellä sanonut tehneensä, mutta mielummin sanon että on ok jos hän haluaa harrastaa seksiä (Bi seksuaali hän on, niin tykkää kokeilla muutakin) muidenkin kanssa.
Parisuhde = Seksi, ei ole oma ajattelutapani...Enkä omista toista henkilöä, tai hänen kehonosia...Enkä tunne itseäni onnelliseksi, jos toinen henkilö kun hyvin koulutettu koira. Parisuhteessa pitää oma itsenäisyys ja päätösvalta jossakin määrää säilyttää. Itse arvostan sitoutumista, mutta myös sitä, että voi tehdä jotain kysymättä siihen lupia.
En. Se johtuu ihan siitä, etten juokse kapakoissa, en ole äärettömän sosiaalinen enkä käy töissä vaan opiskelen. Ts. tilaisuuksia ei ole: harvemmin tuolla marketissa kukaan tulee iskemään ;).
Mutta väite "Onnellinen nainen ei petä vaikka tilaisuus tulisi ja kuinka komea karpaasi tyrkyttäisi itseään" ei koske naisia vaan joitakin naisia.
Jos mies pettää ja nainen kestää sen isommin valittamatta ja miehelle tietojaan levittämättä, nainen pettää myös. Vai onko se enää pettämistäkään, jos toinen on jo säännöt yksipuolisesti muuttanut? Ei taida olla.
Minä petin entistä miestäni koska olin kyllästynyt siihen miten mieheni kohteli minua. Olin sanonut hänelle jo aiemmin mikä hänen käytöksessään loukkaa, joten lohdun hakeminen muualta ei tullut hänelle puun takaa. Petin hyvän miespuolisen ystäväni kanssa, jonka kanssa minulla oli ollut aikoinaan suhde joka kuihtui luonne-eroihin. Mieheni oli myös aiemmin kerran pettänyt minua, ja luulen että se madalsi kynnystä tekooni. Olin aina ennen hänen pettämistään ajatellut olevani aina uskollinen.
Tässä tarkemmin mikä minua loukkasi: Opiskelin väliaikaisesti toisella paikkakunnalla ja näimme vain viikonloppuisin ja lomilla. Minulla oli lyhyt muutaman päivän loma. Ensimmäise päivät vierailin vanhempieni luona, jonka jälkeen suuntasin hänen kaupunkiinsa kuten ennalta oli sovittu. Olimme sopineet että vietämme mukavan päivän ja käymme syömässä. Olin laittautunut kauniiksi häntä ajatellen. Yritin soittaa että olen saapumassa, mutta hän ei vastannut puhelimeen. Kotonansakaan hän ei ollut. Ajattelin että menen ostoskeskukseen ja soitan hetken päästä uudestaan. Ei vastausta. Aikaa kului ja olo oli orpo. Viimein parin tunnin päästä hän vastasi, kärttyisästi "no mitä nyt??" Sanoin että mehän olimme sopineet näkevämme, mutta hän sanoi että ei jaksa nyt ja että on kavereidensa seurassa. Tuli niin typerä olo ja niin loukkaantunut. Olin aivan turhaan mennyt hänä tapaamaan ja laittanut kauneimmat vaatteet päälle. En kehdannut mennä takaisin vanhempieni luokse kun olin mieheni näkemistä niin hehkuttanut. Ajattelin mennä ottamaan siiderin ja soittaa jollekin paikkakunnalla asuvalle kaverille. Ainoa joka pääsi minua tapaamaan oli juuri tämä vanha ystäväni. Hänen seuransa ja kohteliaisuutensa tuntui mukavalta ja turvalliselta. Tuntui lohduttavalta. Hänen luokseen päädyin yöksi ja tein aloitteen itse.
Tunnustin kuitenkin heti seuraavana päivänä tekoni, sain myös anteeksi ja olimme vielä kaksi vuotta sen jälkeen yhdessä. Mihinkään salasuhteeseen minusta ei olisi, ja luulisin että se näkyisi läpi. Eroaisin mieluummin kuin eläisin valheessa.
Luulen että pettämisen syy naisella on usein se että nainen ei koe tulevansa kohdelluksi oikein vaikka olisi asiasta puhunut. Eli hyvät miehet, kuunnelkaa oikeasti naisianne!
Rakastunut nainen ei petä puolisoaan. Vaikka millainen adonis houkuttelisi, ei voisi vähempää kiinnostaa.
Edellilstä miestäni petin, kun hän vuosien ajan oli sitä epäillyt ja minua turhaan syyllistänyt. Eli sitä saa mitä tilaa.
Nykyistä miestäni rakastan yli kaiken enkä muita voisi vilkuillakaan. Ja hän luottaa minuun täysin kuten minäkin häneen. Hyvää 5-vuotispäivää rakas!!!
Rakas mieheni petti minua, vaikken olisi sitä häbestä koskaan uskonut. Siksi minäkään en enää pysty lupaamaan, etten tekisi itse samoin. Jos tulisi tilaisuus yhdenillanjuttuun haluttavan miehen kanssa, saattaisin vaikka pettääkin. Henkiseen pettämiseen en usko koskaan lähteväni. Pidän sitä paljon pahempana tekona kuin kerran panoa vieraan kanssa. Tähän saakka (7 vuotta) olen ollut miehelleni uskollinen. En tosin osaa sanoa, onko syynä tekemäni uskollisuuslupaus miehelleni, vaiko yksinkertaisesti se, ettei riittävän haluttavaa miestä ja sopivaa tilannetta ole sattunut kohdalle.
Nainen on mieheensä rakastunut mutta etsii naiseuttaan vieraan miehen sängystä, ei tiedä mitä tapahtui, olin jotenkin sekaisin, hän vietteli minut jne. Rakastuneet naiset kyllä keksivät syitä miksi pettävät. Naiset puhuu yhtä paljon paskaa kuin miehetkin, legendaksi on jo muodostonut tuo "rakastunut nainen ei petä", höpö, höpö, kasva aikuiseksi. Sinä muuten et sitten ole kaikki naiset.
just se EI ole. Nimenomaan RAKASTUNUT nainen ei petä. Ei ole tarvetta pettää, kun toinen on tärkeintä maailmassa eikä rakastuneena näe eikä kuule mitään muuta kuin sen tunteidensa kohteen.
Jos kyse suhteesta, jossa kiihkein rakastUmisvaihe on takana ja suhde "tasaantunut" kiintymiseen ja rakastAmiseen, pettäminen on mahdollista. Tai jos suhteessa ei alunperinkään ole ollut kyse mistään "elämää suuremmasta" rakastumisesta.
Sinäkö sitten olet yhä kuin kaikki naiset..?
Minulla on ollut varattuja naisia yllin kyllin, osa sanoi rakastavansa miestään mutta silti hyppäsi minun kanssani sänkyyn. Rakkaus kun on muutakin kuin se hetken huuma, sitten tasaantuu ja silloin voi niin mies kuin nainenkin pettää.
En petä miestäni.
En rakasta, enkä edes pidä enää aviomiehestäni, mutta en ole enkä tule pettämään häntä. Ajatuksissani saatan välillä kuvitella pettäväni, mutta en sitä toteuttaisi.
Eli rakkaudella tai rakkaudettomuudella ei ole pettämisen kanssa mitään tekemistä. Moraali kysymys se on enemmänkin.
pettää maapallon komeinta ja ihaninta miestä, joka on vahva, ihana ja ihmeellinen, jota rakastan joka päivä ja joka hetki. Kiitos sulle kultani, että olet olemassa, mrs. t.J
>En ole pettänyt miestäni koskaan , vaikkakin olisi ollut tarjolla vaikka kuinka...Olemme olleet 20v.aviossa
ja kaikki sanovat ,että olet upea nainen.Koko vartalo on kunnossa ja käyn yksin tansseissa ,ja tyrkkyjä
on mutta en voisi pettää miestäni...VIIMEKSI EILEN ILLALLA AVAUDUIN MIEHELLENI TÄYSIN,JOTEN
PIDIN IHAN AUKI HAARAT...
miestäni. Enkä ole pettänyt.
En ole pettänyt enkä petä miestäni koskaan.....
Olen kumminkin jo 50
rakkuden huuma ja 110 % sitoutuminen estää hakeutumasta riskitilanteisiin. Kun sitten suhde arkistuu ja tasoittuu, luule olevansa turvassa. Sopivan tilaisuuden tullen uskollisuutta vannoneetkin pettävät, lähes tulkoon 90 %. Never say never.
Rakastunut nainen ei petä, mutta se rakastuminen kestää noin 3 kuukautta ja sitten tunne
muuttu rakastamiseksi tai ei ja rakastava nainenhan pettää ihan siinä kun rakastava mieskin.