Minun onneni

Ole, jos toinen näkee vain ne viheet.. Peitelläkseen omia vielä isompia virheitä. Mutta jos on sinut itsensä kanssa tietää omat vahvuudet mutta myös heikkoudet... Oppii pärjäämään niiden kanssa.

Täydelliset ihmiset ovat kamalimpia kumppaneita.

Nyt olet kyllä ihan pää puskassa kuten strutsi kupolinsa kanssa, jota tykkää säikähtäessään tunkea milloin mihinkäkin maan rakoon. Harmi vaan kun se jumalaton ruho näkyy eikä auta, vaikka nuppi on kuinka piilossa. Jos se on mies niin se ei tasan ole tuollainen vaan tismalleen iankaikkisesti pohjimmiltansa vain valtaa ja hallintaa haluava ja toista muokkaava omia tarkoitusperiänsä vastaavaksi.

Nauttii vielä kaikesta sadistisesti. Se on mies.

Ja sitten että mikä täydellinen kumppani!? MISSÄ SELLAISIA ON!!??!? *istuuhaaviaukikeppiojossajosvaikkasaisikopinhaaviinsa* Täydellisiä ei ole, pettureita kyllä ja kaiken maailman pilvilinnojen maalailijoita. Johdattelijoita ynnä muita sen sellaisia manipulaattoreita ketkä osaavat heittää niin naisen kuin miehenkin silmille heijastuksina heidän omia toiveitaan, ajatuksiaan, halujaan ym.

*Huitoovimmatustihaavinsakanssa*

Ei täältä löydy hei kamoooon! Kaikenlaista muuta kärpästä kyllä osuu kohdalle raatoineen päivineen puhumattakaan ylisuurien saappaiden omaavista apinoista, mutta missä pirussa se se se se täydellisyys on!!!?? Auttakee! Tai herrasiunaa jos se onkin juuri siellä!

*PIM!!!*

*IDEA!*

*Laukkaaponihäntäsuoranahaavitanassasuoraankohtihelvettiä*

Täältä tullaan, toivottavasti tuikkaat pirun sauvalla suoraan hanuriin kertalaakista 8)

Vaan mitä tuikkaa ja mihinkä - kas siinäpä tarinaa seuraavaan kertaan.

*Nunnapäistyenhurskastuu*

;-)

Mukavaa kun olet löytänyt onnesi! Minullakin on hyvä kumppani, ollut jo 13 vuotta.
Ja aina enempi omaani arvostan, kun täällä käy lukemassa joittenkin kahjojen miesten kommentteja! Minkälaisia luusereita niitä voikaan olla! Onneksi on toisenlaisiakin!

Ajattelee vain, että se on sitä elämää ja kuuluu elämään! Kun parhaansa yrittää,tietää tehneensä oikein ja löytää tasapainon itsensä kanssa...siinä se!

Minulla vei useamman vuoden oppia irti syyllisyydestä. Ei se mikään helppo projekti ollut, mutta pääpiirteittäin syyllisyyden tunne syntyy 1. lapsuudesta asti syntyneestä hyväksynnän tarpeesta 2.pyrkimisestä täydellisyyteen 3. liiallisesta innosta ottaa joka asiasta vastuu 4. ylenpalttinen huolehtiminen lähimmäisistään,jolloin syytä syyllistymiseen löytyy ihan joka päivälle 5. kyvyttömyydestä kohauttaa olkapäitään ja heittäytyä kylmän rauhasti sohvalle lötköttömään hyvän kirjan kanssa, vaikka maailma kaatuisi sillä välin 6. oman tahdon vähättelystä, jolloin hakee valtavan päteviä syitä saadakseen tehdä mitä haluaisi tehdä.

Kunnon tytöt pysyvät aikuisinakin kunnon tyttöinä ja pelkäävät leimautuvansa itsekkäiksi ja hankaliksi toimiessaan aivan toisin kuin heiltä odotetaan. Sen takia sammuta se otsallasi keikkuva syyllisyyslamppusi, joka syttyy heti kun lähipiiriin ilmestyy joku ja anna ihmisten toimia ennen kuin toimit heidän puolestaan. Ja silloinkin mieti suostutko siihen.