Olen ollut nyt 3½ vuotta samassa työpaikassa. Alkuun sijaisena pitkään ja nyt vakituisena.
Työn eri osa-alueiden ja kaiken muun opetteluun meni varmaankin se ensimmäinen vuosi. Toimenkuvani on laajentunut kokoajan, periaatteessa teen nyt kolmen tai neljän eri ammatin eri työtehtäviä.
Säännöt, toimintatavat, työtehtävät - kaikki muuttuvat lähes viikon välein jotenkin. Talvilomalla oltuani moni asia oli silläaikaa mennyt uusiksi eikä kukaan siitä mitenkään informoinut, huomasin kun tein virheitä.
Töissä moni valittaa väsymystä ja tyytymättömyyttään työhön. Yksi eläkeikää lähestyvä työkaveri sanoi itsensä irti kun ei jaksanut. Toinen on pitkällä uupumuslomalla.
Näiden kahden tilalle ei ole tietenkään palkattu ketään vaan sama työmäärä tehdään olemassa olevalla väellä.
Alkuun sijaisena ollessani kiltisti otin vastaan kaikki ylimääräiset hommat ja varsinkin pomon käskystä niiden hommat jotka eivät pysyneet työtahdissa. Sijaisena ei ollut vara kieltäytyä mistään.
Nyt vakituisena huomaan että edelleen minun käsketään tehdä kovasti muutakin kuin omat työni. Jokusen kerran olen nätisti sanonut että en ole varma ehdinkö/selviänkö. Minun tulee selvitä, nämä kuuluu toimenkuvaan, sanoi pomo.
Nyt tuntuu että olen aivan kypsä, en jaksa. Työssä ei ole mitään iloa, ei edes sitä uuden oppimisen iloa.
Teen mielettömästi eri alueen tehtäviä, hoidan monimutkaisia asioita mutta mitään en osaa enkä hallitse kunnolla. En usko että osaamista voi edes syventää tai kehittää kun ei ole aikaa pysähtyä tai edes toistaa samoja rutiineita säännöllisesti että ne menisivät selkäytimeen.
Luonnollisesti myös oma fysiikka alkaa hiljalleen pettämään, on jatkuvaa väsymystä, laihtumista, ruokahaluttomuutta, töissä en pysty ollenkaan syömään kun mielessä on vain kiire, työ on mielessä vapaallakin, näen unta työstä, valvon joskus yöllä jne.
Tänään mietin että joudunko kohta hakemaan sairaslomaa uupumisen vuoksi. Monet ovat olleet kymmenenkin vuotta tässä työssä ja vasta nyt valittavat väsymystään. Minä olen nuorin tulokas ja nyt jo ihan raunioina. Tosin tämä työtahti on ollut tätä juuri siitä asti kun minä tulin taloon, helpommasta tahdista en ole tiennyt.
En tiedä sitäkään, koska ihminen on niin uupunut että on tarpeeksi uupunut. Mitkä ovat ne merkit, mistä tietää olevansa hajoamispisteessä. Vai tuleeko sinne asti edes odottaa.
Työn eri osa-alueiden ja kaiken muun opetteluun meni varmaankin se ensimmäinen vuosi. Toimenkuvani on laajentunut kokoajan, periaatteessa teen nyt kolmen tai neljän eri ammatin eri työtehtäviä.
Säännöt, toimintatavat, työtehtävät - kaikki muuttuvat lähes viikon välein jotenkin. Talvilomalla oltuani moni asia oli silläaikaa mennyt uusiksi eikä kukaan siitä mitenkään informoinut, huomasin kun tein virheitä.
Töissä moni valittaa väsymystä ja tyytymättömyyttään työhön. Yksi eläkeikää lähestyvä työkaveri sanoi itsensä irti kun ei jaksanut. Toinen on pitkällä uupumuslomalla.
Näiden kahden tilalle ei ole tietenkään palkattu ketään vaan sama työmäärä tehdään olemassa olevalla väellä.
Alkuun sijaisena ollessani kiltisti otin vastaan kaikki ylimääräiset hommat ja varsinkin pomon käskystä niiden hommat jotka eivät pysyneet työtahdissa. Sijaisena ei ollut vara kieltäytyä mistään.
Nyt vakituisena huomaan että edelleen minun käsketään tehdä kovasti muutakin kuin omat työni. Jokusen kerran olen nätisti sanonut että en ole varma ehdinkö/selviänkö. Minun tulee selvitä, nämä kuuluu toimenkuvaan, sanoi pomo.
Nyt tuntuu että olen aivan kypsä, en jaksa. Työssä ei ole mitään iloa, ei edes sitä uuden oppimisen iloa.
Teen mielettömästi eri alueen tehtäviä, hoidan monimutkaisia asioita mutta mitään en osaa enkä hallitse kunnolla. En usko että osaamista voi edes syventää tai kehittää kun ei ole aikaa pysähtyä tai edes toistaa samoja rutiineita säännöllisesti että ne menisivät selkäytimeen.
Luonnollisesti myös oma fysiikka alkaa hiljalleen pettämään, on jatkuvaa väsymystä, laihtumista, ruokahaluttomuutta, töissä en pysty ollenkaan syömään kun mielessä on vain kiire, työ on mielessä vapaallakin, näen unta työstä, valvon joskus yöllä jne.
Tänään mietin että joudunko kohta hakemaan sairaslomaa uupumisen vuoksi. Monet ovat olleet kymmenenkin vuotta tässä työssä ja vasta nyt valittavat väsymystään. Minä olen nuorin tulokas ja nyt jo ihan raunioina. Tosin tämä työtahti on ollut tätä juuri siitä asti kun minä tulin taloon, helpommasta tahdista en ole tiennyt.
En tiedä sitäkään, koska ihminen on niin uupunut että on tarpeeksi uupunut. Mitkä ovat ne merkit, mistä tietää olevansa hajoamispisteessä. Vai tuleeko sinne asti edes odottaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mene ensitöiksesi juttelemaan työterveyslääkärinne kanssa. Jos teillä on oikeus työterveyspsykologiin, niin toivottavasti lääkäri antaa lähetteen sellaisen vastaanotolle. Lääkäri päättää tarvitsetko sairauslomaa jo nyt.
Älä irtisanoudu, vaan hoida itsesi kuntoon.
Tsemppiä :)
Tuolla menolla poltat itsesi loppuun melko pian. Monessa muussakin paikassa työvoiman määrä on ajettu niin alas, että kohtalotovereita tulee riittäämään.