hämillään.

Se nyt on tapauskohtaista ja riippuu ihmisestä. Toisesta ja itsestään. Mun miehen kanssa oltiin kateltu toisiamme viikosta toiseen nelisen kuukautta kunnes se uskaltautu kysymään mua ulos.
Ekat treffit oli eräissä pikkujouluissa ja vaikka olin melkein päättänyt että hillitsen itseni niin siinä kävi miten voipi kuvitella käyvän kun menee saman peiton alle nukkumaan. Noh, aikuisia ihmisiä ollaan kuitenkin. Seuraavat päivät ja viikot hän oikein palvoi minua katseellaan ja puheilaan ja edelleenkin ollaan onnellisesti yhdessä ja suhde vaan syventyy päivä päivältä enemmän.

Ei, ei.. Ei missään nimessä. Mutta jos seksi on molemmille okei, kaikki synkkaa ja seksikin sitten hyvää niin miksei sen jälkeen enää kiinnosta...?

On miehiä, jotka lokeroi joko vosuksi, tai pihtariksi.
On naisia, jotka eivät anna ekoilla tai viidensillä ja päätyvät nopeammin naimisiin.
On niitä jotka antavat heti ja rakentavat siitä suhteen, on niitä, jotka eivät heti anna ja rakentavat suhteen ja niitä jotka vain antávat.
Ja sitten niitä, jotka eivät anna. Ikinä. ;)

Mutta se kuvitelma, että ekoilla treffeillä pitää mennä sänkyyn, sillä perusteella, että jos myöhempään odottaa, ei seksi tai kamarielämä kiihkeämmäksi tulla on pelkästään sukupolvi X:n kuvitelmaa.
Ensimmäinen kerta sängyssä kenenkään kanssa olipa kyseessä sitten eka tai kuudestoista ilta, ei anna laadullisesti yhtä nautittavaa seksiä, kuin seksi ihmisen kanssa, jonka jo tuntee, ja pedissä on käyty keskenään useamminkin.
Seksi kun on sellainen laji, että siitä ei koskaan opi kaikkea, ja jokainen kumppani on erilainen. Ts. uusi "oppikirja".

Olen kyllä antanut ekoilla treffeillä, muutamaankiin otteeseen. Kaveriporukassa tästä alettiin puhua, se kun vain tuntuu menevän juurin niin; Jos ei anna (seksiä), voi saada (miehen).. Ja se on rasittavaa, itsellä kun tekisi mieli ja kauhea puute mutta ei viitsi mennä sänkyyn juuri tapaamansa miehen kanssa koska sen kiinnostus lopahtaisi. Sitte pitäis ettii joku yhenillan juttu että saa tarpeet tyydytettyä...