Onko muita paikalla jotka ovat menneet uudelleen naimisiin saman miehen kanssa josta ottanut eron aiemmin. Olisi todella kiva kuulla miten päädyitte kyseiseen ratkaisuun ja miten on sujunut. Meillä on takana 8 vuoden avioliitto josta erosimme virallisesti ja vietimme erillään reilun vuoden. Nyt kaiken kahlauksen ja virheiden jälkeen olemme menossa uudelleen naimisiin..ja syynä ei ole pelkästään yhteiset lapset jotka toki tekevät yhteen paluusta entistäkin merkittävämmän. Minulle tämä merkitsee enemmän kuin sanat riittävät kertomaan. Olemme kasvaneet ihmisinä huimasta ja huomanneet ettei se ruoho ole yhtään sen vihreämpää aidan toisella puolen. Myönnän että aiemmin erosimme kyllä liian helposti, mutta ehkä se oli tarkoitus jotta voimme ymmärtää mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää ja kuka se ihminen on joka lopulta vierelläsi kulkee niin myötä kuin vastamäessä.
onko muilla kokemuksia
näinmeillä
2349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mies oli eronnut (lähtenyt) 8 vuoden suhteesta jo pari vuotta ennen seurustelusuhteemme alkamista. Kuitenkin vaimon saatua tietää suhteestamme alkoi todellinen pommitus. Lopuksi sotkettiin lapsikin mukaan pyytämään isää takaisin kotiin. Laitoin suhteemme poikki, vaikka olimme todella rakastuneet toisiimme. Kehoitin miestä uudelleen yrittämään, ajatellen kylläkin pientä tytärtä enemmän kuin vaimoa.
Heidän uusi yritys kesti noin vuoden ja päättyi sitten omaan mahdottomuuteensa. Kuulemma mikään ei ollut suhteessa muuttunut.
Meidän suhteemme jatkui, mutta uusi ongelma tuli eteen kolmen ihanan ja hyvän vuoden jälkeen vaimon sairastuessa vakavasti. Lopetimme edelleenkin toimivan suhteemme yhteisestä päätöksestä. Mies koki velvollisuuden ja vastuuden vaativan taas palaamista suhteeseen, etupäässä lapsen vuoksi.
Vaimo parani ja suhdekin näyttää karahtaneen taas kiville! Eli uusiin yrityksiin tuntuu olevan tosi huono ennuste. Voihan se onnistuakin joskus, mutta kyllä ne tunteet vaaditaan molemmilta, sillä pelkkä sääli tai velvollisuus ei kanna pitkälle. (meidän suhteemme ei ole jatkunut enää)
kirjoituksesta mielestäni kävi nimenomaan selväksi juuri se ettei paluuta tehdä säälistä tai velvollisuudesta vaan juuri siitä että kaiken jälkeen huomaa kuinka paljon vielä toisiaan rakastaa. Minun isovanhempani aikoinaan erosivat myös ja avioituivat kuitenkin uudelleen muutaman vuoden kuluttua ja elivät hautaan saakka yhdessä. Palata voi köykäisin perustein yhteen mutta mielestäni avioliiton solmiminen uudelleen saman ihmisen kanssa ei koskaan tapahdu kovin helpoin perustein. Jos avioliitto olisi alunalkaen ollut kovin huono esim.väkivaltaa , pettämistä tai päihdeongelmaa tuskin kukaan sellaiseen palaisi ainakaan ihan papin aamenen kautta! Onnea teille koko sydämestäni.