Haluaisitko sinä kuulla , että kaikista vakuutteluistaan, vannomisistaan ja lupauksistaan huolimatta miehesi jatkaa yhä suhdettaan salarakkaaseen?
Olethan jo kerran antanut anteeksi ja tahtonut jatkaa. Olethan jo kerran leimannut salarakkaan hulluksi viettelijäksi ja sysännyt vastuun ja syyn hänen niskoilleen.
Joten mietin tässä vain, pitäisikikö minun ilmoittaa sinulle, että elät valheessa? Vai annanko vaan olla ja suojelen siten puolisoasi ja salarakasta ja annan tavallaan siunaukseni heidän suhteelleen?
Miten tässä nyt tulisi toimia????
Olethan jo kerran antanut anteeksi ja tahtonut jatkaa. Olethan jo kerran leimannut salarakkaan hulluksi viettelijäksi ja sysännyt vastuun ja syyn hänen niskoilleen.
Joten mietin tässä vain, pitäisikikö minun ilmoittaa sinulle, että elät valheessa? Vai annanko vaan olla ja suojelen siten puolisoasi ja salarakasta ja annan tavallaan siunaukseni heidän suhteelleen?
Miten tässä nyt tulisi toimia????
Vastaukset 87
Vanhimmat
Kaikki rehelisyyskortit pöytään vaan, ainut keino ratkaista tilanne suuntaan jos toiseen.
ehdottomasti!!
Rupeeko maistuun kakalta toi kakkosena oleminen, vai? Sinä elät valheessa, jos kuvittelet tosta kehkeytyvän jotain hyvää sulle. Käräytä ihmeessä ja jatka elämääsi ilman tollasta paskanpuhujaa.
Kysymys on tuttavistani. Minä satun tietämään, että suhde jatkuu. Tunnen myös petetyn vaimon hyvin. Asiahan ei toki minulle kuulu, mutta jos en kerro- kusetan vaimoa. Ja tavallaan omalla tavallani edesautan pettämistä. Jos kerron- ammutaanko sanansaattaja?
Näin petettynä vaimona,haluaisin ehdottomasti tietää jos suhde ei kaikesta huolimatta ole loppu.Kyllä nöyryytys riittää,vaikka se ei helppoa varmasti ole sinullekkaan mutta kerro saa vaimokin päättää miten elämäänsä haluaa elää.Tuskin petturin kanssa koko loppuelämäänsä haluaa elää,itse kyllä haluaisin tietää jos mieheni jatkaisi salasuhdetta.Kerro tapaa millä sen teet niin helppoa tapaa ei olekkaan.
Että kerrot ensin sille salaparille molemmille, että joudut ystävyyden vuoksi petetylle asian kertomaan aivan lähiaikoina. Sinun kun oikeastikin on aivan pakko. ...Mutta jos löytyy selkärankaa, niin saavat muutaman päivän aikaa kertoa itse. Näin olisit hyvin korrekti vieläkin ystävääsi kohtaan, ja voisit jopa antaa mahdollisuuden parille pelastaa jotakin jos mies oikeasti niin haluaa.
täytyy kertoa.
parilla lapsia? Jos on, suosittelen, että kerrot vaimolle ihan kahden kesken, silmästä silmään tai soitat vaimolle.
Olen myös petetty, kerro, mutta varmista ettei lapset ole paikalla.
Niin vaikea paikkahan tuo on,mutta mitä jos kuitenkin hetken päästä tilanne on aivan sama. Ystäväni kun ei meidän muiden puheita uskonut ainakaan kuin hetken antanut taas anteeksi ja sama pettäminen jatkuu. Tuntuu jotenkin turhauttavalta katsoa vierestä kun paras kaveri pilaa elämänsä sellasen miehen kanssa antamalla aina anteeksi.Eikä järkipuheet auta yhtään vaikka kuinka ollaan yritetty.
kerro heti!
Mikä ihme se on tämä sanansaattajan rooli, joka houkuttaa. Mitä sinulle kuuluvat toisten asiat?Subjekteina ovat tuo mies ja nainen, et sinä! Pysy omilla portaillasi!
Jospa vaimo haluaa pitää oman korttitalonsa. Ja kyllä, tällaiset sanansaattajat ammutaan. Et edes itse kestä katsoa jälipuintia ja pahan mielen tuottoa.
Melkein kolmenkymenen yhdessäolovuoden jälkeen mieheni ilmoitti että hän ei enää rakasta minua eikä voi asua kanssani. Kysyessäni syytä hän sanoi ettei vaan rakasta minua enää . Kysyessäni onko hänellä joku uusi jo mukana vastaus oli aina että ei ole eikä tule eikä tilata. Tämä tulemattomuus ei kylläkään kestänyt kauan sillä mennessäni käymään "kotona" yllätin tämän parin en toki aivan sängystä vaan lounaspöydän äärestä. Mieheni meinasi hermostua kun kyselin kuka se istuu minun paikallani ja onko tämä nyt tulleita vai tilattuja. Tilanne oli sen verran tiukka että en ennättänyt kysyä että miltä se tuntuu olla naimisisa olevan miehen kanssa ja hävettikö häntä koskaan. Nyt joku sanoo että se on iskenyt viidenkympin villitys joka vie mkanaan olkoon sitten niin mutta olis kyllä ollut jotenkin reilumpaa kertoa näistä kotipaketeista eikä valehdella. Mutta voiko näiltä reiluuttta odottaakkaan? Nyt minulla ajatukset kiertää tuskaista kehää sillä minä olen aina ajatellu että me olemme yhdessä ja vanhenemmekin käsi kädessä. Mutta ei aina käy niin kin haaveillaan ei kahestikkaan. Minä olen suunnattoman pettynyt mieheeni tai eihä sitä voi mieheksi enää kutsua Kotipakettikuskia
ansaitset parempaa.
vaikka se onkin laiha lohtu...meillä vaan (onneksi ?) mies ei halunnut erota minusta mutta epäilen kuitenkin häntä nyt jatkuvasti kaikenlaisesta. Tosiaan itsestäni ei olisi tuohonn että alkaisin jonkun varatun miehen "jalkavaimoksi", olisin käytettävissä silloin kun miehelle sopii...alentavaa todella.
Voihan siinä käydä niin kuin meille kävi (seurustelen siis varatun miehen kanssa). Miesystäväni kaveri lähetti miehen vaimolle tekstiviestin, jossa kertoi meidän suhteesta. Vaimo näytti viestin miehelle, ja juttu jäi siihen. Meillä on siis vaimon siunaus suhteelle, voimme hyvillä mielin jatkaa suhdetta. Ehkä se on parempi, että te ulkopuoliset ette sorki toisten suhteita.
Toivon kaikkea pahaa. Toivonpa sdämestäni, että päädyt itse kokemaan tuskaa, minkä nyt toiselle aiheutat. Näinhän elämässä usein on, sen minkä taakeen jättää, sen edestään löytää.
Kyllä. Mutta kysytkö täällä yleistä mielipidettä ja toimit sen mukaan, vai toivotko, että vaimo lukee näitä ja pistää miehensä seinälle lukemansa perusteella?
Ihan yleistä mielipidettä kyselen.
ehdottomasti! Kerro heti, ettei yhtään sekunttia kulu tämän vaimon elämästä enää hukkaan petturin kanssa tai laita syylliset seinää vasten ja kertomaan itse. Jos vaimo antaa vielä anteeksi se on sitten heidän asiansa.
HEti. Voit pelastaa yhden onnettoman naisen valheessa elämiseltä.
Miehelläni oli suhde, joka päättyi jo vuosia sitten. Tietenkin epäilin jonkun aikaa, että suhde jatkui selkäni takana.
Mutta kertoisiko mies, että tällä salarakkaalla oli harmillisen löysä ja epäsiisti toosa, jos suhde vielä jatkuisi?
Kun en vielä tiennyt heidän suhteestaan, minua naidessaan hän aina huokaili, miten tiukkaa ja hyvää tavaraa...maailman parasta. Enpä tiennyt silloin, että oli vertailukohtiakin.
Kertoisiko myös, että jälkeenpäin ajateltuna koko suhde oli fiasko ja perustui hyviin näyttelijänlahjoihin ja äärimmäisen heikkoon itsetuntoon tämän naisen puolelta?:D
Tämä karisti viimeisetkin pelkoni ja koen lopultakin olevani hänen sanojensa arvoinen, täydellinen nainen maailman parhaalla alapäällä varustettuna.:) Se on nyt ohi se fiasko.
Sori, mutta...
Tuota samaa paskaa minä kuuntelin mieheltä ollessani kakkonen. Siis siitä ykkösestä... Tuo kertoi minusta kuitenkin enemmän miehestä kuin mistään muusta, joten jätin kelvottoman.
onko mieleesi juolahtanut, miksi miehesi pani tuota harmillisen löysää ja epäsiistiä toosaa, jos se niin kaamee oli. Saattoipa samaan aikaan puhua sille kakkoselle samoin sinusta. Jos kerran sulla on maailman paras ja tiukin toosa, miksi hän haki lisäksi sitä löysää..tässä on nyt joku epälogiikka:) Kuule, mitä se kertoo miehestä, kun hän arvioi naisia ainostaan toosan koon perusteella, onko nainen hänelle edes ihminen?
tiedän kuitenkin asian olevan totta. Kyllä gynekologi tietää... :)
Ja siks toiseen, mun mies ei sujautellut tuota naista kuin kahdesti. Paljastui kirjeenvaihdosta. Sitä käytiin vielä senkin jälkeen, kun suhde oli ohi. Mies ylisti minua yhdessä niistä kirjeistä...juuri kyseisistä seikoista.
Eikö se ole toisaalta meidän kohdalla hyvä asia, että mies koki todellakin sivusuhteen olleen kuin isku ripulipaskaan?
Kauheet morkkikset siitäkin kahdesta kerrasta tuli mun miehelle. Nainen oli, kuin ei mitään pahaa olisi tehtykään kellekään.
No kyllähän se kipu sieltä tuli - tai näytös empatiakyvystä - kun sen oma mies sai tietää...
Vastasin hiukan ylempänä näihin kysymyksiin toiselle henkilölle. Mun mies kuului (ehkä) siihen vähemmistöön, joka koki sivusuhteensa todelliseksi virheeksi jälkeenpäin. Katui siis. Ja kai se katkeruus siivitti kertomaan myös sen, mikä siinä kadutti. Kun ei ollut mitään parempaa kuitenkaan tarjolla.
Henkinen yhteys naisen kanssa vei noin pitkälle. Samoin kuin se, että minä laitoin eropaperit vireille heti, kun kuulin suhteesta jo sen alkuvaiheessaan, kun mitään ei ollut tapahtunut vielä. Pitkä juttu. Mutta olen erittäin perillä tästä asiasta. Tunnen myös naisen ja olen jutellut paljon hänen miehensä kanssa asiasta.
Kyllähän se on tietenkin julmaa haukkua toisen naisen tussua, mutta ymmärtänet, että minulle se kuitenkin on musiikkia korville.:) Nainenhan ei juurikaan ajatellut minua, kun suhteeseen ryhtyi. Saan kai sen verran tilanteesta nyt nautintoa ottaa, sinunkin mielestäsi? Minähän tässä suuremman helvetin läpi kuitenkin kävin ja lopulta sain takaisin jo meidän liitossa valmiina olleen hyvän seksielämän.:)
Ennenkuin joku älähtää urkkimisesta ja kirjesalaisuuden rikkomisesta, niin minulle lähetettiin ne kirjeet ja näytettiin tekstiviestit.
Näinkin voi tosiaan käydä, että jää joskus kiinni. Meillä asia kuitenkin kääntyi loppuviimein ihan hyvin. Liittomme voi paremmin, kuin koskaan.:)
Niin meillä se on ollut jo vuosia hieman kinkyä. Siinä on piirteitä, joita "pitää" olla, jotta saa tarpeeksi nautintoa (mies). Lisäksi hän on erittäin visuaalinen ihminen.
Toisaalta hänen olisi pitänyt tajuta se, että seksissä hieman erikoisempaan mieltyneitä ihmisiä on kuitenkin vain marginaalisesti. Ei hän olisi millään voinut osua tämän toisenkin naisen kohdalla senkin osalta nappiin, varsinkin kun näistä mieltymyksistä ei oltu aiemmin puhuttu. Ja varsinkin kun nainen näyttää ulospäin hyvin vaatimattomalta hissukalta.
Mutta kun se ihastumisen tunne ja ymmärtämisen kaipuu oli silloin niin voimakas, kun itse olin vihainen rouva tästä suhteesta johtuen... Ymmärrän tavallaan janaa, joka johti tuohon asti.
Kiitos tästä viestistä. Sain mitä parhaimmat naurut. Ei sun itsetunto voi olla kohillaan, jos sä tuut tänne kertomaan, että oot täydellinen nainen maailman parhaimmalla alapäällä varustettuna.
Hahahhahahhhahahhha. Ei hitto, ootko sä jotain 16 ??
Tyttöparka.
Miehet nyt puhuu ihan mitä vaan häntä koipien välissä. Niin minunkin salarakkaani. JA suhde jatkuu yhä. Jollainhan se vaimo kotona on saatava rauhoittumaan ,jos ei muulla, niin moittimalla tuota salarakkaan värkkiä, joka kuitenkin vetää puoleensa kuin hunaja mehiläisiä.
Ja kyllähän se kertoo enemmän sinusta , kuin siitä salarakkaasta, että tuommoinen soopa saa sinut tyytyväiseksi.
Hahahaa sulle vain. :D Sinä et näköjään tiedä elämää suuremmista kriiseistä yhtään mitään sen enempää kuin mitä pariskunnat toisilleen puhuvat. Ja jopa tarkoittavat ihan täydestä sydämestään.
Minäkö sanoin olevani vaiko mun mies sanoi mun olevan? En ota vastuuta toisen sanomisesta, vaikkei se nyt niin pahasti mielestäni sanonutkaan.
Ja sinäkö tosiaan oot salarakkaan kanssa, joka ihan moittii vaimonsa toosaa. :D
Aika pieneen tyydyt.
Meillä on sentään pitkä elämä yhdessä ja syytäkin selvittää välimme. Onko sinulla yhtä henkilökohtainen ja iso syy tunkea jonkun liittoon salarakkaaksi?
Mies yksinkertaisesti ei pitänyt tekemästään virheestä, varsinkaan siitä osasta kun meni kilauttelemaan tätä naista. Se ei antanut mitään kiksejä, vaikka henkinen puoli oli jotain luvannutkin. Kyllä avioparit paljon toisilleen puhuvat, varsinkin kun kriisejä selvittävät. Ei siinä jää analysoimatta yksikään huono puoli siitä naisesta, jos ne on mielen päällä.
Ei hän sentään ihan täydeksi pässiksi naista ole lätännyt. On jopa edelleen sitä mieltä, että on ulkoisesti ihan kivannäköinen nainen hänkin. Samoin kuin mukava. Miksi ei samantien pistänyt alas sitäkin puolta?
Ette te kakkosnaiset vain ole mitään kovin kummoisia niiden katuvien ukkomiesten mielestä! Eihän ne muuten katuisi, jos olisitte.
Mulla olisi varaa lähteä tästä avioliitosta hyvin poiskin. Ja laitoinhan ne eropaperit. Mutta se, miksi yhteen jäimme, syyt löytyy siitä mitä kaikkea toisistamme saamme. Sitä ette te ulkopuoliset tiedä.
Mutta onhan se kiva haukkua vaimoja, vai mitä! Mehän aina ne haukut ansaitsemme?
Ei minun salarakkaani hauku vaimonsa toosaa? Mistä näin päättelit? Ei hän ole vaimoaan ikinä moitiskellut, minä en suostuisi kuuntelemaan sellaista. Tiedän vain, että kärähdettyään vaimolleen, hän meni ja kertoili minusta vähemmän mairittelevia valheita , saadakseen vaimonsa rauhoiteltua ja uskomaan, että hän on se täydellinen, hän on se oikea jne. Vain siksi, että pystyi ja kykeni yhä kärähdyksensä jälkeen jatkamaan suhdetta kanssani ilman, että vaimo olisi kahlehtinut miehensä kotiin kettingillä kiinni.
Tottakai se loukkasi minua, mutta ymmärsin miehen motiivit. Ja eniten minua siinä tilanteessa säälitti tämä vaimo, joka sinun tapaasi oli valmis uskomaan vaikka mitä, pönkittääkseen omaa egoaan ja uskoakseen, että minä olin vain kurja lipsahdus, johon miehensä vahingossa lankesi.
En minä vaimoja täällä hauku. LÄhinnä säälin.
Sä olet saanut aina ne kehut...vaikka kuulitkin, että sua oli selän takana haukuttu.
Varmaan aika moni kakkonenkin pitää todella epätodennäköisenä, että se heidän tapaamansa petturimies voisi olla hieman epäluotettava ja epäkorrekti, mitä tulee teihin.. Että se mitenkään voisi oikeasti tarkoittaa jotakin negatiivista, jota teistä lausuu.
Samalla tavallahan kaikki miehen puheet voi laittaa puntariin, puhuu se niitä kelle vaan. Joko se ei tarkoita mitään, mitä sulle sanoo tai kelle tahansa. Tai tarkoittaa kaikki kummallekin.
Mutta et sinä vain voi sille tosiasialle mitään, että osa miehistä lopettaa suhteilun salarakkaaseensa.
Ei kaikki jatka, kai sinäkin nämä realiteetit tunnet?
Ja vielä palaan niihin kirjeisiin, luitko koko viestiketjun?
Menneistä tapahtumista sain meilit käsiini vasta nyt. Enhän minä tiennyt mitään näistä meileistä silloin kun ne oli ajakohtaisia monia vuosia sitten. Kyllä niistä ihan selvästi kävi ilmi se halveksunta mun miehen puolelta tätä naista kohtaan. Siellä oli myös kehuja minusta, kuinka minua on niin hyvä rakastella. Heillä oli siis riitaa sen suhteen loppumisen jälkeen. Ja näistä minä en tiennyt mitään.
Eihän hänen olisi tarvinnut minua naiselle kehua, kun ei mulla ollut niistä meileistä mitään hajua eikä niitä mulle näytetty!? Eikö niin...?
Moni lopettaa, mutta yhtä moni jatkaa. Kai sinäkin tunnet nämä realiteetit?
Niin, minä sain kuulla totuuden, vaimo ei. Tässä minun tapauksessani. JA se saa vain lähinnä säälimään vaimoa. Etenkin se, mitkä asiat hänen vaakakupissaan painavat liittoaan jatkaessaan. Eli tässätapauksessa salarakkaan haukkuminen. Säälin, en moiti.
naivia ajatella, että salasuhteen lopettaneet miehet ei koskaan katuis tekemistä.
Kyllä ne katuu ja kyllä ne myös joskus kertoo vaimoilleen ikäviä tosiasioita siitä toisesta.
omalla kohdalla kakkosnainen oli muuten ihan passeli mut hirmu itseriittoinen ja vaativa vaikka kyllähän siltä kans kehuja sai ja se varmaan ruokki joksikin aikaa kunnes erottiin mun aloitteesta. en sitten kokenut mitenkään tärkeäksi jatkaa suhdetta. ja kaduttikin perhanasti että olin sen aloittanu.
aina sitä salarakasta aluksi kehutaan maasta taivaisiin mutta vain siksi että siltä saa niin helpolla sitten.
anteeksi vain mutta kyllä ne omat vaimot on yleensä kuitenkin parhaita. siks niitten kans on naimisiin mentykki
Niin miksi se mies jatkaa sitten vaimonsa kanssa ja koki oikein tärkeäksikin haukkua sinut, jotta saa jatkaa?
Onhan sekin vähän outoa, vai?
ihan pakko kommentoida. Kyllä minäkin olen pahoillani että vaimoa satutin. Ei ollut sen arvosta olisi saanu jäädä tekemättä. Ja siittä kakkosnaisesta vielä että oli ihan ok. Mutta ei yllä vaimon tasolle, pakko myöntää. Syyllisyydestäni kun vielä pääsisin.
onhan ne kaikki naiset alkuun kivoja kun ne kerta näyttää sen parhaan puolensa. mutta kun vähänkin pitemmälle juttelet ja tutustut niin jopa alkaa löytyä sellaisiakin puolia ettei tiennyt naisissa olevan olemassakaan. näiden salanaikkosten pahin puute on mun mielestä tuo että ne näkee maailman vähän turhan yksinkertaisena paikkana ja sit tietty vain omasta vinkkelistään. kyllä siinä vaan rakkaus omaan vaimoon syveni, kun kerran koki tuonkin puolen elämästä.
ei ollut sen arvoista, teki miel sanoa ettei minkään arvoista mutten viitti heittää löylyä enempää kiukaalle.
on useimmite niitä parhaita ja parhailla alapäillä varustettu. niihin on rakastunut oikeasti ja pitkäaikaisesti. te kakkoset ootte ihan kivoja ja suorastaan liiveihin uitte, mutta ette aina tosiaan parempia kuin omat vaimot. erehtyä saa. minäkin niin tein ja sitä kadun kovasti. ottakaa seuraavaksi sellainen ukkomies joka on jo kokenut ori näissä pettämisissä. ne ei luultavasti kadu. paitti tosiaan, voihan sitä löytyä sellainen räysä, jonka lihakset on -no jätän sanomatta.
outoa. Sen kummemmin syitä erittelemättä- tällä pariskunnalla on totisesti syytä pysyä yhdessä- enkä minä edes häntä vakikumppanikseni ottaisi.
Ei tämä salarakkaanikaan haluaisi satuttaa eikä loukata vaimoaan, ei kait kukaan sellaista tuskaa ja surua halua. Mutta näin vaan kävi, sillä elämä totisesti on outoa.
Tässätapauksessa mies vaan katuu enemmän kiinnijäämistään, kuin pettämistä yleensä.
Minä olen pettänyt mies myöskin.
kyllä se minun kohdallani oli sen arvoista, se pettäminen. En kait muuten olisi sitä jatkanut vuositolkulla.
Sitten salarakastajattareni kärähti puolisolleen ja sen myötä minäkin omalleni. Siitä alkoi selviytymistaistelu ja asioiden setviminen. Niin terapiassa, psykologilla ja milloin missäkin.
Ero oli kovasti mielessä, mutta salarakastajatar ilmoitti jatkavansa miehensä kanssa , joten niin päätin minäkin yrittää vaimoni kanssa. Eihän hänessä mitään vikaa ollut. Päinvastoin. Hyvä vaimo. Enemmän vain oli tunteita salarakasta kohtaan.
Mutta hän kun oli pois pelistä, oli syytä taistella siitä toiseksi parhaasta vaihtoehdosta, eli vaimosta.
JA kyllä minä ainakin siinä sovitellessa asioita tulin moittineeksi ja arvostelleekseni salarakastani. Aika tökeröinkin sanakääntein. Ja ihan vain siksi,että vaimoni jostain syystä sai siitä paremman mielen. Ja pönkityksen omalle kovia kokeneelle luonnolleen.
Kummallinen on ihmisenmieli. Tässä suhteessa. Että painamalla toista nostaa jotenkin itseään?
Jos olisin tiennyt, mikä helvetti tästä kaikesta syntyy- olisin jättänyt pettämisen väliin. Etenkin kun käteen jäi kuitenkin vain vaimo.
Mutta toisaalta- jos salarakas näyttäisi nyt vihreää valoa---ottaisin ja lähtisin.
Niin...onhan teitäkin tosiaan, jotka ei kadu pettämistä ja jatkaa sitä vuosia.
Ootko koskaan miettinyt, millaista elämä olisi sen salarakkaasi kanssa, jos yhdessä olisitte?
Mun miehen kohdalla selvisi ilman yhteistä arkeakin toisen naisen kanssa, että nainen oli esittänyt olevansa ihan toisenlainen. Totuus selvisi loppujen lopuksi aika nopeastikin.
Ihan selkeitä valheita, jotka reaalielämässä olikin ihan toisin.
Oli olevinaan savuton, alkoholin kohtuukäyttäjä. Onkin polttava ja runsaasti juopotteleva. Esimerkiksi.
Ja oli olevinaan seksistä pitävä ja seksuaalinen. Sekään ei pitänyt paikkansa.
Oli olevinaan ensimmäistä kertaa pettämässä ja julmetun rakastunut. Oli vähintään kolmas kerta, muista ei ollut jäänyt vielä kiinni.
Joten pettyminen on olemassa niissäkin suhteissa, joissa mies lähtee vaimon luota rakastajattaren tykö.
Ne suhteet päättyy harvinaisen usein hyvinkin nopeasti.
Eikä ne vaimot yleensä enää ota takaisin sitten. Katkeria ihmisiä sen jälkeen maailma pullollaan ja ollan vihaisia myös niille salarakasehdokkaille. Noin vain niinkuin yleisesti.
mitenkä muuten kärähditte? näkikö joku, vai..? kauanko teidän suhde kesti ennen kärähtämistä ja missä te pystyitte sitä tekemään kun kumpikin oli varattu? ainakin pienillä paikkakunnilla kärähtäminen on aika varmaakin pitemmän päälle. jatkatteko te nyt salarakkaan kanssa varovaisemmin vai jätitkö kokonaan?
onneks ei tartte itte enää miettiä tuollaisia. ihanaa olla oikeesti onnellinen maailman parhaan naisen mies.
kiinnostaa kuitenkin vähän samantyyliset tarinat kaikki, tajuaa ettei o ihan yksin tässä maailmassa tyriny.
täälä on pari aika kiukkuista salarakastajatarta, näitä jotka ei usko mitenkään, että kukaan aviomies voisi oikeasti pitää niitä huonompina kuin vaimojaan. jälkikäteen tai jopa jo suhteen aikana ja sitten lopettaa suhde siihen. mutta näin se vain on. ei se nainen useinkaan vaihtamalla parane! ongelmat on vain erit ja lisäksi tulee mukaan vielä se todennäköinen, uskottomuus.
on minullekin oikea sana. Helpottunut myös että ohi on. Aika paljon miettiny mitä naisessa näin. Ite en eroa edes miettiny, ja jos vaimo eron olisi ottanut niin kakkosta en olisi ottanu. Semmon yh.äiti oli joka oli eronnu. Voin ihan rehellisesti sanoa, että vaimo on nyt arvossa arvaamattomassa. Ikinä en enää petä sen olen oppinu. Nyt on kulunu pari vuotta ja lähellä oli ulkoruokintakin.
samoin täällä, kaikki. . mutta kyllä mä ymmärrän vieläkin itteäni, miks erehdyin. se nainen osasi kyllä nuo kuviot hienosti ja itte vähän huonosti naisiin perehtynyt pitkän liiton aikana. flirtti ja sellainen helppo ja nopea tapa, millä se nainen mut kietoi puheillaan ja käyttäytymisellään, oli vierasta mulle. olin hölmö, otan kyllä vastuun. mutta jotakin opinkin.
paljon samaa. Pitkäliitto meilläkin ja kyllä kakkonen osasi koukuttaa. Vastuun otan minäkin ja on se niin että ei meidän liitossa eikä vaimossa vikaa ollu. Allekirjoittaneessa se oli. Eikä silti kyllä kakkonen tiesi että rakkaudesta vaimoon olin liitossa. Täällä näitä lueskellessa niin omasta kokemuksesta sanoisin, että ei se kakkoseen ainakaan rakkautta ollut. Tämä nyt yksi nälökulma pettäneeltä mieheltä.
Miksi sinä haluat olla se toinen nainen? Sopiiko tämä vain hyvin sinun elämäntilanteeseesi, vai mitenkä sun kohdalla on?
Mun on ihan pakko epäillä, että sun salarakas ei välttämättä elä kotonaan ihan sellaista elämää, kuin sä toivoisit. Siellä voi oikeasti olla toisenlainen ilmapiiri, ne voi jopa rakastaa toisiaan, mutta mies ei pääse eroon tunteista suakaan kohtaan. Ei se välttämättä ole niin, että pelkästään jokin pätevä syy (josta et tarkempaan kertonut) pakottaa miehen haukkumaan selän takana sua ja olemaan yhdessä tuon vaimonsa kanssa. Monihan pystyy melkoiseen kaksoiselämään, myös sellaiseen, jonka perusteella kakkosnaiset ei haluaisi enää jakaa sellaista salarakasta, jos tietäisivät.
sen verran, että mä erehdyin kuvittelemaan niitä outoja tunteita jopa rakkaudeksi. en olis niin pitkälle varmaan muuten mennyt. ja jotenkin se nainen odotti koko ajan sitä ylistämistä ja kehumista, että sanoin sille melkein kaikki mitä se halus kuulla. aika pian sitten tunnelma lässähti ja alkoi todenteolla vituttamaan. kuvio ikäänkuin selkeni ja tajusin, miten teennäistä koko juttu oli ja kuinka se pyöri vaan kyseisen naisen kehumisen ympärillä. ja jos vähänkään epäilin tekemisiäni, tuli nyrpeitä katseita ja sellaista puhetta, että ihan kuin mun vaimo olisi jotenkin syypää tähän tilanteeseen.
Käteesi jäi vain vaimo. Olisiko sinun kuitenkin parempi erota vaikka et enään olekkaan salasuhteessasi,päästä vaimosi valitsemaan oma elämänsä, vai tietääkö hän että et rakasta häntä?
Eli odotat vaan uutta salarakasta,tai sitä entistä,ja olet valmis lähtemään jos huolii sinut.
Ei kuitenkaan taida huolia,salarakkaasi sinua,kun jäikin miehensä luo.
Anna vaimollesi vapaus nyt , äläkä pidä häntä valheellisessa elämässäsi, koska kun sitten lähdet asia on hänellä edessään kuitenkin.
sen enenpää, minun korvaani kovasti kalskahtaa tämä täällä niin usein selityksenäkin kuultu; sopii elämäntilanteeseen... Aivan kuin hansikas, tossu yms... Voi itku, toisilla on kysymyksessä elämä, perhe..
että toi Janne on oikeasti nainen, jolla on naimisissa oleva mies rakastajana.
Tämä palsta oikein kirkuu sellaista "miestä" kirjoittamaan kokemuksistaan, joka oikeasti haluaisi jatkaa kakkosnaisen kanssa elämää, mutta kakkosnainen jäikin perheensä luo.
Kirjoittaja täytti tämän puutteen. Pitäähän täälläkin olla "näyttöä", että salarakkaista on johonkin oikeasti, ja että ne ihan totta on parempia, kuin ne omat vaimot.:-D
En jaksa uskoa, että kukaan mies kuvittelee normaalielämän olevan helpompaa sellaisen naisen kanssa, jota on vain tapaillut ja herkkuja jaellut. Varsinkaan jos oma vaimo on valmiiksi jo oikein hyvä, kuten tällä Jannella.
Eikö niille ukkomiehillekin tulisi paha mieli jos tietäisivät vain sopivan elämäntilanteeseen ja täyttävän niillä pienillä palasilla aukkoa, joka siinä elämässä on. Mutteivät kelpaakaan muuhun...
Miehille taidetaan näytellä tulista rakkautta ja kaipuuta ja toivoa, että jättäisivät vaimonsa. Sen jälkeen kun joku niin tekisi, nainen kertoisi täällä, että olemmepa nyt onnellisesti yhdessä, vaikka aluksi olinkin kakkosnainen. Elämää kestäisi hetken mukavana, mutta sitten tulisi ero ja taas täällä tilitettäisi, kuinka ei voinut entiseen petturimieheen kuitenkaan luottaa ja pitihän se sitten pois laittaa.
Ja jos mies ei jätä vaimoaan, salarakas nostaa nenänsä pystyyn ja väittää, ettei haluakaan näin tapahtuvan.
Näytelmäähän nuo jutut on. Mutta niin taitaa olla iso osa elämää. Työpaikalla esitetään aina iloista ja avuliasta, rakastajalle aina kiihkeää ja upeaa.
Tähän väliin vielä kysyisin, kuinka monen rakastaja/rakastajatar on esimerkiksi piereskellyt treffeillä?
Ei taida olla yhtäkään miestä, joka ei niin omassa kotonaan tekisi.
Taitaa se oma koti kuitenkin olla ainoa paikka, jossa voi olla ihan oma itsensä ja silti kumppani rakastaa ja sietää.
"ämä palsta oikein kirkuu sellaista "miestä" kirjoittamaan kokemuksistaan, joka oikeasti haluaisi jatkaa kakkosnaisen kanssa elämää, mutta kakkosnainen jäikin perheensä luo. "
mitä ihmeellistä tuossa on? Aivan varmasti sattuu vaikka kuinka paljon, etenkin noissa kahden varatun pettämisessä että jompikumpi haluaisi jättää nykyisetä ja muuttaa yhteen, mutta toinen niistä ei pidä salarakasta oman kumppanin tai perheen väärtinä.
"Pitäähän täälläkin olla "näyttöä", että salarakkaista on johonkin oikeasti, ja että ne ihan totta on parempia, kuin ne omat vaimot.:-D"
jotkut ovat, mutta arvelisin että pääasiassa eivät. jos varttu mies tapailee sinkkua salarakasta, niin jos mies ei ota eroa muutamassa kuukaudessa niin kyllä se kertoo jotain suhteen laadusta eli siitä, ettei se miehen mielestä perhe-elämälle pärjää.
Jos tänne kerrankin erehtyy jotain kirjoittamaan ja johonkin kommentoimaan, niin heti ollaan epäilemässä sukupuolta ja vääristelemässä sanoja ja tunteita.
Valitan, mutta mies olen. JA tunnen juuri näin. Kyllä tää palsta on enemmän täynnä niitä ykkösiä, jotka on tulleet petetyksi ja kakkosia, jotka ei ole saaneet haluamaansa.
Mutta heti kun joku mies puuttuu puheeseen ja sanoo miten asiat omalla kohallaan oikeesti olivat- niin heti ämmät älähtää- että ei oo totta. Tää on nainen. Ja tää on vielä kakkonen.
Mulle kävi näin ja sen pituinen se.
Se kai tuli jo selväksi tossa kirjoituksessani. Salarakas valitsi miehensä, kun valinnan paikka tuli.
En tarkoittanut mitenkään vaimoani vähätellä, kun sanoin, että käteen jäi vain vaimo. Mutta jos olisin tiennyt, mihin tämä koko pettämispuuhastelu johtaa, niin en olisi pettänyt alunalkajeen.
Nyt vain moni ihminen otti turpaansa- kuvaannollisesti- ja lopputulos on tasan se mistä kaikki sai alkunsakin.
Kadun sitä, että aiheutin surua ja tuskaa vaimolleni. Samoin sitä, että salarakkaani puoliso kärsi oman osansa. Eihän se kannattanut- kun lopputulos on mikä on.
turiset, nyt jäi samanlainen fiilis Jannesta. Ja loppukaneettisi on hyvä:=)
salarakkaalle, kun miehensä ratsasi puhelimen, sähköpostit ja olihan kaikki muutkin merkit sitten jo ilmassa.
Ja siinä samalla kärysin sitten minäkin.
Tyritty on.
"Jos olisin tiennyt, mihin tämä koko pettämispuuhastelu johtaa, niin en olisi pettänyt alunalkaen", siis oikeasti mihin sen olisi pitänyt johtaa? Etkö aikuisena ihmisenä ymmärrä mitä seurauksia tekemisilläsi on? Aivan mukulamaista käytöstä!
ONhan se vaan aika vaikea tajuta, että joku tosiaan vaihtaisi hyvän pelkästään johonkin kuvitelmaan hyvästä! Sinähän et oikeasti tiedä, miltä tuntuu elää salarakkaasi kanssa oikeaa elämää.
Vaimostasi tiedät sen verran, että on hieno ihminen ja hyvä vaimo.
Tuo sun teksti tekee vain sinusta hieman epäkypsän vaikutelman! Ymmärtäisin, jos olisit jotenkin huonossa liitossa ja olisit sen eteen tehnyt kaiken ja sit osuis kohdalle joku tosi namu. Mutta silloinkaan et voisi sanoa, että liitto sen uuden kanssa olisi parempaa!
Tällä kertaa vain tuntuu todella oudolta, että joku riskeeraa jonkun valmiiksi hyvän perhe-elämänsä pelkän kuvitelman vuoksi. Ehkä se nainen ei ota sua siksikään, että tiedostaa sun jo olevan hyvän naisen kanssa naimisissa ja todennäköisesti paljastuisi itse huonommaksi. Jäisi korsi käteen hänellekin, kun sen jälkeen lemppaisit hänet ja haukkuisit vielä päälle huiputtamisesta. :D
Sen pituinen se.
Ja väännän rautalangasta.
Itsekkäästi ajateltuna kuvittelin jossain vaiheessa pettämisen johtavan siihen, että minä otan eron aviovaimostani ja salarakkaani miehestään ja olisin saanut mitä olisin halunnut.
Vaimo olisi päässyt minusta eroon ja saanut paremman miehen. Ja tämä salarakkaan mies naisen.
Toisin kävi. Salarakas ei huolinutkaan minua ja vaimo kaikesta huolimatta halusi jatkaa kanssani. Joten se muutaman vuoden hurmio johtikin siihen, että yhä olen avioliitossani, mutta nyt katkeran vaimon kanssa, joka luonnollisesti vahtii minua kaiken aikaa kuin haukka.
Ihminen on itsekäs. Itsekkäistä syistä se pettää- ajattelematta muita.
Valitan.
Että on olemassa määritelmät
Hyvä
Parempi
Paras
Minä yritin saada hyvästä parempaa. Jopa parasta. Tajuatko???
Jos sulla on hyvä auto, kait säkin haluat , että seuraava on parempi??
Ehkä jopa paras, millä oot koskaan ajanut.
katsotko edes konepellin alle, vai riittääkö punainen väri ja renkaat alla?
Autojen kanssa on aina riskikauppaa, kun niiden arvo laskee vuosien myötä.
Salarakkaiden kanssa on aina riskikauppaa, kun ne kiiltää ensin ja kolisee vasta sitten, kun on omassa käytössä.
Oman hyväksi todetun kumppanin arvo vain nousee, varsinkin silloin, kun on itse ollut kusipää ja silti se kumppani haluaa vielä elämänsä jakaa.
Tässä muuten oppii matikkaa samalla.
Onko täällä palstalla tosiaan vain vihaisia naisia, joiden on mahdoton sisäistää lukemaansa.
Kerrataanpa vielä:
"Ero oli kovasti mielessä, mutta salarakastajatar ilmoitti jatkavansa miehensä kanssa , joten niin päätin minäkin yrittää vaimoni kanssa. Eihän hänessä mitään vikaa ollut. Päinvastoin. Hyvä vaimo. Enemmän vain oli tunteita salarakasta kohtaan.
Mutta hän kun oli pois pelistä, oli syytä taistella siitä toiseksi parhaasta vaihtoehdosta, eli vaimosta.
JA kyllä minä ainakin siinä sovitellessa asioita tulin moittineeksi ja arvostelleekseni salarakastani. Aika tökeröinkin sanakääntein. Ja ihan vain siksi,että vaimoni jostain syystä sai siitä paremman mielen. Ja pönkityksen omalle kovia kokeneelle luonnolleen. ""
Lukekaa nyt huolella, mitä aiemmin kirjoitin. OLI SYYTÄ TAISTELLA SIITÄ TOISEKSI PARHAASTA VAIHTOEHDOSTA.
Olenko missään vaiheessa moittinut vaimoani? Sanonut, että hänessä olisi jotain vikaa? Olen vilpittömästi kertonut, että TUNTEITA oli tätä kakkosta kohtaan enemmän.
Kirjoitin myös:
ERO OLI KOVASTI MIELESSÄ , mutta salarakastajatar ilmoitti jatkavansa miehensä kanssa , joten niin päätin minäkin yrittää vaimoni kanssa. Eihän hänessä mitään vikaa ollut. Päinvastoin. Hyvä vaimo.
SIIS vaimossa ei totisesti ollut mitään vikaa. PÄINVASTOIN. Mutta kun salarakas päätti jatkaa puolisonsa kanssa- vaimo oli minulle siinä vaiheessa se taistelemisen arvoinen kakkosvaihtoehto. Itseasiassa AINOA MAHDOLLINEN , tämän salarakkaan valinnan jälkeen joka ei osunut minuun.
MINÄ TAVOITTELIN PETTÄMISELLÄ JOTAIN MUUTA, kuin mitä minulla oli. Ja tietysti koin, että tavoittelen jotain PAREMPAA. Kuka helvetin hullu lähtisi tietoisesti vaihtamaan HUONOMPAAN??
Mikä tässä tekstissäni niin kovasti vituttaa?? Totuus? Selittäkää joku minulle.
VAIMOANI EN MOITTINUT KOSKAAN. En kakkoselle, en teille täällä palstalla. Mutta kuten myönsin, kakkosta moitin vaimolle, koska vaimo jostain syystä halusi niitä moitteita kuulla. Vaikka sitten temmoinkin ne tuulesta.
SITÄHÄN minä itsekin ihmettelin, miksi ihmismieli niin toimii?? Että nostaako se vaimoni arvoa hänen silmissään, kun saa kuulla, että ei se kakkonen nyt niin kummallinen sitten ollutkaan.
REHELLISESTI voin kertoa, että siinä tilanteessa, missä vaimo itkee ja kyselee, että oliko se tosiaan parempi? Oliko sillä tosiaan parempi vartalo, pillu , oliko se taitavampi?? HARVA MIES SIINÄ VAIHEESSA MENEE KERTOMAAN TOTUUDEN. EN MINÄ AINAKAAN.
Entäs se kysymys satutetulta vaimolta: "rakastatko häntä enemmän? " Miten helvetissä siinä vaiheessa menet vastaamaan : "kyllä", jos kuitenkin haluat yrittää vielä vaimosi kanssa yhdessä.
Ja kun jo näet miten vaimoon sattuu- minussa ei ollut miestä satuttamaan totuudella lisää.
Kyllä se niin vaan on, että naiset aika ehdointahdoin näillä kysymyksillään ajaavat miehet nurkkaan.
Lukekaa nyt perkele ajatuksen kanssa näitä juttuja ja jättäkää se kiihkoilu hetkeksi pois.
Hyvää ja selkeää tekstiä, kiitos siitä.
Mutta sinä elit sellaista vaihetta sen naisen kanssa, että sillä ei ollut mitään tekoa tosielämän tunteiden kanssa! Oletko kuullut sanasta alkuhuuma?
Jos nyt tuolta oikein rivien välistä kaivaa, niin saattaahan siellä lukea niinkin, että et tiedostanut suhteen aikana, että toinen nainen voisi olla huonompi. Alkuhuumassa sellaista ei tule mieleen.
Teillä jäi juttu kesken, ette saaneet elää arkea yhdessä. Mutta se, mitä te keskenään jaoitte, oli pelkkiä rusinoita pullasta. Siinä valossa sinun on vähän vaikea vertailla asioita vaimoon.
Seksi on vieraan naisen kanssa sen huuman takia varmaan ihan näpeää. Mutta ne miehet, jotka katuu suhdettaan, näkee senkin jälkeenpäin toisin. Monet asiat kun vain värittyy tunne-elämän kautta, mutta missään ei sanota, että ne värit olisi silloin oikeat, kun ne ei ole oikeassa ympäristössä!
Usein toinen nainen on jälkeenpäin jopa ihmetys, sitä mietitään, mihin oikein ihastui.
Olisi todella ollut hienoa nähdä, miten kauan olisit ollut onnellinen sen toisen kanssa. Ja olisiko sulle käynyt niin, että huomaisit liian myöhään mitä menetit?
Moni nainen ottaa pettäneen lurkkinsa vielä takaisin siksi, että mies AIDOSTI katuu. Ei niinkuin sinun tapauksessasi, näytti katuvalta.
Totta vieköön, toivon todella, että tässäkin tapauksessa käy, niinkuin oikeudenmukaista olisi.
Sun vaimo ihan todellakin ansaitsee parempaa, jos kykenet kuvittelemaan rusinoita pullasta paremmaksi, kuin koko pullaa!
Tuleehan sieltäkin asiallista tekstiä.
Kyllä, alkuhuuma on sanana ja käsitteenä erittäin tuttu. Mutta kyse ei ollut pelkästään seksistä. Niin naurettavalta kuin tämä jopa minusta itsestänikin kuullostaa, uskoin kohdanneeni sielunkumppanini tässä toisessa naisessa. Nähtävästi hän ei loppupelissä tuntenut samoin. Itseasiassa ei varmaan ikinä.
En koe hänen teeskenelleen saati esittäneen mitään. Joskus tunteet ovat näissä salasuhteissakin eriäviä. Minä tunsin enemmän häntä kohtaan kuin hän minua.
En totisesti tiedä, millaista arki hänen kanssaan olisi ollut. En minä tiennyt sitä avioituessani vaimonikaan kanssa.
Mutta minä olin valmis ottamaan sen riskin. En seksin takia, vaan tunteideni takia.
Oikeassa olit, osittain näyttelin katuvaa. Mutta koin myös todellista katumusta, kun tajusin, että en saanut tällä vuosia jatkuneella harhailullani aikaiseksi mitään hyvää, en edes itselleni. Itsekästä ajattelua, myönnän.
Yrittäkää naiset hyvät ymmärtää, että ei teissä ole mitään vikaa , jos teitä petetään. Ainakin minä kannan syyn täysin omilla harteillani. Ei kakkonen minua houkutellut, ei viekoitellut. Minä olin suhteen aloitteellinen ja alullepaneva voima ja tein itseasiassa sitkeästi töitä saadakseni tämän kakkosen ryhtymään suhteeseen kanssani. Minun kohdallani kaikki oli tietoisesti harkittua.
Tiedän toimineeni väärin , erittäin väärin vaimoani kohtaan. Yritin sekä syödä että säästää kakun siihen saakka, että saan mitä haluan. Ja kun en saanutkaan, yritän nyt säästää sen hyvän, mitä minulla jo oli.
Eli vaimon.
rehellisesti ANNA VAIMOSI MENNÄ! Hän ansaitsee paljon parempaa kuin valehtevan luuserin. Vaimosi olisi ansainnut koko totuuden, ei sanoja joita luulet hänen haluavan kuulla. Ja sen jälkeen päättää mitä haluaa. Vaimosi elää edelleen valheessa, eikö hän ole kuitenkin enemmän arvoinen? Sinä et osaa rakastaa kuin itseäsi, siinä on koko totuus.
taisi käydä paremmin. Tämä yh.äiti ei olisi ollut paras eikä parempi vaihtoehto vaimolle. Olisi se minut kyllä mielellään ottanut, mutta heräsin onneksi ajoissa. Tajusin ettei vaimon paikkaa voi kukaan viedä. Ja lykästi senkin tähden että ei vaimo vahdi, aihetta en ole antanutkaan mutta vapaasti saan olla.
Kyllä ne rakastaa toisiaan. En epäile sitä hetkeäkään. Jos ei rakastaisi, mies varmaankin lähtisi, mutta ei kuitenkaan minun luokseni. Minulla on jo mies.
kerrotko kohta, että sulla on oikein lapsiakin? Miten on, tietääkö miehesi ja jos tietää, niin välittääkö?
"En minä vaimoja täällä hauku. LÄhinnä säälin. "
Kyllä, minulla on kaksi aikuista lasta. Ja mies. En usko että mieheni tietää, todennäköisesti ainakin epäilee tai olettaa asian olevan näin. Minulla ja miehelläni kun ei ole minkäännäköistä yhteistä seksielämää.
Säälin siis näitä vaimoja, jotka saavat jotain mielihyvää siitä, että kakkonen leimataan täysin huoraksi ja viettelijäksi ja oma mies onkin vain viaton uhri.
En minä muuten säälittele ketään.
Jos minä kärähdän, mikään elämässäni ei tule muuttumaan. Että se on aikalailla sama minulle.
Ei yksikään mies kirjoita: On IHANAA olla maailman parhaan naisen mies.
Sua ei voi mieheksi tituleerata parhaalla tahdollakaan.
ihmeessä sä tänne kirjoittelet miehesi nimissä? Kyllähän sun tekstit aivan huutaa, että sä olet nainen.
Näet nyt pettämiskriisin liikaa sen miehen näkökulmasta. Ja enemmänkin sellaisen miehen näkökulmasta, joka ei rakastajasi tavoin kadu pettämistään.
Jokainen kärähtänyt mies ilmeisesti haukkuu salarakkaansa vaimolleen, se on ilmeisesti yksi tapa saada jatkaa suhdetta rauhassa uudelleen. Moni nainen uskoo tällaiset vakuuttelut, kun mies kiroaa toisen naisen ailmpaan helvettiin. Se on sitä niiden vaimojen "säälittävyyttä", kun uskovat lopulta miesten vakuuttelja, joita on tehostettu kunnon haukkumilla?
Itse en mielestäni sinun sääliä sillä tavalla kaipaa, kun kohdallani on nimenomaan tällainen kovasti katuva mies, joka ei edes pyllistäisi salarakkaansa suuntaan ja tästä on monien vuosien takaa löytynyt todisteet. Minä en ollut se kettingillä ketään kiinnittelevä vaimo, vaan todistusaineistonkin mukaan mies oli aikoinaan tehnyt johtopäätökset itse. Ja jos se jostakin ikävältä kuulostaa, niin niiden perusteella hänen oma vaimonsa kiiri ykköseksi vertailussa salarakasta kohtaan. Nämä oli niitä kirjeitä, joista en tiennyt mitään, kun en muutenkaan ollut perillä heidän suhteensa tasosta.
Toisinkin voi olla ja tarinoita on monia.
...kuitenkaan, sillä minä en jäänyt liittoon siksi, että kakkosnainen haukuttiin minulle. En tiennyt heidän suhteensa tasosta mitään, minulle haluttiin uskotella, että se on puhdasta ystävyyttä.
Annoin sen sitten olla näin, mutta koska epäilin, laitoin eropaperit sisään.
Kun tein päätöksen jäädä liittoon, kukaan ei haukkunut minun kuulteni ketään.
Tämä myöhemmin minulle lähetetty kirjeenvaihto, josta ilmeni sukupuolinen kanssakäyminen oli juuri sitä samaa todistusaineistoa, jossa minut noteerattiin paremmaksi. He olivat tosiaan riitaantuneet hyvin pian sen jälkeen, kun homma oli mennyt överiksi ja mieheni katunut sitä seksiasteelle menoaan.
Minä en ainakaan osaa osoittaa kohtaa, missä minua pitäisi sääliä? Muuten kuin siinä mielessä, että tosiaan mun mieheni ihastui moninkertaiseen petturimestariin. Tämä on myös mieheni mielestä pahinta: nainen esiintyi vallan erilaisena ihmisenä, kuin oikeasti on, vaikka tuo onkin mun mieheni murhe. Itse voin vain todeta, että mitäs läksit...
Sun tilanteesta sen verran, että mun ymmärrys kulkee mukana siinä mielessä, että itsekään en pärjäisi ilman seksiä. Mutta sitä ihmettelen, ettet ottaisi sita salarakasta itsellesi, ei kait se muuten voi niin paljon huonompi mies olla kuin nykyisesi, joka ei sinua laisinkaan halua?
Saamari...tämän siitä saa, kun kirjoittelee työajalla...edellinen teksti ei näkynyt, siksipä kirjoitin sen uudelleen..ja nyt ne on kumpikin täällä.
siellä huutelee kun eihän tuo ny mitenkää voi olla totta, että jollakin miehellä olis omasta mielestään ihana nainen. ..ota pahvit silmiltä vitun spede.
"rehellisesti ANNA VAIMOSI MENNÄ! Hän ansaitsee paljon parempaa kuin valehtevan luuserin."
typerästihän tuo mies on toiminut, mutta toisin kuin useimmat petturit täällä hän sentän myöntää että tuli mokattia ja vieläpä rehellisesti kertoo, että oli itsekäs ja halusi rusinat pullasta (eikä selitä "kun rakastuu niin ei mitään mahda")
tietenkin puheet olisivat varmaankin aivan erilaisia, jos ei olis jäänyt mustaa pekkaa käteen.
Ei kukaan kait kirjoittanut etteikö haluaisi. Vaan kun ei pysty. Mieheni on 90% invalidi.
Ja samalla se syy, miksi minä en salarakasta omakseni ota.
olla jättämättä kumppani hänen vammautuessaan.
Mutta eikö ole epäjaloa tyydyttää seksuaaliset tarpeet jonkun toisen kustannuksella? (Rakastajasi vaimo kärsinyt helvetin, on ikäänkuin sijaiskärsijänä siinä, ettet saa kotoasi seksiä)
Arvostat itse kuitenkin parisuhdetta ja kahden kauppaa niin paljon, ettei sitä edes invalidisoituminen horjuta. Ihan hieno piirre.
Sinun tilanteessasi suosittelisin kuitenkin maksullisia deittejä. Kyllähän ne varmasti hintavaksi tulee ajan mittaan, mutta kenenkään vaimon kärsimys ei ole rahassa mitattavissa.
Vaimo on jo kertaalleen, tai paremman tiedon mukaan neljättä kertaa, ollut vapaa valitsemaan lähteäkö vai jäädä pettävän miehensä luo. Joten eiköhän tuokin tasan itse ole valinnut tiensä mitä kulkea.
Osaltani päätän keskustelun tähän.
IHANAA LEIJONAT IHANAAAAAA!!!!!
ei voi kuin nauraa;)
Vai menenkö minä kertomaan samantien miehellesi, ettei peli loppunutkaan?
Voin kertoa samalla ne muutkin asiat, joita hän ei vielä tiedä.;D
ihmeessä. Kyllä mun mielestä pitää kertoa, jos tietää joidenkin pettävän puolisoaan.
Ole niin ystävällinen ja kerro vaimolle. Hän ei nyt sinua kiitä, mutta valheessa eläminen on pahempi vaihtoehto.