Empatian puute

Ikääsi et ilmoita mutta textistä päätellen olet kyllä aika nuori "vanha". Miesten empatian puute on hyyyvin yleistä ja tulee parhaiten esille pienissä arkipäivän asioissa; kun ei huomaa / huomioi, kuuntele, ymmärrä, kun ei osaa ajatella asioita toisenkin kannalta, 'puolesta' ...

Miehet vain yksinkertaisesti pyörivät niin totaalisesti 'oman napansa' ympärillä, että ei mitään havaintoa siitä, mitä sen ulkopuolella tapahtuu. Varsinkaan henkilökohtaisessa omassa parisuhde-elämässä, jossa ollaan jo siinä vaiheessa, että asutaan saman katon alla.

Sinulla taitaa olla vain kaksi vaihtoehtoa: ottaa tai jättää. Vaihtamalla nämä 'luomakunnan kruunut' vain harvoin paranevat mutta voihan sulla käydä säkä ja löydät enemmän huomioivan tyypin. Heitäkin ehkä silti on, toivon ma. Tai sitten lakkaat vain huomaamasta tällaisia 'pikku'virheitä jos isot asiat toimivat ja opettelet elämään itsenäisen ja itseään arvostavan ja ymmärtävän naisen elämää ja etsit empatiat muualta.

..on kuule paljon ja tulee joka kerta eteen, eivät ne miestä vaihtamalla parane. Samanlaisia kylmäkaappeja ovat jokainen ja kuten tuossa yksi jo oikein kommentoikin niin miesten elämä pyörii jotenkin niin perustavan laadun kautta oman navan ympärillä. Tiedä sitten liittyykö se jotenkin siihen mitenkä miehillä on ainainen tarve hallita kaikkea, eiväthän he silloin kykene mitään tuntemaankaan, koska sehän olisi vain 'tiellä'. Toinen mikä vaikuttaa on varmastikin kasvatus, se mitenkä äidit paapovat poikiansa ja tahtomattansa kasvattavat heistä määrätietoisia kyllä ja kunnianhimoisia, mutta myös pelottavia ja kylmiä.

Ehkä kannattaa miettiä ne suhteen plussat ja miinukset.. Ja sitä kautta miettiä kannattaako vaihtaa ukkoa mihinkään.. Ja jos tulee liikaa miinuksia niin ainahan voi alkaa seuraavaksi suhteeseen vaikkapa naisen kanssa. Ainakin tunteita riittäisi :)

Tsemppiä!

viimeinen lause on kyllä se kaikkein kehnoin syy jatkaa suhdetta, joka ei toimi: "Ja alan olemaan niin vanha, että pitäisi pian niitä lapsiakin ja mistäs mä nyt yhtäkkiä löydän sellaisen miehen, joka niitä haluaisi ja tykkäisi vieläpä musta. Huoh."
Miten kuvittelet parisuhteenne toimivan lasten tulon jälkeen, kun se ei toimi nytkään - hyvä parisuhdekin natisee välillä liitoksistaan lasten syntymän aikaan, koska se on yksinkertaisesti vain niin suuri muutos! Ei auta, vaikka olisit miten hyvin valmistautunut ym - naisella esim hormonit jylläävät ja yövalvomiset ym vaativat oman veronsa.

Mitä tulee tuohon miehesi empatian puutteeseen... Omasta kokemuksesta voin sanoa, että miehet vaan ovat erilaisia kuin naiset ; vaikka miten selvästi mielestäsi "vihjaat" jotain, ei mies sitä käsitä. Puhuuko miehesi sinulle jotain "vihjailemalla"? Veikkaanpa, että ei... Koska hän ei osaa. Ja kun ei osaa, ei myöskään ymmärrä. Miehelle pitää asiat sanoa mahdollisimman selkeästi ja yksiselitteisesti. Mies ei halua arvailla, vaan jollei asia tule selväksi, hän lähtee pois ja tuumaa, että eipä tainnut olla kovin tärkeä asiakaan. Karua, mutta noin se vaan on. Ja naisen itku, se vasta miehelle mystinen juttu onkin - eivät mies sitä osaa "jäljittää", mistä itkusi johtuu...
Kahdessa aiemmassa parisuhteessani kompuroin näiden asioiden kanssa: hienotunteisuuttani jätin asioita sanomatta just niin kuin ne ovat, sen sijaan kierrellen yritin saada saman perille... Ei onnistunut. Toisella kertaa ehkä vähän paremmalla menestyksellä, mutta usein tilanne päätyi siihen, että mies tokaisi tuon olevan taas sitä naisen neuroottisuutta ja käveli pois.
Nykyisen mieheni kanssa kommunikaatio pelaa varmaan niin hyvin kuin pelata voi: meillä sanotaan asiat mahdollisimman suoraan. Välillä melko jyrkästikin, mutta tulevatpahan selviksi - eikä tarkoituksena ole toista loukata. Elämä on paljon helpompaa, kun ei tarvitse arvailla, ymmärsikö toinen vai ei.

Se on vaan naisen tajuttava, että suurin osa miehistä ei osaa lukea ajatuksia. Meillä ainakin toimii selkeät ilmaisut reippaasti esitettynä, kuten:

"Mulla on ylihuomenna synttärit, haluaisin lahjaksi..."
"Veisitkö roskat"
"Voitaisiinko olla yhdessä tänään, ihan kahdestaan"
"Mulla on varmaan kuumetta ja huilaan tänään"
"Mulla on niin kiire/huono olo, että ehtisitkö kauppaan"
"Moneltako tulet kotiin, voisitko soittaa kun lähdet"

Saattaisin itsekin syödä nakit, jos luulisin toisen jo syöneen. Harva mies osaa laskea, että tuossa pannulla on nyt ne kaksi nakkia, jotka aamulla oli jääkaapissa ja pöydällä kolme palaa leipää, jonka jälkeen meillä ei ole enää mitään syötävää...

Haluat aika paljon huomiota, mikä sopii moniin naisiin. Jos haluat enemmän huomiota, niin kommunikoi selvemmin. Eiks joo.

Kaikenlaiset vihjailut mies kokee loukkauksina.

Miksei asioita voi sanoa suoraan?

Jotain on vialla jos ei osaa tai uskalla sanoa asioita niin kuin ne ovat.

... oon jokseenki samas tilantees. mun täytyy miettii minkä s-osoitteen keksin tähän hätään.

Ei teatterissa käynnit, juustot ja viinit asiaa miksikään muuta.

Minun mielestäni ette.

Et voi hankkia lapsia miehen kanssa, joka vain pelaa ja syö lastenkin nakit.

vaan kommunikaation puute. Suoraa puhetta vaan. Tosin on niitäkin miehiä olemassa, jotka tulevat lohduttamaan kun huomaavat toisella olevan pahan mielen, tai soittavat kaverille että tyttöystävä on kipeä joten jää hoitamaan tätä. Harvassa, mutta olemassa. Koska oma miehesi ei luonnostaan hallitse näitä osa-alueita, opeta häntä. Uskon miehen haluavan oppia, samoin kuin nainenkin harrastamaan seksia vaikkei just nyt tekis mieli mutta kun se tekee puolisolle hyvää eikä itsellekään vastenmielistä.

suoraan ja vaikka ärjyen jos se sitten menee ukkosi kaaliin. Jos ei niin lähe vetään. Ei tuo ole kumppani eikä mikään.

Kirjoituksesi on kuin minun elämästäni/kodistani. Aivan samanlainen mies oli minullakin. 22 vuotta sitä katsoin ja sit riitti. En tiedä suhteestasi muuten millä mallilla mutta jos löydät kirjan Sata tapaa tappaa sielu, uskoisin että alat ymmärtää paremmin mistä on kyse:) Minulle kävi juuri niin, luin kirjan ja paljon muitakin narsismiin liittyvää kirjallisuutta ja tajusin että kytkimen nosto on ainut vaihtoehto jos aion vielä itseni pelastaa täyspäisenä ja niin tein. Kotona leijuva jatkuva kireys ja pahanolontunne, painostava ilmapiiri ja kaikki negatiivinen tunne ovat historiaa.
Voihan olla että miehesi ei olekkaan narsisti mutta kannattaa perehtyä myös kyseiseen luonnehäiriöön tarkemmin. Minä löysin siitä apua ja tajusin että hullu ämmä en olekkaan minä vaan se hullu, ja syypää minun ja lasten pahoinvointiin löytyykin lähempää kuin koskaan osasin edes arvata.
Lapset olivat helpottuneita kun muutimme erilleen. Kumpikaan ei halunnut jäädä isälleen ja vanhempi 18 vuotias ei halua isäänsä nähdä koskaan. 2 vuotta mennyt että hän ei isäänsä ole nähnyt, ja ikävä ei hänellä ole kuulemma ollut.
Että näinkin pahasti voi tilanne mennä lukkoon, missään tapauksessa en suosittele sinua lapsia ainakaan tekemään tuollaiselle tyypille. Kyllä niitä löytyy täyspäisiäkin isäehdokkaita ja empatian kyvyn omaavia miehiä.
Aurinkoista keväänjatkoa kaikille:)

Miehellesi et uskalla oikeesti sanoa mitään. Voisit vaikka mennä tökkiin ja sanoon että nyt on puhuttava, vaikka hänellä kuinka olisi kuulokkeet päässä. Jos miehen tarvisi aina tietää että olet porannut toisessa huoneessa, niin se vaikuttaa sille että olet läheisyysriippuvainen ja miehen tarvisi aina olla lukemassa ajatuksia. Jos joku painaa mieltä niin ihan rohkeasti sen voi kertoa miehelle niin ei tarvi sitten ihmetellä kun hän ei lukenut ajatuksiasia.

Hoidatuta läheisyysriippuvaisuutesi kuntoon ja kasvata parempi itsetunto niin ongelmasi kaikkoavat.

Naiset aina luulevat toisen ehkä ymmärtävän sen, mitä he mahdollisesti tulevat ajattelemaan.Asioista voi puhua myös suoraan - kuten miehet tekevät.Elämä on silloin paljon helpompaa.

"vaan tekee aina oman päänsä mukaan asiat."

Naiset tekevät 100-prosenttisesti näin. Kaikkein varmimmin vielä ne, jotka tähänkin väittävät, että "meillä päätetään yhdessä"...höpö-löpö.

No ihan ensiksi jokaisen tulisi opetella sen verran naisen ja miehen eroja,
Tämä kuuluisa sanonta putkiaivot miehellä ja rypäleaivot naisella, on hyvin kuvaavaa.
Mies ei keskity kuin yhteen asiaan kerrallaan nainen vatvoo samalla kaikkea, siihähän se ristiriita on.
Tuota työhön soittelua vieroksun kyllä naisenakin aika kovin. Mielestäni työpaikoille ei soitella perheen tyhjänpäiväisiä asioita , kyllä ne pitää ehtiä hoitaa työajan jälkeen. Itselleni oli työhön hyvin vaikea soitella, sillä olin lähes koko ajan päivistä varattuna. Tosin pidin omaa puhelintani näkyvillä, jotta huomasin tulleen viestin, josta oli sovittu, että asian pitää olla kyllä sitten kuoleman vakava, jolla työaikana häiritään.
SAmoin on sähköpostien kähettely, kyllä ne rakkauden tunnustukset ehtii sanoa kotiin palattua ja ompahan jotain odotettavaa, tosin mies ei työpäivän jälkeen ole kyllä parhaimmillaan näissä asioissa.
Se että sairastuu vatsatautiin tai kuumeeseen ei edellytä puolisolle soittamista jos koti on lähellä työpaikkaa voi sinne menn'ä yksin makaamaan. Olen itsekin kerran melkoisessa vatsataudissa mennyt, no pienten ongelminen kanssa olin kotona ja lopulta nauroin kaikelle ihan itse.
Vanha ketju näyttää olevan, mutta voi hellan tuutelis kun on vauva ollut asialla.
Riippuen siitä mikä oli sovittu meno, en olisi itse pahaksi katsonut jos mies menee yksin ja saan olla kotona ihan rauhassa vatsakipuineni.
Josku tuntuu näissä, että on tainnut jäädä lapsuus elämättä ja kuritukset saamatta, kuin pikkumainen ihminen on.

Uusi mies... Miehellesi tuntuu olevan tärkeintä vaan oma napansa, kaverinsa, pelaaminen... Oot vaan lisä siinä hänen ympyrässään...

Lue narsismista, netistä löytyy paljon tietoa.

On teilläkin elämä.

Uusi mies vaan ! Jätä se jos arvostat yhtään itseäsi, ei tuollainen mies ansaitse sinunlaistasi. Kyllä täältä löytyy niitäkin jotka eivät pelkästään omaan napaansa pelkästään tuijota..

Huh!
Minä en missään nimessä enää tekisi lapsia miehelle, joka ei vie roskia sanomatta tai mieti muuta kuin itseään...loppujen lopuksi kun niitä lapsia tulee, ja olet väsynyt etkä pysty miehelle tekemään joka kerraksi ruokaa tai siivoamaan kämppää putipuhtaaksi,kun on kotiin tulossa, niin saat vaan huudot naamallesi ja mies jonain päivänä jättää sinut yksin lasten kanssa selviämään...
Miettikää oikeesti onko miehessä ainesta sitoutumaan, hoitamaan perhettä(vaatii monesta omasta luopumista) ja jos ei voi kun istua pelaamassa,niin herääkö yöllä hoitamaan vauvaa,kun sulla on vatsatauti?
Minä olisin mieluummin yksin...jotkut miehet kasvaa yhtä-äkkiä aikuiseksi, mutta se on kuin lottoamista, jos ei mitään kasvun merkkejä ole ihmisessä jo ennen lapsia...
Ja jos 7 vuotias poika osaa olla empaattinen aidosti,miksei aikuinen mies osaisi?
Olen nähnyt todella hyviä ja kasvaneita miehiä, harmittaa etten itse odottanut sellaisen löytymistä tarpeeksi. Ja miehet kasvattakaa itseänne, se antaa teille satakertaasata takaisin kaikki se ilo ja rakkaus ja sitoutuminen mitä saatte vastalahjaksi!!!! Kun tarpeeksi monta kertaa "näyttelee" sitä minkä tietää oikeksi niin huomaa, että se onkin oikeaa:)

Voi elämän kevät. Miehesi on lapsellinen, sinä olet lapsellinen.

Älkää lisääntykö keskenänne.

Älä oleta että miehet ovat ajatustenlukijoita, opettele puhumaan suoraan.