Miksi jotkut anopit haluavat haukkua ja sättiä miniöitään? Mikä on se perimmäinen syy? Ymmärtääkö joku tätä psykologiaa?
Eivätkö nuo kauhuanopit ole katkaisseet napanuoraa poikiinsa? Kuvittelevatko he vain huolehtivansa poikiensa hyvinvoinnista? Vai onko heillä tarve asettua toisen ihmisen yläpuolelle? Tuntevatko anopit mustasukkaisuutta miniää kohtaan? Tai kateutta? Vallanhimoa? Omistamisenhalua?
* * * nyt seuraa vuodatus, ei kannata lukea edemmäs ;-) * * *
Oma anoppini kohtelee 45-vuotiasta poikaansa (eli miestäni) kuin tämä olisi kuusivuotias. Anoppi soittaa miehelleni monta kertaa päivässä ihan holhoamismielessä: Tenttaa, mitä tämä hänen 45-vuotias poikansa on syönyt ja onko poika ottanut kolesteroliläkkeet... Mieheni ei yleensä vastaa puheluihin, jolloin anoppi alkaa tulittaa minun puhelintani: Onko jotain tapahtunut, miksi mieheni ei vastaa, onko mieheni nyt syönyt kunnolla ja vaihtanut kalsarinsa (no suurin piirtein).
Mieheni kanssa jaksamme yleensä ottaa tämän holhouksen huumorilla, joskus taas emme. Joskus nauramme, joskus itkemme.
Hankalinta anopissa on, että hän kiukuttelee ja piikittelee vuosikausia, jos ei saa päättää poikansa asioista. Kylään tullessa anoppi ei mielensoituksellisesti edes maista minun tekemiäni ruokia. Eihän miniä voi osata tehdä yhtä hyvää ruokaa kuin anoppi. Anoppi systemaattisesti myös haukkuu muut miniänsä, jotka eivät osaa nekään kasvattaa lapsia, hoitaa kotia tai tehdä mitään muutakaan.
Mieheni on niin kiltti ja suurisydäminen, että yrittää viimeiseen asti kunnioittaa omaa äitiään ja olla tätä kohtaan hyvä poika. Minä olen siinä aika lailla puun ja kuoren välissä. En kai voi provosoida miestäni ottamaan etäisyyttä äitiinsä? Vai voinko?
Eivätkö nuo kauhuanopit ole katkaisseet napanuoraa poikiinsa? Kuvittelevatko he vain huolehtivansa poikiensa hyvinvoinnista? Vai onko heillä tarve asettua toisen ihmisen yläpuolelle? Tuntevatko anopit mustasukkaisuutta miniää kohtaan? Tai kateutta? Vallanhimoa? Omistamisenhalua?
* * * nyt seuraa vuodatus, ei kannata lukea edemmäs ;-) * * *
Oma anoppini kohtelee 45-vuotiasta poikaansa (eli miestäni) kuin tämä olisi kuusivuotias. Anoppi soittaa miehelleni monta kertaa päivässä ihan holhoamismielessä: Tenttaa, mitä tämä hänen 45-vuotias poikansa on syönyt ja onko poika ottanut kolesteroliläkkeet... Mieheni ei yleensä vastaa puheluihin, jolloin anoppi alkaa tulittaa minun puhelintani: Onko jotain tapahtunut, miksi mieheni ei vastaa, onko mieheni nyt syönyt kunnolla ja vaihtanut kalsarinsa (no suurin piirtein).
Mieheni kanssa jaksamme yleensä ottaa tämän holhouksen huumorilla, joskus taas emme. Joskus nauramme, joskus itkemme.
Hankalinta anopissa on, että hän kiukuttelee ja piikittelee vuosikausia, jos ei saa päättää poikansa asioista. Kylään tullessa anoppi ei mielensoituksellisesti edes maista minun tekemiäni ruokia. Eihän miniä voi osata tehdä yhtä hyvää ruokaa kuin anoppi. Anoppi systemaattisesti myös haukkuu muut miniänsä, jotka eivät osaa nekään kasvattaa lapsia, hoitaa kotia tai tehdä mitään muutakaan.
Mieheni on niin kiltti ja suurisydäminen, että yrittää viimeiseen asti kunnioittaa omaa äitiään ja olla tätä kohtaan hyvä poika. Minä olen siinä aika lailla puun ja kuoren välissä. En kai voi provosoida miestäni ottamaan etäisyyttä äitiinsä? Vai voinko?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Anna miehen ja anopin hoitaa oma suhteensa, ja laita itse anoppiin välit poikki, jos et kestä enää. Älä kutsu kylään, ja jos mies kutsuu, niin mies kestitsee ja sinät lähdet pois siksi aikaa (jos sinulle sopii).
Omalle miehelle valkeni 40 vuotiaana äitinsä törkeys. Ehkä ne joskus sen tajuavat, kun pääsevät kunnolla olemaan äitinsä kanssa ilman turvaverkkoja (vaimojaan).
kehoittaa miestäsi ottamaan etäisyyttä senverran äitiinsä, ettet itse enää kärsi heidän suhteestaan- olkoon se millainen tahansa. Itselleni asia valkeni noin 2 vuotta sitten, että ellei poika vastaa anopille, anoppi soittelee mulle ja kyselee ties mitä eli siitä seurasi kovakin "tenttituokio".. Jouduin itsekkin samanlaisen asetelman kohteeksi joten neuvon: ilmoita anopille ettei asia oikeastaan kuulu sinulle, ja samat miehellesi. Ellei ja kun ei tehoa, sanot että ei näitä kyselyjä enää sinun puhelimeesi eli "rajanvetoa".
ja se kiukuttelu ja piikittely ei lopu ikinä, ellet itse sitä lopeta.. Tiedän ; mies ei halua rikkoa sopua ja haluaa olla äitinsä kanssa- suodaan se heille. Toisaalta sitä sälää tulee vielä välien katkomisen jälkeen sillä nämä anopit keksivät aina jotakin lisää. Sillä he ovat "yksinäisiä" ellei ole miestä.. Mutten oikein sittenkään käsitä miksi 60 vuotias sinkku anoppini on sinkku 15 vuotta, ellei siitä pidä..
Yksinäisyyden valittelun ei edes tarvitse johtua miehen puutteesta! Oma äitini piti erinäisiä työjuhtia kolmisenkymmentä vuotta avioeronsa jälkeen, ja kuitenkin joka ikinen puhelu minulle (asun ulkomailla) päättyi surkean valittavalla äänellä loppukaneettiin: "Kyllä mää niin yksin olen!"
Juu juu.