Täälläkin moni vain aukoo päätään, pottuilee, haukkuu... Samoin kun katsoo vaikka maikkarin kommentteja: täysin epäasiallisia, ja aina vaan hau-hau... Toisaalta, kun sinkut palstalta tehdään joka toisesta kirjoituksesta epäasiallisuus valitus, ei rakennuspalsta tai maailman menoa jää yhtään heikommalle. On keskustelijan ikä sitten se 15 tai 45, teksti tuntuu olevan aina yhtä asiatonta, ja kiista tilanteessa ei puhuta enää asiasta, vaan toisesta, ei kiistellä mielipiteistä, vaan siitä kuka on ku**pää.
Mietin sitä, että tajuaako ihmiset, että se, mitä viljelee, lisääntyy? Kun paskalle antaa vallan, se valuu jokapaikkaan ja ne ajatuksetkin, mitä viljelee, kirjoittaa, tekee, lisääntyy. Okei, ajatellaan että netti on viemäri, minne ihmiset oksentaa, mutta samalla, kun tässäkin kirjoitan, se kaikki menee oman ajatusmaailman läpi. Siis se, ettei se vaikuttaisi, ja nämä kirjoitukset vaikuttaisi, niitten kirjoittajiin ja lukijoihin, täällä oleviin, on täysin mahdotonta. Oma maailma kuitenkin on sitä hyvin, hyvin pitkälti, miten sen ajattelee ja näkee: ja vaikkei sitä itse tajuaisi, oma asenne vaikuttaa silloinkin kun sen yrittää piilottaa. Ajatukset ovat toiminnan tai toimimattomuuden pohja, asenne ratkaisee. Aina.
Ja koko ajan, enemmän ja enemmän, palstat muuttuu asiattomiksi, kaikki negatiiviseksi loan heitoksi ja siitä tulee ikäänkuin hyväksyttyä! Monella tuntuu olevan kiire sitten vastauksiinsakin syöttää se oman maailman sonta, lukematta alkuperäistä kirjoitusta edes, kommentoida asian sivusta jotain pikkuseikkaa, epäkohtaa, ihan kuin olisi kiire päästä esittämään parempaa, eli huonontaa jollain tavalla toista.
Puhutaan, että "ihmiset voivat pahoin" mutta mikä ihme se nyt on? Jos lukee näitäkin juttuja, voin hyvin kuvitella, että riippumatta ulkoisista olosuhteista, mitä monella on varmasti vaikeuksia parantaa (eikä aina vähiten itsensä takia) , he todella voivat pahoin koska maailma esittäytyy sellaisena heille.
No, kyllä te tiedätte... Ehkä... Mitä tarkoitan. Mutta miksi? Kun lietsoo itseensä kaikkea tätä, voi aivan taatusti pahemmin. Kun opettelee tälläisen tavan kommunikoida, kun täälläkin on, mitä voi muualla olettaa, elämässään? Ja miksi siitä on tullut hyväksyttyä? Miten ihmiset kokevat jotenkin hyvänä nimitellä, haukkua, kaataa paskansa toisten niskaan, liioitella, nolata, valehdella, esittää.. Mitä vielä. Trolleihinkin vaan tartutaan ja sanotaan, että "se on kivaa" vaikka ihmetyttää toisaalta, että mitä kivaa totaalisessa sen ittensä jauhannassa on, missä ei edes ole huumoria?
Okei, keskustelupalstoilla olisi mahdollista keskustella asioista, nimenomaan asioista ja mielipiteistä anonyyminä, olla mukana. Keskustelemalla, kommentoimalla, ottamalla osaa, jokainen vaikuttaa johonkin. Opetella väittelemään, pysymään asiassa. Myös rohkaista, kannustaa. Nähdä asiat myös laajemmin, opetella ymmärtämään toistenkin näkökantoja. Ja myös: opetella kuuntelemaan lukemalla.
Mitä sinä teet? Täällä ja muualla? Miksi? Mitä saat siitä, mitä teetkin?
Mietin sitä, että tajuaako ihmiset, että se, mitä viljelee, lisääntyy? Kun paskalle antaa vallan, se valuu jokapaikkaan ja ne ajatuksetkin, mitä viljelee, kirjoittaa, tekee, lisääntyy. Okei, ajatellaan että netti on viemäri, minne ihmiset oksentaa, mutta samalla, kun tässäkin kirjoitan, se kaikki menee oman ajatusmaailman läpi. Siis se, ettei se vaikuttaisi, ja nämä kirjoitukset vaikuttaisi, niitten kirjoittajiin ja lukijoihin, täällä oleviin, on täysin mahdotonta. Oma maailma kuitenkin on sitä hyvin, hyvin pitkälti, miten sen ajattelee ja näkee: ja vaikkei sitä itse tajuaisi, oma asenne vaikuttaa silloinkin kun sen yrittää piilottaa. Ajatukset ovat toiminnan tai toimimattomuuden pohja, asenne ratkaisee. Aina.
Ja koko ajan, enemmän ja enemmän, palstat muuttuu asiattomiksi, kaikki negatiiviseksi loan heitoksi ja siitä tulee ikäänkuin hyväksyttyä! Monella tuntuu olevan kiire sitten vastauksiinsakin syöttää se oman maailman sonta, lukematta alkuperäistä kirjoitusta edes, kommentoida asian sivusta jotain pikkuseikkaa, epäkohtaa, ihan kuin olisi kiire päästä esittämään parempaa, eli huonontaa jollain tavalla toista.
Puhutaan, että "ihmiset voivat pahoin" mutta mikä ihme se nyt on? Jos lukee näitäkin juttuja, voin hyvin kuvitella, että riippumatta ulkoisista olosuhteista, mitä monella on varmasti vaikeuksia parantaa (eikä aina vähiten itsensä takia) , he todella voivat pahoin koska maailma esittäytyy sellaisena heille.
No, kyllä te tiedätte... Ehkä... Mitä tarkoitan. Mutta miksi? Kun lietsoo itseensä kaikkea tätä, voi aivan taatusti pahemmin. Kun opettelee tälläisen tavan kommunikoida, kun täälläkin on, mitä voi muualla olettaa, elämässään? Ja miksi siitä on tullut hyväksyttyä? Miten ihmiset kokevat jotenkin hyvänä nimitellä, haukkua, kaataa paskansa toisten niskaan, liioitella, nolata, valehdella, esittää.. Mitä vielä. Trolleihinkin vaan tartutaan ja sanotaan, että "se on kivaa" vaikka ihmetyttää toisaalta, että mitä kivaa totaalisessa sen ittensä jauhannassa on, missä ei edes ole huumoria?
Okei, keskustelupalstoilla olisi mahdollista keskustella asioista, nimenomaan asioista ja mielipiteistä anonyyminä, olla mukana. Keskustelemalla, kommentoimalla, ottamalla osaa, jokainen vaikuttaa johonkin. Opetella väittelemään, pysymään asiassa. Myös rohkaista, kannustaa. Nähdä asiat myös laajemmin, opetella ymmärtämään toistenkin näkökantoja. Ja myös: opetella kuuntelemaan lukemalla.
Mitä sinä teet? Täällä ja muualla? Miksi? Mitä saat siitä, mitä teetkin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
On monesti itsekkin ihmetellyt onko tämä vain "mielenterveyspotilaiden " keskustelupaikka.
Ja totean lisäksi: Maailma on suuri mielisairaala jossa jokainen sen asukas on yhtälailla hoitaja , hoidettava kuin myös lääkäri.
Niinpä, ja muuallakin. Olen tässä katsellut noita eri keskusteluja ja kommentointeja. Maikkari on hyvä esimerkki. No, se nyt on seiska-maikkari nykyään, kun "tieto"lähteenä on sun-lehti ja cosmo, mutta samalla, kun otsikot ovat muuttuneet huonoksi viihteeksi "vau, mitkä tissit"tyyliin, on kommentit samaa luokkaa. Ne eivät ole enää joskus asiattomia, vaan jatkuvasti. Niissä ei enää ilmaista, että jostain ei tykätä, vaan se haukkuminen on ihan asiatonta ja törkeää. Jotenkin en osaa ottaa enää maikkariakaan tosissaan, kun se on mennyt sellaiseksi juorulehdistö-tasoon. Viihdekin voi olla hyvää viihdettä. Ja jotenkin se tietynlainen asiattomuus vetää mukaansa lisää. Olettekos koskaan katsoneet seiskan kommentteja? Olen niihinkin tässä tutustunut, ja vaikka mikä tukiainen olisi mikä, niin jotenkin ällistyttää... Antaisivat olla, jättäisivät katsomatta, olisivat kiinnostumatta. En mä ainakaan lue ja katsele muuten näistä turhista julkkiksista, mitä mielestäni on jokainen julkkis, joka ei ole ammattinsa kautta ensisijaisesti julkisuuden henkilö. "julkkis" ei ole ammatti eikä arvo, mutta sen funktio tuntuukin olevan eräälainen jätteenkaatopaikka, ja heille itselleenkin siitä on tullut joku... No, en tiedä. Mutta samaa "arvottomuutta". Se levittää itse itseään. Voisikohan sanoa, että asiattomuus ja arvottumuus leviää ja levittää itseään ja saa ihmiset uskomaan itseensä.
Aika pitkälle ole sitä mieltä, että sitä niittää, mitä kylvää. Liekö karman laki tai jotain? Näillä palstoilla meno on mitä on. Ihmiset purkavat höyryjä ja turhaumiaan aika pitkälti. Tuskin ovat livenä yhtä ilkeitä.
Jonkin aikaa minulla on ollut pomona suoranainen positiivisuuspelle. Hän julistaa ajattelevansa myönteisesti ja olevansa aivan ihana ihminen, jopa niin päivänsäde, että hän voi kertoa muille näiden olevan ihan p..stä. Tyyppi siis elää toisin kuin puhuu. On ottanut amerikkarikkalaisen pakkopositiivisuuden keppihepakseen, jonka selästä huutelee törkeyksiä ihmisille, joista ei pidä. Tämän kokemuksen jälkeen olen alkanut ajatlla "positiivisuudesta" vähemmän positiivisesti..
Niin, olet antanut yhden ihmisen teennäisyyden vaikuttaa: oletko siis miettinyt, mikä oikeasti on positiivista? Tuntuu hieman omituiselta, että kun yksi on negatiivinen selkäänpuukottaja, toisenkin täytyy ruveta kyynikseksi ja esimerkiksi amerikkalainen "pakkopositiivisuus" on joittenkin harvojen juttu. Eli siis, onko hän muka oikeasti positiivinen vai negatiivinen? Ajatteleeko hän oikeasti myönteisesti? Onko siis edes kyse positiivisuudesta ja myönteisyydestä vaan jälleen kerran negatiivisuudesta, haukkumisesta, paskan puhumisesta, teeskentelystä, valehtelusta... Niin, kyllä vain, kyllä vain. Hän ei siis olekaan positiivisuuspelle vaan negatiivisuuspelle.
"Ihmiset purkavat höyryjä ja turhaumiaan aika pitkälti. Tuskin ovat livenä yhtä ilkeitä." Mun mielestä eivät pura, vaan levittävät pahaa oloaan ja mieltään ja samalla itse rypevät siinä. Kuten sanottu, se lisääntyy, mitä koko ajan viljelee ja ajattelee. Eli, kun he muka purkavat, niin miten sekin heitä auttaa, ei se ainakaan helpottavan tunnu! Jos se purkantuisi, sehän myös loppuisi, mutta osan kohdalla tulos alkaa olla todella sairasta. Se ei siis vähene, eikä purkaannu, niitä tyyppejä tulee vaan lisää, se lisääntyy, ja heidänkin jutut muuttuvat koko ajan sairaanpaan suuntaan. Lopulta he ovat livenä yhtä ilkeitä: näinhän he ajattelevat joka kerran kun täällä olevat. Se mikä pään sisässä on, siihen myös vaikuttaa. Lopulta heistä muuttuu sitä, mistä puhuvat.
Sen takia mä sitä ihmettelenkin. Se ei vähene sillä. Jos pahaa oloaan ja sen syitä miettisi oikeasti ja keskustelisi asioista, kertoisi ja kuuntelisi, se helpottaisikin ehkä. Pahan olon voi purkaa, mutta siihen ai auta muitten lynttääminen, haukkuminen, riekkuminen jne.
Näin juuri. Pelkään posotiivisuus-pellejä, koska he oikeasti ovat kaikkea muuta kuin positiivisia. Yhä vähemmän on ihmisiä, jotka oikeasti ovat suurimman osan aikaa myönteisiä ja arvostavat muitakin kuin omia näkemyksiään. Heidän lähellään on miellyttävä olla. Kuin sieniä sateella pukkaa pyrkyri-tyyppejä, jotka hampaitaan näytellen kehuvat itseään ja kertovat olevansa "positiivisia". Mielellään he lyövät miinusmerkkisen leiman kaikkeen ja kaikkiin, mistä eivät pidä. (Kavahdan termejä positiivinen ja negatiivinen. Niiden alkuperäinen merkitys on kärsinyt inflaation ja muuttunut joksikin aivan muuksi.) Sitten on tietysti nämä, jotka avoimesti vihaavat sekä vastustavat kaikkea. Tämän jakauman huomaa töissä, jossa väkisinkin tapaa paljon väkeä.
Keskustelua? Sitä ei ole. Palstan (palstojen) kirjoittajat eivät enää ymmärrä, mikä on nettikeskustelun idea: Jokaisella on mahdollisuus sanoa mielipiteensä ilman, että tulisi teilatuksi kättelyssä "idiootiksi", "katkeraksi", ties miksi.
Olisi kiva saada joskus selkeään mielipiteeseen kunnon vastine, eli toinen mielipide. Nyt pelin henki on se, että tärkeintä on lynkata toinen alimpaan maanrakoon, osoittaa hänen mielipiteensä vääräksi.
Palstat ovat täynnä tunnevammaisia, narsisteja ja huonoa suomea suoltavia - kammottavinta on tajuta, että kyseiset henkilöt todellakin voivat olla jopa yli 40-vuotiaita... Eikö niissä nettiherjaus-oikeudenkäynneissä juuri käynyt ilmi, että pahimmat juntit näillä palstoilla, siis henkilöt, jotka eivät ymmärrä, missä nettikeskustelun raja kulkee, olleet juuri yli nelikymppisiä?
Minusta tuntuu, että Suomi on liian täynnä negatiivisia ihmisiä. Olet siis täysin oikeassa!
En muista kuka kolumnisti siteerasi erästä toista ulkomaista kirjoittajaa, joka pohti suunnilleen seuraavanlaisesti: Väitetään että internet on lisännyt maailmanlaajuista dialogia ihmisten välillä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan se on lisännyt huudettua monologia. Keskustelun sijaan ihmiset huutavat omaa mielipidettään kuuntelematta muita ja puhuvat toistensa ohi.
Jos joku on törmännyt tähän kirjoitukseen, niin ottaisin mielelläni linkin vastaan.
Tosiasia on, että on kymmeniä kertoja hitaampaa kirjoittaa asiallinen ja sivistynyt kirjoitus jossa faktat ovat kohdallaan, kuin oma mutu-mielipiteensä. Mitä enemmän kirjoittaja tietää aiheesta, sen hankalampi on saada aikaiseksi omasta mielestään asiallinen ja yleistajuinen artikkeli. Mitä vähemmän ihminen tietää aiheesta, sitä helpompi on lausua siitä oma mielipiteensä. Siinä ajassa missä asiantuntija kirjoittaa harkitun arvion, asiaa tuntematon on naputtanut toistakymmentä mielipidettään asiasta. Koska näillä keskustelupalstoilla kaikki kirjoitukset ovat alun alkaen tasaveroisia ja niiden arviominen jää lukijalle, hukkuvat nämä harvat kirjoitetut helmet niin sanotusti sontaan.
Ted Stevensiä mukaellen: "Internet is a series of tubes. Sewer tubes."
Tuo ensimmäinen kappale oli etenkin kyllä mielenkiintoinen. Koska siis, niinpä! Ja internet ei ole parantanut ihmisten toistensa ymmärtämistäkään selkeästi, vaan huonontanut sitä. Huomaa, ettei kukaan kuuntele enää. Ja tavallaan, sehän on tämän aikakauden vitsaus, ehkä ilmestyskirjan peto ei olekaan yksiselitteinen fantasiahahmo, kuten me "toivomme", sillä se olisikin yksinkertaista.
Enkä siis tarkoita, että netti olisi peto, eihä netti mitään tee, eikä levitä: se vain on. Tekstin, huutamisen, yksin puhelut, haukkumisen, asiattoman materiaalin, kaiken, tuottaa ihminen sinne. Se, mitä netissä on, kuvaa maailman arvoja, ihmisten arvoja. Onhan siis internetistä hyötyäkin paljon, mutta siellä liikkuu niin paljon kaikkea roskaa, ettei sitä oikein tietolähteenäkään voi pitää. Ainakaan kauaa. Kriittisyys kaikkea kohtaan täytyy olla suuri ja monesti tietoa etsiessäni, varmistaessani asian oikealta asiantuntijalta, ihmiseltä, kuka asiasta tietää, verraten tietoon netissä, -jopa ns. asiallisilla sivuilla, on tieto vääristeltyä, puutteellista, liioiteltua jne.
Mulla ei olisi mitään mutu-mielipiteitä vastaan, moni keskusteltava asia ei olekaan fakta-asia. Esimerkiksi ihmissuhteet. Mutta silloin, kun puhutaan mutulla, olisi vieläkin tärkeämpää olla enemmän kysyvä, kuunnella, miettiä, suhteuttaa. Siinä olisi hyvä tilaisuus miettiä, miksi oma mutu on mikä on, koska siihenhän vaikuttaa monetkin asiat. Miettiä omaa vilpittömyyttään ja neuvojensa pohjaa...
Mutta niin, jos asia on tunteita nostattava, se todellakin vaatisi hieman kärsivällisyyttä ja mietintää, ettei esittäisi ensimmäiseksi kaikkea sontaa, mikä mieleen nousee. Tai jos joku sen tekee, miksi siihen lähtee heti seuraavat mukaan? Ihmettelen sitä, koska jos näen että joku on huonolla tuulella, ja möläyttelee, niin kyllä, se saattaa osuakin ja pänniäkin, mutta itse ainakin hetken odotan, enkä ala yllyttämään, viljelemään, huutamaan... Ja tietty, joskushan tulee asiattomiakin riitoja, muttei voida edes puhua siitä inhimillisyydestä enää. Koska nämä kommentoinnit ovat jo kaukana mistään hetkittäisestä riidan poikasesta tai sammakoista: jotkut ovat ottaneet oikein asiakseen levittää pahaa mieltä, kirota, nimitellä, heitellä törkeyksiä, vastailla ja kommentoida aina veemäisesti.
Ihmetyttää se. Mitä ja ketä sekin muka hyödyttää? Miten sen voi edes perustella? Ja vielä kerta toisensa jälkeen. Mutta siihen on helppo lähteä mukaan, ja ilmeisen helppo. On paljon helpompaa lähteä loan heittoon, kun pitää toinen linja, sen näkee jo siitä, mikä vallitsee.
Hyvin viisaita sanoja. Kun katselee ja kuuntelee menoa esim. omalla työpaikalla, tulee mieleen, että sielläkin porukan suorastaan odotetaan vain huutavan omaa monologiaan. Paras on hän, joka huutaa kovimpaan ääneen. Aito dialogi on jotenkin naurettavaa, vanhanaikaista tai kiellettyä.
Luin viestiketjun läpi ja yhdyn moniin mielipiteisiin. Oli ihan itsestäni kiinni, millä tasolla osallistun tähän keskusteluun, koska olisin voinut jättää lukematta osan vastauksista, tai jopa joka toisen sanan aloituskirjoituksesta, saada väärän käsityksen ja kommentoida, jolloin provosoisin ihmisiä viljelemään sarkasmia ja sitten he puolestaan olisivat provosoineet joitakin ihmisiä puolustamaan minua.
Eli pointti on se mikä alempana jo mainittiinkin; Internet ei ole lisännyt keskustelua vaan lisännyt yksin huutamista, jota kukaan ei edes lue. yritetään saada ihmisten huomio mitä katkerimmilla lausahduksilla. Mitä enemmän saadaan ihmiset reagoimaan omaan kahden rivin "julkisuuteen" tulvillaan kirjoitusvirheitä (koska ollaan niin tohinassa kirjoitettu loistava vastaus), sen parempi.
En enää edes jaksa ahdistua näiden keskustelupalstojen tasosta. Monesti olen yrittänyt, mutta harvoin mitään järkevää siitä on syntynyt. Kiitos sinulle mielenkiintoisesta Keskustelunaiheesta:)