avioliitossani aikoinaan, että mitä sen on väliä, jos välillä hairahtuu naimaan vierasta, molemmat teimme niin, että se on ihan eri asia kuin pitää salasuhdetta vuosikausia siinä sivussa. Ajattelin, että avioliittoa ja kotia, kaikkea ei revitä rikki pelkän seksin takia... Toisin kävi, en jaksanut vaan otin eron. Niin se elämä heittelee... Toisaalta en usko uskollisuuteen, sitä tapahtuu niin paljon ja ihminen on heikko. Onko meillä ihmisillä liian kovat odotukset parisuhteen suhteen, että kun amen on sanottu parisuhde säilyy kuin paketti komeronhyllyllä? Meillä oli kaikki hyvin, olimme hyvä tiimi niin sanoakseni, mutta hairahduin kuvittelemaan että onni on jotain täydellistä ja virheetöntä. Halusin jotain muuta, mutta ei sitä onnea olekaan mitä minä etisin.Yksinkin pärjää ja viihdyn omassa elämässäni ilman valehtelua ja epäluuloija.
ajattelin
n. nakkertton
1132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiedän, tunnen aivan samoin. Saman ratkaisun tein, onnenikin löysin, tosin ohimenevän, mutta se pari vuotta korvasi koko viidentoista vuotisen avioliittoni. Ja kuka tietää, ehkä vielä jossain kohtaan uuden onnen.