Ilmaisutaito
- Jokin on vialla, hän sanoi ja nosti vuoteesta alastomat jalkansa kohti kattoa, käänteli niitä.
- Kuinka niin, kysyin.
- Orgasmi ei alkanut enää sieltä mistä ennen vaan sydämestä, tästä näin, hän kosketti sormellaan rintojensa väliin.
- Siinä kohtaa on keuhkot.
- No tästä kohtaa kuitenkin.
- Sun pitää mennä lääkäriin. Ehkä sulla on pempsit. Ne antaa jotain pillereitä, kalkkitabuja.
Oletko valmis? Ovatko nämä nyt valmiit? Hän nousi istumaan ja katsoi kuuden viikon työtä. Olimme kivenhakkaamisen alussa pitäneet silmäsuojina tavallisia suojalaseja, mutta siirtyneet sitten moottoripyöräkypäriin, sillä niissä oli kokonaisvaltainen suoja ja tuuletus. Lattialla makasi vierekkäin kaksi graniittipalloa, hieman suurempia kuin olivat keilapallomme, mutta reiättömiä. Toinen oli himmeän punertava ja toinen seinänharmaa. Työn jälki oli priimaa.
Nousimme vuoteesta ja puimme. Vieritimme kivikuulat takaisin työhuoneeseen ja ryhdyimme ideoimaan ääneen. Jokaisen yhdessä hyväksytyn idean jälkeen kirjoitimme pallon pintaan sanan, idean.
- Punainen ja musta tussi, sanoin.
- Punainen ja musta, eivätkö ne ole Karjalan vaakunavärit.
- Sininen ja hopea mulle. Hopea ei näy mutta olen ajatellut rajata hopeiset sanat mustalla.
- Onko sinulla tupakkaa. Avataan skumppa.
Kirjoitimme ja ideoimme ääneen. Palloihin ilmestyi kauniilla tekstauksella sanoja: viha, stressi, pms, työttömyys, opiskelu, pätkätyö, äitiys, ahneus, vuokra, onni, homoseksuaalisuus, virasto, maistraatti, lumisade, asenne, kuolema, lapsi, orgasmi, vauraus, polvilumpio, ystävyys, nöyryytys, rakkaus, esto, kiihko, hauraus, sydän, sisäelimet, vaatekaappi, hormonit, nännipiha.
Nännipihan kohdalla skoolasimme ja maiskuttelimme sanaa. Sana oli aivan naurettava. Siitä syntyi aivan järjetön mielikuva. Millaiset aivot keksivät niin älyttömän sanan.
Pallot olivat täynnä. Hyvin pienellä ujutimme sekaan mielivaltaisesti muutamia sidossanoja ikään kuin liimaksi, joka kuitenkin teki kaikesta kirjoitetusta kaaosta. Viimeinen sana jonka molempiin palloihin kirjoitimme oli kaaos.
Olimme valmiit. Puimme ulkovaatteet yllemme ja pyöritimme pallot valtavalla vaivalla ulos. Työnsimme, potkimme ja kiroilimme, kunnes pallot viimein olivat asettuneet Viidennen linjan liikenteenjakajalle vierekkäin. Edessä avautui mukulakivimäki aina Hämeentielle asti, jolla pyyhki kiivas liikenne, hallitsematon, saavuttamaton. Muutamat ihmiset olivat jääneet katselemaan meitä. Joimme pullon tyhjäksi, nauroimme.
- Jokin on vialla, hän sanoi ja nosti vuoteesta alastomat jalkansa kohti kattoa, käänteli niitä.
- Kuinka niin, kysyin.
- Orgasmi ei alkanut enää sieltä mistä ennen vaan sydämestä, tästä näin, hän kosketti sormellaan rintojensa väliin.
- Siinä kohtaa on keuhkot.
- No tästä kohtaa kuitenkin.
- Sun pitää mennä lääkäriin. Ehkä sulla on pempsit. Ne antaa jotain pillereitä, kalkkitabuja.
Oletko valmis? Ovatko nämä nyt valmiit? Hän nousi istumaan ja katsoi kuuden viikon työtä. Olimme kivenhakkaamisen alussa pitäneet silmäsuojina tavallisia suojalaseja, mutta siirtyneet sitten moottoripyöräkypäriin, sillä niissä oli kokonaisvaltainen suoja ja tuuletus. Lattialla makasi vierekkäin kaksi graniittipalloa, hieman suurempia kuin olivat keilapallomme, mutta reiättömiä. Toinen oli himmeän punertava ja toinen seinänharmaa. Työn jälki oli priimaa.
Nousimme vuoteesta ja puimme. Vieritimme kivikuulat takaisin työhuoneeseen ja ryhdyimme ideoimaan ääneen. Jokaisen yhdessä hyväksytyn idean jälkeen kirjoitimme pallon pintaan sanan, idean.
- Punainen ja musta tussi, sanoin.
- Punainen ja musta, eivätkö ne ole Karjalan vaakunavärit.
- Sininen ja hopea mulle. Hopea ei näy mutta olen ajatellut rajata hopeiset sanat mustalla.
- Onko sinulla tupakkaa. Avataan skumppa.
Kirjoitimme ja ideoimme ääneen. Palloihin ilmestyi kauniilla tekstauksella sanoja: viha, stressi, pms, työttömyys, opiskelu, pätkätyö, äitiys, ahneus, vuokra, onni, homoseksuaalisuus, virasto, maistraatti, lumisade, asenne, kuolema, lapsi, orgasmi, vauraus, polvilumpio, ystävyys, nöyryytys, rakkaus, esto, kiihko, hauraus, sydän, sisäelimet, vaatekaappi, hormonit, nännipiha.
Nännipihan kohdalla skoolasimme ja maiskuttelimme sanaa. Sana oli aivan naurettava. Siitä syntyi aivan järjetön mielikuva. Millaiset aivot keksivät niin älyttömän sanan.
Pallot olivat täynnä. Hyvin pienellä ujutimme sekaan mielivaltaisesti muutamia sidossanoja ikään kuin liimaksi, joka kuitenkin teki kaikesta kirjoitetusta kaaosta. Viimeinen sana jonka molempiin palloihin kirjoitimme oli kaaos.
Olimme valmiit. Puimme ulkovaatteet yllemme ja pyöritimme pallot valtavalla vaivalla ulos. Työnsimme, potkimme ja kiroilimme, kunnes pallot viimein olivat asettuneet Viidennen linjan liikenteenjakajalle vierekkäin. Edessä avautui mukulakivimäki aina Hämeentielle asti, jolla pyyhki kiivas liikenne, hallitsematon, saavuttamaton. Muutamat ihmiset olivat jääneet katselemaan meitä. Joimme pullon tyhjäksi, nauroimme.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Cuccuu!
Mä tässä faksuttelin erään tunnetun muusikon kanssa ja hän oli sitä mieltä että vinkkaamasi Ellun levy ei ole ollut tenderinä savikiekkona, koska vinyyli tuli jo 50-luvulla markkinoille.
Mistä tällänen skidi kaiken vois tietää?
Kauheeta fuulaa.
Ai mä oon saanut taas pojon. Tosi chillii. Tiks.
Noin paljon miinuksia. Tämähän meni ihan midelle! EN taida olla ihan sieltä kärkipäästä kun hymypyttyjä jaetaan.
(njäh njäh)