mikä minua vaivaa

Hienoa, että ymmärrät itseäsi. Hyvät ystävyydet nimittäin lähtevät siitä, miten ensin oppii välittämään itsestään sekä tunnistamaan omat vahvuudet ja heikkoudet ystävyydessä. Kannattaa myös ajatella viimeisiä kuutta vuotta, että ehkä ne olivat sinulle tärkeää henkisen kasvun aikaa ja kun olet nyt tietyn tason itsessäsi saavuttanut alat myös olemaan valmis uusille ystäville.

MIksi sinun pitäisi olla avoin asioissa, joissa muutenkin moni kaipaa luottamuksellisia välejä? Jos et halua niistä puhua, niin älä puhu väkisin. Tunnistaessasi hyvän ystävän saatat huomata avoimuuden olevan todella helppoa.

Hyvin moni ihminen osaa sanoa myös sen, ettei halua kertoa henkilökohtaisista asioistaan ihan vielä ja palaa niihin joskus myöhemmin. Usko tai älä, niin moni sen ymmärtää ja jos ei ymmärrä, niin silloin kyse ei ole sinun ystävästäsi.

Jos kuitenkin koet tarvetta ryhtyä paljastamaan salaisuuksiasi, niin kokeile keskustelupalstoja. Kokeile, mitä tapahtuu kun kerrot salaisuuteni nimimerkillä.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8511977

Sinua on luultavasti painanut jonkin asteinen masennus,joka on sitten saanut sinut vetäytymään kuoreesi ja pelkäämään mahdollisia toisten ihmisten negatiivisia reaktioita..,olet siis syrjäytynyt sosiaalisista kanssa käymisistä ja tunnet riman olevan liian korkealla saadaksesi niitä takaisin.

Olen itse kokenut tälläisen saman,minua jurppitutti se,ettei minulla ollutkaan enää kavereita ,eikä ylpeys antanut myöden tunkea itseäni kutsumatta minnekkään missä tiesin kavereita liikuskelevan.
Tein tietämättäni itselleni hallaa,viikko viikolta syrjäydyin vaan enemmän.

Pääsin vuoden kuluttua seuraavalla konstilla nousemaan sieltä yksinäisyyden suosta ylös, ajattelin yksinkertaisesti niin etten tarvitse sellaisia kavereita tai tahoja joihin minua ei kutsuta,osaan järjestää itse itselleni ajan kulua.
Läksin sitten harrastamaan,koska kotiin ei saa jäädä makaamaan, ja otin ensimmäisen askeleen ajattelemalla mitä minulla on hävittävää,so what, ja kysyin eräältä hyvän päivän tutulta olisiko kiinnostunut lähtemään kanssani kokeilemaan uutta harrastusta.
Kävi tuuri,ja hän sanoi lähtevänsä.
Näin peli hyväkseni oli avattu,sain rohkeutta tuoda aina porukoissa enemmän itseänikin esiin ,ja uskalsin sanoa ääneen ihmisille, joita en edes sen kummemmin tuntenut ,että kiinnostaisiko lähteä seurakseni vaikkapa leffaan tai jonnekkin..
Huomasin sitten,mikä lisäsi varmuuttani,että toiset ihmiset tahtoisivat myös ystävystyä mutteivat saa myöskään sitä sanottua ääneen,ja nyt kun pelasin rohkeaa ,olin se joka asian ääneen sanoi.
Toiset joskus kieltäytyivät vedoten muihin menoihinsa,mutta kyllä monet selvästi ilahtuivat aloitteestani,näin sain uusia ystäviä harrastaa jotain,tai käydä jossakin ,ja kyllä sitä ajankanssa muutama ns.tosi ystäväkin löytyi.
Itsensä ja halunsa ilmaisemisen puute,se oli ongelmani,ja kun sen voitin elämä alkoi sujumaan paremmin tuoden uusia menoja ja ystäviä.
Kokeile,jos uskallat olla rohkea ,eläthän omaa elämääsi ja sinun itse on ne ratkaisut tehtävä mitä haluat elämältäsi!!

P

Hei! Olen kokenut saman. Olin koulukiusattu koko lukion ja yläasteen ajan, mikä sai minut erkaantumaan muista. En pitkään aikaan edes kaivannut muiden seuraa, mutta nyt olen sosiaalistunut enemmän ja kaipaan kavereita elämääni. Olen todella arka kysymään muita mihinkään, koska en usko ihmisten pitävän minusta. Minulla ei ole kuin 2 ystävää ja muutama kaveri, joita näen hyvin harvoin. Laita sähköpostiosoite tänne, jos haluisit tutustua :)

Liity vaikka paikalliseen yleisurheiluseuraan. Monissa seuroissa on paljon mukavia hölkkäporukoita joissa tutustuu uusiin ihmisiin. Kunnon kohotus toisi myös kohotusta itsetuntoon:)