Jos on pidempiaikainen suhde toiseen mieheen/naiseen, niin kuinka kauan ihastus kestää? Kun alkuhuuma kuitenki normaalisuhteessa läsähtää vuodessa tai kahdessa. Jatkuuko roihuava rakkaus kakkossuhteessa hamaan hautaan, kun ei tartte elää yhteistä arkea? Entä se toinen osapuoli, joka on ehkä sinkku? Pysyykö se alkuhuuma hänelläkin vaikka miten pitkään?
Oma lehmähän mulla on tietty ojassa. Ihastukseni on auttamattoman rakastunut naimisissa olevaan naiseen ( kaksi lasta), ja heillä on siis suhde. En käsitä, miten kukaan mies (tai nainen) sietää tuollaista: naisella ei ole aikomustakaan erota. Sattumoisin kuitenkin tiedän, että mies haluaisi "oikean" suhteen.
En varmaan ikinä edes saisi tätä miestä itse, mutta haluaisin ettei kukaan muukaan. Varsinkaan varattu nainen :).
Oma lehmähän mulla on tietty ojassa. Ihastukseni on auttamattoman rakastunut naimisissa olevaan naiseen ( kaksi lasta), ja heillä on siis suhde. En käsitä, miten kukaan mies (tai nainen) sietää tuollaista: naisella ei ole aikomustakaan erota. Sattumoisin kuitenkin tiedän, että mies haluaisi "oikean" suhteen.
En varmaan ikinä edes saisi tätä miestä itse, mutta haluaisin ettei kukaan muukaan. Varsinkaan varattu nainen :).
Vastaukset 131
Vanhimmat
Alkuhuuma mul vie pääl neljän vuoden jälkee ja en usko sen laantuvankaan, sietää kaiken kun tarpeeksi rakastaa. Rakkaus kun ei ole sidoksissa ihmisen olosuhteisiin vaan itse siihen ihmiseen.
Viidettä vuotta on pidetty yhteyttä, 6-7 kertaa vuodessa tavattu, välillä oli rauhallisempi kausi.Nyt kun tunnustimme liekin palavan, ei se laannu ennen hautaa. Olosuhteet (avioliitot ja etäisyys)huomioidaan , kaikki sopii ja voi sitä hehkua , mitä toinen toisillemme annamme.Loputon kaipaus ja jóka hetki ajatuksissa. Miksi emme eroa? Toisen puoliso sairas, toisen jo ikääntyvä, kiintymys heihin myös tallella. Ei rikota vanhaa, rinnalla tämä, jota emme selittele.
Kyllähän tämmöisen salasuhteen hurma voi kestää hyvinkin pitkään, jos tavataan vain harvoin, mutta se voi myös lakastua yllättävänkin nopeasti, jos salasuhteen osapuolet muuttavat yhteen ja alkavat elää yhteistä arkea. Näitä on nähty.
yhteenmuuttamiseen päätynyttä salasuhdetta sinulla on ollut? Kun olet "näitä nähnyt"?
tuo viimeinen lause!!!
Itsellä alkuhuuma tai mikä lie kestänyt nyt 4½ vuotta ; itse erosin vuosi sitten, miehellä prosessi vielä kesken. Totta kai mahdollisuus yhteiseen elämään muuttaa suhdetta, mutta miksei tunteiden palo voisi muka jatkua arjen keskelläkin?!
kaiken ja varsinkin sen alkuhuuman. Kun petturit menevät asumaan yhteen niin alkuhuuma häviää hyvin pian, melkein saman tien. On arjen pyörittämistä. Siivousta, pyykinpesua, väsyneitä aamuherätyksiä. Siihen se homma monesti sitten kaatuukin.
sinä kokemuksesta? Olisi mukava lukea joskus asianosaisenkin kommentti - että haihtuuko se huuma jotenkin "tehokkaammin" tällaisella petturiparilla kuin normiparilla..? Tuntuu, että suurin osa näistä kommenteista on sellaisia "yrittäkää vaan, mutta vituiks menee"-huuteluja sivusta....
Voin kertoa ihan omasta kokemuksesta että ei sillä ole väliä että kuka pettää ketä jos oikeesti rakastaa toista! Olen itse pettänyt ja nykyinen puolisoni teki samoin, nyt asumme yhdessä ja hänellä on kolme lasta jotka asuvat kanssamme saman katon alla. On siivousta, pyykinpesua, väsyneitä aamuja, huutavia lapsia... ym, ym...
Ei sillä ole oikeasti väliä koska me rakastamme toisiamme. Huuma on edelleen eikä loppua näy!!! Toisesta ja itsestään voi oppia kokoajan lisää ihmisen kanssa jota rakastaa. Olemme kihloissa ja hääpäivä on myös sovittu!
En osaisi asua ja elää enää ilman häntä.
Just joo. Palataan asiaan sitten kymmenen vuoden päästä. Silloin voi kaikki olla toisin.
mitä tilaa. Ihanaa huumaa kun huomaa, että puolisollasi on salasuhde, johon hän on niin palavasti rakastunut. Sitähän se on;)
tässä mitään merkitystä "jos salasuhteen osapuolet muuttavat yhteen .." elleivät osapuolet edes haluaisi tai vaikka vain "eivät voisi" muuttaa yhteen? Ihmisten kannattaa antaa elää heidän omaa unelmaansa eikä yrittää tuhota sitä tarpeettomalla jossittelulla.
Vaikka varattu puolisko eroaisi, niin sittenkään ei välttämättä muuteta yhteen, vaan jatketaan suhdetta kuten ennenkin, vain avoimempana. Näitä on nähty erittäin paljon. Miksi pitäisi väkisin jakaa arkea, ellei se sovi? Ja toisaalta miksi aina luullaan, että jokaisessa suhteessa tulee vastaan samanlainen tylsä arki? Ei nimittäin tule. Ja jos tulisi, niin enpä jäisi suhteeseen virumaan enää vuosiksi siitä eteenpäin- Siperia opettaa.
Juuri näin. Ja eihän se tapailu oo silleen kiinni, rakastaako vai ei. Voihan sitä aivan hyvin pelkästään itse nauttia varatun kanssa tapaamisesta ja välillä nähdä. Jossain vaiheessa voi tyssähdyksiä tulla, mutta sitten vaan riittävän paljon taukoa, niin johan seuraavalla tapaamisella alkaa luistamaan;)
Ai palataan asiaan kymmenen vuoden päästä? No se nyt on niin pitkä aika, että siinä ennuste alkaa olla jo aika heikko oli sitten suhteen alkutila mikä hyvänsä. Jos noinkin kauan kestää rakkautta, niin on jo onnenpoika/tyttö!
Te jotka vingutte siitä, että varmasti toisten liitto ei kestä hautaan asti, olette varmaan itse niitä onnettomissa liitoissanne kärvisteleviä, 3o vuotta hampaita kiristelleitä katkeria periaateavioliiton nimeen vannovia katkeria pölvästejä-.
Kutakuinkin 7 vuoden perioodeissa, ja joka kolmenkymmen vuoden kulttua,mitä luultavammin on vaihdettava jo päätäkin!Hmm,yksilöllisten erojen havaitsemistakin varten.
Niin ne mielipiteet muuttuu. Kuinka moni on naimisiin mennessään miettinyt, että tämä tehdään nyt oikein, koska yhden kerran tämä vain tehdään elämässä?
Kuinka moni näistä nykyään pitää pölvästeinä niitä, jotka miettivät nyt samoin?
Taitaa osua ja upota aika monelle. heh heh...
Mietin, että jos kumpikin on tahollaan pettänyt puolisoaan ja sitten nämä pettäjät muuttavat yhteen, niin voiko kumpikaan luottaa toiseen ? Kun tiedossa on mitä ne "ylityöt" olivat.
Ehkä juuri sen takia oletkin eronnut että se arki siinä suhteessa koittaa eikä se uudessa tule sen ihmeellisempää olemaan. Vai kävikö niin että menit aikoinasi naimisiin äidin tahdosta tai isän käskystä? Kai se tunteiden palo olisi edellisessäkin suhteessa jatkunut jos siihen sosiaalisia taitoja olisi. Älä pety ihan kauheasti jos sen miehen prosessi venyykin yllättävän pitkään. Helppo liha on helppo liha, ei mitään muuta ja ukkomiehelle kiva piristys arkeen.
Kuka sinusta ykkösen haluaakaan jos ei ole luistot kuin seuraavalla kerralla kunnossa? Kuivapimppasuus on ikävä ongelma, mutta lääkittävissä.
pettäjän suurin pelko on tulla itse petetyksi. Säälittäviä ihmisiä.
Ja luuletko että (entinen) pettäjäpuoliso välittää moisesta? Uutta koukkua vaan veteen. Noita ihmisiä ei tuollaiset pikkujutut lannista.
Ei niitä oikeasti edes kiinnosta, niin se vaan on. Ihan sama mitä toinen tekee "ylitöissä" kunhan homma sujuu vällyjen välissä kotona.
Silläkö ei ole väliä kuka pettää ja ketä jos oikeasti rakastaa toista. Se miehesi nai minua harva se päivä ja olen hänen käytössään myös hääpäivänäsi ja heti huomenlahjanaan. Mutta sehän ei sinua haittaa eihän. Saat hääyönä nauttia jo tyhjennetystä aseesta. Minäkään en osaa olla ilman häntä.
Aika itsekästä. Toisen puoliso sairas, toisen ikääntyvä. Ettekö itse ikäänny. Sairastuakin voitte. Se ikääntyvä voisi löytää omann onnensa, jos tietäisi. Oma tätini erosi yli 70 v, kun miehen pettäminen selvisi vuosien jälkeen.
Hän löysi uuden kumppanin. Miespä ei sitä kestänyt, surullinen tapaus miehen kannalta. Ei tullut toimeen yksin. Hoitokodissa ja tekee alleen. Täti näyttää vain nuortuvan.
Hahahaa, älä viitti valehella tuomosta skeidaa yleisellä palstalla.
Mee koloos ja häpee.
Olet aivan selvästi sadistinen vaimoa kohtaan.
Mee hoitoon, mulle kaikki ja heti-ihminen.
Etkö vapaita saa?
Ennen se maa repeää ennenkö huora häpeää- vanha viisas sananlasku.
Ihanaa kun minä ja sinä kaksi pettäjää olemme aina vaan yhdessä, kuudetta vuotta. Ei siihen ole paljon painoa pannut kihlaukset ja naimisiinmenot ei äidit ei isät ei isovanhemmat eivät lapset eivätkä sisarukset, naapurit. Katkolla ollaan silloin käyty kun kiinni on jääty, mutta ei edes vuotta ole voitu olla irti toisistamme. Yhteen ei muuteta, emme kestäisi toisiamme jos aina näkisimme. Tämä sopii meille eikä omatunto kolkuta. Mitään emme vie kumppaneiltamme, emme rahaa, emme seksiä, kaikille riittää. Kaikki eivät ole yksiavioisia.
Itselläni on kestänyt nyt 13-vuotta...Jos suhde on rakkautta niin se kestää salasuhde/kakkossuhde ehkä jopa avioliitto voi kestää. Mutta silloin siinä on muutakin kuin seksiä,myös henkinen yhteys kuten meillä.
Ei ne salsuhteet ole pelkkää seksiä,ne on ihmissuhteita joissa kaksi ihmistä rakastavat toisiaan ja jakavat muutakin kuin vuoteen silloin tällöin! Ei niitä voi laittaa johonkin muottiin kuten yleisesti nämä pirttihirmut tekevät.
Olen eläkeläinen ja 7-vuoden salasuhde...Kemiat pelaa edelleen.Me olemme erikoinen pari mieheni kanssa,kun molemmilla on salarakas ja siitä emme puhu.Mieliala on tasaisempi kun on ketä ajattelee.Avioliitto on kulissi,mutta tasapainossa,
erityisen ylevää tuo tunteesi tähän mieheen: vaikket itse saisi, niin et muillekaan soisi...
Jos toisesta tosissaan välittää, haluaa vain hänen olevan onnellinen ja luopuu siksi vaikka omasta edustaan.
Ja niinhän usein kakkosille sanotaan, että pitää päästää irti ja antaa toisen olla onnellinen sen "oikean" kumppanin kanssa... Mutta siinä kai sitten ei ole mitään muttia, jos vapaa ihminen toivoo vapaan ihmisen olevan varatun kanssa hiton onneton..?
Salasuhteeni on kestänyt kohta neljä vuotta. Aina on yhtä ihanaa, kun tavataan, johtunee siitä, ettei arkea eletä yhdessä. Olen eronnut ja tapaillut vuosien aikana myös muita miehiä. Mutta vain tämä yksi on ja pysyy.
Aika itsekäs olet kyllä, et halua että kukaan muukaan saisi tuota miestä, jota et itse saa. Kateellisia naisia on maailma pullollaan ja naisten kateus saa aikaan aika pahaa jälkeä.
Todennäköisesti ja sataprosenttisesti mies ei halua oikeaa suhdetta sinun kanssasi vaan ihan jonkun muun.
Niin, pitkä salasuhde kestää koska yhteinen arki ja yhteiset arjen vaikudet,ongelmat,ruuanlaitto-pyykinpesu-lapset-sukulaiset-asuntolaina-,kaikki ne puuttuu.
Saa elää vain onnellista hetkeä silloin kun siihen on mahdollisuus.
Kun sitten se kuuluisa käry käy,silloin salasuhteessa ei enään olekkaan jännitystä,salaista hekumaa,silmät aukeaa ehkä molemilla suhteen osapuolilla.
Erotaan tahoillaan,tai toinen joutuu ulkoruokintaa,perhe jätetään,siinä sitten alkaa ne erilaiset vaikeudet,lasten tapaamiset,uusperheen arki joka ei vältämättä ole se helpoin.
Lapset saattavat hyljeksiä pettäjää,pettäjä ei ehkä pidä enään yhteyttä lapsiinsa,uusi puoliso,entinen salarakas huomaa joutuvansa pettäjän entiesen perheen ehdoilla elämiseen edelleen jne.jne.
Monta siinä ympyrässä saattaa sairastua henkisesti tai jopa ruummiillisesti.
Miksi ihmiset ei eroa,alkavat pettämään ja valehtelemaan?
He,pettäjät-salarakkaat-kakkoset,ovat itsekkäitä,pelin pelaajia jossa heidän peleissään ei ole muilla sijaa.
Koko ajanhan se on yleistymään päin sellainen ilmiö, että ihmiset eroavat toisestakin avioliitostaan ja menevät jonkun kolmannen kanssa naimisiin. Sehän jo kertoo jotakin.
Tulee mieleen yksi naispuolinen ystäväni, joka aikoinaan oli nykyisen miehensä salarakas pari vuotta, ennen kuin mies otti eron ex-vaimostaan ja muutti yhteen ystäväni kanssa. Nyt ovat olleet jo kahdeksan vuotta yhdessä ja heillä on yhteinen lapsikin. Aikoinaan tätä ystävääni hieman varoiteltiin tällä kuuluisalla fraasilla "kerran pettäjä, aina pettäjä" mutta hän ei uskonut, vaan oli vakuuttunut että hänen ja miehen välillä oli todellista rakkautta. Tuossa pari kuukautta sitten me juteltiin tämän ystävän kanssa ja jossain vaiheessa keskustelu kääntyi pettämisestä puhumiseen. Ystäväni naureskeli, kuinka häntäkin aikoinaan peloteltiin, että miehesi vielä pettää sinuakin, mutta niin ei silti ole tapahtunut. "Nyt ollaan jo kahdeksan vuotta oltu kimpassa, eikä hän ole minua pettänyt. Vieläkin meillä menee tosi hyvin. Se oli vaan kateellisten panettelua". Meinasin avata suuni, mutta sitten suljinkin sen. En viitsinyt kertoa ystävälleni, että uudenvuodenaattona hänen miehensä kännipäissään lääppi minua ja yritti suudellakin. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Mutta ajattelin, että ehkä on viisaampaa pitää suu kiinni. Eläköön hän rauhassa omissa ruusunpunaisissa kuvitelmissaan.
Olen monesti miettinyt samaa, kun näkee ihmisiä ja sitten tietää vähän faktoja heistä, että mitenkähän siinä kävisi, jos sen ruusunpunaisen kuvitelman joku hajottaa. Joutuisi katsomaan totuutta silmiin. Moni mies on sanonutkin, että ei mun muija uskoisi minusta mitään sellaista...
Itse ajattelen, että aina on syytä tietyllä lailla epäillä, ainakin oman päänsä sisällä, koska silloin ei voi pudota kovin korkealta, kun ottaa senkin mahdollisuuden huomioon.
Miksi maalata piruja seinille? Pessimisti ja optimisti ovat väärässä aivan yhtä usein, mutta optimistilla on silti mukavampaa! Jos koko ajan lähtee siitä, että varmuuden vuoksi on epäiltävä, niin rankaksi käy elämä. Onko se putous sitten loppupeleissä sen matalampi..? Itseasiassa, jos koko ajan varautuu pahimpaan, se voi herkemmin tapahtuakin...
on niin, että realisti ei ole optimisti eikä pessimisti, vaan realisti PITÄÄ MAHDOLLISENA molempia: sitä että kumppani pettää ja sitä että ei petä. Olisikin järjenvastaista "luottaa 100%" että kumppani ei petä tai yhtä lailla "epäillä" 100% että kumppani pettää. Kun ei voi tietää, niin on turha siitä väkisin vääntää luuloa kumpaankaan suuntaan.
Tuokin on totta, mutta karu tosiasia on myös se, että mennyt käytös ennustaa usein tulevaa käytöstä. Jos kumppanisi on ollut väkivaltainen tai pettänyt edellisessä suhteessaan, on todella iso riski, että hän tulee tekemään niin seuraavassakin suhteessaan. Ei välttämättä tietenkään, koska ainahan poikkeuksia löytyy. Mutta riski on silti melkoinen ja on realistista myöntää se eikä haihatella "ei hän minulle koskaan tekisi niin, kun minä olen niin erikoislaatuinen".
jotkut eivät... Erikoislaatuisia nimittäin. Ystäväni aviomies oli ennen alkoholisti, ex-vaimo jätti hänet ko syystä. Mies "teki parannusta", mutta retkahti yhä uudelleen - kunnes tapasi ystäväni. Kahden viikon tuttavuuden jälkeen mies sanoi, että nyt pullon korkki menee kiinni ja pysyy, hän haluaa raittiin, hyvän elämän ystäväni kanssa. Tuosta on nyt kohta 8 vuotta ja päätös on pitänyt. Ystäväni ei ole koskaan epäillyt, etteikö mies pystyisi pitämään lupauksensa olla raitis - mutta jos hän ei olisi saanut tilaisuutta osoittaa olevansa tosissaan tai jos häntä olisi vähätelty, miten lie olisi käynyt...
Tietysti näitäkin esimerkkejä aina löytyy, koska poikkeukset vahvistavat säännön. Ne edustavat kuitenkin, valitettavasti, vähemmistöä. Omien kokemusteni mukaan juuri naisilla on tämä taipumus, että kuvittelevat olevansa jotain erikoistapauksia ja lähtevät pettävän ukkomiehen matkaan, koska sokeasti uskovat omaan erinomaisuuteensa ja siihen, ettei mies tule koskaan heitä pettämään, vaikka edellistä kumppaniaan pettikin. Mutta ikävä totuus on, että enemmistö näistä naisista tulee jonain päivänä itsekin petetyksi. Eivät varmasti kaikki, mutta suurin osa. Tosin he eivät välttämättä sitä koskaan saa tietää, koska petturimies on ehkä kokemuksestaan viisastuneena oppinut paremmin peittelemään jälkensä. Miehet ovat tässä suhteessa erilaisia. Joitain poikkeuksia lukuunottamatta mies harvoin haluaa, ainakaan tosissaan, sitoutua naiseen, jonka tietää pettäneen ex-kumppaniaan. Mies tajuaa, mitä riskejä asiaan liittyy. Mies ei ehkä luota niin sokeasti omaan viehätysvoimaansa kuin nainen.
Entä sitten? Miksei saisi erota ja mennä uuteen avioon? Mitä se muka kertoo? Pitkä avioliittoakaan ei kerro yhtikäs mitään. No ehkä siitä, että ei ole jaksettu erota. Kärsitään vaan hiljaa. Todella traagista.
Hui apua, kännissä yritti suudella? En minä ainakaan tuollaisesta pulttia ottaisi, jos ukkoni kännissä "vähän lääppii". Jos sinulla kriteerit ovat tuota tasoa, et koskaan löydä uskollista puolisia. Onneksi ihmiset voivat itse määritellä rajat, joita ei ylitetä. Kaikilla raja ei mene siinä, että naapurinmuijaa ei saisi välillä pussata.
mitäs jos mies vähä yrittää pussata naapurin rouvaa tai sillee, sehän on meijän mies ja voi vaikka pussatakii ja mitäs siitä ja voi se tehä muutakii mut mitäs siitä miehet nyt on miehiä ja niiden kuuluukin yrittää milloin ketäkin naapurin muijaa pussata ja sillee ja onkse nyt niin kamalaa jos se sinne joskus unohtuis nukahtamaankin ja sillee, annetaan miehelle joskus vähä lomaa omasta mauijastaan niin jaksaa sitten olla mukavampi taas...niinkö ?
...kun elän salasuhteessa ja häpeän itseäni, raskastahan se on.
Miksi siis teen niin?
20 vuoden yhdessäelon jälkeen koin olevani avioliitossani statisti. Ei puolisollani ole salasuhdetta... tai ainakaan minä en sitä tiedä. Hän on halunnut pitää yllä kulissin, jonka takana olen aina saanut kuulla kaikista vioistani... myös sängyssä. Mikä siis erona salasuhteessa?
Se on parisuhde, joka syntyi vahingossa noin vuosi sitten. Me keskustelemme paljon, paljon enemmän kuin avioliitossani koskaan. Meillä on muutakin kuin seksi, ja - kas kummaa - sekin tuntuu toimivan, vaikka avioliitossa olen ollut siinä suhteessa kuulemma harrastelija.
En minä tiedä miksi menin avioliittoon, sen tiedän miksi minulla on salasuhde. Sitä en suosittele kenellekään, se vaatii vielä enemmän kuin avioliitto. Siinä on se sana "sala".
En jatka sitä loputtomiin, aika ei ole vielä kypsä avioerolle, mieli kyllä on.
Hiljaa kärsin, en kuitenkaan enää kauan.
PS Eikä minulle tarvitse tulla saarnaamaan vastuusta, omaa elämääni elän ja vastuuni olen kantanut. Se ei vain ole aviopuolisolle riittänyt.
Itse rakastuin 9 vuotta sitten naimisissa olevaan mieheen...yritin ns jarrutella asiaa jonkun aikaa,ja ajatella että tästä ei hyvää seuraa..Mutta mies suostutteli ja oli niin hurmaava...edustin hänen ehdotonta naisihannettaan ,vihdoin oli löytänyt naisen joka oli kaikkea mitä hän naisessa toivoi...Voi sitä ihailua ja palvontaa...Loppujen lopuksi annoi periksi ja olinhan itsekin sitten jo kerinnyt rakastua/ihastua häneen..Itse olin eronnut kahdesti avioliitosta,josta toinen oli kaamea ,alkoholisti-mies ja väkivaltainen..Eli tavallaan tilaus oli tämmöiselle rakkaudelle.Hän oli muualta paikkakunnalta ja oli komennuksella pääkaupunkiseudulla..Meillä oli aivan ihania aikoja,hän asui luonani viikot ja vkl kotonaan vaimon kanssa.Ensi alkuun tämä tuntui riittävänkin ,teimme yhdessä useita ulkomaanmatkoja ja pidimme taiteista,oopperasta,musikaaleista Lontoossa (jossa olin asunut aiemmin)..Vaimokin sai tietää mutta suhtautui ihan hyvin ja salli miehelleen minut.
Jossain vaiheessa kuitenkin tämä kuvio rupesi rassamaan ja myös hänelle kaksoielämä kävi voimien päälle..Sitten tuli työkomennuksia muuaalle ja yhteiset tapaamiset mun luona kävi harvemmaksi...kuitenkin rakkautta riitti,olin hänen elämänsä suuri rakkaus ja hän minun..ja olimmehan arkipäivääkin eläneet paljolti..mutta hän ei vaan halunut muuttaa peruskuvioita,ja minä tyydyin siihen. Nyt 2 kk sitten on tehnyt radikaalin muutoksen ,mutta ei minun eduksi..vaan asuu uuden naisen kanssa ,jonka tavannut viime syksynä,avoliittoa...ja avioero vireillä...tän olen pari päivää sitten saanut tietää ja kyllä sattuu....Että näinkin....
Ukko osaa pelin: jos olisit kertonut ystävällesi, olisit menettänyt ystäväsi - joko hän ei olisi uskonut ja pitänyt sinua kateellisena valehtelijana, tai kieltänyt asian olemassaolon ja menettänyt luottamuksensa itseensä/sinuun. Mies olisi onnistunut ajamaan teidät erilleem koska sinä olet ollut informaatiolähde, joka katkeaa tuossa tapauksessa. Sen jälkeen ukko voi hodella ketä vaan kun naisen kaveripiiri on tuhottu. Loistavaa toimintaa. Nainen elää ruusunpunaisessa maailmassa niin kauan kuin kukaan ei tuo huonoja uutisia.
Mies on laskenut sen varaan, ettet halua menettää ystävääsi, joten se voi tehdä mitä haluaa. Naiset on tyhmiä.
Hyviä miehiä on vähän. Kumpi on parempi, ihan oma alkoholisti-hakkaja-juntti 35 vuoden ajan vai parin vuoden ihanuus?
kauan kuin normaalistikin, siis -kaksi vuotta. Ihastuminen ja rakastuminen menee ohi tuossa ajassa, mutta suhde saattaa jatkua rakastamisella tms. tunteella. Tai muuten vain erittäin läheisenä ja arvokkaana seksisuhteena.
pitkäänkin. Mulla kesti kymmenisen vuotta, mutta sitten kyllästyin. Tapasimme pari kertaa viikossa, saattoi tosin olla joskus jopa kahden viikon paussi. Tämä naimisissa oleva mies olisi halunnut jatkaa suhdettamme, mutta minä en halua tällä hetkellä mitään suhdetta, haluan olla vapaa, sillä en luota miehiin. Seksiä se suhde oli ja nyt en enää koe sitä tarvitsevani, olenhan kohta 50 v. nainen.
Olen minäkin kohta 50 v nainen, mutta kyllä täällä vielä seksiä tarvitsen.
Olipa minullakin varattu mies elämässä - liian kauan. En tiedä, mikä meidän vei yhteen, ehkä minun puolelta yksinäisyys ja alistuminen siihen, että mitään sen enempää elämä ei taida minulle tarjota. En siis voi vastata kysymykseen alkuhuuman kestosta, jota ei ollut. Mutta tällaisessakin tapauksessa toiseen kiintyy ja se pitää suhdetta yllä samalla tavoin kuin tavallisessakin suhteessa.
Ja sitten se loppui, ikävä todeta, että niin kävi miehen aloitteesta. Kaiken kaikkiaan ajanjaksosta hänen kanssaan jäi huono olo. Kerta kaikkinen virhe elämässäni. Uskonkin, että kakkosuhteet ovat useimmiten tuskaa hehkun määrästä riippumatta.
Ihmettelen millainen on rakkaus kun sitä koutuu pitämään salassa ja nähdään vain muutaman kerran vuodessa. Pikemminkin kutsuisin sitä rakkauden harhakuvaksi. Halutaan pitää kiinnin siitä jännittävästä tunteesta ja siitä, että jossakin on joku toinen ihminen. samassa tilanteessa.
Ei kestä. kauko suhde tyssää siihen ikävään ja kun ei olla sitä arkeayhdessä.
Ei kestä. kauko suhde tyssää siihen ikävään ja kun ei olla sitä arkeayhdessä.
Sinulle
miten mahdollisesti suhteellene tule käymään ei todellakaan tiedä kukaan.Olet omistamisen haluinen joten ilmeisesti pidät kiinni hänestä minkä pystyt.Ikävä vain on se että kolikolla on myöskin toinen puoli.
Se mihin ihastuksesi perustuu ja se tahdotteko molemmat pitää toisistanne huolta, ja vielä suurempi asia on molempien sydämellä. Onko suhteenne merkityksellinen molemmille oikeasti, vai onko se vain jonkinlainen seikkailua ja kokeilua. Onko rakkaudella minkäänlaista sijaa ym...
Sinun täytyy se päättää itse mitä oikeasti tahdot ja valinta on sinunlla tämä on minun näkemykseni asiasta .
Kunhan ette leiki kumpaisenkaan tunteilla.
Minua mietityttää vähän sama asia.
Elän avoliitossa, koen olevani onnellinen suhteessani, mutta pääsi käymään niin että ihastuin vastikään palavasti toiseen mieheen. Suhde avopuolisoni kanssa alkoi ehkä tilanteessa, jossa en ollut ihan oma itseni. En ollut ehtinyt olla sinkku kauankaan ja jotenkin vain jämähdimme kiinni toisiimme, kun totesimme tulevamme hyvin toimeen yhdessä. Sellainen ihastus ja huuma on kuitenkin puttunut ihan suhteen alkuajoista saakka, mutta kuitenkin välitän avomiehestäni ja kunniotan tätä, joskin viime aikoina se on ollut hankalaa tämän suhteen ulkopuolisen ihastukseni myötä.
Vietin viime viikolla neljä päivää ihastukseni kanssa. Ei, emme ole menneet sänkyyn - suudelleet kyllä. Tulin viikonloppuna pohdiskeltuani siihen tulokseen, että tämän piemmälle en anna suhteen mennä, mutta itseni tuntien tiedän myös, etten kykene jättämään tätä "katsomatta". Ts. ehdotin ihastukselleni, että tapaamme ihan kavereina, tutustumme toisiimme rauhassa ja antaa ajan sitten näyttää mitä tapahtuu tai ei tapahdu.
En kykene elämään omatunnontuskien kanssa. En ole kertonut avomiehelleni ihastuksestani, mutta olen kertonut hälle että mietin kaikenlaista, suhdettamme ja että olen vähän huolissani ajatuksistani ja tunteistani. Olisi epäreilua olla kertomatta mitään, mutta toisaalta en halua loukata häntä, mikäli kyseessä on vain jokin tilapäinen mielenhäiriö osaltani. Totesin, että järkevää on ehkä nyt kuitenkin vain olla tämän ihastuksen kanssa kaveri, vaikka se pahaa tekeekin ja tutustua rauhassa tekemättä kuitenkaan mitään sellaista, mikä tunnontuskia tuottaa. Kaveri kun voi olla avoimestikin ja avomieheni kyllä hyväksyy miespuoliset ystävyyssuhteet minulle.
Tavallaan nyt toivonkin, että tämä huuma lakkaisi alkuunsa ja tulisin järkiini. Avopuolisoni on hyvä mies. En tunne hänen kanssaan oikeastaan mitään suurta sielunkumppanuutta, mutta meidän on yhdessä hyvä olla ja jakaa arki. Ihastustani en tunne juuri lainkaan, enkä kertakaikkiaan tässä iässä (30), toistaiseksi vielä lapsettomanakin voi ottaa riskiä rakkauden tähden ja luopua tasapainoisesta parisuhteesta pelkän huuman vuoksi.
Tunnen itseni niin heikoksi ja vihaankin itseäni, sillä minusta on tullut petturi :(.
Tasapainoinen parisuhteesi kuulostaa dead end streetiltä. Mihin sinulla on kiire? Pidä sitä ihastusta kaverina ja jos menee sietämättömän ihanaksi niin silloin ei ole kuin pari vaihtoehoa.
"Pelkkä huuma" on vähättelyä. Huuma ja raha pyörittää maailmaa. Ensimmäinen tekee onnelliseksi, toinen tekee asiat helpoksi.
Tuo on sellaista meininkiä että siin ei mikään kestä.Ei tunteet, ei liitto, mikään. Peliä kestää kunnes tulee ( ja aina tulee ) tehtyä se virhe joka paljastaa kaiken. Ja sitten ei ole kun häviäjiä.
Minulla ja toisella rakastetullani on ollut suhde 9v. Sitä kiihkoa ja intohimoa jota tunnen häntä kohtaan en ole kokenut aikaisemmin, en myöskään vaimoni kanssa. Oma avioliittoni on hyvä ja rakastan vaimoani. Tapaamme pari kertaa kuukaudessa ja seksistä on tullut tärkeämpi osa tapaamisista, nykyään ei enää käydä vain kahvilla. Hän tietää kaiken minusta. Kun vuosia on mennyt jo näin monta, välillä tajuaa tietyssä paikassa kaipaavansa häntä ja muistaa että että sen saman tuntee on kokenut niin monena keväänä aikaisemminkin. Kuinkahan meille käy?
Helppohan sen intohimon on roihuta, kun tavataan vain silloin tällöin. Mitenköhän olisi tosiaan ollut, jos olisitte eläneet yhteistä arkea niiden pyykinpesujen, laskujen maksamisen ja muiden arkipäivän ongelmien kanssa ? Silloin olisi kaikki ollut toisenlaista. Sanot rakastavasi vaimoasi, mutta yleisen käsityksen mukaan rakkauteen ei kuulu petos ja valehtelu. Itserakkauteen kylläkin.
Menkää pettäjät mettään, kettuja pettään......ja täällä ne sitten kehuvat kuinka petettiin pettäjän pettäjää molemmin puolin, ukot ja akat. Tommoset pettäjäihmiset jotka täällä inisevät petettyjä pettäjiään, kaikki smaan suureen saaviin suttunuijalla persuuksiin..
Kuulostat niin suomalaiselta. Kaikkien pitää kärsiä samalla tavalla.
Se riippuu, millaiset ihmiset kohtaava toisensa. Vaikka suhteen alkaisi ihan pelkästään seksiin perustuen, mutta persoonat vain ovat silleen toisilleen sopivat, niin väkisin siihen tulee kiintymys ja suuretkin tunteet mukaan. Silloin toisen laskee lähelleen myös henkisellä tasolla, ei pelkästään fyysisesti, kuten pelkässä seksisuhteessa. Sillon uskaltaa luottaa toiseen ja antauta olemaan heikko - tietää, että se toinenkin rakastaa niin, ettei ikikuunapäivänä satuttaisi. Sillon se kestää. Silloin se todennäköisesti kestäisi sen arjenkin, jos elämät yhtyisivät.
Oma lehmä, tai oikeammin maailman ihanin sonninmullika, mullakin ollut ojassa jo vuosikausia, en nyt taas edes muista oliko se ehkä 2003 kun tavattiin. Samalla laitumella ollaan syömässä käyty vihreämpää ruohoa vuodesta toiseen, välillä tiheämmällä frekvenssillä välillä harvemmin. Meidän suhteessamme väitääisin, että huuma on vain kasvanut syödessä ja kyllähän tuo mullikka o samaa mieltä, että jossain vaiheessa tapahtui jotain. Alkuhuumaa ei minulla ainakaan itselläni ollut ja tuskinpa se kovin kummoista oli toisellakaan.
Olen aina ollut sitä mieltä, että pitämällä ei kukaan pysy, siinä haluaa olla tai sitten ei - olipa kyse mistä tahaansa ihmissuhteesta. Pelkkä seksi tuskin kantaa vuotta pidempään, jotain muuta tarvitaan, että se kestää. Sivusuhteessa pitää oikeastaan rakastaa niin paljon, ettei vaadi toiselta mitään, että omistaminen menettää perinteisen merkityksensä. Että tietää olevansa toiselle rakas ja tärkeä, ja että toinen haluaa jakaa elämäänsä myös sinun kanssasi niisä rajoissa, miten se on mahdollista. Kyllä ainakin me molemmat rakastamme myös omia kumppaneitamme ja kunnioitamme toistemme rakkautta omia kumppaneitamme kohtaan. He eivät ole meille uhka, he ovat vain osa elämäämme, ihan kuin mekin toisillemme.
Pettäjä_n mulla on ihan sama tilanne paitsi että lapsi on nykyisen avopuolisoni kanssa. Me ei vain tulla toimeen keskenämme vaikka kiintymys onkin kova.
En ole "edennyt" vielä millekään asteelle mutta omantunnontuskat on valtavat. Onhan se te tapaili ja muu yhteydenpito salassa väärin sekin. Tänäänkin olen menossa tapaamaan tätä uutta tuttavuutta, hänen luokseen ensimmäistä kertaa.
edelliseen kirjoitukseen viitaten...
Omasta kokemuksesta voin sanoa,että salasuhde kestää varmasti vuodesta toiseen, jos siihen liittyy henkistäkin hyvinvointia ja toiselle uskoutumista paljon keskustelua ja toiseen luottamista.Ei siis pelkästään sitä intohimoa millaisiksi usein salasuhteet "tuomitaan". Ei sen tarvitse olla pelkkää seksiä sen suhteen.On siinä paljon muutakin.Itse katkaisin vuosia kestäneen suhteeni tässä keväällä.
Minulla on itselläni kuitenkin henkisesti helpompi olla näin.
Kaipasin/kaipaan tuota miestä erittäin paljon...olimmekin yhteydessä lähes päivittäin puhelimitse tai sähköpostitse.
Halusinkin loppujenlopuksi saada vielä enemmän.....Olisin halunnut hänet kokonaan.
Senvuoksi salasuhteeni muodostui minulle raskaaksi, koska oli ihan liikaa tunteita mukana.En osannut pitää häntä vain ystävänä vaan rakastuin häneen. Hänestä tuli minulle ihan liian tärkeä.
Olemme molemmat tahoillamme naimisissa ja asumme lähipaikkakunnilla ja meillä on myös yhteisiä tuttavia vuosien varrelta. Tapaamisemme olivat siten erittäin hankalasti sovitettavissa.
Kumpikaan meistä ei halunnut kuitenkaan avioliittojemme tuhoutuvan.
Molemmilla on kuitenkin avioliitoissaan niin paljon hyvääkin mikä pitää arjen toimivana ja hyvänä.
Katsoin parhaimmaksi ratkaisuksi kuitenkin väliemme katkaisun kuin sen,että suhteemme päättyy ikävällä tavalla siten, että joku meidät näkee tai huomaa välillämme olevan jotakin.
Meidän välillämme on vaan ollut useamman (puhutaan kymmenistä) vuoden ajan kemiaa, jota emme voi emmekä osaa selittää. Siksi tämä on ihan liian vaarallista "leikkiä" välillämme.Koskaan emme saa tilanteessamme tietää kestääkö se kuitenkaan arjen välillämme. Kuitenkin olemme saaneet kokea toisistamme enemmän kuin vain pintaraapaisun.Olemme tulleet tuntemaan toisistamme näiden vuosien aikana todella paljon ja puhuneet sellaisia asioita, joita emme edes omille puolisoillemme ole puhuneet.
Kohtalo ei vaan ole meitä yhdistänyt aikanaan, kun olemme olleet sinkkuja.Siihen on tyytyminen...Olemme saaneet hyvät hetkemme..muuta emme voi saada.
Saammeko koskaan....aika näyttää mitä elämä tuo tullessaan.
En kiellä,etteikö hän olisi ajatuksissani....joka päiväkin...Yritän vain unohtaa...saada palaset kasaan ja jatkaa omaa elämääni...toki paljon helpompana sen suhteen, ettei tarvitse koko ajan hakea tilaisuutta soittaakseni hänelle tai laittaakseni salaa sähköpostia tms.
Nyt mennään päivä kerrallaan eteenpäin....muistot mukanamme jossakin piilossa vielä..senvuoksi,että voin jatkaa elämääni "normaalimmin". En voi nyt elää niissä muistoissa ja haaveissani. On oltava läsnä täällä lapsilleni ja aviomiehellenikin, jotka ovat kuitenkin tärkeysjärjestyksessä ykkösiä minulle kaikesta huolimatta,vaikkakin salarakkaani siihen "yrittikin" kiilata. itse kuitenkin asian ymmärsin,ettei niin voi olla.
sinäpä se päätit, kaikkien puolesta , miehesi, pettäjämiehen ja tämän vaimon puolesta. Oikea lurkki ihmiseksi. Suoraselkäinen ihminen ei tee tuollaista puolisolleen eikä toiselle naiselle. Kortit pöydälle, anna petettyjen päättää omalta osaltaan.
"En käsitä, miten kukaan mies (tai nainen) sietää tuollaista: naisella ei ole aikomustakaan erota. Sattumoisin kuitenkin tiedän, että mies haluaisi "oikean" suhteen."
Omasta kokemuksesta voin kertoa muutamia asioita..
Minulla on ollut jonkin aikaa jo suhde varattuun mieheen, jolla on myös pieni lapsi.
Haluaisin itsekkin ns. oikean suhteen, mutta silti olen tässä tilanteessa.. Miksi?
Siinä vain on oma jännityksensä, varmaankin se kiinnijäämisen pelko.
Ja kyllä, olen ihastunut kyseiseen mieheen, mutta tiedän että hän ei jätä perhettään. Vaikka joskus humalassa niin sanookin, tiedän ettei se loppupeleissä ole niin.
Eikä meillä ole intohimo ainakaan hiipunut, pikemminkin lisääntynyt. Ja se johtuu siitä että näkee niin harvoin, ja kun näkee niin aikaa ei ole loputtomasti..
Eli siis lyhyesti sanottuna, jokainen ihminen on erinlainen ja nauttii eri asioista.. :)
Tosi sielunkumppanuus ja rakkaus ei lopu vuosiin.. mutta yleensä alkuhuuma töppää seinään / arkeen hyvin lyhyessä ajassa.. Ei pelkästään arki asiat, vaan se , että pari oppii tuntemaan toisensa paremmin.. Moni kakku päältä kaunis.. kuten menee moni parisuhdekin näin.. maailma on mätä omena..
Olin 7 vuotta toinen nainen. Sitten minusta tuli ensimmäinen nainen ja huomasin, että miehellä aika pian oli taas toinen nainen.
just joo!!!
jos joku varsinkin naimisissa oleva tarvitsee kakkossuhteen, ei hän ole henkisesti kypsä edes siihen yhteen! avioliitto on toisen tukemista hyvinä ja huonoina aikoina. pariskunta joko täydentää toisiaan ja on tarkoitettu yhteen tai sitten ei. jos ulkopuoliset suhteet alkavat kiinnostaa, on jokin pielessä,kannattaa miettiä mikä, ja voiko asialle vielä tehdä jotain. jos ei,niin kannattaa erota ja miettiä sitten mitä elämältään tahtoo ja kenen kanssa, vaiko yksin . jos mieheni jäisi kiinni pettämisestä, saisi hän lähtöpassit välittömästi. mielestäni jokaisella petetyksi joutuvalla on oikeus saada tietää. olisin itse kiitollinen kertojalle, jos tilanne olisi sellainen. joka pettää kerran, pettää toisenkin! eikä se ainakaan minussa herätä luottamusta. siispä kysy itseltäsi: tahdotko todella kumppanin, jolle myöskään sinä et olisi riittävän" jännittävä" pidemmän päälle... onhan maailma "mahdollisuuksia" täynnä. ja joidenkin mielestä kun ruoho on aina vehreämpää aidan toisella puolella! oksettavaa, ja toista halventavaa käytöstä kertakaikkiaan. ihmiskunnan pohjasakkaa pettäjät, sanon minä!
...kun uskoin siihen lupaukseen yhteisistä asioista.
Vain puolisoni tahto on se oikea. Vain hänen mielipiteensä ratkaisee. Vain minussa on kaikki vika.
Minä petin ensimmäisen ja ainoan kerran vasta 22 yhdessäolovuoden jälkeen, halusin kuulla olevani ihminen. Halusin tuntea olevani muutakin kuin jätteiden siivooja, kyvytön, siivooja, palvelija ja kokki.
Esitin aikanaan parisuhdeterapiaa: mene vain itse, kun korjaat omat vikasi, kaikki on hyvin.
Ihmettelen niitä jotka voivat elää vuosiakin kakkossuhteessa. Missä on omatunto ja mitkä ihmeen tarkoitus on koko asialla kun pitää touhuta salaa toisen selän takana.Ei kannattaisi antaa pikkusormea jne...
vaikka parikymppisenä tai kolmekymppisenä muutaman vuoden tutustumisen jälkeen varmasti jaksavansa saman ihmisen kanssa viettää loppuelämänsä noin 50-70 seuraavaa vuotta!
Sun olis vaan pitänyt kärsiä, sitä vartenhan sitä eletään Suomessa.
Kärsitään ja pitää olla ylpeä. Juuri siksi Suomi on huippumaa - itsemurhatilastoissa nimittäin.
kunnes arki koittaa suhteeseen tai kärytään. Se mikä pettäen alkaa siten myös päättyy. Sekä petettynä että pettäjänä ollut,........ ja oleva, mihinkä se seepra raidoistaan pääsee.
mieltä, että alkuhuuma menee ohi, suhde tulee muuttamaan luonnetta, kun se etenee. Arki tulee mukaan kuvioon, sovitut salatapaamiset suurine odotuksineen eivä toteudu, tulee riitaa. Sovittu tapaaminen ei käy toiselle, tulee riitaa. Kiukku ja ärtymys näkyy siinä oikeassa parisuhteessa. Olen sitä mieltä että se "oikea" parisuhde tulee hoitaa niin, että siitä saa sen kaiken jännityksen ja intohimon irti ettei tarvitse lähteä aidan toiselle puolelle.
sitä kiukkua ja ärtymystä vasta onkin. Pieleen menneitä aikatauluja, peruuntuneita tapaamisia, mustasukkaisuutta, epävarmuutta, kiukuttelua jne. Ilkeitä asioita sanotaan puolin ja toisin, loukataan enemmän kuin ehkä ketään koskaan aikaisemmin ja siltikin suhde kestää ja kestää. Mistäs tämä sitten johtuu?? Eiköhän sitä pääsisi helpommallakin kun vaan pysyisi siellä kotona puolison kanssa elellen rauhaisaa ja sopuisaa eloa, kuin riidelleen jatkuvasti salarakkaansa kanssa? Miksi suotta jatkaa salasuhdetta vuosia , kun se tuntuu olevan välillä pelkkää helvettiä? Luulisi siinä huuman haihtuvan vuosien saatossa, kun toisesta on paljastunut ne kaikki ikävimmät luonteenpiirteet jo monenmonituiseen kertaan? Kun toisen on nähnyt itkevän räkäposkella, silmät turvoksissa, raivoten, huutaen, sättien. Kun välillä pidetään viikkojen mykkäkoulua ja ollaan vittumaisia? Kun väsyneenä tavataan ja ajetaan yötämyöten tapaamaan sitä toista monta sataa kilometriä vain hetken halatakseen sitä toista osapuolta?
Ihmettelen sitä, kun yleisesti tunnutaan kuvittelevan,että se salailu ja jännitys kiihottavat ja pitävät suhteen ns. "elinvoimaisena". Itse en ole ikinä kokenut näin. Päinvastoin. On erittäin rasittavaa salailla suhdetta vaimolta, on henkisesti raskasta valehdella, kiinnijäämisen pelko aiheuttaa suorituspaineita seksinsuhteen salarakkaan kanssa, eikä seksi joka kerta edes luonnistu. Mutta se ei ole tärkeintä. Tärkeintä on, että saan viettää aikaa tämän salarakkaan seurassa.
Miksi en eroa? Minulla on lapsia, asuntovelkaa, vaimon kanssa pidetty yhtä yli parikymmentä vuotta. Arki on arkea, toimivaakin. Mitään suurempia kriisejä ei ole. Olen aikoinani mielessäni päättänyt, että niin kauan tätä parisuhdetta pidän pystyssä, kunhan lapset ovat omillaan maailmalla. Sen jälkeen teen ratkaisuni.
Ja niille, jotka ovat sitä mieltä, että vaimoni olisi saatava tietää millaisen saastan kanssa hän elää. Käry kävi jo. Mutta vaimo tahtoo elää tätä elämää tällätavoin. Ummistaen silmänsä.
Huumaa sinne ja tänne.. Salasuhde on kuitenkin sitä, ettei edes lähimmäiseen voi luottaa. Kehen sitten voi luottaa?
Sen sanon suoraan, että ainakin mun tuttavapiirissä ne miehet, jotka ovat vaihtaneet vaimonsa uuteen, ovat pettäneet ennemmin tai myöhemmin myös sitä uutta vaimoa. Jokaikinen. Naisten kohdalla se ei ole ihan niin tavallista, mutta varsinkin miesten kohdalla näyttää olevan niin, että kerran pettäjä on aina pettäjä. Poikkeukset vahvistavat säännön. Eri asia tietysti jäävätkö he koskaan siitä pettämisestä kiinni. Mutta ei näytä pantteri pääsevän pilkuistaan.
maalaisuuteni, mutta oletko ihan varma, että avioliiton toinen puolisko tietää pettämisestä? Sattumoisin minäkin tiedän, että näitä kaksoiselämiään eläviä ihmisiä peittää synkkä valheiden verkko! Selitetään vaan kuinka avioliitosta ei voi lähteä jne., kun toinen puoliso ei eroa vaikka kuinka huorataan ristiin ja rastiin. Ei avioliitosta eron hakeminen ole mitenkään vaikeaa, jos tämä mies haluaa "oikean" suhteen.
Eipä taida puoliso tietää asiasta yhtikäs mitään. Kolmaspyöräkin on vain hyväksikäytön kohde ja uskoo kaikki valheet mitä syötetään. Siinähän kärvistelet vaikka koko loppuelämäsi, odotat, pidät itseäsi varattuna, suunnittelet koko arkesi ja pyhäsi/lomasi hänen mieltymyksiensä mukaan. Hän pettää teitä molempia! Voi vaimoparkaa! Varattujen naisten tai miesten kanssa vehtaajia en sääli tippaakaan. Syvältä koko sakki!
Onkin se ykkössuhde,koska molemmat ovat löytäneet toisistaan ne hyvät puolet,silloin ne kemiat toimii. Arki ei häiritsisi suhdetta mitenkään,vaan päinvastoin se syventäisi suhdetta. Miksi sitten useat elävät salasuhteessa? Siihen on varmasti syitä yhtä paljon,kuin on ihmisiäkin. Työ,lapset,asuinpaikka,taloudellinen tilanne ym. Minä en ainakaan tuomitsisi ketään,vaan jokainen elää niin kuin parhaaksi näkee.
Samaa mieltä! Kerran kalastaja aina kalastaja jne...
Parhaaksi tavaksi nähty tapa elää???? Oikea tapa elää?????
Voisin ainakin omasta puolestani kuvitella, että oikea tapa elää on olla loukkaamatta muita! Varsinkin aviopuolison, lasten jne.. loukkaamista tulisi välttää, eikä sen pitäisi olla kovin vaikeaa. Jos alapää on ainoa paikka josta sydämenääni kuuluu, niin voi meitä ihmisiä.
Toi äijä puijaa molempia muijiaan! Kyllä se vihitystä muijastaan eroon pääsisi, jos vaan haluaisi siihen "oikeaan suhteeseensa" ja sitten hän voisi ihan rehellisin mielin nauttia uuden kumppaninsa "hyvistä puolista"! Eipä taida äijän aviovaimo tietää mitä äijä puuhailee ja tämä vieras nainen ei tiedä ja ymmärrä (tai halua tietää tai ymmärtää) olevansa samanlaisen vedätyksen kohde kuin aviovaimokin on.
Ai niin! Tietysti, voihan olla että oletkin oikeassa sen suhteen, että tämä vieras nainen on todellakin tässä moraalittomassa suhteessaan aviossa olevaan mieheen taloudellisten näkökantojen vuoksi;-)
Hullu ykkönen yritti tulla hullun kakkosen kotiin tekemään tilejä selväksi kun hullun ykkösen hullu avomies jäi kiinni kakkosen kainalosta. Mutta hullun kakkosen aviomies otti hanskat käteen ja imoitti hullulle ykköselle, tervetuloa kotiimme, onkin mielenkiinoista nähdä ja tavata vaimoni rakastajan ykkönen :-)
tämä tarina on tosi. Ei tullut ykkönen kakkosen kotiin visiitille. Kakkosen aviomies myhäili ja sanoi aviovaimolleen...sellaista se on .... hullu ykkönen sai sormuksen sormeensa, hullu kakkonen rauhoittui hetkeksi, hullun ykkösen avokki eikun kihlattu nuuskii jälleen hullun kakkosen perässä, hullun kakkosen aviomies naureskelee että hyvä on kun kelpaa muillekkin....ja hullu ykkönen tekee voileipiä ettei kihlattu vaan menisi edes syömään päivällä, soittelee 10 minuutin välein että missäs oot hullun ykkösen kihlattu, itkee ja vikisee ja hullun ykkösen hullu kihlattu ottaa aina välillä vähän vapaata ja käy hullun kakkosen kanssa aamiastunnilla kunnon hulluilla päivillä. Ja sitten hullut kirjoittelee tänne...ja on niin wiksuja.
Salarakas on kauniimpi nimitys huoralle. Hauskaa pidetään tuhmien tyttöjen kanssa, mutta kilttien kanssa mennään naimisiin. Niin se menee.. kevytkenkäisiä arvostetaan seksisuhteeseen asti, ei pidemmälle ;)
Käsittämättömän epästabiilia jengiä nykyään liikkeellä!! : D
Tunne-elämältään terveen ja vailla itsetehosteita tarvitsevan miehen (ja naisenkin) pitää rakentaa ja parantaa pysyvää eikä tuhota kaikkea valmista ja aloittaa koko ajan "alusta". Jokainen on kiimainen toisinaan ja vieras voi kiihottaa enemmän kuin se vanha ja tuttu...mutta mutta...ette ole kiimaisia eläimiä vaan ajattelemaan kykeneviä ihmisiä...?
Kukin on itse vastuussa onnesta ja orgasmeistaan. Mutta älkää nyt pilatko läheistenkin (erityisesti lasten) elämää kun ette pysty aikuismaisesti hallitsemaan alapäätänne. Huonokin parisuhde on parempi kuin ero lasten ollessa pieniä (ellei nyrkkiä tule vaimolta tai mieheltä). Mutta kaikki mulle heti eltaantuneet ikiteinit eivät pysty elämään hyveellisten ja korkeamoraalisten arvojen mukaan...olette täten tuomittu ikuiseen tyytymättömyyteen...Missä opetettaisiin jo lapsille / nuorille pojille hyveellisen soturin etiikkaa ja moraalia ja tytöille kauneuden tajua sekä perinteisiä perheen huolehtimistaitoja???
Lisäksi: Minä ostan Porschen ajonautinnon takia, en pidentääkseni elintäni ja saadakseni naisia ; )
Ja sen teen käteisellä, koska rakennan uutta eikä tarvitse koko ajan maksaa puolia vanhalle vaimolle : D
mitä tiedän ,on kun saan tavata salarakastani....2 vuotta ja yhtä ihanaa aina...auttaa jaksamaan arkea...emme aio emmekä halua muuttaa tätä suhdetta,hyvä ja ihanaa näin,nauttia toisesta....
oletko mies vain nainen?haluaisin tietää oletko samaa mieltä kuin useimmat(itseni mukaan lukien)että jos oma pää kestää tällaista salailua ja niin pitkään kun jaksaa nauttia ni olen oikeutettu siihen jos minulla ei ole tätä samanlaista onnea annettavana muille tai sitä ei mulle nykyisessä liitossa suoda olen oikeasti ansainnut sen?
Jos ei ole onnea omassa liitossa, miksi ette eroa?Miksi pitää kahta ja pettää tavallaan kumpaakin.Itsekkäistä syistäkö?Kenties rahallinen puoli on vanhassa liitossa kunnossa, vai mikä?Minun mielestäni mikään syy ei ole syy pettämiseen. Syiden hakeminen on itsensäkin pettämistä.
Netissä kaikilla on 150 000 euron urheiluauto. Tiedän myös että olet vänrikki ja sinulla on morsian.
se yhteinen arki pitää olla muuten suhde kariutuu..niin ja jos suhteen haluaa jonkun muun kanssa, pitää erota.
syvästi miten voit kirjoittaa ja puuttua tuollaiseen asiaan mitä kirjoitit?tulee mieleen että oletko kenties kade?jos menet rikkomaan "oman lehmä ojassa"periaatteella ihastuksesi ja hänen onnen välejä,teet todella pahan virheen ja enkä kirjoita tätä summassa,olen itsekkin syylistynyt rikkomaan jotakin ja kun luin tän ni kiukkuni nousi itseäni ja kokemaani sekä sinua kohtaan.anteeks vaan.etsi itsellesi uusi ihastus jolla ei oo näitä suhteita...
oletko miettinyt josko se toinenki osapuoli harrastaa salasuhteita?entä jos he ovat kumpikin tahollaan sopineet että ovat salasuhteessa mutta silti aviossa...?ulkopuolisena ihmisenä näemme yleensä(kateellisena)vain sen välttämäättömän muttemme tiedä asian ydintä....mitä jos ottaisit selvää tästä ja narauttasit hänetkin?tiedä vaikka saisit lisää onnettomia ihastuksia ristiksesi itsellesi?
täällä taas piisaa. Jokaisen tarina on yksilöllinen, joten älkää olko niin mustavalkoisia.
Olen 36 vuotta ollut se toinen samalle miehelle. Ensin hänen seurustellessaan, sitten naimisissa ollessaan ja edelleen toisessa avioliitossa ollessaan. Joskus näimme päivittäin, tapailimme silloin tällöin, joskus oli vuosia väliä ja internet-aikana viestit kulkevat ja tapailemme parin kuukauden välein. Ja kyllä, edelleen roihuaa.
Olen miettinyt joskus, että jos olisin ollut vähemmän ujo ja kokematon, olisinko taistellut miehen itselleni jo 30v. sitten. Olen päätynyt lopputulokseen, jossa olisin ollut mustasukkainen ja vaativa ja ero olisi tullut nopeasti. Luulen, että tapailemme vanhoinakin vaikka kerran kuussa puistonpenkillä istuen.
Olen itsekin varattu enkä eroa ainakaan muutamaan vuoteen. Odotan, että lapseni kasvavat ja lähtevät pesästä. Sitten asun yksin. Tosin toisaalta on väärin näyttää lapsille parisuhteen mallia, jossa isä ei osoita kiintymyksen osoituksia äidille eikä arvosta mitään. En ole paljastanut kummankaan taustoja lapsille, sillä isälläkin on omat kuviot. Parhaimmalla tuulella olen aina toisen tapaamisen jälkeen, antaa voimia ja iloa jatkaa arkea.
Kyllä se menee ihan sillä tavalla mukavasti, niin kuin pitääkin. Itse en kyllä ainakaan taida olla sellaista huuma sorttia laisinkaan, joten sikäli paha sanoa. Mutta monella kestää kyllä ihan niin kuin pitääkin se suhde, eli tavallaan kyllä. Tuon kestämisen kanssa on vähän se, että ihmiset tuppaavat olemaan vähän sellaisia. Eli sitä se rakkaus teettää, ja sitä rataa. Tuossa on isohko riski että vahingoitat omia mahdollisuuksiasi, jos yrität liikaa puuttua tilanteeseen. Niin helposti käy. Sitä voisin vielä todeta, etten ainakaan omasta mielestäni tarkoittanut tätä sillä tavalla että varsinaisesti harrastaisin pettämistä tai muuta. Tuli vain ihan mieleen todeta ettei kukaan ymmärrä väärin. http://mattiviikate.newsvine.com/
Eräs lapsuuden aikainen kaverini kertoi, että heillä alkuhuuma sen kun jatkuu ja jatkuu vaan. Ovat asuneet yhdessä nyt seitsemän vuotta. Kaverini kertoi, että he mm. panevat edelleen joka ikinen päivä. Ei kuulemma ole montaa päivää näinä vuosina jäänyt väliin. Ei voi muuta kuin todeta, että he ovat löytäneet toisensa..
Minä uskon vahvasti siihen, että huuma säilyy vaikka miten kauan kun arkea ei jaeta yhdessä. Eron jälkeen tapasin aivan ihanan miehen ja yhdessä on oltu pian kolme vuotta. En kuitenkaan uskalla muuttaa yhteen meihen kanssa koska pelkään huuman katoavan ja sen tylsän arjen astuvan esiin. Molemmat olemme vapaita, olemme tosi paljon yhdessä perheenä (minulla on lapsia) mutta ei sen enempää. Mies olisi valmis yhteiseen osoitteeseen mutta minä pelkään. En osannut hoitaa edellistä suhdettakaan niin että se olisi arjen tylsyyden kestänyt joten tuskin nytkään olen sen viisaampi.
miten on luottamuksen laita. eli jos kaksi pettäjää muuttaa saman katon alle ja olettaa toisen rakastavan täysillä. itse en ainakaan muuttaisi pettäjän kaa yhteen sillä en luottaisi siihen. muutenkaan en luota pettäviin ihmisiin sillä mun ex oli sellainen petollinen lehmä. se jätti kyllä syvät haavat.ja sen homma jatkuu puhelin häirinnän merkeissä jos otan ei salaisen numeron.ajattele sinä ajattelet jo meitä mutta tuo toinen fantasioi jo "naapurin katin uhkeista muodoista". pettäjä on aina pettäjä muistakaa se,ennen kun petätte uskollisia kumppaneitanne!!!!!.
Moi, otsikon toisessa sanassa on l, ei t. Joten jos tahdot itsellesi miehen, niin käräytä se varattu, ja mies on sinun, so simple. Nuo kakkossuhteet kyllä menevät ohi muutamassa kuukaudessa, ei kukaan jaksa salailua pitkään. Onnea miehen etsintään.
Muutama tylsä totuus: mitä se sinullle kuuluu mitä muut tekee. Jokainen tehköön elämällään mitä haluaa, on se moraalisesti kuinka väärin tahansa. Vain laki rajoittaa. Hanki elämä, oikeasti.
jos puolisosi pettää sinua.ajatellen juuri hokemaasi lausetta. kenen puseroon suru tulee,,,,aivan sulla on sillon tosi paska fiilis. kannatta miettiä asiaa useammalta kantilta,eli miten itse suhtautuisin siihen. pettäjä on minun silmissäni arvoton paska oli sitten mies tai nainen.
Ns.pettäjää? Eikös se parisuhde on kahden ihmisen yhteiseloa? Jos ja kun se toinen puoliso "pettää"niin joku syyhän tällaiseen käytökseen motivoi? "Pettäjä"ei ole tyytyväinen nykyiseen puolisoonsa,eikä parisuhteeseensa ja tähän löytyy varmasti useitakin syitä. Omistaako puoliso sitten kumppaninsa,niin kuin auton tai talon tai kengät? Ei omista. Jokainen aikuinen ihminen tekee elämässään itse päätöksensä ja elää mikä hänestä itsestään tuntuu parhaimmalta. Eli,jos tulet "petetyksi"älä suotta mollaa tai nimittele puolisoasi,koska se syy löytyy lähempää kuin arvaatkaan.
Miksi syyllistät petettyä? Hänkö teki päätöksen siitä että housusi putosivat vieraan edessä? Ei, kyllä sinä teit sen ihan itse, omasta halustasi. Ei pettäminen ole vahinko vaan harkittu teko. Jos pettäjä ei ole tyytyväinen puolisoonsa eikä parisuhteeseensa, miksi hän siinä roikkuu? Paraneeko se oma suhde puolisoa pettämällä? Muuttaako se pettäminen puolison paremmaksi? Tarjoat tietty syyksi taloutta ja yhteisiä lapsia, älä vaivaudu. Tuo mitä sanoit ; "tekee itse päätöksensä ja elää mikä hänestä itsestä tuntuu parhaimmalta", edustaa pettäjän ajatusmaailmaa parhaimmillaan. Pettäjän itsekeskeinen oman navan ja sen alusen tyydyttämisen tarve ei huomioi muita millään tavoin, oma kiva aina ensin.
Eikö olisi sinunkin nyt syyllistäessäsi puolisoasi omista virheistäsi ollut edes jonkinmoisen ihmisarvon muiden silmissä säilyttääksesi syytä ensin erota ja alkaa sitten vasta nauttia vieraasta lihasta oman luvan kanssa? Ei se puoliso sinua pettänyt, sinä sen teit. Hyvää kasvun aikaa ja peilin etsintää.
Sehän se on toisen naisen, kakkosnaisen puolustuspuhe että vaimo on niin kehno, että ihan on luonnollista miehen petturuus.
Kyllästyttävää sepitystä. Mies pettää siksi että sinä olet valmis hänen toiseksi panokseen ja mies on vain vastuuton ja seikkailunhaluinen, ei siinä sen kummempaa tarvita.
Lopeta hyvänen aika tuo vaimon syyllistäminen.
Petturimies on petturi, ihan sama kuin hyvä vaimo hälllä on.
Pettäjän tie on raskas, siinä on todellakin kyse vain huumasta ja henkiset kärsimykset ovat monin kerroin raskaammat. Ei voi olla kovin ylpeä itsestään, jos alentuu tällaiseen mielikuvitusmaailmaan.
Minulla on ollut elinikäinen suhde, tosirakkautta, alkoi jo ennen kuin menin nuorena avioon, jäin leskeksi nuorena myös monen lapsen kanssa. Tää nuoruudenrakkaus on aina varjostanut muita yrityksiäni rakentaa pysyvä suhde jonkun toisen kanssa. Tää rakastamani henkilö kuli parisen vuotta sitten, mutta rakkaus häneen elää minussa. Tosiaankin yritimme kumpikin tahollamme kaikka menneinä vuosina (noin 60 vuotta mennyt) rakennella n.s oikeita suhteita mutta turhaan. Jaha että miksi siten ette pysyneet toisissanne kysytään kai. No , sanoppas muuta, monisäikeinen ongelma. Mutta voin reilusti vastata että on hyvin mahdollista, ainakin lyhyempiä tai pidempiä ajanjaksoja pitää yllä toista tunnepitoisesti kuumaa suhdetta avioliiton sivussa.
Ainakin sen hetken verran! Itse olen lähipiirissäni todennut tämän asian. Hyvät ystäväni erosivat, kun mies petti ja ystävättäreni sai sen lopulta selville ja jätti. Myöskin miehen salarakkaalla oli kihlattu, jonka hän tämän ystävättäreni miehen vuoksi jätti. Mies ja tämä "ei-enää-salarakas" menivät naimisiin ja hankkivat yhteisen lapsen, mutta kas kummaa! Ero tuli muutaman yhteisen vuoden jälkeen, koska miehellä oli taas uusi "salarakas"! Kyseinen mies meni jälleen naimisiin uuden salarakkaansa kanssa ja ovat hankkineet kaksi lasta. Yhteisiä vuosia on nyt jokunen ja vielä ei ole eroa tullut. Itse veikkaan ettei onni kovin kauan kestä, sillä korviini on jälleen kantautunut kuiskailuja uudesta salarakkaasta. Saas nähdä. Petetty ystävättäreni puolestaan löysi itselleen upean miehen: naimisissa jo kymmenkunta vuotta, lapsia kaksi ja uusi tulossa. Siellä suunnalla on ilmeisesti ja toivottavasti oltu uskollisia.
Samantyylisiä tapauksia on lähipiirissäni useita, ja joka kerta se pettäjä on pettänyt uudelleen. Ehkä
se joissain tapauksissa on toisin, mutta mihinkä se seepra raidoistaan pääsee? Minusta pitää aika usein paikkansa se, että se joka pettää kerran, pettää myös uudelleen...
rakkaus on ihmeellinen asia, ei sitä voi selittää. Kun kaksi löytää toisensa niin se on siinä ja sillä sipuli
Näissä keskusteluissa on kätevästi sotkettu kaksi eri asiaa: A) mies ja aito salarakas eli rakastajatar ja B) mies ja salarakas nainen, joka toivoo olevansa muuta kuin salarakas. Aikojen alusta asti on ollut miehiä, joilla on rakastajattaria ja on ollut naisia, jotka ovat rakastajattaria. Jos ja kun molemmat tietävät missä mennään, niin uskon pitkäaikaiseen ja nautinnolliseen suhteeseen, juuri niillä säännöillä, joiden mukaan suhde on luotu – siis rakastaja, rakastajatar. Muutoin taitaa mennä koko suhde tuuliajolle, rakastaja ei yleensä halua vaimo 2. elämäänsä omine vaatimuksineen, vaan nimenomaan rakastajattaren, joka sulostuttaa hänen elämäänsä! Rakastajatar ei halua miestä arkipäiväänsä, ei sohvalleen makoilemaan, eikä omaan siivouspäiväänsä, vaan sulostuttamaan omaa elämäänsä. Hänkin elää omaa elämäänsä ja nauttii saamastaan, silloin kun hänelle ja hänen rakastajalleen sopii. Kokemukseni mukaan mies, joka halua rakastajattaren elämäänsä, on myös erinomainen aviomies. Kohtelee vaimoansakin hyvin! Hänen ei tarvitse alistaa tai pahoinpidellä vaimoaan tai edes rakastajatartaan, saadakseen korostaa miehisyyttään. Rakastajatar ei myöskään halua häiritä miehen avioelämää, hän tietää perheen ja vaimon asettamat vaatimukset, ja hyväksyy ne. Ihmiset jotka hyväksyvät elämänsä sellaisena kun se on, elävät tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa. Ranskalaiset taitavat olla tämän elämänalueen osaajia, ottakaamme heistä oppia. Elämä on tässä ja nyt!
vastenmielinen puolustuspuhe suhteelle, joka useimmiten loukkaa sitä petettyä osapuolta vakavasti ja syvästi.
Miksi on laitonta varastaa nälkäänsä kaupasta, mutta ei ole rangaistavaa rikkoa toisen ihmisen sielu?
itselläni on rakastajatar josta vaimo ei tiedä mitään. tunnen oloni onnelliseksi ja siitä onnesta riittää vaimollekin. meillä on vaimon kanssa muuten hyvin mutta seksin suhteen hyvin erilaiset tarpeet, näin kukin saa mitä elämässään tarvitsee:)
Mainio kirjoitus.
Totta on että esim. Ranskassa ja Englanissa hyvin monella miehellä on rakastajatar, erityisesti jos ovat korkeassa asemassa. Tästä on tehty arvioia, en muista lukuja mutta muistan hämmästyneeni nähdessäni ne.
Kenenkään avioliittoa ei rikota, omaa puolisoa EI petetä!!!!! Paskaaaaaaaaaaaaa tuleeee........usko pois! Mun avioliitto hehkuu vielä 15v jälkeen hyvin kuumana.
Minulla on ollut suhde vaimoni siskoon n. 15 vuotta. kaikki on pelittänyt hienosti ja aina on oltu kuin vastarakastuneet. Vaimonkaan kanssa ei kehnommin mene.
Kamalaa petosta, sekä mies että sisko pettää.YÄKYÄK.
tosi vähän kestäää..illan huuma...tai sit ei...mut kokemusta on...
en mäkään sallis
oikeesti... sallin ja nyt kadun....perseestä,kun kuuntelin petturuuden ja ja kärsin loppu elämäni....
Toinen nainen/ mies, kertokaa minulle, miten te kestätte ajatusta, että olette vaan se toinen? Mies/nainen menee oman puolisonsa luokse uudestaan ja uudestaan. Harrastaa ehkä seksiä omankin kanssa, nukahtaa samaan sänkyyn, antaa pusuja, haleja???
Itse en kestäisi ajatusta. Minusta on ihanaa kun mieheni on yksin minun oma.. Nukahtaa rakkaan kainaloon, olla lähekkäin, harrastaa seksiä. Rakastaa toista.
Mies on minulle niin rakas, että ikinä en häntä satuttaisi pettämällä ja toivon että tunne on molemminpuolinen.
"Mies on minulle niin rakas, että ikinä en häntä satuttaisi pettämällä ja toivon että tunne on molemminpuolinen. "
Näin se on keskimäärin neljä vuotta kunnes tilastollisesti on todennäköistä että tulee avioero. Yhtäkkiä se ihana mies-nainen onkin ärsyttävä ja tylsä ja tavanomainen.
Itselläni on salasuhde jo kohta kymmenettä vuotta. En olisi ikinä uskonuyt mutta se piristi avioliittoa niin paljon että meillä menee vaimoni kanssa paremmin kuin koskaan. On siis mennyt jo kymmenen vuotta. En osaa selittää miksi näin on. Ennen salasuhdetta oli pahojakin kriisejä, viimeiseen 10 vuoteen emme ole tapelleet kertaakaan. Ja saasuhde on aina kakkossuhde, palvon vaimoani.
Jos teistä tämä on sairasta, muistakaa että arabeilla on kymmeniä vaimoja. LIsäksi voin sanoa että omat vanhempani olivat yhdessä 30v pelkästään lasten takia ja heillä oli yhdessä yhtä helvettiä.
Elämä on lyhyt. Olkaa onnellisia, miten sitten olettekin. Katkerat kommentit anonyymipalstalla eivät tee kenestäkään oikeasti onnellista.
tarkennukseksi vielä, että päämääräni on ollakin onnellinen. Olin 11 vuotta huonossa suhteessa, jossa ei mitään arvostusta minua kohtaan. Lähdin siitä. Ensin lähdin sitten mietin uutta suhdetta. En halunnut alkaa satuttamaan toista omilla pettämisillä. Vaikka toinen mies kävi mielessä niin monesti. En halunnut satuttaa lisäksi lapsiamme. Olisiko minusta ollut katsomaan omia lapsiani silmiin, jos olisin jäänyt kiinni. Opettaa siinä samalla lapsille toisen ihmisen kunnioitusta ja mitä luottamus on, samalla itse tehden kaikkeja oppejani vastaan.
Nyt on aikaa uudelle suhteelle ja miehelle. tottakai se ensihuuma on vielä jäljellä. tiedän, että se "haihtuu" ajan kanssa. Toivon, että jäljelle jää rakastaminen. Nyt ainakin molemmat haluaa samaa.
Ja ikinä en ole koskenut varattuun mieheen. Maailma täynnä vapaita, mukavia miehiä...
Niin se vaan elämässä menee, aina ei saa mitä haluaa. Jos mies tuntee saavansa "suhteelta" mitä tarvitsee, niin ei ole sinun asiasi mennä ronkkimaan siihen väliin. Luuletko olevasi joku hyväntekijä, pelastavasi yhden avioliiton ja ohjaavasi miehen oikealle polulle? Anna olla.
nainen,nimim.rakas-65....tunnen tekeväni oikein,kun ylläpidän salaista suhdetta,toisen kanssa ollaan sovittu rajat,ja hyvin menee...; )oma pää kestää kyllä,kun tietää mitä haluaa ja mitä etsii salaisesta suhteesta.
Olemme salarakkaani kanssa hyvin tyytyväisiä....seksi nautinnollista,avointa ja ihanaa....jaksan taas hoitaa arkea ja elää,tapaamisten jälkeen.Tämä on minun ratkaisu,en halua toista avioliittoa,vaan kumppania vaan...avioliitto ja arki pilaa vaan kaiken...näin se pelittää,enkä kadu enkä vaihtaisi hetkeäkään pois,kuluneista 2 vuodesta
Elän itse ykkössuhteessa kakkossuhteen mieheen. Tapaamme...viimeaikoina n. 3 krt/kk. Aiemmin tapasimme pari kertaa/kk....miten nyt milloinkin hän pääsee tulemaan tapaamisiimme...
Minä olen 'vapaa', hän ei. Aluksi tuntui, että hän ei tajunnut sitä, että pääsen tulemaan melkein milloin vain ja minne vain. Hän saattoi lähettää tekstiviestin ja kysyä voiko soittaa...mulla meni hetki ennenkuin tajusin ton jutun...
Lisäksi hänellä on jossain vaiheessa ainakin ollut jonkin verran syyllisyydentunnetta kun 'pettää' vaimoaan. On maininnut siitä ohimennen kun kalifikoimme suhdettamme ja tunteitamme. Itse en tunne syyllisyyttä mistään. En tunne vaimoa, en tiedä edes nimeä. Tämä 'herrasmies' pitää hyvin erillään 'yksityiselämänsä' ja suhteensa minuun, mikä toisaalta on ihanan vapauttavaa. Kun en tunne hänen arkitaustoistaan paljon, en joudu jakamaan häntä muiden kanssa. Kunnioitan hänen yksityisyyttään.
En kovasti huolehdi siitä, kauanko tätä kestää (nyt 4,5kk), mutta tottakai toivon sen jatkuvan, kun on ihan ihana rakastaja...siis me nautitaan toisistamme tosi paljon. Muutenkin tullaan ihan kivasti juttuun ja hauskaa on. Emme käy yhdessä missään erityisissä 'tilaisuuksissa'. Lähinnä tämä on seksisuhde. Ja hyvä sellainen.
Unohda koko mies. Älä vain jätä eläämääsi elämättä odottaen, että mies tulee järkiinsä ja huomaa sinut.
Kokemusta monesta rakastajasta, varatuista. Vilpitön yhdessäolo, ihana lämpö ja seksi , kaikki korvaamattomia helmiä muistojen nauhassa. Itse ykkönen yhdelle miehelle, joka ei pidä minua yhtään paremmin , kuin kakkosrakkaani. Parisuhteet on aina satua, arki on arkea. Sen rikon rakkaudella , mun miehet on kaikki läpinäkyviä eikä yksikään mua harhauta.
Toistaiseksi on pää kestänyt. Jos ei kestä, hajotkoon.
No onpas emännällä kova pää. Oikea puupää.
Kyllä tuollainen toisten miesten kanssa yhdessäolo on kaikkea muuta kuin vilpitöntä, tehän petätte koko jan puolisoitanne.
On se kumma, että tuon tasoset tyypit osaavat edes tavata saatikka sitten kirjottaa.
Parempi kun eivät osaisi.Paneskelisivat vain koloissaan toisiaan.
Kolmatta vuotta kulutetaan, siis minä vapaa nainen ja varattu mies. Meillä se on niin että me elämme enemmän arkea kuin itse vaimo ja mies, koska he asuvat eri paikkakunnilla. Pientä hiipumista kaikista tunteista huolimatta on ainakin minun puoleltani ilmassa, ehkä olen kyllästynyt tilanteeseen, valehteluun ja salailuun. Mies sen sijaan kertoo haluavansa minua päivittäin ja pyytää jatkuvasti tapaamaan. Ihan tavallisia asioita me teemme yhdessä, mutta romantiikka kukkii myös. Välillä tuntuu ettei koko vaimoa ole olemassa. Ehkä vaimo pysyy kuvioissa juuri siksi että hän on tavallaan se kakkonen. Varmaan salasuhde pysyy yleensä kiihkeämpänä pidempään koska tapaamiskerrat ovat harvemmassa ja arkisia asioita ei välttämättä tehdä. Mutta usein kuviossa alkaa painaa omatunto ja mahdottomuuden tuntu ja jännittävyys muuttuu painolastiksi. Ja jos suhde on jatkunut pidempään, on mukaan tullut myös tunteet ja henkinen riippuvuus, suhde onkin yllättävän vaikea lopettaa. Varmasti tulee vielä neljäs ja viides vuosi. En suosittele.
Meillä miehellä menossa jo kolmas vuosi..kerään rohkeutta lähteä tästä liitosta. Mies olisi hyvin voinut kokeilla avioliittoneuvonnan ennen pettämistä, mutta tämä henkisenä pettämisenä alkunsa saanut "ystävyys" lienee merkki siitä, että hän haluaa tosiaan jotain muuta. Varsinkin kun se ei tunnu loppuvan.
Mitä te häviätte jos menettes sinne neuvolaan vasta nyt?
Ehkäpä se auttaa vaikka eroaisittekin,ei mitään menetettävää enää.