Pakko sanoa tää: mä oon onnellinen! Mulla on hieno mies, joka ajattelee vaan mun parasta ja toimii myös niin. Hän kysyy mielipidettäni ja ottaa sen myös huomioon. Mutta hän on myös se, joka asioista päättää. Ja niin minä haluankin olevan! Kyllä miehen pitää olla se perheen pää! =) Mutta mitään tyrannia en kuitenkaan halua. Onneksi mieheni ei sellainen olekaan. Hän on todellakin minua kunnioittava ja rakastava, eikä koskaan satuttaisi minua. Ei niin fyysisesti kuin henkisestikään. Mutta ääntänsä hän kyllä uskaltaa käyttää, jos tarve vaatii ;) Ja se tuo vain sellaista kivaa särmää sekä mieheen että suhteeseen.
Tylsää meillä on aina välillä, eikä elämä ole koko aikaa kuin pumpulissa. Riitojakin on. Koko ajan ei tunnu "ihanan rakastuneelle", vaan arki on tasaista, mutta tasapainoista. Pää ei ole pilvissä eikä olo tunnu, kuin leijuisin. Mutta. Aina välillä se iskee; suunnaton onnen tunne! Kaikki on hyvin, on mies joka rakastaa, ja jota rakastaa, arki on tasapainoista ja mukavaa. On hyvä ja turvallinen olla ja yhteisiä harrastuksia, mutta myös omaa aikaa. EN MINÄ TARVITSEKAAN JATKUVAA OO-NIIN-IHANAA-MITEN-RAKASTUNUT-OLENKAAN-TUNNETTA! Näin on hyvä. Ja tämä tälläinen se kestävämpääkin kai on.. Minun kohdallani ainakin. Olen kyllä kokenut noita ihania, sykähdyttäviä rakkauksia, jotka syttyvät nopeasti ja kuolevat aivan yhtä rivakasti. Mutta nyt on hyvä. Hitaasti rakastuin, hyvin hitaasti. Ja hyvin epävarmasti. Vauvan askelin. Vieläkin iskee välillä se pieni epävarmuus, mutta luottamus yhteiseen huomiseen on silti suuri! Nyt on hyvä. Kiitos Luojalle siitä! =) Ja upealle miehelleni! RAKASTAN SINUA KULTA =)
Tämän vain halusin sanoa ja sen myötä korteni kekoon kantaa.. Iloitkaa ihmiset niistä arjen pienistä iloista. Siitä se onni syntyy =) Aurinkoista ja pirteää kevään jatkoa! Hymyilkää =)
Tylsää meillä on aina välillä, eikä elämä ole koko aikaa kuin pumpulissa. Riitojakin on. Koko ajan ei tunnu "ihanan rakastuneelle", vaan arki on tasaista, mutta tasapainoista. Pää ei ole pilvissä eikä olo tunnu, kuin leijuisin. Mutta. Aina välillä se iskee; suunnaton onnen tunne! Kaikki on hyvin, on mies joka rakastaa, ja jota rakastaa, arki on tasapainoista ja mukavaa. On hyvä ja turvallinen olla ja yhteisiä harrastuksia, mutta myös omaa aikaa. EN MINÄ TARVITSEKAAN JATKUVAA OO-NIIN-IHANAA-MITEN-RAKASTUNUT-OLENKAAN-TUNNETTA! Näin on hyvä. Ja tämä tälläinen se kestävämpääkin kai on.. Minun kohdallani ainakin. Olen kyllä kokenut noita ihania, sykähdyttäviä rakkauksia, jotka syttyvät nopeasti ja kuolevat aivan yhtä rivakasti. Mutta nyt on hyvä. Hitaasti rakastuin, hyvin hitaasti. Ja hyvin epävarmasti. Vauvan askelin. Vieläkin iskee välillä se pieni epävarmuus, mutta luottamus yhteiseen huomiseen on silti suuri! Nyt on hyvä. Kiitos Luojalle siitä! =) Ja upealle miehelleni! RAKASTAN SINUA KULTA =)
Tämän vain halusin sanoa ja sen myötä korteni kekoon kantaa.. Iloitkaa ihmiset niistä arjen pienistä iloista. Siitä se onni syntyy =) Aurinkoista ja pirteää kevään jatkoa! Hymyilkää =)
Vastaukset 5
Vanhimmat
kiinnostaa kiviäkin.
Ei ehkä kiinnosta sinua, mutta usko pois, täällä on varmasti ihmisiä, jotka ovat mielissään saadessaan lukea jotain positiivistakin parisuhteesta! Täällä on niin paljon ikäviä tarinoita siitä, miten rakkaus on kamalaa ja tuskallista, joten ihan kivahan sitä on vaihteeksi lukea siitä toisestakin puolesta. Eikö? Ei ehkä sinusta, mutta olen varma, että tälläkin palstalla on joku, joka on menettänyt toivonsa ja uskonsa rakkauteen näiden viestien takia, joten ihan hyvähän on sellaisille viestittää, että ei ne asiat aina niin mene.
Mutta kiva, että sinulla on noin hyvä asenne ;) No, kunhan kiusoittelen. Mutta saitpa minut ainakin vastaamaan! ;) Eikös se olekin hienoa? Eli saithan sinäkin jotain aikaan tuolla kommentillasi =)
Ps. ei tuo sinunkaan kommenttisi kyllä kovinkaan suuria vuoria saanut kiinnostuksesta liikehtimään.. ;)
En tarkoittanut. Ottaa vaan päähän, ku itellä muija just jätti kolmen vuoden jälkeen, ni kiva lukea toisten onnesta.
Itteä kun v***ttaa niin hirveesti.......
Ajattelin jo kirjottaa alótuksen siitä, et mitä tehdä, mut enpä viiti.
Onnee teille ja siistii ku joillakin pyyhkii hyvin.
...se aloitus ihan reilusti. Se voi ihan totta helpottaa, varsinkin jos saat jotain järkevää palautettakin. :)
.. itsellesi.. Jos olisin tiennyt tilanteestasi, en olisi sanonut noin v-mäisesti.. Anteeksi siis siitä..
Mutta koita nyt jaksella.. Kyllä se elämä taas siitä.. Pakko sanoa edes pieneksi lohdutukseksi se, että mullakin oli erittäin rankka jakso takana, ennen kuin tapasin tämän nykyisen poikaystäväni.. Minäkin tulin jätetyksi ja yli vuoden siinä surkuttelin.. Kunnes tapasin toisen.. Enkä ennen tätä uutta olisi uskonut, että koskaan enää voisin olla onnellinen.. Joten usko pois, vielä se onni sullekin hymyilee.. Ehkä se on klisee ja sitä on ärsyttävä kuulla (musta ainakin sillon oli), mutta se on myös hyvin totta.. Jaksat vaan uskoa ja hymyillä. Ja onhan nyt kevät =) Lähde ulos ja tapaa ystäviäsi! Aurinko paistaa =)
Mutta anteeksi siis vielä ja koetahan jaksella. Elämä on perseestä ja sitten vielää kuolee! Hitto =) Mutta aikanaan helpottaa. Usko pois! Hyvää kevään jatkoa!