Huoh. Sydän on pirstaleina ja mieli musta. Suhteeni päättyi lopullisesti muutama päivä sitten ja olen täysin hajalla!
Mies on jatkanut omaa elämäänsä ja uusi nainenkin kuulemma jo kuvioissa. Itse piehtaroin surun ja itsetuhoisten ajatusten parissa. Tekotapa on jo mielessä, mutta selvin päin en uskalla sitä toteuttaa. Sen vuoksi en uskalla enää pisaraakaan ottaa, etten tekisi itselleni mitään.
Rankka aihe, tiedän! Mutta kuinka tavallista tällainen on, että oma elämä tuntuu näin järjettömän tyhjältä ja haluaisi sen lopettaa? Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten ihmeessä tästä pääsee yli?
Oma suhteeni oli myrskyisä intohimosuhde, josta ei tunteita puuttunut. Tiedän olevani varsin viehättävä nainen jolla olisi vielä mahdollisuus uuteen rakkauteen, mutta silti tunnen vain suurta toivottomuutta ja surua. Peilistä katsoo itkusta turvonneet silmät ja mikään ei kiinnosta.
Masennusta varmaan ja nyt pitäisi sitten vain selvitä?
Mies on jatkanut omaa elämäänsä ja uusi nainenkin kuulemma jo kuvioissa. Itse piehtaroin surun ja itsetuhoisten ajatusten parissa. Tekotapa on jo mielessä, mutta selvin päin en uskalla sitä toteuttaa. Sen vuoksi en uskalla enää pisaraakaan ottaa, etten tekisi itselleni mitään.
Rankka aihe, tiedän! Mutta kuinka tavallista tällainen on, että oma elämä tuntuu näin järjettömän tyhjältä ja haluaisi sen lopettaa? Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten ihmeessä tästä pääsee yli?
Oma suhteeni oli myrskyisä intohimosuhde, josta ei tunteita puuttunut. Tiedän olevani varsin viehättävä nainen jolla olisi vielä mahdollisuus uuteen rakkauteen, mutta silti tunnen vain suurta toivottomuutta ja surua. Peilistä katsoo itkusta turvonneet silmät ja mikään ei kiinnosta.
Masennusta varmaan ja nyt pitäisi sitten vain selvitä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuskin se on ratkaisuna oikea, kun ajattelet niitä läheisiä ihmisiä jotka jäävät kaipaamaan sinua. Ei sillä, että tuollaiset ajatukset tulevat välillä väkisin mieleen, kun yksin elämään yrittää elää ja muutamaan otteeseen on saanut kunnolla paskaa niskaan. Välillä olo on todella surkea, eikä tiedä miksi sitä enää jaksaa edes yrittää. Mutta kuitenkin jostain vain löytyy se jokin kiintopiste, jonka eteen vielä jaksaa yrittää. Luovuttaa kun ei saa, vaikka se toisinaan mielessä käykin. Onneksi on harrastuksia joista voi yrittää repiä sitä iloa elämään, vaikka ei ne täytä sitä yksinäisyyden tuskaa. Eteenkin juuri yksinäiset illat ja viikonloput tuovat vääriä ajatuksia ja olo on synkkä.
Tsemppiä ja jaksamista!
miten kun menee muutama vuosi, ja äijä kävelee vastaan, et voi millään ymmärtää, että meinasit moisen takia ottaa hengen itseltäsi.
Miksi surra äijää, joka on niin hepponen, että vaihtaa naista noin vain. Tämä olisi ollut esissä enemmin tai myöhemmin hänen kanssaan. Eikö ole hyvä, että se kävi nyt, kun olet vielä iskukunnossa hankkimaan todellisen Miehen itsellesi.
Aika paras lääke on! Usko näin on!
Hei!
Itse olen juuri päässyt tuon vaiheen yli. Erosta on reilu kaksi kuukautta ja ensimmäiset viikot eron jälkeen oli vaikka mitä ajatuksia mielessä. En kuitenkaan uskaltanut toteuttaa niitä ja olen tällä hetkellä siitä todella tyytyväinen.
Vielä menee aikaa, että toivun tästä ja asiat ovat jo paremmalla mallilla kuin eron jälkeen. Se ol todella kauheeta aikaa. Sattui ja itketti niin paljon.
Mutta selviät kyllä! Minäkin aion selvitä ja kesällä tilanteesi on jo aivan eri!
Tsemppiä! :)
Minulla on myös sydän aivan riekaleina ja itkua piisaa. Minä en osaa antaa periksi. kyllähän minä sen tiedän että ei kannata tehdä tikusta asiaa ja soittaa tai jopa käydä( vakoilla) pää kyllä sen tietää mutta sydän ei
minä myös olen jo pitkänaikaa suunnitelluttämän kaiken lopettamisen. Olen jo kerännyt lääkkeitä joita voi sitten ottaa. Minä olen suunnitellut jo kaiken valmiiksi mielessäni. teko paikkakin on valmis.
Minun ratkaisuuni ei ole ainoa syy tämä avioero vaan myös sairastamani parantumaton sairaus joka etenee kokoajan. Lapseni ovat jo aikuisia ja selviävät tästä kyllä. Kaikille se olisi helpotus. Ajankohtaa en vielä ole lopullisesti päättänyt sillä voin tehdä sen milloin vain. Se minusta on kummaa että muutamassa minuutissa vietiin koko elämä. Omaarvontunto, rakkaus,koti, tulevaisuus, jopa menneisyys sillä nyt olen alkanut kelaamaan taaksepäin tapahtumia eikä menneisyyteenkään voi luottaa. Kaikki ei menneisyydessäkään täsmännyt Kuitenkin odotan että tapahtuisi jotain ratkaisevaa ja elämä jatkuisi Kyllä tästä särkyneestä sydämestä kuulemma paranee jos jaksaa odottaa.