Kofeiinista

"4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet
Keskosuuteen liittyvät hengityskatkokset ovat poissulkudiagnoosi. Hengityskatkosten muut
mahdolliset syyt (esim. keskushermostohäiriöt, primaarinen keuhkosairaus, anemia, sepsis, aineenvaihduntahäiriöt,
sydän- ja verisuonistopoikkeavuudet ja obstruktiivinen apnea) tulee sulkea pois tai
hoitaa asianmukaisesti ennen kofeiinisitraattihoidon aloittamista. Huono vaste kofeiinihoitoon
(tarvittaessa plasman kofeiinipitoisuuksien mittauksin vahvistettuna) saattaa viitata siihen, että
hengityskatkokset johtuvat jostakin muusta syystä.
Jos lapsen äiti nautti suuria määriä kofeiinia ennen synnytystä, plasman lähtötilanteen kofeiinipitoisuudet
tulee mitata ennen kofeiinisitraattihoidon aloittamista, sillä kofeiini läpäisee tehokkaasti
istukan ja kulkeutuu sikiön verenkiertoon (ks. kohdat 4.2 ja 5.2).
Kofeiinisitraattihoitoa saavia vastasyntyneitä imettävien äitien ei pidä nauttia kofeiinia sisältäviä
ruokia, juomia eikä lääkevalmisteita (ks. kohta 4.6), sillä kofeiini erittyy rintamaitoon (ks. kohta 5.2).
Jos vastasyntynyt on saanut aiemmin teofylliinihoitoa, plasman lähtötilanteen kofeiinipitoisuudet tulee
mitata ennen kofeiinisitraattihoidon aloittamista, sillä teofylliini metaboloituu keskosen elimistössä
kofeiiniksi.
Kofeiini stimuloi keskushermoston toimintaa, ja kofeiiniyliannostuksen yhteydessä on ilmoitettu
kouristuskohtauksia. Erittäin suurta varovaisuutta on noudatettava, jos kofeiinisitraattia annetaan
lapsille, joilla on jokin kouristuskohtauksia aiheuttava tila.
Julkaistuissa tutkimuksissa kofeiinin on osoitettu suurentavan syketiheyttä, vasemman kammion
minuuttitilavuutta ja lyöntitilavuutta. Näin ollen kofeiinisitraatin käytössä tulee noudattaa
varovaisuutta, jos lapsella tiedetään olevan jokin sydän- tai verisuonitauti. On myös näyttöä siitä, että
kofeiini aiheuttaa herkille henkilöille takyarytmioita. Vastasyntyneillä kyseessä on yleensä yksinkertainen
sinustakykardia. Kofeiinisitraatin käytössä on noudatettava varovaisuutta, jos kardiotokografiassa
(KTG) on havaittu epätavallisia rytmihäiriöitä ennen lapsen syntymää.
Kofeiinisitraatin käytössä tulee noudattaa varovaisuutta keskosilla, joiden maksa- tai munuaistoiminta
on heikentynyt (ks. kohdat 4.2 ja 5.2). Näiden potilaiden annosta tulee muuttaa plasman kofeiinipitoisuuksien
perusteella toksisuuden välttämiseksi.
Nekrotisoiva enterokoliitti on keskosilla yleinen sairastavuuden ja kuolleisuuden syy. Metyyliksantiineilla
on ilmoitettu olevan mahdollinen yhteys nekrotisoivan enterokoliitin kehittymiseen.
Kofeiinin tai muiden metyyliksantiinien käytöllä ei kuitenkaan ole vahvistettu olevan syy-yhteyttä
nekrotisoivan enterokoliitin kehittymiseen. Kofeiinisitraattihoitoa saavia lapsia tulee seurata tarkoin
nekrotisoivan enterokoliitin varalta, kuten kaikkia keskosia muutoinkin (ks. kohta 4.8).
Kofeiinisitraatin käytössä tulee noudattaa varovaisuutta, jos lapsella on ruokatorven refluksitauti, sillä
hoito saattaa pahentaa kyseistä ongelmaa.
5
Kofeiinisitraatti tehostaa yleisluontoisesti aineenvaihduntaa, joten energian ja ravinnon tarve voi
suurentua hoidon aikana.
Kofeiinisitraatin aiheuttama diureesi ja elektrolyyttihukka voivat vaatia neste- ja elektrolyyttihäiriöiden
korjaamista."

"5.1 Farmakodynamiikka
Farmakoterapeuttinen ryhmä: Ksantiinijohdokset, ATC-koodi: N06BC01
Kofeiini muistuttaa rakenteellisesti teofylliiniä ja teobromiinia, jotka kuuluvat metyyliksantiinien
ryhmään.
Kofeiinin vaikutusten arvellaan johtuvan valtaosin adenosiinireseptorien (sekä A1- että A2A-alatyypin)
salpautumisesta, joka on osoitettu reseptoreihin sitoutumista koskevissa testeissä. Ilmiötä on todettu
pitoisuuksilla, jotka ovat samaa luokkaa kuin tässä käyttöaiheessa saavutettavat hoitopitoisuudet.
Kofeiini on vaikutukseltaan ensisijaisesti keskushermostostimulantti. Sen teho keskosuuteen liittyviin
hengityskatkoksiin perustuu juuri tähän vaikutukseen. Taustalla on esitetty olevan useita eri vaikutusmekanismeja,
mm. (1) hengityskeskuksen stimulaatio, (2) hengityksen minuuttitilavuuden
suureneminen, (3) hyperkapniakynnyksen aleneminen, (4) hyperkapniaa korjaavien reaktioiden
voimistuminen, (5) luustolihastonuksen voimistuminen, (6) pallean väsymisen väheneminen, (7)
aineenvaihdunnan nopeutuminen ja (8) hapenkulutuksen lisääntyminen.
"