Onko ketään, joka olisi päässyt pettämisestä ja sen tuomasta loukkaantumisesta yli. Aikaa minulla jo viisi vuotta, kyllä se mielessä on...
Kokemuksia?
Hemuli_
9329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
olen päässyt yli, kun erosta on vuosi.
että aikaa vie ja tuskin koskaan unohtuukaan. Toisaalta, miksi tarvitsisikaan? On vain tärkeää oppia elämään sen kanssa ja ymmärtää, miksi niin kävi.
Paljon asiaan vaikuttaa, miten pettäjä käyttäytyy. Oletteko puhuneet asian selväksi? Ihan jankutukseen asti? Vaivaako asiassa vielä jokin sinua? Kyllä se on niin, että kissa pöydälle pitää tälläisen jälkeen laittaa, muuten ei asiat etene.
Meillä on kaksi vuotta aikaa kärystä ja yhä on minulla päivittäin mielessä. Mutta se ei enää niin satu kuin aluksi, välillä tietysti viiltelee. Olen oppinut elämään asian kanssa, anteeksi en ole pystynyt kokonaan antamaan. En tiedä, pystynkö siihen koskaan, mutta olen oppinut elämään tämän asian kanssa, ainakin toistaiseksi. Elämässä sattuu ja tapahtuu ja jokaisessa pitkässä avioliitossa tulee eteen kriisejä, ihme on jos mitään ei tulisi.
Meillä oli helvetillinen vuosi käryn jälkeen, kyllä tapeltiin ja itkettiin, mutta myös halattiin ja pussattiin. Ei ollut helppoa, todellakaan. Asia puitiin läpikotaisin, parisuhdeterapeutit käytettiin ja kyllähän siten asiat alkoivat selvitä.
Puhuminen asiasta on ääreistärkeää! Ja paljon todella riippuu kumppanistasi, kuinka hän jaksaa rinnallasi sinun pahat päivät, lohduttaa tukee ja jaksaa uskoa teihin ja kannatella teitä. Kyllä sen huomaa, jos toinen katuu todella ja senkin huomaa, että teoistaan huolimatta olet hänelle se tärkein. Että hän uskoo teihin ja pitää sinusta kiinni. Onko sinulla sellainen tunne, että kumppanisi todella nyt arvostaa sinua, rakastaa ja tekee kaikkensa, jotta sinun olisi hyvä olla?
kaksi vuotta ja komppaan täysin. Aivan kuin olisin itse kirjoittanut. Pienillä askelilla mennään, välillä takapakkiakin. Mutta yhdessä.
On minulla nyt sellainen olo, että hän arvostaa minua ja tekee kaikkensa. Välillä tosiaan tuntuu, että sen yli on päästy, sitten taas toisinaan ei todellakaan. Viha ja loukkaus on pinnassa ja kotona sen mukaista. Mutta kun tätä on jatkunut.. niin en tiedä onko seuraavat 20 vuotta tätä samaa? en kyllä jaksaisi. Puoliso ei ole uusinut tekoaan.
Mistäs tiedät? Oletteko 24 h tuntia yhdessä. Kauppareissullakin ehtii..... Likkakaveri käy vieraissa lastensa kanssa, hoituu niinkin :)
on se kumma, kun aina pitää lyödä lyötyä, että mitä jos kuitenkin pettää? Tuskinpa Hemulin mies pettää, olisi varmaan jo jäänyt näinä vuosina kiinni ja jos Hemulilla on tunne, että miehen arvostus on muuttunut häntä kohtaan ja hän tekee kaikkensa, niin miksi pitää heittää epäilyksen siemen? En usko, että mies vuosikausia näyttelee, jos ei todella muutosta halua itse.
Tsemppiä Hemuli!!!
ei koskaan lähde tiedän ja tunnen sen.
Mieheni on vielä petosmatkallaan(väärällä tiellä) tiedän on palaamassa.
Olen itse nyt sairauslomalla, ei kipeät asiat niin vain lähde mielestä pois.
Liitto on rikki mieheltä vaadin nyt paljon työtä liittomme korjaamiseksi.(onnistuukohan?? )
Yksi asia ei koskaan palaa ennalleen, ei vaikka kuinka yrittäisin unohtaa.
Kakkonen on todella sinisilmäinen, on kaikki tarinat uskonut.
Mietin jatkanko yksin, kyllä se on ajatuksissa ja varmaan toteutuukin myöhemmin.
On se vaan hurja tunne, kun toista rakastaa ja sitten puoliso jääkin pettämisestä kiinni.
Kyllä tuntee itsensä aivan tyhjäksi ja loukatuksi.
Miten siitä sitten eteenpäin?
Tunteet vaihtelevat päivittäin. Itselläkin olisi halu jo unohtaa, luovuttaa ja jatkaa "normaalia" elämää eteenpäin. Mutta kun asia vaan tulee aina mieleen, halusi tai ei.
Toki asiaa auttaa, kun puoliso on muuttunut ja haluaa todella jatkaa yhteistä matkaa. Mutta aina vaan samat kysymykset palaavat mieleen: Miksi näin kävi?
Meillä aikaa on kulunut jo puoli vuotta pettämisen paljastumisesta. Nyt yritetään viettää paljon aikaa yhdessä. Rakkautta riittää, mutta itsellä on alitajunnassa pelko ja epävarmuus vielä asiasta. Puoliso ei enää halua keskustella aiheesta. Sattuu niin paljon. Itse taas haluaisin keskustella ja kerrata tapahtumia. Tuntuu, että avoimia kysymyksiä on vielä paljon, joihin ei varmasti koskaan saa vastuksia.
Haluaisin itsekin jo jättää asian taakse, mutten ole onnistunut. Todella raastavaa aikaa.
Riittävätkö voimat? En haluaisi luovuttaa, koska rakkautta meillä on ja muutenki aikaisemmat yhteiset vuodet olivat hyviä, uskon että niitä on tulevaisuudessakin, jos vain jotenki pääsen tämän asian yli. Ja nyt olisi jo meidän molempien kannalta pakko päästä asian yli tai "unohtaa" koko juttu.
Mutta miten ja milloin helpottaa???
Kiitos!!!