suhteemme alkuaikoina n.2vuotta sitten eräs tyttö ihastui minuun tulisesti jutellessani hänen kanssaan baarissa ja yllättäen pussasi minua muutaman kerran, pyytelipä vielä luokseen yöksi mutten lähtenyt... No juttu on tää, että tekisi mieli tunnustaa juttu omalle mirrille, mutta luulen että se olisi meidän suhteemme loppu... Vai mitä luulette? Onko parempi jättää kertomatta vai kertoa?
Kerran vahingossa...
Katuva
81737
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitäs vahinkoa tossa nyt oli? Ja jos et mennyt tytön mukaan niin mitä tullaista ees miettiä kertoakko omalle kullalle vaiko ei. Meinaan mun mielestä tossa ei oo edes mitään kerrottavaa.
...Koska mitään ei ole tapahtunut, on turhaa pahoittaa mirrisi mieltä joutavanpäiväisellä asialla. Unohda koko juttu.
Usko tai älä...ei se rehellisyys aina kannata...ja jos kyse oli pelkästä suutelusta niin kannattaako niiden suudelmien takia tuhota toimiva suhde?
No tuon takia on aivan turha yöuniansa menettää ja asialle enempää ajatuksia tuhlata.
...jos joku juttu on tapahtunu suhteen alkuaikoina, silloin kun ei itekkään olla viel varmoja tunteista, niin mitä väliä sillä on? Unohda koko juttu, ja elä elämääsi onnellisena tyttösi kanssa. Miksi pilata joku hyvä juttu tyhmällä, merkityksettömällä paljastuksella? Vai oliko se? Jos se oli niin unohtumaton juttu, että vaivaa mieltä joka päivä, niin sitten tyttösi ei ole sinulle oikea. Älä satuta häntä!
Älä herran jestas mee sanomaan mitään!
Itse joskus kännissä kuin käki lähdin kahden miehen matkaan.
Mitään ei tapahtunut, ei edes suutelua, mutta kerroin silti tästä poikaystävälleni.
Hän ei ilmeisesti koskaan anna sitä minulle anteeksi.
Asiasta ei saa puhua, hän ei halua.
Mutta aina jonkun riidan yhteydessä hän ottaa sen esille ja haukkuu minut huoraksi.
Miksi meninkään kertomaan hänelle? Eihän siinä edes ollut mitään kerrottavaa kun mitään ei tapahtunut, halusin vain kertoa totuuden, että miksi tulin niin myöhään kotiin.
Kai se vaan niin on, että ei se rehellisyys aina kannata. Usein siitä saa jopa kärsiä.
Ei kannata sanoa, jos tiedät että se on loppu, koska juttu on sinulle merkityksetön. Toisaalta rehellisyys maan perii. Kyllä minä ainakin kertoisin, koska en kestäisi elää syyllisyyden kanssa.
Ihmeessä. Toi pitää kertoa, äärettömän hurja juttu. Kuinka voit elää ton syyllisyyden kanssa?