Minulla on ajoittain lieviä vauvahaaveita,mutta miestä ei sillai sitoutumuksella ole.
Minusta pikkulapset ovat joskus söpöjä ja joskus erittäin rasittavia.Koetteko tekin samoin vai eri tavoin?
Tapasin ystäväni pojan joka oli rasavilli mutta niin pieni,ettei ollenkaan pelottava.
Leikitin sitä lelujen kera ja kuuntelin kun se lauloi " bää bää bää bää".
Puoleks lontoolainen itävaltalaislapsi.
Minusta pikkulapset ovat joskus söpöjä ja joskus erittäin rasittavia.Koetteko tekin samoin vai eri tavoin?
Tapasin ystäväni pojan joka oli rasavilli mutta niin pieni,ettei ollenkaan pelottava.
Leikitin sitä lelujen kera ja kuuntelin kun se lauloi " bää bää bää bää".
Puoleks lontoolainen itävaltalaislapsi.
Vastaukset 16
Vanhimmat
tuolta avoero-palstalta millaiseksi helvetiksi ihmisten elämä on mennyt lapsen syntymän jälkeen. Yhä enemmän olen kiitollinen siitä etten koskaan lapsia hankkinut.
Minun mielestäni lapset ovat aina rasittavia, myös nukkuessaan. En ole ikinä nähnyt lapsissa sitä söpöyttä ja kiehtovuutta, jota muut selvästi näkevät. Siksipä en ikinä yhtään hankkinutkaan.
En ole minäkään koskaan osannut seota, kuten useimmat naiset pikku-lapsen nähdessään tekevät. Vauvakuume on minulle täysi mysteeri. En tiedä miksi joku haluaa kirjaimellisesti paksuksi sekä vielä huonovointiseksi, lopulta alapää repeää synnytyksessä, jota seuraa oman elämän menetys univelkoineen, masennussekoamisineen, parisuhdehelvetteineen, .. ja ties mitä kaikkea! Raskauden vaivoihin vapaaehtoisesti hankkiutuminen on erityisen kummallista yös siksi, että maailmassa on paljon orpoja, joita saisi adoptoida ja jotka tarvitsisivat rakastavan perheen. Kun joku sanoo kokevansa elämänsä turhaksi lapsettomuuden vuoksi, se vaikuttaa minusta kovin ylidramaattiselta. Ei kai lisääntyminen voi olla kenellekään ainoa elämän sisältö.
Tenavat ovat kyllä ihan kivoja, kunhan lähistöllä on joku, joka niistä vastaa. Sukulaismuksujen kanssa on hauska leikkiä ja ostella heille kaikenlaista.
äitisi ajatellut samoin, vai..
Osa ihmiseksi, aikuiseksi kasvamista on se , että tekee lapsia.
Ja lapsettomat ihmiset ovat usein helevetin itsekeskeisiä ja laiskoja.
Olen 36-vuotias ja lasta en ole saanut, vaikka kovasti sellaista aikoinaan tehtiinkin.
Biologinen kyky saada lapsia et tee ihmisestä hyvää vanhempaa tai aikuista. Siitä kielivät vuosittain lisääntyvät lasten ja nuorten huostaanotot.
Ja nytkin näyttää siltä, että sinä, lapsia tehnyt ihminen, olet omahyväinen ja tuomitseva älykääpiö. Kummallisen usein tapahtuu juuri noin, että muutaman siemenen pilistään pusertanut mies rupeaa luulemaan itseään jotenkin erinomaiseksi ja epäitsekkääksi, vaikka lapsi olisi sitten ollut silkka vahinko ja tumpeloinnin seuraus.
Fiksujakin vanhempia on, mutta te älykääpiöt vain pidätte sitä isointa meteliä. Muista panna lapsesi ajoissa tarhaan, jotteivät kasva isänsä kaltaisiksi.
Ensinnäkin olisi toivottavaa, että ihminen olisi jo aikuinen alkaessaan edes suunnitella lasten hankintaa.
Toisekseen vauva ei ole todiste vanhempiensa hyvyydestä, vaan biologinen seuraus yhdynnästä ilman ehkäisyä, kun yhtyjien lisääntymiseen tarvittavat toiminnot pelittävät. Järkeä, moraalia tai muita yleviä henkisiä ominaisuuksia ei lisääntymiseen tarvita, eikä vanhemmuus tee ihmisestä yhtään parempaa. Saavathan raaimmat rikollisetkin lapsia. Useimmát maailman ihmisistä lisääntyvät. Mikäli lapsen tekeminen tekisi jokaisesta ihmisestä viisaan, pyyteettömän ja ahkeran, eläisimme paratiisissa, koska ylivoimaisen suuri enemmistö ihmiskunnasta olisi aivan upeaa porukkaa. Ikävä totuus on, että äidiksi tai isäksi tulo ei muuta itsekästä pissipäätä yhtään miellyttävämmäksi.
Vastaavasti moni saa lapsia, vaikkei tahtoisikaan tai elämäntilanne on mahdoton. Jos itse sattuu olemaan tällainen ei-niin-kovin-toivottu lapsi, voi kokemuksensa pohjalta haluta itse jäädä lapsettomaksi.
Kuolaavia ja typeriä kakaroita. HYI YÄK. Puolet syntyvistä sais eliminoida.
Ai että, sä siis todellakin olet keskivertoa fiksumpi, ajatteleva ja niin, ettet olis kypsäksikin itseäsi jossakin kehaissut? Lollero vaan :D
tulee esim. kaupassa vastaan joku oikein suloinen tenava niin syntyy outo hetkittäinen vauvakuume, kukapa ei sellaista tenavaa haluais joka osaa käyttäytyä ja katsooki niin suloisesti pilke silmäkulmassa. en inhoa enkä tykkää ja lapsia aion hankkiakki vielä jossain vaiheessa.. sitte pitääki toivoa parasta ja pelätä pahinta.
muotoilin väärin. pointti se että mainitsemani esimerkki on aina paljo kivempi mitä sen vastakohta jota varmasti kaikkein vähiten ees haluttais.
Muksuissakin on se, että jotkut osaavat olla todella rasittavia ja jotkut taas voivat olla todella hauskoja tapauksia. Riehakkuuskaan ei ole itseäni rasittava tekijä, mutta onhan sitä lapsia, joiden käytös on rasittavaa ja ne on kasvatettu siihen ideaan, että se on ihan ok: tönttivät, potkivat, mankuvat, eivät tottele, ottavat toisten lasten leluja jne. Puolestaan tiedän lapsia, jotka ovat kyllä todella ihania ja on hauska sitä lapsen logiikka seurata vierestä. Eli lapsen kasvatus ja lapsen persoona vaikuttavat.
Meillä on sellainen tilanne, että mieheni lapsi aiemmasta suhteesta elää kanssamme eli vauvasta lähtien olen sitä lapsiarkea seurannut 24-7 vaikka lapsia en ole itse vielä saanut. Se on ehkä pistänyt enemmän harkitsemaan lapsen saamista. Lapset ovat erittäin ihania ja mieheni lapsi tuonut paljon iloa elämään. Mutta toisaalta on nähnyt sen rasittavankin puolen lapsiarjessa jo ennen ja ilman sitä biologista sidettä. Kyllä musta pikkulapset, etenkin siinä 2-7 vee, ovat ihania ja vanhemmuuskin on varmasti antoisaa. Ja toisaalta vanhemman velvollisuudet ym. voivat joskus tuntua rasittavilta, mutta plussan puolelle siinä jää. Ja lapset kasvavat koko ajan, vanhat rasittavat piirteet korvautuu uusilla piirteillä ja myös tulee lisää niitä ihania puolia.
Ihan pikkulapset eivät ole mielestäni söpöjä. Ihan pienet vauvat ovat sellaisia punaisia toukkia, jotka lähinnä nukkuvat ja parkuvat. Hiukan isommissa lapsissa kammoan jotenkin sitä eritteiden ja sotkun määrää. Pienemmät vauvat puklaavat monta kertaa päivässä. Suun ympärystä on AINA kuolassa ja nenä valuttaa räkää, myös kädet ja vaatteet ovat poikkeuksetta näissä eritteissä. Rakon ja suolen toiminta on hallitsematonta. Kaikki ruoka leviää ympäri naamaa ja tukkaan ja vaatteisiin ja esim. bonamössöön ja margariiniin sotkeutuneilla käsillä lääpitään kaikkea mahdollista. Kaikki mahdollinen tungetaan suuhun ja kaikkia mahdollisia pintoja nuollaan. Kaikkiin leluihin, huonekaluihin ja vaatteisiin (ei vain lapsen vaan myös vanhemman) ilmaantuu jatkuvalla syötöllä niitä räkä- ja kuolatahroja. (Mulla on joku kammo näiden suhteen, tiedän. Olen tehnyt myös työtä kehitysvammaisten parissa ja oli tosi inhottavaa saada noita eritteitä päälleen ja paperin kanssa irrotella jostain paidan hihasta niitä vanuvia kuolaroikkoja.)
Lapset alkavat mielestäni olla ok aikaisintaan siinä 3-4 vuoden iässä kun enin eritteiden kanssa puljaaminen on ohi ja lapsen kanssa voi jo (ajoittain) kommunikoida mielekkäästi.
ja minulla on suorastaan ikuinen vauvakuume. Olen saanut mieheni kanssa kolme lasta. Olen nauttinut raskaudesta, vauvanhoidosta imetyksineen ym. ja olen todella onnellinen kun olen saanut lapsia. Haaveilin omista lapsista jo nuorena ja tykkäsin lapsena leikkiä nukeilla ja kotileikkejä ym. Ihana tunne kun saan jutella lapsille ja ihanaa nähdä pieniä vauvoja ja isompiakin lapsia kaupungilla liikkuessa :) Olen hoitoalalla töissä ja nautin myös työstäni lasten parissa. Itkut ja kuolaamiset ja muut asiat mitä tällä palstalla on sanottu inhottaviksi asioiksi pikkulapsissa - ei haittaa minua kun positiivisia asioita on niin paljon enemmän.