Sinä puupää T

toimit niinkuin toimit...? En jaksanut enää sinun jahkailua, pähkäilyäsi ja sitä kun annoit ymmärtää toisena päivänä, että olen sinulle erittäin tärkeä...ja toisena päivänä et halunnut noteerata. Lämpöä ja iloa oli ihan viime aikoina valtavasti välillämme ! Mutta sitten käänsitkin yhtäkkiä selkäsi minulle. Ajoit minut lopulta loppuun henkisesti. Miksi niin menettelit, en tiedä, mutta kukaan nainen ei sellaista jaksa. Halusitko ehkä alitajuisesti juuri minulle, "sielunkumppanillesi" joitain vanhoja naisjuttujasi "kostaa". Niin kai se minun on sitten asiat ymmärrettävä. Olet puupää ! Paljon menetit, niinkuin minäkin.

ap kirjoitti:

toimit niinkuin toimit...? En jaksanut enää sinun jahkailua, pähkäilyäsi ja sitä kun annoit ymmärtää toisena päivänä, että olen sinulle erittäin tärkeä...ja toisena päivänä et halunnut noteerata. Lämpöä ja iloa oli ihan viime aikoina valtavasti välillämme ! Mutta sitten käänsitkin yhtäkkiä selkäsi minulle. Ajoit minut lopulta loppuun henkisesti. Miksi niin menettelit, en tiedä, mutta kukaan nainen ei sellaista jaksa. Halusitko ehkä alitajuisesti juuri minulle, "sielunkumppanillesi" joitain vanhoja naisjuttujasi "kostaa". Niin kai se minun on sitten asiat ymmärrettävä. Olet puupää ! Paljon menetit, niinkuin minäkin.

tilanteesta, mutta omassa tapauksessani kaikkea ei ehkä pysty edes sanoin selittämään, ja kaikki perustu tosiaan ehkä sit liikaankin välittämiseen. Olisin vaan tarvinnut enemmän rohkaisua häneltä, en vaan yksin pystyny viemaan asiaa pidemmälle, taisin viedä ehkä vähän liiankin pitkälle. Mutta kannatti yrittää, hienointa siitä olis voinu tulla, mitä mulle koskaan tulee olemaan :(

En mä selkääni kääntäny.. mielestäni itse jäin vähän tyhjän päälle, vastauksia vaille. Ja onneks ei itsellä ole edes mitään vanhoja naisjuttuja, ei ei, menneisyyden suhteen ihan puhtaat jauhot pussissa ;)

Siinä olet kyllä oikeassa, melkoinen puupää olen. Itse välitän hänestä niin paljon, etten voisi kuvitella edes ketään muuta, en edes vaikka tilanne on nyt mikä on. Paljon menetin, sinusta en olisi niinkään varma.

"nyt jo sydämeeni on muuttamassa toine..? Kulepas puupää T, Odotin ja toivoin monta vuotta ! Aikaa siis olisi ollut meillä molemmilla jotain tärkeää rakentaakin.

ap kirjoitti:

"nyt jo sydämeeni on muuttamassa toine..? Kulepas puupää T, Odotin ja toivoin monta vuotta ! Aikaa siis olisi ollut meillä molemmilla jotain tärkeää rakentaakin.

sinä sen aloituksessasi sanoit, että annat minulle lähtöpassit sydämestäsi ja sinne muuttaa pian toinen. Ehkä odotit ja toivoit monta vuotta, mutta en ole tiennyt siitä mitään. Olen tiennyt sinun kiinnostuksestasi vasta reilut puoli vuotta ja sen ajan olen myös minä odottanut ja toivonut. Minulta tämä aika on mennyt lähinnä odottamiseen, sillä olin siinä uskossa, että yksityiselämässäsi on jotain järjesteltävää ja kesken. Käsitin, että pyysit minua odottamaan. Nytkö ne asiat on selvät ja joku täysin uusi on muuttamassa sydämeesi?

eräs puu kirjoitti:

sinä sen aloituksessasi sanoit, että annat minulle lähtöpassit sydämestäsi ja sinne muuttaa pian toinen. Ehkä odotit ja toivoit monta vuotta, mutta en ole tiennyt siitä mitään. Olen tiennyt sinun kiinnostuksestasi vasta reilut puoli vuotta ja sen ajan olen myös minä odottanut ja toivonut. Minulta tämä aika on mennyt lähinnä odottamiseen, sillä olin siinä uskossa, että yksityiselämässäsi on jotain järjesteltävää ja kesken. Käsitin, että pyysit minua odottamaan. Nytkö ne asiat on selvät ja joku täysin uusi on muuttamassa sydämeesi?

Nyt on varmasti kyseessä eri tapaukset. Toivon sinulle sydämestäni, että välit työkaveriisi korjaantuisivat siihen suuntaan, että voisitte lopulta ihanasti toisenne kohdata. Itsellä oli tuo toive vuosia ! Välillämme oli molemminpuolisesti kyllä jotain uskomattoman syvää ja tärkeää, mutta mitään selkeyttä ei siihen koskaan tullut. Tuo mies tiesi, että pidän hänestä valtavasti, mutta antoi minun olla "siinä tilassa". Semmoista siis ei kukaan kestä loputtomiin. Varmasti meillä oli väärinkäsityksiäkin, mutta en niitä jaksa enää nostaa esiin. Minun kohdallani kohtaamisemme ei ole juuri enää mahdollista...ellei sitten ihan ihmettä tapahdu. Sitä en kuitenkaan voi enää jäädä odottamaan vaan jatkan elämää, jossain taustalla kannan sisäistä tuskaa mukanani. Mutta elämä jatkuu sittenkin...

mitenkään tarkoittanut tässä ap.nä tekstiäni katkeran sävyiseksi. Ehkä vain toin asiat esille aika koruttomasti. Korjaan siis: Minun asenteeni on tänä päivänä: tuskan, surun ja pulppuilevan ilon jälkeen tunnen vain lämmintä, pehmeää ja haikeaa hyväksymistä siihen tilanteeseen mikä nyt on. Haluan vaan elää ja jatkaa elämää nämäkin kokemukset eläneenä. Eteenpäin on katsottava. Siis kaikkea hyvää hänellekin elämässään. Kyyneleet eivät ole kaukana.