haluaisin niin kovasti päästä hyvään kuntoon, sellaiseksi kuin olen aina halunnut. saan aloitettua uudet elämäntavat hyvin, mutta sitten viimeistään viikonloppuna ne jostakin syystä unohtuvatkin. yritän kyllä mutta itsehillintä ja motivaatio ei jotenkin riitä. Minua todella suututtaa, koska ei minulla ennen ole ollut näin vaikeaa ruuan kanssa. Ihankuin se hallitsisi elämääni. Ajattelen sitä arkena kuin juhlanan. POikayvtsävänkin kanssa jos päätetään lähetä reissuun niin minä mietin ensimmäisenä että mihin ihanaan paikkaan voisi mennä syömään. Toissa päivänä tarjosin kakkukahvit ystävälle, kaappiin jäi valmiskermaa ja keksejä. Vieraat kun lähti, hyökkäsin kerman je keksien kimppuun kuin hyeena. mInun oli vain pakko syödä ne, vaikka olin juuri hieman maistellut jotakin pöydästä. Miten saan ruuan pois mielestäni ja etten aina joka hetkenä kaipaisi ruokaa? En ole ylipainoinen, mutta minulla on aina ollut toiveena päästä kivaan kuntoon. Pelkään kuitenkin että tällä menolla minusta oikeasti tulee lihava tai minulle tulee jokin syömishäiriö. Mikä siis avuksi, olen miettinyt että varaan kaappiin jotakin, esim. teen rahkajuomaa (rahkaa, sok.mehukeitto ja marjoja sörssättynä) ja aina kun himo syödä iskee, juon lasillisen kaksi rahkaa. Voisiko tällainen auttaa? Vai olisiko ulos lähteminen paras idea, heti kun tekee mieli mässätä, painun ulos kävelemään? Yritän kyllä syödä hyvin tai siis normaalisti ettei ahmimiseni johtuisi nälästä. Olisin vain niin niin onnellinen, että saisin sen yhden viikon pysyttyä ruodussa, etten lipsahtaisi syömään turhia, Se antaisi niin paljon voimia jatkaa. Kertokaa jos osaatte auttaa..
vihaan itseäni
toivoton tapaus
563276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Kuinka usein syöt? Mikäli aterioiden väli on liian pitkä, niin näläntunne saattaa häiriintyä. Naisilla sopiva väli on 3-5 tuntia. Miten sitten tuo vitamiini/hivenainepuoli? Myös puutostilat saattavat vaikuttaa siihen, että keho ikään kuin käskee sinun tankata lisää ravintoa.
Itsekin olen nyt lievällä pudotusretkellä, joku 10 kiloa voisi lähteä mieluusti. Kaikessa lyhykäisyydessään suunnitelmani on, että syön tarpeeksi usein, tarpeeksi tasapainoisesti, ja tarpeeksi kuitupitoista ruokaa. En ole 800 kcal:n vajauksella vielä tuntenut nälkää, vaan vatsa tuntuu yllättävänkin täydeltä. Suosin lisukkeina kuitupitoista, täysjyväistä spagettia ja couscousia, proteiinina papuja ja linssejä. Tarkkaile siis myös kuidunsaantiasi, se on ehkä tärkein yksittäinen näläntunteen kontrolloija. 30 g päivässä on suositus. Jos nälkä pääsee aterioiden välillä yllättämään, niin olen juonut esim. piimää, mikä ainakin itselleni toimii hyvin.
Elikä ensin nämä kolme asiaa (säännöllinen ruokailu, vitamiinit ym. ja kuitu) kun laitat kuntoon, luulen että tilanteesi helpottaa :) Kaikki ei siis ole itsehillinnästä kiinni, vaan ehkäpä kehosi yrittää viestiä sinulle ettei kaikki ole kondiksessa? Joka tapauksessa, paljon onnea kuntokuuriillesi.
syö 3 tunnin välein ja unohda piimät-tilalle vettä minimi 3 litraa päivässä
Jos ei juo mitään muuta, niin ehkä sitten, mutta muuten 3 litraa että päivässä on aivan järjetön määrä.
että = vettä
Veden juonnilla ei ole mitään muuta hyötyä kuin näläntunteen poistaminen, ei sisällä mitään ravintoaineita eikä vastoin joidenkin idioottien käsityksiä, puhdista kroppaa millään tavalla. Ihmisen kroppa osaa kyllä itse puhdistaa itsensä ei siinä mikään nesteiden juominen auta. Itse aisiassa liika veden juonti voi aiheuttaa ongelmia veressä joka ohenee liikaa.
Tietty jos syö jotenkin todela kuivaa ruokaa tai hikoilee esim. urheiltaessa, pitää juoda sen mitä jano tulee.
En oo kyllä huomannu, että veden juonnilla sais näläntunnetta poistettua.
Mun mielestä se on kyllä just päin vastoin, ainakin jos syöt ja et jaksa syödä enempää, niin juo vettä, nii taas jaksaa syödä, maito ei toimi samanlailla.
Ton oon ittellä pannu merkille vedestä ittelläni.
Siis voi ei, vesi sattuu todellakin olemaan ihmiselle aika välttämätön hyödyke vaikkei ravintoaineita sisälläkään....ootko sattumoisin ikinä kuullut ettei ihminen kestä juomatta kovinkaan pitkään vaan kuivuu korpuksi. Liika veden juonti ei myöskään ohenna verta; ihminen voi juoda kevyesti kolmekin litraa vettä päivässä veren koostumuksen siitä mitenkään kärsimättä...erikseen on sitten tietyt (psyykkiset) sairaudet joissa ihminen voi juoda vettä niin että sekoaa. Normaali-ihmisellä janon tunne kyllä suunnilleen kertoo koska ja paljonko pitää juoda; kaikki ei tietenkään tarvitse olla vettä mitä kurkustaan alas kaataa; toisaalta ennemmin ehkä vettä kuin esim. viinaa joka taas ei ylläpidä nestetasapainoa samalla tavalla, tai litrakaupalla sokeripitoisia juomia... totta on, että raskas fyysinen suoritus vaatii enemmän nestettä, mutta on olemassa myös niin sanottu nesteytyksen perustarve riippumatta siitä, paljonko liikkuu tms.
koitatkin sellaista kikkaa, jossa et kiellä mitään ruokia, vaan LISÄÄT terveellisiä?
Lupaat
- juoda enemmän piimää
- syödä pähkinöitä ja siemeniä
- napsia pari hedelmää tai tomaattia/porkkanaa päivässä
Ruokavalio muuttuu itsestään paremmaksi, eikä tarvi vihata itseään.
Ei ole mitään pahaa siinä, että miettii loman syömisiä ja haaveilee ihanista ravintoloista ja aamiaisista. Tietenkin!
Arki on se, mikä ratkaisee.
Jos pysyttelet hyvällä mielellä, lähtee painokin tippumaan!
Pähkinöissä on muistaakseni kuitenkin kohtuu paljon energiaa. Kaikessa laihtumisessa ja painon säilyttämisessä on kyse energiamääristä, jotka päivän aikana itsensä sisään tunkee. Jos tunkee liikaa, lihoo. Jos energian saanti on alle normaalin kehon vaatiman päivittäiskulutuksen, paino laskee. Siksi kannattaisi pistää korvan taakse muistiin, missä on paljon energiaa ja missä vähän. Sen perusteella voi järkeistää syömisensä.
kokenut monessa asiassa kohdallani tosi hyväksi. Eli: Itseltäsi älä kiellä, älä vaadi vaan SALLI. Kun pitkän tauon jälkeen aloin esim lenkkeilyn, annoin luvan ensimmäisellä kertaa kävellä vain 300 metriä ja sitten kotiin. Aloin jo odottaa seuraavaa iltaa, jolloin sain lenkkeillä jo 400 metriä. Ja niin vähitellen pidensin matkaa viiteen kilometriin ja nautin joka askeleesta. Tämä on hyvin hyvä ajatus. Ajattelen, että kieltäminen on aina jotenkin kielteistä itseä kohtaan. Mehän olemme tottuneet, että laihduttaminen on pelkkää kieltämistä, ei saa syödä sitä eikä tätä ja varsinkaan ei sitä. Ei ole hauskaa elää koko ajan kieltojen alla.
Vaan kun sallit itsellesi uusia asioita, jotka eivät sinua vahingoita, koet, että SAAT tehdä jotain aivan vapaasti ja se tunne helpottaa itseäsi. Omituista ehkä, mutta niin se vain on. :)
Välillä pitää herkutella, ei saa olla liian tiukka itselleen. Jos minä yritän väkisin olla syömättä herkkuja, niin jossain vaiheessa tulee se piste kun ei pysty enää ja sitä vaan ahmii ja ahmii kaikkea hyvää. Ja tärkeintähän on pitää se syöminen ja kulutus tasapainossa. Itse syön paljon, myös herkkuja, mutta kulutankin vastaavasti paljon.
ihmisiä jotka ahmivat herkkuja. En syö makeaa juuri koskaan, en koe tarvetta siihen. Voin ostaa karkkipussin ja syödä pari ja jättää avatun pussin kaappiin. Minulla on vierasvarana keksejä tms, enkä koe mitään tarvetta niiden syömiseen. Syytä siihen en tiedä, en ole syönyt pullaa tms kohta kahteenkymmeneen vuoteen. Se on vain tapa olla syömättä, useimmiten se ahdistaa kanssaihmisiä enemmmän kuin minua. Tyylinsä kullakin
Minäkään en syö makeaa, tai ainakaan en oma-aloitteisesti osta mitään herkkuja. En koe tarvetta syödä niitä. MUTTA, olen kyllä aikoinaan vetänyt hiilihydraatti-rasva-övereitä ihan hullulla määrällä keksiä, karkkia, leivoksia jne. Se johtui syömishäiriöstä, tarkemmin sanottuna siitä, että näännytettyäni itseäni tarpeeksi olivat esim. insuliinitasot niin alhaalla ettei sietämätöntä nälkää ja makeanhimoa vastaan voinut enää taistella.
Useimmiten nämä asiat eivät ole kiinni "tyylistä", kuten sanoit, vaan niille on olemassa ihan selkeä fysiologinen syy. Harmi vain, etteivät ihmiset oikein tunnu tajuavan sitä, ja päätyvät syyttämään itseään ahmimisistaan ja sitä kautta ajautuvat edelleen vain syvempään ahmimisahdinkoon. Useimmiten tälläiset ongelmat saadaan kuitenkin korjattua terveellisellä ruokavaliolla :)
ymmärtää noita pullahiiriä, jotka niin usein kuin tilaisuuksia tulee, kehuvat sillä miten voivat olla syömättä makeaa jne jne. Sellaisia kommentteja ei tällaisilla palstoilla tarvita.
Mutta itse asiaan: olen koko elämäni ollut reilusti ylipainoinen ja taistellut vuosikymmeniä mainitsemiesi ongelmien kanssa. Nyt olen jo eläkkeellä ja edelleen olen ylipainoinen, valitettavasti. kesti kauan ennenkuin tajusin, että syy ei ollut hillittömyydessäni tai itsekurin puutteessa tai nälässä, vaan syy johtui jo lapsuudesta asti alkaneesta ahdistuksesta. Kun sen tiedostin, oli olo jo helpompaa. Itsen vihaaminen ja halveksunta loppui lähes siihen. Enää ei minua vaivaa makeanhimo kuin harvoin, useimmiten selätän sen. En kuitenkaan aina.
Hyvä konsti oppia hillitsemään joka päiväinen mussuttelu, oli se, että pyrin syömään terveellisesti kuusi päivää viikossa ja vain perjantaisin lupasin itselleni jonkun herkun. Sitä sainkin sitten syödä ihan surutta ja itseäni syyttelemättä. Herkku on esim keksipakka tai litra jäätelöä tai sipsipussi tai karkkipussi tai suklaalevy tms. Ensin tuntui, ettei perjantai tule ikinä, mutta kuukausien kuluessa se olikin jo melko usein. Ja vaikka ei olisi juuri silloin ollut makean himo, niin ostin kuitenkin ja söin. Tätä tapaa noudastan vieläkin, jos on tarve. Silloin tunnen etten ole jäänyt jotain vaille vaan saan nauttia niinkuin muutkin ja ilman syyllisyyttä.
Tärkeä asia on myös se, että et osta kotiin kaupasta mitään sinulle vahingollista. Aivan varma on, että petät itseäsi jos ajttelet, että vierasvaraksi ostat mutta et itse koske niihin herkkuihin. Näin olen sen kohdallani kokenut ja viimein uskonut, että kaapissa EI saa olla mitään houkutuksia. Kauan kesti minulla se asia ymmärtää ja lakata pettämästä itseäni.
Onneksi et ole ylipainoinen. Eläminen huomattavan ylipainon kanssa ei ole herkkua puhumattakaan kaikista terveysriskeistä, joita se tuo mukanaan. Itse olen sairaseläkkeellä ylipainosta johtuvien kulumisien vuoksi. Eikä kyse todellakaan ole siitä, ettenkö olisi satoja kertoja todella yrittänyt alentaa painoani ilman suurempaa pysyvää onnistumista. Ei siitäkään, etteikö minulla olisi tietoa kalorimääristä ja kaikesta lihavuuteen liittyvästä. Olen älykäs, herkkä, sivistynyt ihminen, mutta syömishäiriö ei katso sitä. Yritä varoa painon nousua, pääset silloin paljon helpommalla.
En minä muuta neuvoa osaa antaa. Mukava, että kirjoitit noin avoimesti varmaan monia ihmisiä koskevasta ongelmasta.
Jos todella olet älykäs, herkkä ja sivistynyt ihminen, niin kuvittelen sinun hakeneen apua ahdistukseen ennen eläkeikää eikä nyt kun elämä on jo takanapäin. Voit toki olla kaikkea sitä, mutta ihmettelen suuresti, mikset ole käynyt laspuuden aikaisia painolasteja läpi ennen kuin nyt. Hienoa se on tietysti, että olet nyt menossa parempaan suuntaan. Elämäänsä voi kuitenkin pohtia jo aiemmin, jos haluaa auttaa itseään. Ei ole aina helppoa, mutta helpottaa pidemmällä tähtäimellä.
Mä olen 54-vuotias nainen ja olen aina ollut hoikka. Nyt on tullut joku käsittämätön inho nimenomaan ruokaan uuteen asuntoon muuton jälkeen. Mulla ei vain ole KOSKAAN nälkä?
Kävin lekurilla ja tutkimukset tehtiin, tosin mahalaukun tähystyksestä kieltäydyin pelon vuoksi.
Mä syön sillon kun muistan. Ellen syö illalla telkkarin ääressä pussillista karkkia, niin kilo putoo yön aikana. Miten tämä voi olla mahdollista?? Kahvi, vesi ja karkit ovat ainoat joita oikeasti tekee mieli.
Olen 164 cm ja painan 55 kg ja mulla on 2 synnytystä takana. Olen vielä peilin mukaan hoikka, mutta jos paino vain laskee en enää kehtaa kesällä uida yleisillä rannoilla. Lekurit vain sanovat että ole ilonen kun niin moni taistelee ylikiloja vastaan.
Ps. meidän suku on hoikkaa sorttia.
Minun kohdallani lihomisessa ei koskaan ollut kyse mistään fysiologisesta syystä. Itse asiassa epäilen, että harvan kohdalla on. Ihmisten on vain niin vaikeaa myöntää, että kyse on omasta päänupista.
Minun kohdallani ylensyönti oli luonteeltaan psykologista. En osaa sitä tarkemmin selittää, mutta jokin vetovoima siinä syömisessä vain oli ja on edelleen. Nykyään en vaan tottele mielihaluani syödä liikaa.
Kun lamppu pääni päällä syttyi, muutin ruokailutottumukseni kertaheitolla. Sen jälkeen laihtuminen oli vain ajan kysymys, ei tarvinnut edes yrittää laihtua saati nähdä nälkää tai kuntoilla. Enkä edes luopunut rakkaista karkeistani vaan syön edelleen ison pussin karkkeja kerran viikossa... Olen tullut siihen tulokseen, että lihomiseni syy oli väärässä ruokavaliossa, josta sain liikaa energiaa.
En todellakaan tajunnut kun kymmeniä vuosia olin vain kokenut syyllisyyttä siitä, että syön enemmän kuin kulutan. Inhosin itseäni voimattomuuteni vuoksi. Vasta noin 10 vuoden aikana on alettu puhua syömishäiriöistä ja sitä myöten ihmisen psyykestä ja sen vaikutuksesta tavalliseen arkielämään. Kyllä minä tämän tiedän, koska olen sen itse niin rankan kautta kokenut.
Elämäni on suureksi osaksi takana päin ja sen vuoksi yritänkin kertoa kokemuksistani muille, etten olisi ihan turhaan näitä asioita käynyt läpi.
Ahdistus on toki ollut sanana tuttu, mutta todella tutustuin siihen erään ihmisen kautta, joka kertoi ahdistuksestaan. Siitäkin meni monta kuukautta ennenkuin osasin ajatella, jääkaapille mennessäni taas kerran, että "onkohan tässä kyse ahdistuksesta eikä nälästä".
Niin ihmeellistä on elämä mutkineen.
Mulla itselläni syömisen hillitsemiseen on vaikuttanut liikunta. Kun olen käynyt vaikka zumbassa, juoksemassa juoksumatolla, polkenut kuntopyörää tai tehnyt jotain muuta liikuntaa, niin en halua syödä mitään "sontaa", koska silloin se liikunta "menee hukkaan". Juon paljon vettä, joka pitää nälän poissa, syön salaatteja ja hedelmiä. Silloin kun tekee mieli jotain hyvää, ostan kovia karkkeja esim. turkinpippureita, niitä ei tule syötyä montaa, koska kitalaki kipeytyy :) mutta silti saan makeanhimon taltutettua.
Tsemppaat vaan! Liikut, niin tulee tarve syödä kevyemmin :)
"Mulla itselläni syömisen hillitsemiseen on vaikuttanut liikunta"
Tämän olen huomannut itsellänikin. Liikkumalla paljon on paljon helpompaa hallita myös syömisiä. Tulee syötyä terveellisemmin, sekä poltettua kaloreita.
Toisaalta jotkut laihduttajat syövät sitten entistä enemmän ikään kuin palkinnoksi liikunnasta. Siksi en suosittelisi koskaan liikuntaa ratkaisuksi.
Itse en usko, että syömisen hallinnassa kyse olisi niinkään liikunnasta itsestään kuin siitä että yksilöllä on jotain muuta tekemistä ja ajateltavaa kuin syöminen. Harrastus voi olla mikä tahansa.
Tämä omasta kokemuksesta.
mä oon hommannu itelleni crosstrainerin kotiin ja alkuhankaluuksien (huono kunto...) jälkeen tää on ihan mahtavaa!! jaksan polkea yli puoli tuntia putkeen ja teenki sitä joka päivä... ei tee muuten edes mieli mitään roskaa syödä edes hetkeen polkemisen jälkeen!! ja tavallaan se, kun kunto kohoaa ja liikuntaa harrastaessa endorfiineja vapautuu, saa liikunnasta kiksejä. ja kauan vielä suorituksen jälkeenkin! se on tavallaan verrattavissa syömisesta saatavaan nautintoon... ja plussana tulee vielä se, että kun lihakset kasvaa, myös perusaineenvaihdunta kasvaa, eli kulutat kaloreja liikkuessasi, mutta myös kaikessa muussakin kulutat enemmän kuin ennen... voit tavallaan syödä vähän enemmän ja liikunta vie hieman aikaa päivästäsi ja sinä aikana et myöskään voi herkutella :) suosittelisin kyllä ehdottomasti liikuntaa, sitähän voi jokainen tehdä omalla tavallaan! pääasia on, että se on mielekästä. on hieno huomata, kuinka kunto kasvaa ja lantio kapenee...ei edes tee mieli herkkuja kun vain katsoo peiliin ja huomaa muutoksen entiseen :) ja lisään vielä tähän, että oon aikamoinen herkkuperse...paino on jotain normaalin ja hoikan väliltä nykyään. aikaisemmin olin jopa vähän ylipainoinen, laihduin yli 10 kiloa ja takaisin en vanhaan halua, eikä sitä tuu tapahtumaan. mä ennemmin vähä kärsin ja oon tyytyväinen itseeni, kuin vedän herkkua naamaan jatkuvasti ja vihaan peilikuvaani, kuten ennen... niin, herkuttelen mä vieläki ja menee heset mäkkärit, mut syön sit seuraavana päivänä vähemmän tms...
tsemppiä kaikille ja nauttikaa keväästä!
http://www.youtube.com/watch?v=e_2qvNCP_1E Vähä paha tossa keskikohalla! :P
aliravitsemuksesta. Eli jos syöt normaalisti, mutta jos ruokasi on yksipuolista ettei se sisällä riittävästi ravintoaineita, silloin keho "huutaa" niitä.
Aka oleellista on, onko sinulla vähä- vai runsashappoinen ruuansulatus. Riitävä proteiini ja hapokkuus antavat kylläisyyden tunnun. Hiilihydraatit lisäävät syömisen pakkoa.
Jos sinulla on vähähappoinen ruuansulatus syö kalkkunaa, broileria tai kalaa proteiinin tarpeeseen ja hapokkuuden lisäämiseen happamia miedosti sokeroituja juomia.
Jos taas on runsashappoinen ruuansulatus, mikä aiheuttaa herkästi närästystä, silloin punainen liha on ehdoton proteiininlähde. Se antaa kylläisyyden tunteen pitkäksi aikaa lähdevesi.
Mutta kun se ei aina tai edes usein tai lähes koskaan ole kiinni nälästä. Äärimmäisen harva ihminen lihoo syömällä nälkäänsä.
Itse lihoin, vaikkei minulla juuri koskaan ole edes nälkä. Laihduin samalla tavalla. Siis, että ei ollut koskaan erityisen nälkä. Itselleni tosi nälkä tulee vasta, jos edellisen pääaterian syömisestä on yli 24 tuntia.
aika harvinaista on varmaan, jos lihoo syödessään nälkäänsä... itseasiassa juuri tällä tavoin voi laihtua! syö VAIN kun on NÄLKÄ (tässä kohtaa pitää erottaa nälkä ja mieliteot toisistaan...) ja VAIN sen verran, että nälkä lähtee pois... pitää siis syödä hitaasti ja pureskella kunnolla. SAA jättää ruokaa! lupaan, että jos ruoka on edes vähän terveellistä, niin ihan varmasti laihtuu...
Itselläni tilanne helpotti vasta sen jälkeen kun lopetin jatkuvan punnitsemisen ja annoin elimistöni päättää oikean ravinnon määrän ja laadun. Muutamia kiloja tuli lisää, mutta paino on pysynyt samoissa lukemissa itsestään.
koska olet JO TUNNISTANUT ongelmasi ja osaat ilmaista sen muille ( lähimmäisillesi )
Tuosta on helppo ponnistaa kohti terveellistä elämää ja lukutaitoisena se ei sinulle edes tuota vaikeuksia !
Tänä intteraktiivisena aikana tietoa on helppo kerätä kuin pullaa Siwan hyllyiltä,, mutta koska tunnistat vaarat osaat väistää ne !
Jos todella haluat katsoa kohti terveyttä ,,hakeudu tiedon portaille !
Kirjastot on kautta maan täynnä tietoa josta voit siivilöidä mittatilaustyönä itsellesi sopivan formun !
Sinulla on ongelmista se pienin !
Lähtemisen ( aloittamisen ) vaikeus !
Mielikuvaharjoitteiden avulla valmenna itsesi tilaan jossa haluat loppuelämisi viihtyä !
-KYLLÄ SINÄ SIIHEN PYSTYT-- minäkin sen tein ja muutin koko elämäni ja olen nyt n 5 v aikana saanut painostani peräti 27 kiloa pois---tilalle elämänilo ja uusi suunta --kohti valoa !
yksi pysyvään hyvään oloon johtava tie on viitoittettu VHH -viitalla , joka tarkoittaa ,että karsit ruuastasi kaikki turhat hiilarit pois !
VOIMIA !
Niin, kysehän on addiktiosta.
Keksi itsellesi muita harrastuksia kuin syöminen. Jos ei ole mitään muuta tekemistä, "tyhjä aika" ruokkii addiktiota.
taidat olla läski
Täytyy olla jo todella halveksittava henkilö, jos tuntee tarvetta mennä laihduttajien palstalle nimittelemään ihmisiä läskiksi. Siitä ei kovin paljon alemmas ihminen enää pääse.
turpa kiinni läski
Voi voi, ressukkaa. Tietääkö äitisi, että kirjoittelet nettiin? Ehkäpä otamme ip-osoitteesi selville ja laitamme nimesi koko maailman tietoon, niin äitisikin voi olla kirjoituksistasi ylpeä.
Itselläni pelkkä ajatuskin että pitäis laihduttaa pistää mässäilemään. Minulle paras keino oli hyväksyä itsensä sellaisena kuin on jokainen päivä olla kiitollinen siitä etten ahmi ruokaa niin että on paha olla. ON aivan eri asia kuin nauttia herkuista. Ihan käytännön vinkkinä mahdolliseman kuitupitoinen ruoka ( lespuuro, kokojyväleipä, hedelmät, raasteet) antaa tasaisen kylläisyyden tunteen. Ja sitten liikunta antaa niin hyvän olon ja hyvän ruokahalun että näkkileipäkin on taivaallista. Mielestäni ongelma ei ole siinä kuinka paljon tai mitä syö, vaan siinä ettei koskaan tunne kylläisyyttä, toisin sanoen ei tee mieli ruokaa.
Ehkäpä koet muuta nälkää kuin ruoan nälkää - hellyyden, hyväksymisen, rakkauden?
Luultavasti poistuisi makkaran syönnillä. Eikä tarvitse syödä paljoa tuollaista. Eli yhden aminohapon puute se on, lysiinin puute. Lysiiniä on lihassa mm. Joku camping makkara riittäisi, kun nälättää.
Itse kärsin siitä, että tuntuu että on koko ajan nälkä ja voisi syödä jotain. Ennen söin melkein tunneittain ja aina halusi syödä jotain.. Ei auta muu kuin "kouluttaa" itseään ja olla monta tuntia syömättä. Käy vaikka ulkona tai lähde kaverille ja älä syö ennen kuin vatsa kiljuu. Sitne opit tuntemaan milloin oikeasti täytyy syödä nälkään.
näitä ihmisiä on nykyään paljon jotka eivät saa ruokaa mielestään pois.
Se on kuin alkoholimi,huumeriippuvuus,sokeririippuvuus ym.
Onko sitten tämänkin asian takana masennus....mene ja tiedä.Itsekin tappalen koko ajan ruokaa,herkkuja vastaan..Todella harmittava asia.
Sairaus tekee olon kurjaksi,työttömyys,tekemisen puute,mutta toisaalta kun väsymys painaa...sellainen oravanpyörä.
Etsi netistä Antti Heikkilä ja lue hänen kirjoituksiaan.
Kertoo,että korvienvälisi ei ole täysin tasapainossa. Et kenties ole tyytyväinen suhteessasi ja sijaistoimintona sitten ahdat ruokaa sisuksiisi. Hankipa itsellesi joku mukava harrastus,silloin saat sisältöä elämääsi ja ruoan ahtaminen vähentyy.
Itse juuri olen viiden päivän Nutrilet-dieetillä, jos sillä saisi potkua alituisen mässäilyn lopettamiseen. Olen 160 senttinen 70 kiloinen keski-ikäinen, jolla syöminen lähti hallinnasta noin 15 vuotta sitten. Jotakin puutosta ruoalla ja herkuilla korjailen, sen tiedostan. En ole masentunut, elän tyytyväistä perhe-elämää, kaikki pitäisi olla kondiksessa. Mutta syöminen hallitsee elämää..
Mutta tommonen ahmiminen ei kuulosta hyvältä. Säännöllinen liikunta ja pienet ateriat 3-4 tunnin välein voisivat auttaa. Vitamiineja kannattaa tankata vaikka aamuisin poretabletilla. Jos syöminen on jatkuvasti mielessä, voisi kuvitella, että aivoissa on serotoniinivajetta, veren sokerit pääsee liian alas,elimistöstä puuttuu jotain hivenaineita tai sitten elämä tuntuu muuten tylsältä.Joku uusi mielekäs harrastuskin voisi tuoda äksöniä elämään ja veisi ajatuksia pois jääkaapilta. Tsemppiä ja hyvää kevättä!
minulla on neuvo joka on ainakin minulle tehonnut.olen koko ikäni harrastanut voimailua kehonrakennusta ja lenkkeilyä. mutta nyt kuluneet vuodet toi mukanaan 25kg ylipainoa,koska kaikki aikani kului työn merkeissä.eli mä tein kevyttä työtä mutta saliharoittelun totuttamana pidin lautaskoon ja välipalat vakiona.
nyt olen ns määrännyt itseni laihtumaan. eli käyn salilla aina kun voin eli 2 kertaa viikossa ja lenkkeilen 2 kertaa viikossa. samoin ruoka tottumukset kulkee vihkon kautta,eli lasken tarkkaan mitä syön.en tosi kokoaikaa laske kaloreita vaan pyrin aina säilyttämään ns tasapainon mielessäni.eli jos tänään syön paljon nipistän huomisen ateriasta hieman pois.minulla ei ole koskaan ollut ns makean nälkää eli en himoitse karkkeja tms.samoin jos lähden lenkille ja sataa vettä kaatamalla en jätä lenkkiä väliin vaan totean sinähän läski lähdet.läskillä ei ole mitään oikeuksia joten hölkkää äläkä valita!!!. eli mä piiskaan itseäni eteenpäin!!. turha itsensä hellitteleminen vaan pahentaa ongelmiasi. mikään ruokailu\painon muutos prosessi ei ole helppo joten se vaatii kovaa otetta. nyt minulla on 2v takana ja 26kg on lähtenyt,eli vyötärö on jo kivassa kunnossa. on hienoa kun kesäkin on jo sopivan matkan päässä. tosin mun kohdallani tää on ollu aika helppoa koska en ole koskaan ollut ns tunne syöpötteliä.
muistakaa että lenkille\salille\harrastuksiin lähtiessä vaikeinta on se lähteminen.eli kun olet astunut sen ulko oven kynnyksen yli olet jo lähtenyt. sä olet jo matkalla.
ollaan samiksii,voi ei :D
Kyllä se on niin vaikeaa saada painoa alas,olisikko jollakin hyvä laihduts resepti??
tossa aiemmin joku kertoi ettei ymmärrä veden juontia ja että sillä ei ole kropanpuhdistuksen kanssa mitään tekemistä??? täyttä paskaa!!! vesi on hyvää elimistölle ja aineenvaihdunnalle!! minimi on 2l/päivä. munuaiset kaipaavat vettä puhdistuakseen!! itse kontrolloin nesteen nauttimista siten että pissa ei saa olla minkään väristä?? maksan todellinen lepo ja puhdistus käy siten että juodaan vain vettä.(se on ainoa tapa jolla maksa lepää!! itselläni on yksi neste/vesipäivä viikossa. sitte sihen ruoan himoon,taas ennen ateriaa juodaan vettä että ruokailun aikana tulis täys olo. makean nälkään käytän piltti lasten hedelmä ruokaa (on tutkittua ja turvallista ja edukasta.(ei sitäkään ahmia parane) itse laitan aina edellisenä päivänä framille seuraavan päivän ruoat. ei näin voi kusettaa itteään paljonko on syönyt? sitte käyn joka aamu puntarilla ja jos on paino nousussa niinjätän sitte ne turhat välipalat pois!! kasviksia voi ja kannattaa käyttää ja tosiaan pitää ruoka välit 2,5-3h. sillä että ei söisi mitään??sillä saadaan vain aineen vaihdunta sekaisin. sitte täytyy muistaa jos mennään miinuskaloreille niin sinne meno(elikä että rasva alkaa palaa kestää1,5-3vko. kun se saadaan palamaan sitä voidaan seurata ns. ketoxtikuilla, aamuvirtsasta. saa ostaa apteekista. rasvan olisi syytä palaa hitaasti että ei menetä turhaan lihasmassaa.
hyvä tietää "vesi" vanhin voitehista..juon 1½lp:väss'ä,mutta se kaiken makean syöminen kohdallani on heikko kohta..
En ole minäkään sinun kanssasi samaa mieltä tuosta veden kittaamisesta. Minulla on joku ongelma vatsahappojen kanssa sillä juominen vaan pahentaa oloa ja kuristaa kurkkua, niinpä olen ollut koko elämäni juomatta enempää kuin litran päivässä, joskus olen ollut juomattakin koko päivänä ja hyvin pärjännyt. Joku asiantuntija sanoi joskus että kroppa viestii janosta kun kaipaa vettä; sitä ei tarvitse tankata älyttömiä määriä pitkin päivää. Toki näin voi tehdä mutta ei siitä juurikaan hyötyä ole. Maksan voi pitää puhtaana pysymällä erosta mm. liian rasvaisesta ja alkoholipitoisesta ruoasta.
Itselläni paino-ongelmaan auttoi se että lopetin ruoasta murehtimisen. Ennen laskin aina tarkkaan kasvisten ym. määrää, nykyään teen niin että syön säännöllisen epäsäännöllisesti mitä nyt mieli tekee. Esim. tänään nakersin iltapalaksi 2 isoa porkkanaa, eilen taisin syödä vain vähän kurkkua päivällisellä. Vatsa toimii (toisinkuin ennen...huhhuh), ei ole ilmavaivoja eikä stressiä. Kaikki oli korvien välissä ja hukkasin jossain vaiheessa oman tapani syödä -> syyllisyys, epävarmuus -> ongelmasyöminen ja lihavuus.
Kaikki rahkat ja muut korvikkeet ovat turhia, koska niitäkin sortuu helposti ylensyömään. Samoin veden juominen ja kuitupitoiset vihannekset ja hedelmät vain lisäävät näläntunnetta. Jos aiot lähteä ulos himon vallatessa, saisit loppujen lopuksi asua ulkona. Olet tuhon partaalla ja pelkäänpä, että romahdat eli lihot muodottomaksi possuksi ja jos joskut laihtuisitkin, on vartalosi pilalla raskausarpien ja roikkuvan/venyneen ihon takia. Olen pahoillani, mutta näin se on. Ja itsetuntosi tuhoutuu ja häpeät itseäsi. Seksielämä lopahtaa ja syöt ahmien itsesi uneen.
"haluaisin niin kovasti päästä hyvään kuntoon, sellaiseksi kuin olen aina halunnut." Mitä enemmän sinä toivot ja ajattelet mihin kuntoon sinun pitää päästä ja minkälaisena haluat itsesi joskus nähdä, sitä isompaa kuoppaa itsellesi kaivat ja sieltä vaikeaa kavuta pois!
Minulla alkoi syömishäiriö tuolla tavoin, olin silloin ala-asteen 4:llä luokalla. Pikkutyttö siis, joka halusi pömppiksen pois ja näyttää niiltä kauniilta naisilta, jotka ovat kauniita ja täydellisessä kunnossa. Minulle kävi kuten sinulle, luultavasti jo heti ensimmäisenä päivänä kun päätin "minä haluan kuntoon, minä pääsen kuntoon.." Kävin aina salaa piparilaatikolla, jääkaapilla ja pakastimella. Kertaakaan en kyllä ole ollut ylipainoinen, nuortenlehdet ja media vaan sekoittivat pienen lapsen pään. Minulla oli kova himo liikuntaan, siis sen takia, koska ahmin niin paljon ja pelkäsin lihomista yli kaiken.. Jumppasin, juoksin lenkkejä, punnersin, tein vatsoja.. Ja olin vielä pieni lapsi, eikä todellakaan olisi tarvinnut. Ongelmani jatkui 19-vuotiaaseen asti, välillä lievempänä, ja välillä rajuna.. Se oli raju aina silloin kun päätin "NYT KUNTOON KROPPA!" .. Näin käy aika useille, se on vaan mitä enemmän laihtumista ajattelee, sitä suurempi ongelma kehkeytyy.
Sanon sinulle, että jos et ole ylipainoinen, niin unohtaisit koko mielikuvan, jonka olet päähäsi psyykannut.
Vai haluatko olla täydellinen?
Sitä ei ole edelleenkään tässä maailmassa olemassa, täydellistä ihmistä.. Ne jotka ajattelevat olevansa täydellisiä, ovat saaneet kusen nousemaan omaan päähänsä. Sekin ongelma se, sitten kun tipahtaa ja huomaa.. :D
En sano että sinulla mitää syömishäiriötä olisi, vaan se voi alkaa myös aikuisella ihmisellä..
Sinulla on vaan se mielikuva, johon haluat päästä, se on jo se ensimmäinen vaarallinen askelma. Ymmärtäisin sinua, jos olisit kovasti ylipainoinen ja sinun pitäisi laihduttaa.. Normaalipainoiselle, tulee helpommin ongelma minäkuvansa ja muun kanssa! Vaikka olisi aikuinen, niin voi yllättäen kadottaa oman kuvajaisensa.
Ja ei sitä pidä hävetä että ruoasta tykkää, minä olen hyväksynyt sen asian vasta nyt tänä päivänä, kun olen aikuinen. Ruoka on yksi elämän nautinnoista, kuin seksi, kuin liikunta ja lista jatkuu.. Kukapa sanoisi ettei tykkää ruoasta?
Ja niin, en minäkään nykyään ole ylipainoinen, vaikka laihduttamisesta ja hömpötyksestä olen päässyt irti. Olen normaalipainoinen ja ylpeä siintä! Pelkäsin joku aika sitten, etten voi saada lapsia, kun olen lapsesta asti häröillyt ruoan kanssa.. Sehän katsokaas vaikuttaa hormoneihin kuin tiedätte..
Nyt olen raskaana ja elämäni onnessani! Enkä ole päivääkään miettinyt tulevia raskauskiloja.. Tai kuinka vaikeaa niistä on päästä irti jne.. Minä olen nyt löytänyt oikean elämän ja aion olla onnellinen.
Tsempit sinulle ja toivottavasti nämä muiden tekstit saavat sinut ymmärtämään asioita! :) Hyvää kevättä!
Te pullamössöttäjien vihaajat! Tässä tämä ihminen hakee apua, te tulette tänne huutelemaan omia hölmöyksiänne "Vihaan pullan syöjiä, itse en syö pullaa.." DO U SEE THIS? Jokainen tallaa tavallaan, sinä joka vihaat pullansyöjiä et syö pullaa mutta sinun ei tarvitse vihata niitä jotka syövät, koska se on niiden oma päätös. Ja et tietenkään ymmärrä heitä jotka ahmivat, et tietenkään, koska et tiedä mistä on kyse.. Älä tule tänne huutelemaan.
Ja te jotka, sanotte tämän ap:n olevan tuhon partaalla :D Tietäisittepä kuinka monen pullapaketin olen tähän astisen elämäni aikana syönyt ja kertaakaan en ole ollut ylipainossa ja olen siis ollut vuosia syömishäiriöinen :--------------D Te olette ymmärtämättömiä ihmisiä. Toivottavasti joku tulee teillekin hädän hetkellä pahaa ja epätoivoa kylvämään.
http://www.youtube.com/watch?v=8MjIqmHecTs
aivojen toiminnasta ruoan osalta.
syökää vain jos siltä tuntuu, aina voi hakea apua ruuan hallintaan. Jos se tuottaa hankaluuksia, älä syö, päästoa/ käänny muskimiksi. mene lenkille niin saat ison mahasi pois. Vältä kauppakeskuksia, joissa on ruokaa tai pikaruokaravintoloita, Älä myöskään eksy ikinä mäkkäriin jäätelölle. Vältä pullotettua vettä, syö päivisin porkkanaa ja perunaa ( raakana tai paistettuna, ei koskaan keitettynä ).
Mene matkalle ilman ruokaa, ole matkalla viikko. Ota 3.00 euroa, ettei käy niin, että mäkki tulee kulman takaa yllättäen.. Kokemusta on, ei mukava tunne, vähän kuin huumeriippuvuus (josta myös kokemusta)
Turvaudu dietteihin jos tulee hätä (kokemusta on) . Helpoin tapa on lopettaa syöminen kokonaan, pärjäät varmasti vedellä ja suolalla (kokemusta on). Älä kuitenkaan ota suolaa liikaa, sillä se on haitallista peräsuolelle. Älä myöskään lotraa vettä kitaasi, koska siinä on alkoholin riski ( kokemusta on). Esim. Alepassa vesi on aina hieman alkoholipitoista, ja likaista (kokemusta on). Kuuntele suolaa maistellessasi kehosi merkkejä, jos kehosi purahtelee aalloittain, mene lääkäriin. Jos tulee vain pieniä hyperkohtauksia, asia on ok. Toivottavasti tästä on sinulle apua, TSEMPPIÄ LIHAVUUDEN KANSSA! (kokemusta on).
No eihän tämmöiselle saisi nauraa, mutta..
..äh. Hemmetti :' D
on ulkoavaruudesta tullut hompu-------------uskomatonta TUUBAA............. hyi helveta
mulla samanlainen ongelma.en nykyisin pidä mitään varalla ns.makeaa,korkeintaan rahkaa ja raejuustoa ja marjoja,sekä pidän itseni kylläisenä ennen jotain kemuja ja jos himo iskee syön oikeata ruokaa ensin ,mieluummin proteinipitoista ,maapähkinöitä,kananmunan valkuaista ym.toivottavasti on apua,tsemmppiä
En voi millään unohtaa höyryäviä lihapatoja, joita oli esimerkiksi armeijassa. Joskus oli aika pimeää syksyllä, mutta jos oli tuulen alla tai kuuli pakkien kolinaa, niin se auttoi.
Nykyään jo helpottaa, kun on saatavilla esimerkiksi pikaruokaa. Se auttaa aika nopeasti, jos veren sokeri laskee liian alas. Sen saa aika nopeasti kotiin kannettuna, kun soittaa numeroon 112.