Uskotteko, että ihminen muuttuu oikeasti? Jos on valehdellut ja ollut petollinen, ja nyt haluaa ja sanoo olevansa muuttunut. Niin muuttuuko? Siis varmaan joksikin aikaa, mutta lopullisesi. Jos luottamus menee, saako sitä takaisin, jos toinen muuttuu?
uskotteko?
Hemuli_
18511
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Valitettavasti en usko muutokseen pysyvään, se pettämiseen pystyvyys on niin syvällä ihmisessä, tarvittaessa sieltä lyhyt matka pinnalle ja varsinkin jos on jo jäänyt kiinni ja saanut uuden mahdollisuuden eli annettu anteeksi edellinen joten eiköhän tämänkin kerran saa. Tunnen monia pareja joissa ollut pettämistä, yhdessäkään ei ole annettu lopullisesti anteeksi tekoa vaikka suhde olisi jatkunutkin.
Siskon perheessä liito jatkui mutta vielä liki kahdenkymmenenvuoden jälkeenkin mies joutuu kärsimään tekoaan. Koko suhdetta en ymmärrä laisinkaan miksi jäädä jos juttu aina vaivaa eikä anteeksi pysty antamaan. Pettäminen on petetylle aivan eri luokan asia kuin itse pettäjälle joka ei ehkä laisinkaan ymmärrä miten hirveän ja suhdetta vakavasti vauriuoittaneen asian on tehnyt.
Itse en kyennyt ex-mieheeni luottamaan enään koskaan vaikka toinen muuttuikin mutta koko ajan pinnan alla oli odotus, koska taas ja onko oikeesti muuttunut. Tässä ei ollut kyse suhteesta vaan muunlaisesta luottamuksen pettämisestä.
Tämä oli hyvä viesti..
koskaan pettäjään, valehtelija ikuisesti.
tarkoitan miestäni joka pettää avioliitossa.
maine mennyt sen siliän tien, ja moni muu joka ei koskaan usko miestäni.
eikä sitä kakkosta joka pettää ja tietää mieheni olevan naimisissa.
eivät tule enkeliksi uudestaan tekemällä, onkohan sukuvika mieheni sisaruksista neljä muutakin
on pettänyt. liitoista poispäässeet on ristinyt kätensä kun pääsivät pois.
Minä en uskoisi. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni. En tietenkään väitä, etteikö sellaistakin tapahdu, että joku oikeasti muuttuu. Tietysti se on mahdollista joskus. Mutta valitettavasti se on niin harvinaista, että minä en ainakaan realistina uskoisi sellaisen harvinaisuuden sattuvan juuri omalle kohdalleni.
kaikille vastaajille!! Yllättävän tärkeää on saada puhua asiasta vaikka sitten täällä ja lukea mielipiteitä.
kyllä, se joka on ollut petollinen tekee sen viellä kerran.
antaa vähän positiivistakin kulmaa tähän. Kyllä, uskon, että jotkut ottaa opikseen.
Meillä kävi niin traaginen juttu, ihan kuin jostakin amerikkalaisesta saippuasarjasta, kaikki meni niin pieleen ja poskelleen kuin olla voi. Kaiken lisäksi kakkonen aloitti kiusanteon, joka kohdistui minuun.
Menin todella huonoon kuntoon. Ja miehen teki todella pahaa katsella, että hänen ja tämän toisen naisen tekojen seurauksena oma vaimo oli vain haamu, joka sinniteli elämässä joten kuten kiinni.
Kun ajatellaan sitä, että aina sanotaan, kerran pettää aina pettää ja kynnys pettämiseen madaltuu, niin siihen mieheni vastasi, että hänelle on käynyt päinvasatoin: kynnys on korkeentunut, koska hän on nähnyt mitä pettäminen pahimmillaan voi tehdä. Samaa sanoi terapeuttikin; hänen mukaansa mieheni on saanut sellaisen opetuksen, ettei taatusti enää petä. Hänen mukaansa mieheni ei kertakaikkiaan pysty enää siihen.
Hemuli, aina on epäilijöitä, mutta sinä yksin tiedät ja tunnet sen sydämessäsi voitko vielä joskus luottaa mieheesi. Sinun pitää kuunnella itseäsi, mitä sinä haluat, mihin uskot ja onko rakkautta jäljellä.... Jos rakkautta on molemminpuolin ja kuten itse sanoit, miehesi on jo monet vuodet ollut muuttunut mies, niin luota siihen. Mene päivä kerrallaan.
Jos ihminen todella on muuttunut, niin on aika ikävää, jos ajatellaan aina, että koska se taas repsahtaa... Minusta ihmisellä on oikeus muuttua ja hyvittää rikoksensa asiassa kuin asiassa. Annettava toinen mahdollisuus.
En usko, että ihminen muuttuu minulla on tästä kiokemusta omasta ja ystävien elämästä. Yhtäkään onnistunutta suhdetta pettämisen jälkeen en ole kohdannut, joten taitaa olla aika harvinaista mutta toki uskon myöskin että mahdollista on. Mutten kyllä yhtäkään ihmistä joka olisi loppujen lopuksi muuttunut kuitenkaan en ole tavannut. Kaikenlaisista terapeuteista ym. on kyllä kokemusta itsellänikin ja yrittämistä vuosia, mutta ei kuitenkaan. Täytyy sanoa,että sinä jonka mieson muuttunut olet löytänyt erittäin harvinaisen timantin miesten joukosta.
miettiä.. toisaalta juuri tuntuu, että ihmiset eivät muutu. Toisaalta taas tottakai voi muuttua, jos haluaa, sehän on itsestä kiinni. Dilemma dilemma..hieno juttu kuulla sun tarina.
Ottiko mies opikseen vai jäikö hän luoksesi pelkästään vastuuntunnosta ja pelosta että sinä et kestä?
Jos se on pelkkää sääliä ja pelkoa, haluatko tosiaan sellaisen suhteen? Onko sitä rakkautta enää miehen puolelta, eihän tätä voi ajatella vain sinun näkökulmastasi.
En tiedä miten teidän tapauksessanne on, toivottavasti ei näin.
verran selventääkseni voin sanoa, että olen pyytänyt avioeroa useaan otteeseen. Miehen pyynnöstä mentiin terapiaan. Mies on itse pyytänyt toista mahdollisuutta. Olen toki kysynyt häneltä, että jäitkö säälistä ja siitä on väännetty kättä monta kertaa. Ei kuulemma säälistä, haluaa jäädä, koska rakastaa, on ymmärtänyt tehneensä elämänsä suurimman virheen ja ymmärtää, mikä on elämässä tärkeintä.
En todellakaan halua sellaista suhdetta, joka perustuu sääliin. Mieheni tietää sen. Mieheni on kirjoittanut useita meilejä minulle ja lähettänyt satoja tekstiviestejä ihan oma-aloitteisesti kahden vuoden ajan. Ehkä se on sitten sääliä, vaikka itse en kyllä siihen usko. Olen nyt jo ihan hyvässä kunnossa, että ei tarvitsisi ainakaan säälin takia niitä lähetellä, eikä pelon. Luulisi, ttä lopettaisi, kun huomaisi, että elämä jo hiukan hymyilee.
Tiedä sitten, onko kysymys pelosta tai säälistä, niinkuin joku täällä mainitsi. En ole pyytänyt miestäni jäämään, päinvastoin olen pyytänyt häntä lähtemään. Niinkuin aiemmin sanoin, mieheni sai kyllä aika karvaan opetuksen; jopa terapeutin mukaan on lähes 100 % varmaa, että mieheni ei enää petä. Mutta en toki siihen luota.
Teki niin tai näin, niin aina on epäilijöitä. Harvoin kuulee kannustuksia. Se on ikävää, kun ajatellaan niin, että pitkällä juoksulla jokaisen avioliitoissa tapahtuu kaikenlaista. Ihme on, jos mitään ei tulisi. Kriisit myöskin opettaa.
Aika tietysti on hyvä mittari, jos säälistä yhdessä ollaan, niin ei se loputtomiin kestä. Ja mieheni ei ole luonteeltaan mikään tassukka, hänellä on myös omaa tahtoa asioihin.
Ei tee!! Pidän siitä huolen...
Seuraavaksi lähtee henki,jos vielä edes ajattelee moista.Kyllä miehellä täytyy olla selkärankaa ja sanoa kaapin paikka.
Kai näitä nyhveröitä riittää,mutta minä teen niinkuin tunteet menee ja saa jättää minut,mutta parisuhteessa en salli pettämistä.
Kai tässä iltalehden otsikoihin päädytään,voi voi sentään kun mies taas suuttui vaimolleen ilman syytä?
Suksikoot helvettiin nämä moraalisaarnajat,kyllä miehen tehtävä on pitää huolta vaimostaan ja jos tekee oharit,niin olkoon seuraukset sen mukaiset,mitä itse kerjää......Kyllä saatana vaimojen pitäisi tajuta tämä.
Itse olen 39v mies ja erittäin sosiaalinen henkilö,mutta pettäminen on se raja josta suutun kunnolla.
Niin katsotaan miten käy!!Nyt vaimoni syö kädestäni ja pidän huolta,että jatkossakin käy näin.Paitsi
jos erotaan?Ehdotin sitä vaimolleni,mutta ei halua erota???Outoa.Pelosta se ei ole kiinni.
Luottamus tulee takaisin silloin, kun pystyy luottamaan toiseen, että hän on muuttunut. Ei siis ole riippuvainen siitä muuttuuko ihminen vai ei.
Mä en tiedä. Riippuu paljon tapauksesta, onko ollut pitkäaikaista kylmäverisempää pettämistä vai hetken hairahdus, joka sitten tunnustettu. Onko toinen osapuoli luonteeltaan luottavainen vai ei.
N. 6 kk kestänyt ja jäänyt kiinni. Ei tunnustusta. Sehän tässä onkin suurin ongelma, että kaikesta piti ensin jäädä kiinni...
Riippuu siitä onko ollut petollinen sen ainoan kerran vai useammin. Yksi kerta on hairahdus. Toinen kerta on tietoinen. Suhde on silkkaa välinpitämättömyyttä omast kumppanista. Silloin on jo omantunnon ääni vaimennettu ja annettu valta himolle tai mikä ikinä sivusuhteeseen ajoi. Jos on jo tunnustettu/jääty kiinni ja saatu anteeksi, on teon uusimisen kynnys matalampi, sillä luotetaan siihen että anteeksi saadaan vastaisuudessakin.
Pettäjän mieli ei ajattele että "onpa jalo ihminen kun antoi anteeksi kauheat syntini, enpä halua hänenlaistaan ikinä enää pettää" vaan "jess, pääsinpähän pälkähästä, ei se kai ollutkaan niin hirveä synti".
Itse katselin liian pitkään pettäjää, ja hajotin siinä samassa itseni. Hän pyysi krokotiilinkyyneleet silmissä anteeksi ja minä annoin, neljä kertaa saman asian, kunnes tajusin että viideskin kerta luultavasti tulisi ellen ymmärrä lähteä. Kovasti hän aina väitti että minä olen se ainoa. En ollut. Nyt on niin paljon helpompaa, kun jatkuva epäilys ei kalva mieltä.
Se pettää ensin kenen suhde on huonoimmassa jamassa. Jos suhde on täydellinen ei edes henkisesti heikko ihminen petä. Ja valehteleminen on pettämistä sanoilla joten annatteko valehtelun anteeksi aina uudelleen ja uudelleen, mutta kerran pettämisen jälkeen on kengän kuva farkkujen takataskussa?
Vaimoni meni sänkyyn ystäväni kanssa,vaikka suhteemme oli ok?Ehkä hän haki jännitystä elämään.
Olemme olleet yhdessä 20 vuotta ja vaimoni tunnusti kaiken,jopa asennoista lähtien!!Nyt aidosti
katuu,mutta minusta tuli paskamainen luonne esiin,eli paukutin muijaani tätä ystävääni nyrkillä...
Joku raja minullakin on.
Ei kukaan haluaisikaan olla miehen kanssa joka kykenee lyömään naista (tai yleensäkään ketään fyysisesti avuttomampaa). Ehkä väkivaltainen luonteesi vain paistaa sinusta läpi? Naiset vaistoavat helposti piiloagressiivisen miehen, eli sellaisen joka jauhaa mielessään kuinka hyvä ja kiltti mies hän on, mutta jos nainen ei sitä kunnioita, mies räjähtää katkerana raivosta. Vaikka asioista voi aina puhua.
Toivottavasti sinäkin kadut aidosti, etkä "paukuta muijaasi nyrkillä" enää. Jos et pysty hillitsemään itseäsi, jätä hänet mieluummin. Naiselle se on todella suuri häpeä että OMA mies lyö, se kenen tulisi olla tuki ja turva. Sellaista ei kehtaa tunnustaa kenellekään. Sinulle varmaan tulee sellainen olo että eihän sitäkään kehtaa tunnustaa että vaimo petti, mutta sellainen asia ei ole sinun häpeäsi vaan hänen. Anna hänen kantaa vastuu teoistaan, häpeä riittää rangaistukseksi. Onneksi hän kuitenkin tunnusti, olisi varmaan kamalaa jos hän olisi vain vehtaillut selkäsi takana. Uskon että voit luottaa häneen. Ystäväsi oli kyllä paskamainen, ei noin vain ehdä ystävälle. Mutta ole sinä mies ja käyttäydy, älä alennu riehumaan heidän hölmöytensä takia.
ps. Joku raja on naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen kampanjan nimi