Nyt näyttää siltä, että olen valmis "poistumaan" toisen vanhempani suvusta. Riittääkö ilmoitus sukulasille, että voitte olla kuin en olisi koskaan ollutkaan vai pitäsikö laittaa lehteen ilmoitus? Voiko nyt jo ilmoittaa asian niin selkeästi, ettei myöhemmin vaadita osallistumista hoitokuluihin tai muuhun. Voiko kirkonkirjoista pyytää poistamaan sukulaisuussuhdetta? Jäämistöön sitten aikanaan en luonnollisestikaan halua koskea, vaikka sen sisältö olisi kuinka suuri. Sisaria on parikin kappaletta, joten pitäkööt.
Pois suvusta
musta lammas
16947
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kysy oikeusaputoimistosta voitko kieltäytyä vastaanottamasta perintöä!!!
perinnöstä on helppo luopua, jättää vaan ilmoituksen ennen perunkirjoitusta. Mutta noin muuten? Saako itseään pois jostain suvusta, niin ettei tule myöhemmin mitään maksuja mistään, en aio osallistua mihinkään enkä myöskään pidä yhteyttä. En aio sanoa sanallakaan mitään toisen suvun asioista. Siis käyttäydyn kun heitä ei olisi ollenkaan, toinen vanhempani ja hänen sukunsa.
Tuskin mikään viranomainen voi kirjata että sinä et ole enää jonkun lapsi. Koska siihenhän asia lopulta kulminoituu. Ihminen kuuluu sukuun johon syntyy. Jos isäsi olisi syntyessäsi kieltäytynyt tunnustamasta isyyttä nin silloin olisit kerta heitolla jäänyt ainakin isäsi suvun puolelta ulkopuolelle. Äitisi toisaalta olisi ollut paha kiletäytyä äitiydestään kun kätilö kumminkin näki että sieltä sinä tipahdit... Paitsi jos äitisi olisi synnyttänyt sinut "salaa" ja sinut olisi pistetty korissa orpokodin portaille...
Ihmisetn välisiä suhteitakaan eivät viranomaiset voi määrätä. Vaikka isäsi ei eolisi sinua koskaan tunnustanut niin silti joku tätisi oli saattanut tehdä selväksi olevansa tätisi ja pitää yhteyttä. Byrokraatin paperipala vastaan lahajpaketti joulupukin säkissä, pitäisikö tonttujen soittaa poliisille että ei tämä nyt oikein käy?
Parasta mitä voit tehdä päästäksesi totaalisesti eroon jostain jengistä, on hankkia uusi elämä.
Vaihdat nimesi, osoitteesi, työpaikkasi, puhelinnumerosi, määräät maistraatissa kaikki tiedot salaisiksi ja jätät kertomatta ihmisille kuka nyt olet ja miten sinut saa kiinni - etkä pidä ko. ihmisiin enää mitään yhteyttä.
Tietystioheinen toimintatapa voi tuottaa ongelmia juuri niissäperinnönjako tilaisuuksissa. Perinnöstähän voi luopua kun kirjallisetsi ilmoittaa että pesee kätensä pesästä. Mutta jos kukaan ei sinua maailmalta löydä niin et ehkä saa tietää että nyt olisi aika ilmoittaa ettei tahdo mitään. Pitäisikö sinun hankkia jonkinsortin laikimies tai vastaava johon sitten suksui ottaa yhteyttä kun tarve tulee (perinnöt ym.)?
että antaisit anteeksi?
En usko, että kukaan pystyy kestämään valheita ja loukkaamisia määräänsä enempää. Mun raja on ylitetty. Mulla ei oo mitään anteeksiannettavaa, paitsi se että olen kaikessa parhaani yrittänyt, palvellut, auttanut loputtomasti, pysynyt pois tieltä ja kiitoksena on vain selkäänpuukotusta. Ylpeys ei kestä näillä henkilöillä anteeksi pyytää, enkä usko että niin kävisikään. Enkä usko sen mitään auttavan, oisi pitänyt osata miettiä ennenkuin suunsa aukaisee sukulaisille, ystäville, kaupankassalle, ei-toivotun lapsen puolisolle. Eikä kyse ole vain kerrasta, vaan vuosikausia jatkuneesta. Paskanpuhumista, haukkumista, nimittelyä, vähättelyä, vääriä oletuksia, syrjimistä ja valheita. Ja mun vielä pitäisi anteeksi antaa? Jos yksi henkilö huomaa erheensä ja pyytää anteeksi, muut osaavat kyllä manipuloida tämän jatkamaan. Aikuisten oikeesti, parempi kuin tämä loppuu tähän, kun vain tietäisi miten siitä saa lopullista.
Älä anna osoitettasi suvullesi. Älä kerro Suomen väestörekisterijärjestelmään henkilötietojesi muuttumisesta. Muuta Euroopan ulkopuolelle, niin ero on helpompaa.
Kyllähän jokainen tietää, ettei Suomessa suvusta voi ottaa eroa. Kuulut aina tiettyihin sukuihin. Se on fakta ja käy aina ilmi väestörekisteristä.
Voihan ihminen "mennä hukkaan", jos niin haluaa. Suomen kaltaisessa pienessä ja hyvin organisoidussa maassa se on jokseenkin mahdotonta. Samoin esim. EU:n alueella. Kaukaisiin maanosiin sinut voidaan jäljittää, mutta ei kaikkialta todellakaan löytää.
Oletko tosiaan valmis hylkäämään kaikki tuttusi (tieto menee sitäkin kautta), kaikki sukulaisesi, kotimaasi jne. jonkin itsellesi nyt painavan syyn vuoksi? Ja onko sinulla siihen varaa, vapautta ja kykyä tulla toimeen "kadoksissa"?
Vaikea tietää, mitä oikeasti tarkoitit kysymykselläsi. Helpoin tapa tietysti on olla olematta tekemisissä sukulaisten kanssa: muuta toiselle puolen Suomea, elä itsesi elättäen jne. Ellei toinen osapuoli ole tehnyt sinua vastaan rikollista tekoa, on vaikea saada suojeluakaan viranomaisilta.
Mitähän oikein kysymykselläsi hait? Ja kuinka vanha lienet?
Tämä tuntuu ihan järkyttävältä käytökseltä. Kumma juttu, että vanhemmat/vanhempi ei vain ymmärrä, omaa parastaan. Vaan kaataa kaiken paskan yhden lapsensa niskaan. Ikään kuin, tämä olisi syyllinen hänen/heidän epäonnistumisiinsa. Minulle ei ole koskaan selvinnyt se, että minkälaista mielihyvää vanhempi/vanhemmat tästä saavat. Ja miksi tämä oikein tapahtuu..?? Mutta joka suvussa on oltava yksi *syntipukki*. Jota voi syyttää kaikesta mahdollisesta.
Yritä saada muut sisarukset ymmärtämään vanhemman, tai vanhempien todellinen käytös ja kiittämättömyys. Alkuun sisarukset eivät usko näitä juttuja, vaan pitävät niitä kertojan pahansuopuutena. Ja pyrkivät jopa syyllistämään kertojaa tapahtuneista.
On hyvä konsti mennä yhtäaikaa kyläilemään vanhemmille. Koska se kyyninen vanhempi, tai vanhemmat, eivät pysty pitämään suutaan kiini. Sinun paikalla ollessa. Tein itse niin. Ja sisarukseni oli tosi järkyttynyt, tästä ikävästä ja pahansuovasta käytöksestä. Jota vanhempi suolsi jatkuvalla syötöllä niskaani. Vanhempani oli tosi tyytymätön meidän yhteiseen vierailuumme. Ja näytti todellisen luontonsa, täysin estoitta.
Keskustelimme myöhemmin sisarukseni kanssa tapahtuneesta, kahden kesken. Ja sisarukseni lupasi olla menemättä mukaan mustamaalauskampanjaan jatkossa. Hän myös huomasi sen tosiasian, että vanhemman ikävät käytös ja syytökset, eivät olleetkkan pelkkää satunnaista sanailua. Vaan jatkuvasti tapahtuvaa ikävää käytöstä, jota ei pelkällä piikittelevällä huumorilla voinut enää kuitata.
Tästä tietenkin seuraa ehkä se, että vanhempasi syyttää sinua jatkossa siitä. Miten olet käännyttänyt muut sisarukset heitä vastaan. Mutta se on pieni murhe, verrattuna vuosikymmeniä kestäneeseen perhehelvettiin.
Sinä kirjoitit tuttua tekstiä ,joten et ole yksin ,muitakin on kohdeltu samalla tavalla .Minä autoin myös siskojani ja veljeäni useampia vuosia rahallisesti ja muutenkin.Viimein kieltäydyin antamasta enää rahaa ,ja aloin karhuta velkojani pois --minusta tuli koko suvun hyljeksimä ,no olihan se tietysti törkeetä että pyytelin rahojani pois .Veljeltäni sain velat lakimiehen kautta --siskoni pisti välit poikki ja sai koko suvun minua vastaan .Tarina olisi liian pitkä kerrottavaksi ,joten tässä pääpiirteet vain koko uskomattomasta jutusta miten omat siskot voi olla susia toisilleen .Minä hölmö luotin ja uskoin aina että vaikka muut pettää ,niin siskot ja veljet pitää yhtä .Harhaluulo ...olkaa muut viksumpia ja älkää luottako sukuunne ..
"Ihminen kuuluu sukuun johon syntyy."
Suvulla ei ole juridista merkitystä perintösäädösten ulkopuolella. Siis sellaisella että koska polveudeun jostain 1600-luvulla eläneestä Jaakosta, muilla samasta hemmosta polveutuvilla on yhtä vähän asiaa yhteisen esi-isän perusteella puuttua asioihin kuin keneltäkään satunnaisesti valitulla kadunmiehellä.
Lainsäädäntö perintöasioista, huoltajuuksista yms.koskee vain perheenjäseniä. Suvulla ei itsessään ole institutionalista asemaa.
Tietenkin tähän alkaa joku räkyttämään vastaan. Silloin voi kysyä että miten sukuun kuuluminen sitten näkyy?
ilmoitus??!! senkus muutat vaikka vinkuintiaan, se kellekään kuulu. Kenen hoitokuluihin? Et ole velvollinen osallistumaan kuin omien, ala-ikäisten lastesi kuluihin.
Miksi moista draamaa? Jätät vain ottamatta yhteyttä
No ei todellakaan kirkonkirjoista poistella mitään...
valita, vaan ei sukuaan!
Ja miehen sukua varsinkaan.. siis edesmenneen miehen sukua.
He kyllä tekivät onnekseni jo ratkaisun puolestani. Eivät vastaa jos tervehdin, hyppäävät toisen hyllyn taakse jos kaupassa törmätään jne. Minulle he ovatkin jo kuin ilmaa, mutta lapset 10v ja 13 v ihmettelevät.
En enää selittele, vaan totean heidän olevan ahdasmielisiä ja eivät kykene kohtaamaan meitä. Olinhan ajanut heidän veljensä itsemurhaan. ( suku kertoi näin..) En sitten enää viitsinyt kertoa koko totuutta asiasta, konkurssista..toistuneesta masennuksesta, lääkkeistä, joita hän ei koskaan hakenut apteekista jne..)
Itse olen poistanut ainakin nämä "kummiasiat" heiltä eli ilmoittanut sekä hlöille itselleen sekä seurakuntaan, etteivät ole enää lasteni kummeja. Sinne on annettu ihan uudet henkilöt, jotka sitten tulevat esim poikani pian tapahtuvaan konfirmaatioon mukaan jne.
Kirkonkirjoissa on ja pysyy.. mutta samaan sukuhautaan ei tarvitse mennä. ;o)
Senkin varmistin, sillä vuokrasin itselleni ja uudelle miehelleni hautapaikan samasta haudasta kuin edesmennyt mieheni. --tätä ei onneksi suku tiedä. Ne varmasti kaivaisi veljensä ylös ja siirtäisivät oman sukunsa hautaan.
Mutta hei... ei kannata asioita kauaa märehtiä. Elä elämääsi ja anna menneiden olla. Eteenpäin!
Lohduttavaa tietää, että jollakin on sama ongelma. Minua on myös 20 vuotta haukuttu sisarusten ja isäni osalta. En oikeastaan tiedä edes miksi, mutta jatkuvaa selän takana haukkumista ja ihan päin naamaa vit**ilua. Jo 10 vuotta sitten kyllästyin siihen ja otin etäisyyttä. Asun 300 km päässä, joten nähdään joskus ja jouluna. Ihailin isoveljiäni ja kaipasin kovasti heitä osallistumaan elämääni, mutta eipä he lapsena juuri minusta välittänyt ja aikuisena alkoi sitten tämä mollaaminen ja vissiin kaikki ikävät asiat on minun syytä, vaikken juuri naamaani siinä tuppukylässä näytäkään. Mieheni on sitä mieltä, että ovat kateellisia, koska minulla on asiat kunnossa ja heillä on ongelmia toisensa jälkeen. Ehkä niin. Se ei silti poista sitä pahaa mieltä mitä tämä vuosien haukkuminen on aiheuttanut. Hassua että aina jotain kautta saan kuulla näistä haukkumisista, vaikka tosissaan yritän välttää koko porukkaa.
kun jätät yhteydenpidon olemattomiin. Kenenkään heistä ottaessa yhteyttä, et vastaa puhelimeen tai jos vahingossa vastaat, valitat tulenpalavaa kiirettä ja katkaiset puhelun. Sähkopostit poistat ilman lukemista. Kirjeet heität avaamattomina roskiin.
Kyllä viestisi menee perille melko nopeasti eikä sinun tarvitse tehdä sen kummempaa. Jos taas lakisääteiset perinnot tulevat kohdallesi, sinun ei tarvitse pitää niitä. Lahjoitat ne hyväntekeväisyyteen joko koko omalla nimelläsi tai vain käyttämällä sukunimeäsi. Tai nimettomänä. Pääasia että pääset perinnostä vaivattomimmin eroon.
Jos taas perintoosuutesi on osa maata ja taloja, nekin voit lahjoittaa ja lahjoituksen kohde aivan taatusti haluaa oman osansa maista ja mannuista.
"Jos taas lakisääteiset perinnot tulevat kohdallesi, sinun ei tarvitse pitää niitä. Lahjoitat ne hyväntekeväisyyteen joko koko omalla nimelläsi tai vain käyttämällä sukunimeäsi. Tai nimettomänä. Pääasia että pääset perinnostä vaivattomimmin eroon."
Väärin. Ei voi lahjoittaa ellei ensin omista.
Ja muistathan lahjaveron.
Sen sijaan asian tullessa ajankohtaiseksi voi kirjallisesti ilmoittaa, että ei huoli lakiosaansa. Silloin se menee muiden perijöiden osaksi.
Tuota en huomioinutkaan.