Olemme olleet kavereita ihan pienestä asti. Menimme samaan lukioon ja hän alkoi muuttua ainakin omasta mielestäni "bilehiireksi". Vakuutti mulle erittäin sujuvasti, että haluaa muitakin kavereita ja me ollaan yhä hyviä ystäviä. Uskoin silloin, mutta nyt epäilyttää. No, nyt oon seurannut sen menoja baareissa lukion jälkeen 3 vuotta. Soittelen sille kerran viikossa ja kyselen kuulumisia ja välillä purkaan omia huoliani. Tuntuu vain, että sitä ei kiinnosta mä enää ollenkaan. Onko yks soitti viikossa liikaa? Sanoo aina, että soitellaan sitten vaikka su (niin kuin tänään), mutta se ei ikinä soita. Mun pitää aina soittaa nykyään sille. Musta meidän ystävyys on muuttunut tosi ykspuoliseksi. Harmittaa vaan ihan sikana, kun musta tää on ollut aina mulle se kaikkein tärkein kaveri! Ollaanko me oikeasti kasvettu erilleen vai onko tää vaan sen joku vaihe, että mun kannnattais odottaa kun se menee ohi? Voinko saada tästä enää ikinä sellaista ystävää, mitä me joskus nuoruudessamme oltiin? Itse oon aina viihtyynyt tyttöjen leffailtojen/lenkkien parissa. Se taas haluaa lähtee ulos baareihin jne... (juhlii) Ei se ollu ennen tällänen.
Mitä tehdä? Ollaan iältään 22v. Analyyseja tästä tilanteesta? Itseäni pelottaa oikeasti kyllä luopua tästä, koska oon tosi yksinäinen ja mulla ei kyllä ole muita kavereita, mutta en tiedä onko mulla periaatteessa enää mitään menetettävää, kun niin yksipuoliselta tää tuntuu!
Mitä tehdä? Ollaan iältään 22v. Analyyseja tästä tilanteesta? Itseäni pelottaa oikeasti kyllä luopua tästä, koska oon tosi yksinäinen ja mulla ei kyllä ole muita kavereita, mutta en tiedä onko mulla periaatteessa enää mitään menetettävää, kun niin yksipuoliselta tää tuntuu!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä niitä ystejä löytyy. Unohda tää biletyyppi. Sillä menee nyt lujaa ja kun saa siipeensä varmasti tulee takasin, jos on pitänyt sua ystävänään.