Olen 28 vuotias kaunis, fiksu, kaikkien kanssa toimeentuleva, persoonallinen ja hauskakin tapaus. Ja huonot piirteet jätän tietysti luettelematta. Mutta yhden huonon piirteen jota minulla ei ole, voisin mainita. Nimittäin tämän seksuaalisen anteliaisuuden. Nyt naiset käsi pystyyn, jos koette olevanne maltillisia seksikumppaneiden haalimisessa. Osalla ulkonäkö suojelee, mutta silloinhan voi laskea rimaa ja tyytyä "huonompaan", kuin oli ajatellut ja kumppaneiden määrä hipoo taivaita. Joten kaikki vaan nyt vastaamaan. Ja seksikumppaneiden määräänhään saattaa vaikuttaa seurustelusuhteet ja ikä, joten kertokaa vähän taustatietoja:)
Itse olen harrastanut seksiä elämäni aikana tasan 4 eri ihmisen kanssa (nykyinen mieheni on tuo neljäs). Suutelua, hyväilyä yms. nuo edelliset neljä mukaanlukien taitaa olla yhteensä n. kahdeksan, max 10 tapausta. Suuseksiä olen harrastanut elämäni aikana 3 eri ihmisen kanssa. Takana on kaksi pitkää seurustelusuhdetta, joista nykyinen on kestänyt reilu 6 vuotta. Edellinen kesti 3 vuotta.
Joskus miehen tavatessani olen halunnut repiä häneltä vaatteet pois päältä välittömästi ja käydä kimppuun, mutta olen aina kuitenki odottanut muutaman päivän ja karsinut näinollen laiskimmat idioottimiehet pois. Kiusauksia on oikeasti ollut ja on edelleen vaikka rakastankin miestäni. Olen vain päättänyt olla pettämättä. Jos lähtisin houkutuksen perään menettäisin hyvän, komean, tutun ja turvallisen kumppanin ja saisin tilalle intohimoisen, jännittävän, todennäköisesti tumman ja ruskeasilmäisen miehen, joka muutaman kuukauden, no okei vuoden kuluttua on yhtä arkinen tapaus, kuin nykyinen mieheni ja hyvin suurella todennäköisyydellä minulle epäsopivampi tapaus.
Yksi vaihtoehto olis sitten tietysti vaihtaa säännöllisesti kumppania ja pönkittää omaa itsetuntoaan tai hakea hyväksyntää. Kyllä sekin houkuttelis, mutta pidemmän päälle taskut on tyhjänä ja mieli maassa ja kaupanpäällisinä arveluttava maine ja sukupuolitauti. Mullakin on muuten ollut sukupuolitauti. Sain sen silloiselta mieheltäni, joka petti minua. Lääkäri antoi rivienvälistä minulle sukupuolivalistusta, todennäköisesti koska mulla oli muistaakseni farkkuminihame ja vaaleanpunainen kimalteleva harsotoppi päällä ja olin 17v.
Mua huimaa, kun ajattelen ihanien ystävieni sänkykumppaneita. En oikeasti pysy laskuissa mukana. Mutta en tuomitsekaan. He ilmeisesti hyötyvät niistä jotain, koska eivät kai he muuten asiaa harrastaisi, koska ovat oikeasti fiksuja ihmisiä...
Itse olen harrastanut seksiä elämäni aikana tasan 4 eri ihmisen kanssa (nykyinen mieheni on tuo neljäs). Suutelua, hyväilyä yms. nuo edelliset neljä mukaanlukien taitaa olla yhteensä n. kahdeksan, max 10 tapausta. Suuseksiä olen harrastanut elämäni aikana 3 eri ihmisen kanssa. Takana on kaksi pitkää seurustelusuhdetta, joista nykyinen on kestänyt reilu 6 vuotta. Edellinen kesti 3 vuotta.
Joskus miehen tavatessani olen halunnut repiä häneltä vaatteet pois päältä välittömästi ja käydä kimppuun, mutta olen aina kuitenki odottanut muutaman päivän ja karsinut näinollen laiskimmat idioottimiehet pois. Kiusauksia on oikeasti ollut ja on edelleen vaikka rakastankin miestäni. Olen vain päättänyt olla pettämättä. Jos lähtisin houkutuksen perään menettäisin hyvän, komean, tutun ja turvallisen kumppanin ja saisin tilalle intohimoisen, jännittävän, todennäköisesti tumman ja ruskeasilmäisen miehen, joka muutaman kuukauden, no okei vuoden kuluttua on yhtä arkinen tapaus, kuin nykyinen mieheni ja hyvin suurella todennäköisyydellä minulle epäsopivampi tapaus.
Yksi vaihtoehto olis sitten tietysti vaihtaa säännöllisesti kumppania ja pönkittää omaa itsetuntoaan tai hakea hyväksyntää. Kyllä sekin houkuttelis, mutta pidemmän päälle taskut on tyhjänä ja mieli maassa ja kaupanpäällisinä arveluttava maine ja sukupuolitauti. Mullakin on muuten ollut sukupuolitauti. Sain sen silloiselta mieheltäni, joka petti minua. Lääkäri antoi rivienvälistä minulle sukupuolivalistusta, todennäköisesti koska mulla oli muistaakseni farkkuminihame ja vaaleanpunainen kimalteleva harsotoppi päällä ja olin 17v.
Mua huimaa, kun ajattelen ihanien ystävieni sänkykumppaneita. En oikeasti pysy laskuissa mukana. Mutta en tuomitsekaan. He ilmeisesti hyötyvät niistä jotain, koska eivät kai he muuten asiaa harrastaisi, koska ovat oikeasti fiksuja ihmisiä...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onko tämä oikeasti miehen kirjoittama?
tällaisia naisia tosiaan olemassa, ja mistä niitä löytää?
"Jos lähtisin houkutuksen perään menettäisin hyvän, komean, tutun ja turvallisen kumppanin ja saisin tilalle intohimoisen, jännittävän, todennäköisesti tumman ja ruskeasilmäisen miehen, joka muutaman kuukauden, no okei vuoden kuluttua on yhtä arkinen tapaus, kuin nykyinen mieheni ja hyvin suurella todennäköisyydellä minulle epäsopivampi tapaus."
Jos toimit tämän oivalluksen mukaisesti myös todellisessa elämässä, olet melkoisen viisas.
häntä mieheksi, mm. näiden lauseiden perusteella:
"Joskus miehen tavatessani olen halunnut repiä häneltä vaatteet pois päältä välittömästi ja käydä kimppuun, mutta olen aina kuitenki odottanut muutaman päivän ja karsinut näinollen laiskimmat idioottimiehet pois. Kiusauksia on oikeasti ollut ja on edelleen vaikka rakastankin miestäni."
Minulle naisena tuollainen on täysin vierasta. Se vaikuttaa enemmän miehen kuin naisen kokemukselta.
Aivan pääsi yllättämään, kun täällä parikin vastaajaa luuli mua mieheksi!:) Kyllä mä ihan oikeasti naisena saan miehistä, nimenomaan mun tyyppisistä miehistä ns. "kicksejä" ja saatan jopa joskus leikitellä ajatuksella seksistä heidän kanssaan. Kyllä tämä mielestäni ihan yleistä varattujen naistenkin kohdalla on. Olen jopa jollain tasolla maininnut asiasta miehellenikin (en näin suoraan tosin), eikä hän asiaa loppujen lopuksi pahana pitänyt. Arvostaa vain rehellisyyttäni. Uskon ja tiedän, että hänkin haaveilee viattomassa mielessä joskus muista.
"Joskus vastakkaisen sukupuolen edustajan tavatessani olen halunnut repiä häneltä vaatteet pois päältä välittömästi ja käydä kimppuun,"
Eihän tuollainen nyt naisten mielitekoja kuvaa. Miehiin se kyllä voi hyvinkin sopia.
Näin olen yrittänyt tehdä:) Toivottavasti kantaa pitkälle.
Olen vuosien varrella istunut monta kertaa neuvottelupöydässä ihastuttavaa miestä vastapäätä miettien, että kaikkein mieluiten ryömisin pöydän yli, tarttuisin miestä paidanrintamuksesta, repisin napit irti ja upottaisin kasvoni hienoisesti partavedeltä tuoksuviin lämpimiin rintalihaksiin (-- jatko on sensuroitava). En ole ikinä kyllä tehnyt tuota, koska duuni on tärkeintä, kun duunissa ollaan, mutta voi pojat, että mieli on tehnyt!
Tällä palstalla on omituisen paljon miehiä, joilla joko on poikuus tallella tai joille on aina osunut ihan vääränlainen nainen seksikumppaniksi.
Mua ei taas ole koskaan osannut vaivata muiden ihmisten seksitouhut. Sua selvästi vaivaa vaikka et tuomitsisikaan, kirjoituksesi perusteella. Ja kun väität tuota seksuaalisuuttasi huonoksi puoleksi, kun on täysin selvää että olet sinut oman seksuaalihistoriasi kanssa.
Itse koen olevani seksuaalisesti antelias. Olen sinua hieman vanhempi, seksikumppaneita on ollut kaksi ja lukuunottamatta teiniaikojen pullonpyörityksiä, ovat myös ainoat miehet joiden kanssa olen suudellut saati vakvampaa harrastanut. Toinen oli pitkäaikaisesta parisuhteesta ja toinen on puolisoni ja lastemme isä. Eikä nyt ihan ensitapaamisilla, mutta alkuvaiheessa seksikin tuli mukaan kuvioihin, koska kumpikin halusi.
Itse satun vain olemaan sellaista sorttia, että en yleensä kiinnostu siinä määrin miehestä, että heti haluaisin alkaa sekstailemaan. Muuten voisikin lukumäärät olla erilaiset ja joukkoon mahtuisikin varmaan miehiä, joiden kanssa vakavampi parisuhde ei onnistuisi. Itsetuhoinen, suojaamaton seksi toki olisi tyhmää. Mutta mun mielestä tossa vaikuttaa myös sattumat (jos on ikää vähän ja pitkiä parisuhteita uskollista sorttia, niin miten niitä kertyisikään) ja luonteenpiirteet. Ehkä juttu onkin siinä, että he eivät koe häviävänsä sillä mitään vaan kokevat seksikokemuksen positiivisena. Ehkä he eivät edes hae sitä pidempiaikaista kumppania niin tosissaan. Jokatapauksessa se menee lopulta siihen alkuun, että seksi on henkilökohtainen asia ja sillä voi olla vaikka mitä syitä.
Siinä mielessä kadehdin sinua, ettet kiinnostu helposti. Minä nimittäin kiinnostun helposti ja olen hyvin seksuaalinen tyyppi, joten kiusauksia tulee paljon ja usein, mutta toisaalta arvostan itseäni ja olen tyytyväinen, etten ole lähtenyt seikkailuihin mukaan. En tiedä mistä sait käsityksen, että pitäisin seksuaalisuuttani huonona puolena? Ei se kuitenkaan ole sitä, vaikka se kiusauksia aiheuttaakin. Pikemminkin kieltäytyminen satunnaisesta seksistä (vaikka en olisi varattu), vain vahvistaa itsetuntoani ja tiedostan kyllä sen.
Se on totta, että syitä seksiin voi olla monia. Oli ehkä liian hätiköityä väittää tai ainakin antaa mielikuva, että seksiin sorrutaan lähes tuntemattoman kanssa, koska ollaan tavallaan heikkoja, eikä osata sitoutua.
Anteeksi, luin tuon aloituksessi ekassa kappaleessa olleen lauseen väärin! Siitä johtui tuo huono puoli juttu.
Nii-in, en tiedä mikä siinä sitten on. Toisaalta en muista koskaan innostuneeni esim. iltojenvietossa, baareissa tai yökerhoissa vastakkaisesta sukupuolesta. Ja parisuhteessa taas tiedän, että seksin saralla kukaan muu mies ei voisi antaa parempaa seksuaalista mielihyvää kuin oma kumppani, joka tietää niksit. Eli se seksuaalisuus kohdistuu vain siihen omaan kumppaniin ja sinkkuna käynyt vaan niin, että kummatkin joiden kanssa (suht aikaisessa vaiheessa) ovat kestäneet kauan. Tai sitten vaan en koe jostain syystä kiusausta niin kovasti.
Oletko kauan ollut nykyisessä suhteessasi? Oletan, että vähintään muutaman vuoden, koska teillä on yhteisiä lapsiA. Eli voisin kuvitella, että teidän suhteessa ei enää eletä varsinaista ihastumisvaihetta/alkuhuumaa, ja samalla todeta myöskin, että hienoa on että sulla pysyy jalat maassa illanvietoissakin:) Tiedät varmaan, että hyvin suurella osalla vakiintuneistakin pareista ei näin ole. Mä joudun ehkä tekemään asian suhteen enemmän töitä, mutta yhtäkään iskuyrityksen torjumista en ole jäänyt katumaan. Pettäminen olisi minulle suhteen loppu. Ratkaisevaa ei ole se, antaisiko mies anteeksi vai ei. Siinä vaan olisi suhteesta särkynyt silloin jotain pysyvästi. Sanotaan, että anteeksi antaminen on vaikeaa, mutta oikeammin anteeksiantamisen jälkeen yhdessä eläminen on vaikeinta.
Kiitos vastauksestasi:)