Tässä kai joku avautui tuolla aiempana isyydestä, mutta minä avaudun siskostani. Tämä henkilö, en viitsi mainita nimeä henkilötietosuojan takia, vaikka niin tekisi mieleni haukkua tuo paska maan rakoon, että tietäisivät ihmiset varoa...
Olin mielestäni 'antelias', tai ainakin ystävällinen, kun otin tuon typerän teini-pissiksen asumaan kanssani, että koulunkäynti onnistuisi hänelläkin. Oma koulunkäynti ja mielenterveys on sitten kärsinytkin tuosta ihmisestä ja nyt on viimein hermoni menneet täysin.
Kaikki on tämän kuluneen vuoden aikana pitänyt tehdä juuri hänen mielensä mukaan, ja jos jotain ei tapahdu, ollaan niin paskamaisia kuin voi ihminen toiselle olla. Tulee mieleen että tuosta ihmisestä voisi tehdä TV-sarjan nimeltä "siskoni on psykopaatti", voin myydä oikeudet ideaani ;)
Tämä ihminen näyttelee kaikille muille että on uhri tässä jutussa ja että minä olen se paha, jolle sitten muut valittavat että miten voin noin huonosti käsitellä asioita, tänäänkin kuulin lauseen "kyllä sinun pitäisi aikuisena osata nämä asiat hoitaa, 'se toinen' on lapsi." Ja vitut sanon minä! Kukaan muu, kuin minä hyvä sydämisenä ihmisenä, ei pitäisi ko. persoonaa sekuntiakaan alivuokralaissuhteessa, mutten vaan pysty sanomaan hänelle että painuu helvettiin asunnostamme, onhan hän sentään siskoni. Isämme maksaa suuren osan hänen vuokraosuudestaan, opintotuki kun on niin huono ettei sillä elä. Vanhempamme ovat hermorauniot nykyään tämän sisarusten välisen sodan vuoksi enkä keksi mitään hyvää tapaa ratkaista tätä.
Koulunkäyntini on masennuksen ja hankalien terveysongelmien, ja nyt joka päivä lisääntyvän stressin vuoksi menemässä niin paljon perseelleen että KELA varmaankin kohta perii opintotukeni pois kun en saa tarvittavia opintopiste määriä. Haluaisin opiskella mutten kykene. Viime lukuvuoden olin pois syövän takia ja nyt tämä paska.
Anteeksi kaikille tämä valittaminen mutta hermoni ovat nyt lopullisesti menneet! En vaan enää jaksa, enkä tiedä miten ratkaista ongelmat, kukaan ei ole opettanut minulle miten käsitellä hankalaa murrosikäistä naista, kun itse olen vasta hieman 20 vuotta vanhempi. Tietääkö kukaan miten pääsisin tästä noidan kehästä pois? Auttakaa neuvotonta ja voimatonta ihmistä, pyydän.
Kiitos kun luitte tämän.
Stressin tappama
Olin mielestäni 'antelias', tai ainakin ystävällinen, kun otin tuon typerän teini-pissiksen asumaan kanssani, että koulunkäynti onnistuisi hänelläkin. Oma koulunkäynti ja mielenterveys on sitten kärsinytkin tuosta ihmisestä ja nyt on viimein hermoni menneet täysin.
Kaikki on tämän kuluneen vuoden aikana pitänyt tehdä juuri hänen mielensä mukaan, ja jos jotain ei tapahdu, ollaan niin paskamaisia kuin voi ihminen toiselle olla. Tulee mieleen että tuosta ihmisestä voisi tehdä TV-sarjan nimeltä "siskoni on psykopaatti", voin myydä oikeudet ideaani ;)
Tämä ihminen näyttelee kaikille muille että on uhri tässä jutussa ja että minä olen se paha, jolle sitten muut valittavat että miten voin noin huonosti käsitellä asioita, tänäänkin kuulin lauseen "kyllä sinun pitäisi aikuisena osata nämä asiat hoitaa, 'se toinen' on lapsi." Ja vitut sanon minä! Kukaan muu, kuin minä hyvä sydämisenä ihmisenä, ei pitäisi ko. persoonaa sekuntiakaan alivuokralaissuhteessa, mutten vaan pysty sanomaan hänelle että painuu helvettiin asunnostamme, onhan hän sentään siskoni. Isämme maksaa suuren osan hänen vuokraosuudestaan, opintotuki kun on niin huono ettei sillä elä. Vanhempamme ovat hermorauniot nykyään tämän sisarusten välisen sodan vuoksi enkä keksi mitään hyvää tapaa ratkaista tätä.
Koulunkäyntini on masennuksen ja hankalien terveysongelmien, ja nyt joka päivä lisääntyvän stressin vuoksi menemässä niin paljon perseelleen että KELA varmaankin kohta perii opintotukeni pois kun en saa tarvittavia opintopiste määriä. Haluaisin opiskella mutten kykene. Viime lukuvuoden olin pois syövän takia ja nyt tämä paska.
Anteeksi kaikille tämä valittaminen mutta hermoni ovat nyt lopullisesti menneet! En vaan enää jaksa, enkä tiedä miten ratkaista ongelmat, kukaan ei ole opettanut minulle miten käsitellä hankalaa murrosikäistä naista, kun itse olen vasta hieman 20 vuotta vanhempi. Tietääkö kukaan miten pääsisin tästä noidan kehästä pois? Auttakaa neuvotonta ja voimatonta ihmistä, pyydän.
Kiitos kun luitte tämän.
Stressin tappama
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei suostu muuttamaan niin muuta itse pois. Miksi ihmeessä asutte edelleen saman katon alla???
"mutten vaan pysty sanomaan hänelle että painuu helvettiin asunnostamme, onhan hän sentään siskoni." Ellet pysty asiaa sanomaan niin sitten sinun pitää pystyä elämään sen kanssa.
Oletko hakenut depressioosi sairauslomaa?
"Tietääkö kukaan miten pääsisin tästä noidan kehästä pois? " Joko siskosi muuttaa tai sitten sinä muutat, simppeli ratkaisu.
Ai niin, kenen se asunto on????
Jos kysyjällä on ikää jo 20v enemmän kuin siskollansa, niin hänen asunto varmaan. Tosi surullinen tilanne, siskosta pitäisi huolehtia, mutta kun. Niin, mitään neuvoa ei ole, parempaa kuin tuo jompi kumpi muuttaa. Mitä mieltä vanhemmat ovat, voisiko hänelle katsoa toista asuntoa? Puhu asiasta, vältä riitelyä, keskustele kuin aikuiset sivistyneesti. Sulla on sairauskin takana, tarvitset lepoa ja lukurauhaa. Omaa aikaa, ei ketään nenille hyppijää. Toivon parasta, vaikka voi välit tulehduttaa hetkeksi. Muista, sinullakin on oikeus elämään. Jos siskosi ei sitä ymmärrä, se on yksin hänen häpeänsä.
Niin, siis asunto on minun, ja siskoni on syksyn aikana täyttämässä 18, eli on vielä vähän aikaa alaikäinen.
Depression yms. vuoksi minulla oli sairaslomaa viime jouluun asti, mutta halusin silti jo aloittaa opinnot ja tuo päätös on osoittautunut virheeksi. Ajattelin vain viime kesänä että olisi se taas hienoa saada opinnot taas alullleen. Nollia pukkaa.
Ei sentään ole 20 vuotta enemmän ikää, mutta minä olen päävuokralaisena. Vanhemmat on tässä tilanteessa jokseenkin täysin tuon siskoni puolella kun "hänhän on vasta lapsi, SINUN tulee osata hoitaa tämä itse kun olet aikuinen". Siskolle ollaan tässä vanhempien toimesta etsimässä asuntoa, mutta tuosta tulee taas tietty ongelma, RAHA. Maksimi opintotuella maksettuna vuokrani jälkeen minulle jää noin -80€ tilille joka kuukausi jos maksan vuokran täysin itse. Ei mikään herkku tillanne tämänkään suhteen.
Ja haluan kiittää sinua noista ymmärtäväisistä sanoista, auttavat olemaan :)