Millaisen sopimuksen olette tehneet tapaamisesta, jos lapset ovat teini-ikäisiä nuoria? Tuleva exmieheni haluaisi väenvängällä tehdä tiukan sopimuksen tapaamisista kellonaikoineen kaikkineen, juhlapyhät, loma-ajat ym. määritellen. Nuoret (15v ja 17v) haluavat tavata isäänsä silloin, kun heillä ja isällä on aikaa. Eikä missään nimessä halua olla isänsä luona yötä, ellei ihan poikkeustapauksissa niin sovita.
Tapaamisoikeus
oili*
16416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jotain kiusaa vain haluaa ex nyt tehdä sulle..
Ei teinien kanssa voi enää tuollalailla sopia..tulevat ja menevät muutenkin vaihtuvien suunnitelmien mukaan. ;)
Vähänpä on ukkos ollut mukeloitten kanssa, jos ei tuollaista asiaa ymmärrä!
Meillä ainakin teineillä on harrastukset ja kaverit, joitten mukaan vapaa-aika menee ja viikonloppujenkin menot tiedetään vasta parin tunnin viiveellä. Kaverit on muutenkin tuonikäisten ykkösasia, joten tuskin viikonloppuiksi muutenkaan lähtisivät "tylsän" aikuisen seuraksi..
Joten, eiköhän oo parempi, kun sovitte niin, että nuoret soittaa ja kysyy sopiiko tulla halutessaan..jos ei sovi, sitten toisella kertaa..:)
Kylläpä ne jo tuon ikäiset itse sopii menonsa..alkaa seurustelut ja itsenäistyminen, kesätyöpaikatkin..?
Puhelimet on nykyään kaikilla, joten eiköhän se yhteydenpito käy niilläkin..
Voishan ehdottaa jotain yhteistä ulkomaanmatkaa lasten ja isän välille..?
ja lapset voi opettaa isälleen meset ja facebookit. Ne ovat oivia tapoja pitää yhteyttä. Tässä tapauksessa jopa parempi kuin live tapaaminen. Pakko pysyä skarppina ja terävänä jos aikoo pysyä jutussa mukana! Ei voi katsella uutisia samalla...
minun tapaamisoikeus on 26 tuntia vuodessa,.. valvottuna eli 0.3% ajasta, ei tunnu ihan oikeelta...
sopia paperille lastenvalvojan luona, mitä väliä. Tuon ikäiset nuoret päättävät varmaankin itse, noudattavatko niitä vai eivät. Eihän ketään voi pakottaa tapaamisiin, nähty on useinkin, kun yleensä isäihmiset eivät eron jälkeen noudata mitään sopimuksia. Miksi ihmeessä lastenkaan pitäisi... Pistäkää paperille vaan, lapset voivat sitten itse isänsä kanssa sopia ja tapella tapaamisista.
lastesi isää vähän asiasta... Kaikkihan lähtee LASTEN oikeudesta olla tekemisissä molempien vanhempiensa kanssa! Ja kun kyse on teini-ikäisistä lapsista, jotka tulevat ja menevät pitkälti jo omia menojaankin - ja viimeistään nuorempikin parin-kolmen vuoden kuluttua - on hölmöä edes kuvitella, että homma menisi jonkin tiukan aikataulun mukaan! Ilmeisesti isä kuvittelee, että kaikki menee hänen aikataulutuksiensa mukaan..? No, ainahan sopii kokeilla - mutta lopputuloksena voi olla se, ettei näe ollenkaan lapsiaan...
valaisin ja se tuotti tuloksen "olet hankala ja estät minun oikeuksia näkemästä lapsia". Muistutin, että kyseessä on lasten tapaamisoikeudet enkä suinkaan estä näkemästä, jos minulle sopii milloin lapsia sattuu huvittamaan (näin kun molemmat ovat ilmaisseet kantansa)!
Aika "hauskaa" muuten: vielä vuosi sitten kotiintullessani kysyin missäs lapset on, niin sain vastaukseksi "en tiedä". Lapset ovat itse kommentoineet, ettei iskää kiinnosta pätkääkään missä he ovat (ja minua vähän liikaakin). No, nyt on alkanut kiinnostaa!
Oikeasti en tiedä miten tästä selviää täysjärkisenä.
Eikö kotona oleva vanhempi halua välillä myös 'omaa aikaa'? ' Ihan kiva jos lapset ovat isän luona yötäkin joskus =)
taitavat olla kyllä mieluummin kavereillaan yötä...
lapset teinejä ja toinen melkeen aikuinen, pitäähän tuonikäisten ny jo pärjätä ilman mutsia yhen illan sillontällön. Muutamat joutuu jo lähteen omilleen johonkin opiskelukämppään 16-18v koulun vuoksi.
teinit käy kun niille sopii eikä ole yötä, molemmat seurustelee, ja kaverit on tärkeempiä kuin vanhemmat.
Lapset 16 ja kohta 18v lukiolaisia.
yritin toitottaa miehelle: "muistelepas itseäsi 15- ja 17- vuotiaana - paljonko kiinnosti vanhempien seura, olisiko tiukat tapaamiset olleet hänen mielestään mukavia?" Eipä tullut kommenttia, ehkä dementiakin jo vaivaa..
Vanhin lapsi (jo täysikäinen) sanoi minulle "sitten kun sinä ja iskä asutte erillään, niin muista käydä iskää katsomassa. Ettei vain ole kuollut". Lasten iskällä on diabetes, jota hoitaa makeilla ja rasvaisilla ruuilla. Lapset ovat kertatoisensa jälkeen pyytäneet, että kieltäisin ne isältään! Tässä tapauksessa taitaa olla pahasti niin, että isä tarvitsee lapsiaan huoltamaan itseään.
Jotkut vanhemmat alkaa roikkuu lapsissaan..sitä ei pidä sallia! Lasten ei tarvitse alkaa tuntea syyllisyyttä vanhempien asioista! Parempi, kun et tee koko asiasta sen kummempaa numeroa.
Sanot ukolle, että katsotaan sitten...lapset päättää itse, miten käytännössä käy!
Meilläkin ukko aikanaan (lapsi oli 4 vuotias) halus tosi tiukat tapaamisoikeudet, no pari kuukautta niitä itse noudatti..sit katos kokonaan lapsen elämästä...Aika vasta, nyt jo aikuinen lapsi huomasi isänsä "naamakirjassa" ja otti yhteyttä...No sekin yhteydenpito loppui isän puolelta muutaman viestin jälkeen. Semmoisia isiä!
sopimusta kokeilla. Lapsilla on vain yksi isä. Murkkuikäisten mielikin voi muuttua, sitä paitsi alaikäinen on alaikäinen, ja rajat lisäävät turvallisuuden tunnetta.
vapaana vastuullisesti.... aina kun haluaa, ei ton ikäiset mitään sopimuksia tarvitse.
11v ja 14v ja erosta jo melkein 10 vuotta aikaa. Lapset näkevät isäänsä ja tapaamiset toteutuvat vaihtelevasti, isompi käy enää silloin tällöin isällään. MUTTA se kaikein tärkein; kun lapsi täyttää 12v niin hänen mielipiteensä otetaan huomioon ja sen jälkeen tapaamissopimus on pelkkä paperinpala jota ei lapsen tarvitse noudattaa eikä lähivanhemmankaan orjallisesti noudattaa. Mitään uhkasakkoja ei voi määrätä siitä, että tapaamiset eivät toteudu.
Käske exäsi soittamaan lastenvalvojalle ja kysymään tuota asiaa jos ei muuten usko. Aivan turha alkaa tekemään tapaamissopimusta tuon ikäisten kanssa!