ja sitouduitte toisiinne, niin moni avioliitto/suhde päättyy eroon, että ei sitä haluais turhaa hätiköidä, tavattiin naisystävän kanssa vuoden 2008 alussa, muutettiin yhteen nyt syksyllä 2009, kun kumpikin sai opiskelupaikan, suhde tuntuu mukavalta, ja just äskettäin meitä pyydettiin kummiksi sukulaislapselle, alkuhuumassa se tuntui ihanalta, ja nyt me ollaan "onnellisia kummeja", myönnän että meillä molemmilla on myös kova hinku saada oma kämppä, siis asuntolainaakin mietitään, mutta ollaan vasta 22v.
hätiköidäänkö me liikaa? pitäiskö antaa ajan kulua kunnolla esim. 3-5 vuotta ja sitten hommata se laina yhteisiin nimiin, koska onhan se aika iso juttu jos me erottaiski parin vuoden päästä, "kummikahle" meillä on jo!
en mä mitään kadu (vielä), suhde tuntuu hyvältä, avopuoliso on erittäin kunnianhimoinen nainen ja haluaa hyvän työpaikan, välillä vaan pelottaa että eihän se ole liian urasuuntautunut?, (aikaa jää myös mulle) mutta pitäiskö vaan antaa mennä tunteella eteenpäin vai järjellä?
hätiköidäänkö me liikaa? pitäiskö antaa ajan kulua kunnolla esim. 3-5 vuotta ja sitten hommata se laina yhteisiin nimiin, koska onhan se aika iso juttu jos me erottaiski parin vuoden päästä, "kummikahle" meillä on jo!
en mä mitään kadu (vielä), suhde tuntuu hyvältä, avopuoliso on erittäin kunnianhimoinen nainen ja haluaa hyvän työpaikan, välillä vaan pelottaa että eihän se ole liian urasuuntautunut?, (aikaa jää myös mulle) mutta pitäiskö vaan antaa mennä tunteella eteenpäin vai järjellä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Asuntolaina otettiin kun molemmilla oli opiskelut päätöksessä ja työpaikka.
Ensimmäinen lapsi juuri syntynyt ja avioliittoa takana kolme vuotta.
Kyllä sitä varmaan kantsis olla muutama vuosi ensin yhdessä ennen noin suuria päätöksiä..
Sitten kun kummallakin työpaikat, kannattaa vasta lainoja edes aatella..
Me oltiin yhdessä 5 vuotta, ennenkuin uskallettiin ostaa yhteinen kämppä, siinä ajassa jo toisen paremmin tuntee ja tietää tavat. Kannattaa antaa arjen tulla suhteeseen ensin ja miettiä, jaksaako sen arkisen kumppanin kanssa tulevaisuutta jatkaa yhdessä. Teillä on vielä alkuhuumassa koko juttunne. :)
Onnee silti!
- tavattiin -89, kun minä olin 21 ja vaimo 20
- ASP-säästö alkoi -90
- laina ja oma asunto -92
- naimisiin -94
- eka laps -95, toka -98
Edelleen naimisissa ja lainaa ;)
Mun silmiin näyttäis siltä, että lainaa vois jo vaikka ottaa. Tai sitten säästä 1-3v ja sitt lainaa. Tehkää lapset nuorina!
No ensinnäkin opiskeluaikana ei ole mitään järkeä ostaa omaa asuntoa. Opintotuki on pieni jo muutenkin ja yleensä töitä tarvitsee tehdä sen päälle. Asuntolaina opiskeluaikana saattaa aiheuttaa teille ihan älyttömästi ylimääräistä (=turhaa) stressiä tuoreeseen suhteeseenne ja pahimmassa tapauksessa johtaa eroon.
Toiseksi mieti miten paljon olet valmis sitoutumaan seurustelukumppaniisi. 25v maksuajalla (joka on siis pidempi kuin tähän astiset elämänne! :D) asuntolaina sitoo aika paljon. Pääseehän siitä tarvittaessa eroon, mutta ei se ihan helppoa ole. Oletko miettinyt tahdotko mennä avokkisi kanssa naimisiin tulevaisuudessa? (kaikkihan eivät avioliittoa arvosta, eikä siinä ole mitään pahaa) Minä suunnilleen saman ikäisenä naisena en ottaisi asuntolainaa tai tekisi lapsia, ennen kuin mies olisi sitoutunut minuun avioliiton kautta. Asuntolainassa sitoudutaan mielestäni siihen lainaan, ei niinkään lainan toiseen osapuoleen. Lapsia hankittaessa sitoudutaan lapsiin, ei lasten äitiin. Riitoja ja ongelmia tulee aivan varmasti jokaisessa suhteessa ja minua ainakin niiden aikana lohduttaa se, että mies on omasta tahdostaan sitoutunut juuri minuun, eikä ole kanssani "vain" lainan, asunnon tai lasten takia. :)
Tunteella kannattaa mennä, mutta järkeä kannattaa myös kuunnella. Niin kuin eräs jo edellä sanoikin, teidän suhteenne on vielä alkuhuumassa, joka saattaa loppua nopeasti. Tuon huuman perusteella ei kannata tehdä suuria päätöksiä. :) Jos sinusta vielä vuoden kuluttua tuntuu samalta, niin anna mennä tunteen perusteella.