Olen nelikymppinen perheellinen ja menettänyt molemmat vanhempani muutaman vuoden sisällä.
oma äitini meni yli viisi vuotta sitten massiiviseen aivoverenvuotoon, ja muistan vieläkin puhelinsoiton aamu seitsemältä sairaalan teho-osastolta, josta olimme kotiutuneet iltaa aiemmin
sen puhelun jälkeen lähdin hetkeksi kävelemään ulos, ja kävelin pitkään
isäni meni muutama vuosi sen jälkeen, yllättäen, suhteellisen hyvinvoivana 76-vuotiaana vanhuksena
itkin jälleen yksin pimeässä whisky-lasi kädessä kuunnellen musiikkia yön pikkutunneille
tästä lähti ajatuksissani liikkeelle juttu havainnolla että kohtalontovereitani on paljon, en ole varmaankaan ensimmäinen ihminen maailmassa, jonka vanhemmat ovat kuolleet, kuolemaa ei vain kohtaa avoimesti missään ja puuttuu luontainen kanava jakaa surua ja muistella edesmennyttä
kenelläkään muulla ikätoverillani ei ollut tuossa vaiheessa kuollut vanhempia, ja ”kokemuksen” vaihtaminen ja tuntojen läpikäynti ei tuntunut luonnolliselta, mitä nyt kahden veljeni kanssa satunnaisesti muistelimme vanhempiamme
sen takia loin omista tarpeista lähtevän palvelun, josta toivon olevan apua muillekin ihmisille surutyössä
www.muistopaikka.fi – käykää katsomassa, ajatukseni oli luoda palvelu jossa ajasta ja paikasta riippumatta, silloin kun siltä tuntuu, voi kirjoittaa, muistella, ja sytyttää vaikkapa kynttilän edesmenneelle läheiselleen ja kutsua muutkin muistelemaan
jos palvelu antaa mahdollisuuden edes yhdellekin ihmisille jakaa suruansa läheisten kesken, se on täyttänyt tehtävänsä
oma äitini meni yli viisi vuotta sitten massiiviseen aivoverenvuotoon, ja muistan vieläkin puhelinsoiton aamu seitsemältä sairaalan teho-osastolta, josta olimme kotiutuneet iltaa aiemmin
sen puhelun jälkeen lähdin hetkeksi kävelemään ulos, ja kävelin pitkään
isäni meni muutama vuosi sen jälkeen, yllättäen, suhteellisen hyvinvoivana 76-vuotiaana vanhuksena
itkin jälleen yksin pimeässä whisky-lasi kädessä kuunnellen musiikkia yön pikkutunneille
tästä lähti ajatuksissani liikkeelle juttu havainnolla että kohtalontovereitani on paljon, en ole varmaankaan ensimmäinen ihminen maailmassa, jonka vanhemmat ovat kuolleet, kuolemaa ei vain kohtaa avoimesti missään ja puuttuu luontainen kanava jakaa surua ja muistella edesmennyttä
kenelläkään muulla ikätoverillani ei ollut tuossa vaiheessa kuollut vanhempia, ja ”kokemuksen” vaihtaminen ja tuntojen läpikäynti ei tuntunut luonnolliselta, mitä nyt kahden veljeni kanssa satunnaisesti muistelimme vanhempiamme
sen takia loin omista tarpeista lähtevän palvelun, josta toivon olevan apua muillekin ihmisille surutyössä
www.muistopaikka.fi – käykää katsomassa, ajatukseni oli luoda palvelu jossa ajasta ja paikasta riippumatta, silloin kun siltä tuntuu, voi kirjoittaa, muistella, ja sytyttää vaikkapa kynttilän edesmenneelle läheiselleen ja kutsua muutkin muistelemaan
jos palvelu antaa mahdollisuuden edes yhdellekin ihmisille jakaa suruansa läheisten kesken, se on täyttänyt tehtävänsä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hieno sivusto.
Itselläni myös ollut ajatuksena samanlainen sivusto, poikkeuksena se että jokainen henkilö voisi jo elinaikanaan tehdä ja täydentää omaa sivua.
Joku uskottu läheinen sitten päättäisi sivun lopussa.
Sivuston nimikin olisi ollut enteellinen "final testament".
Mutta hienoa, teillä sivusto asiallinen ja kehityskelpoinen.
www.iloveyou.fi
Jos haluat ilmaista rakkautesi eläviä tai menneitä kohtaan.
http://www.facebook.com/
Toimittaa myös muistopaikan ja testamentin virkaa. Ja siellähän ovat muutenkin kaikki.
VAI NIIN