Oon kolmikymppinen nainen. Mietin, että mikähän siinä on niin vaikeaa kun tutustuu uuteen mieheen. Oon aika avoin ja tapaan kertoa oma-aloitteisesti asioistani ja esim. viestittää omalta osaltani kiinnostukseni toista kohtaan. Mulle on vaikeeta ottaa toiselta signaalia, että onko hän kiinnostunut vai ei. Jotenkin oletan, että mies alkaa tulla samalla höyryllä vastaan mua kuin mä sitä. Joskus käy sitten niin, että kun ei kuulu sen kummempaa signaalia vastapuolelta, niin oletan ettei toinen ole kiinnostunut ja ehkä päätän koko jutun. Sitten myöhemmin saatan miettiä, että niin ehkä se oli kiinnostunut kaikista merkeistä päätellen, mutta ehdin jo heittää pyyhkeen kehään. Kumpa osaisin rauhoittua ja kuunnella paremmin toisia. Monesti minulla on vähän sellainen tunne sitten, että voi ei kun ei kukaan oikein kiinnostu minusta vaan jutut lopahtaa. Olisko teillä jotain neuvoja, missä olis vika ja mitä mun pitäis tehdä?
Alku vaikeaa
nainenhan minä
15360
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
että kuinka nopeassa tahdissa noin keskimäärin suunnilleen teet niitä lähentymisiä, eli toisin sanoen kuinka herkästi kiinnostut "sen verran" enemmän toisesta että alat viestittää kiinnostustasi? Tapahtuuko kaikki yleensä "melko nopeassa" tahdissa, vai onko joskus nopeaa, joskus melko hidastakin? Ja kuinka paljon osoitat sitä kiinnostustasi, eli onko se enemmän varovaisen tunnustelevaa vai suoraan kohtuullista höyryä? Jos olet "melko innokas" heti kättelyssä, pitäisikö sinun koittaa malttaa mieltäsi ettet vaikuttaisi liian päällekäyvältä? Antaisit toiselle aikaa kelailla asioita omassa tahdissaan.
Vähän turha tämän enempää jossitella kun en tiedä noista, mutta voisin omien kokemusteni varjolla sanoa, että osaapa olla viheliäinen tilanne jos nainen vilkuttaa vihreää "melko aikaisessa vaiheessa", eli lähes alussa, eikä itse olekaan menossa noin pitkällä. Kun olen hitaammin etenevä tuon tunnepuolen suhteen ja nykyään muutoinkin varautunut noiden juttujen suhteen. Kuitenkin, kun noin kuitenkin käy ja pohjilla on se naisen itsensä JO ALKUVAIHEESSA julkituoma selkeä kiinnostus (joka siis on TAI näyttää olevan selkeästi suurempaa kuin itsellä siinä vaiheessa on/oli), niin tuo kaikesta huolimatta tahtoo luikerrella alitajuntaan ja tehdä tihujaan... eli alitajuisesti antaa itselleen luvan kuvitella tässä olevan kehitteillä jotain enemmänkin.
Mutta. Tunteet ei synny tyhjästä, eikä niitä voi hoputtaa. Sama mielenkiinnonkin suhteen. Sitten kun/jos käykin siten, että alkuun innokas nainen ottaakin etäisyyttä tai alkaakin kummailla ja selkeästi pakitella tai vältellä tai pelailla muidenkin miesten kanssa tmv. niin siitä pääsee helposti muodostumaan sellainen vähintään pieni pettymys. Mitä enemmän nainen minun mielestäni outoilee (eli aivan kuin se kiinnostus minua kohtaan ei olisikaan hääviä), sen edemmäs loittonen.
Näin ollen on jotenkin silleesti, että mitä enemmän erilaisempia naisen kanssa luonne-eroilta satumme olemaan (etenkin sen kiinnostumisen ja etenemistahdin osalta), sen varmempaa taitaa olla tuonkaltaisten ns. ristiriitojen syntyminen. Ja mitä vähemmän toisella on kiinnostusta/halua koittaa ymmärtää, tai edes kykyä siihen, niin sen syvemmässä suossa siinä ollaan.
Eli yleistettynä voisi kiteyttää tuon mainitsemasi "oletan miehen tulevan samalla höyryllä vastaan" jutun näin, että mitä enemmän sinä etenet, ja haluat edetä, omaa tahtiasi, niin sitä suuremmalla syyllä sinun tulisi antaa toisen tehdä samoin. Siitä sitten etsiä se KOMPROMISSI. Eikö? Mutta sepä ei olekaan niin helppoa, etenkään jos ei saa mieleistään vastakaikua tms. kun aivan varmasti monella käy mielessä, että näkeekö tässä turhaan vaivaa ja onko tässä enää mitään syytä edes yrittää "kun toinen on tuollainen". Ja onhan mulla ylpeyteni!! Voi päästä syntymään niitä pieniä pettymyksiä.
Helpointa on heittää pyyhe kehään ja luokkautua hiiteen sellaisen ärsykkeen parista. Saa parhainten suojeltua itseäänkin, mutta samalla voi menettää mahdollisuuden johonkin hienoon. Ja varmasti mitä enemmän on huonoja kokemuksia, sen vaikeampaa kaikesta tulee tulevaisuudessa. Jos ei pahoista luonnehäröistä puhuta, niin pitäisikin kai jaksaa olla itselleen rehellinen ja jatkaa oman linjan vetämistä ja "luottaa" siihen, että sattuu kohdalla jos sattuu, eikä tinkisi omista ns. arvoistaan etenkään siksi, että "kunhan nyt vaan pääsisi suhteeseen olemaan ees jonkun kanssa."
En tiedä muista, mutta minun kohdallani menee vielä niin, että kaikki tapahtuu älyttömän hitaasti. Eli mitä isompia takapakkeja tulee, vaikka alkuun kiinnostusta olisikin, niin siinä menee aina paaaaaljon aikaa että pääsee tilanteen yli ja voi taas avarin mielin katsella voisiko siitä silti kuitenkin tulla jotain. Toki mitä enemmän toinen osoittaa niitä merkkejä että olisi vaivan arvoinen, sitä vaivattomammin se kiinnostus VOI alkaa syventyä. Jos edes alkaa. Pakko vielä mainita, että näistä asioista kannattaisi mielestäni puhua sille toiselle osapuolelle ja olla rehellinen.
sen olen huomannut, ettei sillä aikataululla ole oikeastaan mitään merkitystä, koska ensin sama mies voi harkita ja harkita vaikka miten ja olla "tällainen hitaasti lämpiävä". Mutta tarpeeks kaunis nainen kun ilmaantuu, niin johan lämpeni ja sen jälkeen mies ilkkuu niitä harkitsijoita. Ei sillä aikataululla ole mitään tekemistä, eikä silläkään onko mies hidas vai nopea. Jokainen mies on nopea, kun on tarpeeksi kiinnostava nainen. Sama erotilanteissa: mies ei kykene muka millään uuteen suhteeseen, koska "käsittelee asioitaan" mutta annas olla, kun on kiire kun misssuomet tulee maisemiin.
Mutta ei kaikkien kohdalla, että äläpä yleistä.
Sitä paitsi mikäli noin käy, miehelle taikka naiselle, niin eiköhän lie kyse ollut siitä, ettei se alkuperäinen kiinnostus ole ollut kovin kaksista, mitä olet mieltä? Toisen kohdalla voi kiinnostua enemmän, ja toisen ei-niin-paljoa. Silti voi edetä tunnustellen, tai nopeammin, tai kuka mitenkin. Jos alkaa ilkkua jälkeenpäin vaikka on ollut itse, niin se on jo lapsellisuutta ja tietäneekö ihminen itsekään minkä kuvan itsestään antaa... tuskin, eihän kukaan olisi noin vitun tyhmä jos tajuaisi.
Ja pitäisiköhän tähän vielä laittaa erikseen maininta siitä, että enemmän ulkonäöstä kiinnostuminen ja/tai mahdollisuus omiin silmiin nätin naisen/komean miehen panemisesta ei kuule tarkoita sitä, että olisi kyseisestä ihmisestä kiinnostunut. Mutta ehkäpä jo tiesitkin tämän.
Jos nään mielenkiintoisen miehen, niin uskallan mennä juttelemaan ja noin. Eli ihan ensimmäisen askeleen voin ottaa. Toki vanhan aikaisessa mielessä olisi kiva, jos mies tekisi sen, mutta osaan toki toimia itsekkin. Jos taas ollaan päästy pidemmälle ja pitää kertoa esim. kiinnostuksesa jatkaa tapailua...Yleensä jään kuulostelemaan tilannetta ja esitän asiani, jos toinenkin vaikuttaa kiinnostuneelta. Jos taas juttu on vähän epävarma eli ettei oikein tiedä missä mennään, niin kerron omalta osaltani, miten asia on.
Meillä on eroa siinä, että ajattelet suhteen ja itsensä ilmaisun parin yheisenä vastavuoroisuutena. Eli että jos toinen sitä, niin sitten voit kertoa ja jos toinen näin ja näin, niin voit tehdä tuota. Minun näkökulmasta taas kumpikin on omia yksilöitä ja kummallakin on ne omat ajatukset suhteesta ja toisesta. Noita kummankin ajatuksia sitten tarkastellaan että miten hyvin ne sopii yhteen. Eli että voin odottaa toki hitaammin lämpenevää ihmistä ja toisaalta minulle ei ole ongelma olla yhdessä sellaisen kanssa, joka jo on ilmaissut kiinnostuksensa. Silloin pitää olla selvillä, että en ole ihan varma. Muuten saattaa jäädä kuva epärehellisyydestä.
Kiinnostavaa tuossa onkin se, että miehen olis pitäny kertoa naiselle, että ei ollut kiinnostunut. Mies jäi tuossa vaan venyttämään ja vanuttamaan asiaa naisen kanssa, josta ei ollut tarpeeksi kiinnostunut. Mielenkiintoinen asia onkin, että miksi. Kenties on kiva, kun on nainen ja kenties saa vähän piparia. Mutta kun tulee oikea nainen vastaan ja vaihtaa siihen, niin siitä jää todella huonot fiilikset sille ensimmäiselle naiselle. Varsinkin, jos mies on vaan vakuutellut, että on meillä kaikki hyvin, etenen vaan hitaasti. Miss Suomen kanssa ei ole mistään sellaisesta tietoakaan. Sanoisinkin siksi niin, että kortit pöytään aika aikaisessa vaiheessa.
Minusta ajatellaan suhteista kovin pitkälle samalla tavalla. Kumpikin osapuoli nimenomaan on yksilöitä, joilla omat ajatukset ja tuntemukset suhteesta/tapailusta/tutustumisesta ja toisesta osapuolesta. Ja juuri noita pitää tarkastella ja niistä pitää puhua avoimen vilpittömästi, ettei käy niin että johtaisi toista harhaan ja etenkin että sillä toisella osapuolella on itsellään ns. koko ajan päätäntävalta tutustumisen/tapailun jatkosta koska hän voi tehdä ne päätöksensä tulevaisuudesta ns. tosiasioiden nojalla koska niistä on osattu keskustella ja riski siitä, että homma kehittyisikin enemmän omien mielikuvien päälle, lie noin pienempi.
Mutta tuo toimii ainoastaan silloin, kun kummatkin haluavat olla avoimia ja pitää toista ajan tasalla.
"Jotenkin oletan, että mies alkaa tulla samalla höyryllä vastaan mua kuin mä sitä."
Nyt en vain oikein tajua miten tuo aloituksestasi poimimani lainaus passaa tuohon mielipiteeseesi. Tuohon kai pitäisi lisätä tuo "pikkuinen" täsmennys tästä viestistä, johon nyt vastaan.
huomata peräti kahden naisen reaktio tuosta (mitä jos mies vedättääkin naista) asiasta.
Onneksi naiset itse eivät osaa noin toimia, ainoastaan KAIKKI miehet ovat tuollaista! Vai mitä.
naisella omakin elämä elettävänään. Nainenhan on vapaa niin kauan kun ei tiedä vastapuolen tunteista. Pitäisikö jäädä loppuiäkseen odottamaan sitä yhtä, vaikka ei siitä olisi edes mahdollistakaan tulla mitään? Toisellahan voi olla tunteita silti vaikka meneekin toisten seuraan ja tapaa tuttaviaan. Ei ne olemassa olevat tunteet siitä minnekään häviä, meni minne tahansa ja tapasi ketä tahansa.
Aika yksipuolisesti ajateltu etteikö sillä toisellakin menisi aikaa tunteittensa yli pääsemiseksi. Rehellisyyttä kannatan minäkin ja ennenkaikkea puhumista asioiden selvittämiseksi, oli sitten miten hidas ihminen tahansa.
Pidän kyllä sellaistakin mahdollisena että miehellä on joku toinen mielessä ja hänellä on vaikeuksia valita. Hidastelu voi johtua siitäkin.
Se lause tarkoittaa sitä, että oletan, että mies joko ilmaisee olevansa myös kiinnostunut minusta tai ainakin tuntee olevansa kiinnostunut minusta (ja kertoo sen jos kysyn). Muuten ei minusta ole järkeä olla yhdessä.
Tai jos ei ole kiinnostunut, niin on sekin vastaus. Sekin on vastaus, jos ei tiedä vielä missä mennään.
No ei, ei pidä kenenkään jäädä odottamaan (ainakaan pitkäksi aikaa) jos ei juuri sitä halua tehdä. En oikein tiedä mistä tuon vastapuolen tunteista tietämättömyyden repäisit jos se ei ollut yleinen toteamus, mutta samapa tuo.
"Toisellahan voi olla tunteita silti vaikka meneekin toisten seuraan ja tapaa tuttaviaan. Ei ne olemassa olevat tunteet siitä minnekään häviä, meni minne tahansa ja tapasi ketä tahansa."
Tästä minä haluaisin kuulla lisää.
"Pidän kyllä sellaistakin mahdollisena että miehellä on joku toinen mielessä ja hänellä on vaikeuksia valita. Hidastelu voi johtua siitäkin."
Kyllä, tuo on vaihtoehto vaihtoehtojen joukossa. Itse luulen, että jopa melko yleinen vaihtoehto. Joko toinen tai toisia mielessä, pidetään toista varavaihtoehtona, tai sitten - kaikesta mahdollisesta lässytyksestä huolimatta - onkin epäileväinen omasta kiinnostuksestaan, eli näinköhän lie kovin hääviä laatua...
Minun ainakin, vaikka olenkin mielestäni ns. hitaammin etenevä, on melko vaikea uskoa sitä, että JOS on toisesta kerran kiinnostunut, niin minkä hiton takia siinä aletaan määräänsä enempää hidastelemaan ja ehkä esim. vältellä tai pitää täysin tietoisesti etäällä. Vähän nyhdetään narusta välillä että "kyllä minä vielä sinua ajattelen". Tarkoitan sellaista "normaalia ja luontevaa kanssakäymistä" (eli en välttis seksiä tms. vaan toisen kanssa olemista ja tekemistä) minkä minun vaatimattoman älyni perusteella on tarkoitus johtaa parempaan tutustumiseen ja tätä kautta tuoda lisävalotusta asiaan voiko "meistä" tulla mitään vaiko ei, eli en mitään sellaista että asioiden pitäisi tapahtua nopeassa tahdissa. Kun kai sitä voi rauhallisemminkin edetä, mikä ainakin minunlaiselle lie se ainoa kestävä vaihtoehto.
No, onpa miten on, niin "hidastelun" syynä voi siis olla myös jotkut inhimilliset syyt liittyen vaikkapa aiempaan elämään. Niin tai näin, ihminen joka pyrkii itsekkäänä syömään ja säästämään kakkua, ei puhu noista asioista kun jotainhan voi mennä vaikka sivu suun! Ja niin: pitäisi puhua asioista, mutta kuuntelijallakin on aina vastuunsa.
odottaa sitä vastausta siltä toiselta.
kyllä sitä pitäisi pitää päivittäin yhteyttä ja myös kysyä koska mennään seuraavalle askeleelle.
Onhan se kiva kun toinen osaa kommunikoida.
Mutta jos olet ns. maratonhöpöttäjä joka kertoo itsestään (ja vähän muustakin) kaiken ja ukko vaan istuu ja ihmettelee. Ja jos mies jotain sanoo väliin niin mielipidettä ei noteerata. Ja oletat automaattisesti että mies on loppujen lopuksi samaa mieltä asioista, mistä ikinä sitten höpötätkin, niin ei kyllä nappaa.
Minä olen näitä tapauksia pari kohdannut. Ensimmäinen oli jädekiskan myyjä jota menin lirkuttelemaan kun näytti söpöltä, mutta tuskin ehdin rommirusinat tilata kun tyttö rupes papattaan kuin papupata, eipä tarvinnut iskurepliikkejä miettiä. Jätskin syötyäni sanoinkin että olis vähän muita hommia ja mielessäni yliviivasin tytön "mahdollinen eukko" listaltani mielessäni saman tien.
Toinen höpöttäjä ei onneksi osunut minulle vaan kaverille. Kaveri ilmeisesti tykkäsi sanatulvasta kun meni sen kanssa naimisiin. Mulle oli jo liikaa yhteinen automatka yhtenä juhannuksena kun kaverin muija räpättää ummet ja lammet eikä osaa olla sekuntiakaan hiljaa. Jos siltä uhkasi loppua puheenaiheet niin se rupesi kommentoimaan jokaista tienviittaa, lehmää, taloa, puutarhaa ja postilaatikkoa jota tienvierellä näki. Sääli kaveria, sillä alkaa nyt muutaman vuoden jälkeen oleen kovalevy täynnä.
etten sanoisi.
Miksi kaksi niin erilaista ihmistä menisi yhteen? Ja toisekseen, niin voi se hiljaisempikin sanoa, että suus kiinni kaksi sekunttia, ja kertoa oman sanottavansa. Tai kirjoittaa vaikka kirjeen, heh. Tärkeät asiat tulee aina sanotuksi.
suhteen alussa varsinkaan ensimmäisiilä treffeillä kehtaa toiselle sanoa, että suus kiinni. Ajattelee vaan, että tää on tämmönen tapaus ja siirtää sen mappi ööhön.