onko kenelläkään eron jälkeen mennyt elämä vähän sekavaksi? sillä tavalla lähinnä meinaan, että olen alkanut lähteä baarista miesten mukaan... noin vain, toinen oli jopa aivan tuntematon.
Ei näitä tapauksia ole onneksi kuin kaksi (vielä ainakaan)... ja erosta n. puoli vuotta. Mutta kuitenkin. Hirveä morkkis ja ahdistus noista jälkeenpäin on tullut. Enkä uskonut edes pystyväni moiseen. Ja humalajuominen on lisääntynyt.. minkä vuoksi kai ollut matalampi kynnys noihin.
En tiedä tarvitseeko tästä huolestua, mutta itsestä tuntuu pahalle jälkeenpäin...
Ero oli raskas, mies petti ja lähti toisen naisen matkaan.
Jotain lohtua kai sitä etsin yksinäisyyteen, luulisin.
Pelottaa vain.. en tunnu pääsevän erossa yhtään eteenpäin. Tulevaisuus pelottaa, tuntuu utopistiselta ajatella että koskaan enää seurustelen kenenkään kanssa. Yksinkö loppuelämä. Ja pelottaa että miksikä tämä elämäni menee... kun en tunnista itseäni tuosta tyypistä, joka lähtee baarista miesten matkaan....
Miten te olette saaneet elämänne raiteilleen eron jälkeen? kai sitä täytyy vain antaa ajan kulua.. ja viikonlopuiksi koettaa keksiä jotain järkevämpia harrastuksia..... mutta helpommin sanottu kuin tehty, siltä vain tuntuu...
Ei näitä tapauksia ole onneksi kuin kaksi (vielä ainakaan)... ja erosta n. puoli vuotta. Mutta kuitenkin. Hirveä morkkis ja ahdistus noista jälkeenpäin on tullut. Enkä uskonut edes pystyväni moiseen. Ja humalajuominen on lisääntynyt.. minkä vuoksi kai ollut matalampi kynnys noihin.
En tiedä tarvitseeko tästä huolestua, mutta itsestä tuntuu pahalle jälkeenpäin...
Ero oli raskas, mies petti ja lähti toisen naisen matkaan.
Jotain lohtua kai sitä etsin yksinäisyyteen, luulisin.
Pelottaa vain.. en tunnu pääsevän erossa yhtään eteenpäin. Tulevaisuus pelottaa, tuntuu utopistiselta ajatella että koskaan enää seurustelen kenenkään kanssa. Yksinkö loppuelämä. Ja pelottaa että miksikä tämä elämäni menee... kun en tunnista itseäni tuosta tyypistä, joka lähtee baarista miesten matkaan....
Miten te olette saaneet elämänne raiteilleen eron jälkeen? kai sitä täytyy vain antaa ajan kulua.. ja viikonlopuiksi koettaa keksiä jotain järkevämpia harrastuksia..... mutta helpommin sanottu kuin tehty, siltä vain tuntuu...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itellä on erosta vähän yli kuukausi. Avovaimo päätti et se oli siinä ja lähti menemään. Itellä meni useampi viikko itsesäälissä ja itkien toisen perään. Himassa ollessaan vaan kelas asioita ym..
Aloitin sitten harrastaa liikuntaa, käyn pelaa sulkista, kuntosailla, lenkillä ja koiran kanssa harrastan kaikkea mahdollista. Liikunta ainakin on mulle tehnyt ihan toisen olon, kun on noihin keskittynyt täysillä ja alkaa pikku hiljaa näkyy treenaaminen kropassakin ja pääkopassa. Kannattaa kokeilla =)
Nyt on tullu käytyä baareissa kavereitten kanssa ja tutustumassa uusiin ihmisiin, pikku hiljaa se itseluottamus taas nostaa päätään, kun on on itellä paljon parempi olo kuin aiemmin.
mulle on käyny ihan samalla lailla. Olen tosin mies, mutta ennen kuin avovaimo jätti en ollut koskaan aikaisemmin lähtenyt tuntemattomien matkaan.
Kai sitä yksinäisyyttä yrittää sillä paikkailla ja olenkin päättänyt, että nyt keskityn vain itseeni ja kouluun. Naiset saa jäädä vähäksi aikaa. Ehkä kesällä sitten uudestaan jos on parempi mieli.