Kurvissa, siinä aamupäivän tuulessa, mä sain ihmeellisen fläsärin. Olin kiertänyt pitkän rundin pitkin katuja, tavannut tuttuja ja vaihtanut kuulumisia, kun tämä ajatus tai tunne iski sisuksiin. Kaiken syypäänä havahtumiseen oli just tällanen pelle, joka tulee tänne ajelemaan maastofillarillaan ja kilauttaa kelloa.
Nappula avasi silmänsä vaunuissa ja tapitti vastaan. Sillä oli katuilme kasvoillaan, hievahtamaoton ja tiukka. Se ei väistänyt omaani, vaikka luulinkin, että hän tuskin minua hetkeen edes tunnisti. Eihän tänne muutenkaan, ainakaan minä, sovi vaunujen kanssa. Olen uuden sukupolven ihminen, toisenlainen ja merkillinen – ihminen, joka kerää katseita.
Yhtä merkilliseltä tuntui se että alkoholisoitunut nainen pyysi minua hakemaan lestin handelista. Tässä ei olisi ollut mitään uutta tai edes mainittavaa, mutta mulla oli vaunut. Juuri näin repeää maailma kahteen eri osaan: toinen on mennyt ja toinen on tässä, aivan alussa. Juuri niin kuin on tuo katse vaunuissa, joissa jo äidinmaidossa ollaan imetty kohtalo sisään, ravittu elimistö vahvemmaksi ja tietävämmäksi ainoastaan siksi, että voi katsoa ihmistä näin, pahoitella, että ei juuri nyt kaikki ole mahdollista.
Renkaat keräsivät lunta aina himaan asti. Olen opetellut käyttämään moppia. Moppi on laite tai väline jolla saa lattiat helposti puhtaaksi. Ennen pidin moppeina ihmisiä, joilla pyyhin katuja. Minusta olen oppinut jotain – jotain aivan suunnatonta ja elävää. Vaikka tunnen jokaisen rakennuksen sen kellarista vintille asti, niin nyt olen kuin uudessa kaupungissa, vain yhden katseen takia.
Ostin laatikollisen Nannia ja paljon purkkiruokaa. Kiersin kuin sielua kiertää kissa.
Nappula avasi silmänsä vaunuissa ja tapitti vastaan. Sillä oli katuilme kasvoillaan, hievahtamaoton ja tiukka. Se ei väistänyt omaani, vaikka luulinkin, että hän tuskin minua hetkeen edes tunnisti. Eihän tänne muutenkaan, ainakaan minä, sovi vaunujen kanssa. Olen uuden sukupolven ihminen, toisenlainen ja merkillinen – ihminen, joka kerää katseita.
Yhtä merkilliseltä tuntui se että alkoholisoitunut nainen pyysi minua hakemaan lestin handelista. Tässä ei olisi ollut mitään uutta tai edes mainittavaa, mutta mulla oli vaunut. Juuri näin repeää maailma kahteen eri osaan: toinen on mennyt ja toinen on tässä, aivan alussa. Juuri niin kuin on tuo katse vaunuissa, joissa jo äidinmaidossa ollaan imetty kohtalo sisään, ravittu elimistö vahvemmaksi ja tietävämmäksi ainoastaan siksi, että voi katsoa ihmistä näin, pahoitella, että ei juuri nyt kaikki ole mahdollista.
Renkaat keräsivät lunta aina himaan asti. Olen opetellut käyttämään moppia. Moppi on laite tai väline jolla saa lattiat helposti puhtaaksi. Ennen pidin moppeina ihmisiä, joilla pyyhin katuja. Minusta olen oppinut jotain – jotain aivan suunnatonta ja elävää. Vaikka tunnen jokaisen rakennuksen sen kellarista vintille asti, niin nyt olen kuin uudessa kaupungissa, vain yhden katseen takia.
Ostin laatikollisen Nannia ja paljon purkkiruokaa. Kiersin kuin sielua kiertää kissa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Taas tuli tasapeli! Ai stna kun mä oon kovilla.
(hardcore naurua)